Mikä on teidän elämänne tragedia? (murhe/katkerin asia)

Omani:
Äitini on lahjakas, taiteellinen, lapsirakas, huumorintajuinen, ahkera, älykäs, onnistuu lähes kaikessa mihin ryhtyy. Osaa tehdä lähes kaiken mitä yrittää.

Mutta meidän suhde alkoi huonosti heti kun synnyin (olin vahinkolapsi, eikä ilmeisesti normaalia kiintymyssuhdetta koskaan syntynyt). Äitini suosii nuorintaan ja tuskin tuntee lapsiani.

En osaa lapsiani tyrkyttää tai kilpailla lasteni serkkujen kanssa, jotka kehtaavat vaatia ja pyytää ja ottavat omansa. Kaikesta.

 

Suurin tregediani adoptioäidin alkoholismin yms. lisäksi on olla adoptoitu.

 

Tahaton lapsettomuus, joka on onneksi jo taaksejäänyttä elämää.

 

olen kateellinen.

 

Minusta ei ikinä tullut aikuista. Olen haihattelija ja taivaan rannan maalari.

 

Mieheni petti minua vuosikausia ennen kuin paljastui. 10 vuotta elämästäni tuntuu huijaukselta

 

Olen aikoinani valinnut (20v sitten) miehen, joka ei koskaan tule olemaan minut ja perheensä huomioonottava. Omat menemiset ovat aina etusijalla. Pettänytkin se on minua.
Ja se suurin katkeruus on se, että en ole vieläkään kyennnyt omaa pelkuuruttani tästä lähtemään. Helvetin paskahousu olen.

 

vanhempieni alkoholismi

 

Mulla ei ole moista.

Onhan mulle sattunut yhtä sun toista tässä vuosien varrella, mutten mä näe että mulle olisi koskaan sattunut mitään tregediaa. Ihan tavallista elämää vain iloineen ja suruineen.

Tietyllä tapaa taidan olla siis aika onnekas.

 

Olen lihava, enkä saa tehtyä asialle mitään. 166cm/75kg

 

[QUOTE="vieras";26743291]Mieheni petti minua vuosikausia ennen kuin paljastui. 10 vuotta elämästäni tuntuu huijaukselta [/QUOTE]

Kyllä tätä on aika helppo peesailla.

Suuria tragedioita on ollut myös isovanhempieni kuolemat, ystävän itsemurha, omat terveysongelmat, lopulta avioero ja yksinhuoltajuus.

 

Köyhyys lieveilmiöineen. Pyristellään kovasti tästä sumpusta pois, mutta voi miten se voikaan olla vaikeaa ja mitä kaikkea on jo mennyt ohi.

 

Se, etten osannut erittäin hyvistä lukion ja yo-todistuksen arvosanoista huolimatta hakeutua opiskelemaan mitään järkevää. Olen valmistunut alalle joka ei jaksa kiinnostaa, ja muutenkin kärsii nykyään.

 

Olen kohta 34v. En löytänyt miestä vaikka olen etsinyt häntä kohta 15 vuotta ja en ole voinut perustaa perhettä.
Elämän rakkaudettomuus.
Lapsuudenkodissa ei myöskään tunteita näytetty, joten olisin kaivannut enemmän syliä ja hyväksyntää.

 

[QUOTE="marie";26743342]Olen kohta 34v. En löytänyt miestä vaikka olen etsinyt häntä kohta 15 vuotta ja en ole voinut perustaa perhettä.
Elämän rakkaudettomuus.
Lapsuudenkodissa ei myöskään tunteita näytetty, joten olisin kaivannut enemmän syliä ja hyväksyntää.[/QUOTE]

Voimia sinulle! Yhtäkkiä kaikki voi muuttua. Sinulla on vielä paljon aikaa lasten saamiseen.

 

Jaa-a, mistä alottais?
-Huumevanhemmat-oma huostaanotto - lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä -raiskauksia ja väkivaltaa
Lapseni isän kuolema - lapsen vakava sairastuminen, ja viimeisinpänä oma vakava sairastuminen ym

 

[QUOTE="hmm";26743372]Jaa-a, mistä alottais?
-Huumevanhemmat-oma huostaanotto - lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä -raiskauksia ja väkivaltaa
Lapseni isän kuolema - lapsen vakava sairastuminen, ja viimeisinpänä oma vakava sairastuminen ym[/QUOTE]

:hug:

 

Rakastuminen väärään mieheen ja terveyden menettäminen osittain (tai jos noin voi asian edes ilmaista "poksahtaneesta" selästä) on kait ollut ne "pahimmat" murheet tähän asti.

 

Onhan niitä suvun alkoholismi, lapsuuden väkivalta, omat käytöshäiriöt ja sairaudet, ero lapseni isästä raskaana olessani sekä isovanhempieni kuolema alle puolivuotta toisistaan.

 

-Rakkaan äitini rintasyöpä, vaikka se saatiin hoidetuksi, uusiutuminen pelottaa.
-Isän alkoholismin salailu, kulissien pystyssä pitämiseksi (vanhemmat onneksi eronneet).
-Äitini veljet vaimoineen hylkäsivät perheemme vuosikymmeneksi syyttä, osasyynä varmasti se, että toinen pari jäi lapsettomaksi, eikä kestänyt mua ja pikkusiskoa katsella. On ollut hirveä trauma aikuisuuteen asti
-sisäelinvaurio mulla itsellä, joka voi johtaa munuaisongelmiin myöhemmin, sekä hankaloittaa mahdollisia tulevia raskauksia huomattavasti, jos huono tuuri käy

 

Kahdesti sairastettu syöpä ja hoitojen aiheuttamat ongelmat elimistössä. Lonkkaleikkaus. Kauhajoen tapahtumat. Läheisen pariskunnan toisen puoliskon vakava sairastuminen ja pariskunnan välien meneminen totaalisesti solmuun niin, että avioero on ainoa vaihtoehto. Se, että likka jää varmaan mun ainoaksi lapseksi.

 

Suurin tragedia on varmaan omat pitkäaikaissairaudet ja äidin syöpä, mutta katkera olen siitä, etten ole koskaan saanut tutustua biologiseen isääni ja jopa hänen olemassaolonsa salattiin minulta siihen saakka, kunnes hoksasin itse tehdä johtopäätöksiä tietyistä asioista ja kysyä.

 

Isättömyys, äitini valitsema asia. Suojelutarkoituksena, mutta silti.. asiahan on vain äitini näkemys, onko totta edes kaikki...mietin usein.

Äitini perustama uusioperhe, missä olin näkymätön, äänetön, ilmaa.

Kaikesta tästä seurannut juurettomuus, vailla suvun tuomaa yhteisöllisyyttä.
Oma väärä puolison valinta...

 

[QUOTE="vieras";26743509]Isättömyys, äitini valitsema asia. Suojelutarkoituksena, mutta silti.. asiahan on vain äitini näkemys, onko totta edes kaikki...mietin usein.

Äitini perustama uusioperhe, missä olin näkymätön, äänetön, ilmaa.

Kaikesta tästä seurannut juurettomuus, vailla suvun tuomaa yhteisöllisyyttä.
Oma väärä puolison valinta...[/QUOTE]

:hug:

 

helpolla on teistä suurin osa päässyt, onneksi