iso lapsi rattaissa

Meillä vanhempi istui rattaissa viimeksi muutama viikko sen jälkeen kun täytti 2, eikä sen koommin ole vankkureita kaipaillut. Kävelee hienosti mukana useammankin kilometrin lenkin vaikkei vauhti aina päätä huimaa, minun mielestä on tärkeää opettaa liikkumaan jo pienestä pitäen. Kolmen vanha on hän siis nyt.

Juoksemassa käyn sitten yksin, se on sitä äidin omaa aikaa..

Mutta joo, meillä kyllä käydään poikkeuksetta kaupassa autolla kun sinne on matkaa yli 10km.

 

Kyllä tuollaisen matkan 5-vuotias ajaa polkupyörällä ihan hyvin.

Niin jaksaakin, mutta en viitsi montaa kertaa päivässä vaatia lapselta urheilusuoritusta, jota moni aikuinenkaan ei halua tehdä. Meillä siis liikutaan muutenkin kuin vain koiralenkeillä. Puistoon, kauppaan jne. Niihin mennään monesti pyörällä tai kävellen. Auto meillä on, mutta käytetään hyvin vähän.
Minusta kasvava lapsi tarvitsee kuitenkin leponsa myös päivällä, vaikk aei päikkäreitä nuku. Pojalla on kasvukipuja ja nehän ovat oikeasti rasitusvammoja. Tiedän miten paljon voidaan liikkua, ennenkuin rasittuu liikaa. Pidän itseäni ihan hyvänä äitinä, kun kuljetan lasta välillä rattaissa tai kantorepussa Ja rattaisan on Oran tuplarattaat, joissa kulkee sitten myös pikkusisarus, jos ei kentorepussa ole.

 

Reppu mukaan ja sinne toinen kassi ja toiseen käteen toinen kassi. Jää vielä käsi vapaaksi tyttöä varten.

Mä teen viikon ruokaostokset meidän perheelle samalla kertaa joten ruokakasseja on 5kpl joista yks on täynnä maitopurkkeja. Tekisin kyllä autolla mielellään nää reissut mut perheessä on vaa yks auto niin vaunut on aika kätevät tähän. Ja tosissaan lapsi nukkuu päikkärit usein kauppareissulla. Ja meidän lapset on ihan hyvässä kunnossa eikä todellakaan oo kenelläkään koulussa kukaan huomannu et on kuljeteltu vaunuissa, hyvinä liikunnan numeroina korkeintaan. Liikuntaa voi harrastaa muullakin tavoin ku kieltäytymällä fanaattisesti vaunujen käytöstä ja vaikeuttamalla omaa arkea ja arjessa jaksamista.

 

Meillä vanhempi istui rattaissa viimeksi muutama viikko sen jälkeen kun täytti 2, eikä sen koommin ole vankkureita kaipaillut. Kävelee hienosti mukana useammankin kilometrin lenkin vaikkei vauhti aina päätä huimaa, minun mielestä on tärkeää opettaa liikkumaan jo pienestä pitäen. Kolmen vanha on hän siis nyt.

Juoksemassa käyn sitten yksin, se on sitä äidin omaa aikaa..

Näin meilläkin. Kuopus syntyi viime syksynä kun esikoinen oli juuri täyttänyt 2v eikä hommattu tuplarattaita ja hyvä niin. Hyvin jaksaa kävellä vierellä nyt 2v 9kk.

 

Mitäs jos keskityttäis omiin elämiimme ja antaisimme muiden toimia siten kuin he itse parhaaksi katsovat. Tämä asia kun ei kuitenkaan ole mikään maailman vakavin. Ihan teidän jokaisen kasvatuksesta ja ylipäänsä elämästä löytyy asioita, joista teitä voitais arvostella, joten mitä jos antaisitte olla.

 

Shoppailusta puheen ollen meillä lapsi 1,5 v käy kanssani kävellen lähikaupassa ja sinkoilee siellä vapaana. Juoksee aina edeltä maitohyllylle ja roudaa sieltä tölkin tai pari. Sitten lastaa koriin kaikkea mitä sormella näytän. Yritän keksiä ostettavat asiat ripeästi, ettei kaveri alkaisi keksiä omia ostoksia. Joka kauppareissulla pitää vähintään keskustella, montako purkkia tonnikalaa on kohtuullinen määrä.

Kassajonossa tekee välillä tiukkaa, mutta kassalla on taas kivaa, kun lapsi saa ojennella kortteja ja pistää niitä takaisin lompakkoon. Ja joo, tämä lapsi on sellainen elohopea, että jos pitäisin vaunuissa, sen rääkymisen kuulisi koko kauppa.

Mutta välillä kyllä nämä isoja lapsia kärryissä pitävät katsovat vähän ihmeissään, kun meidän minityyppi tulee hyllyn takaa vessapaperipakettia työntäen.

 

Meillä muksut (3 ja pian 6 vuotiaat) kävelee ilman mitään ongelmia tuonne lähi-kaupunginosaan kauppaan eikä mitään ongelmaa kävellä takasinkin. Tosin siellä ollaan sitten kaupassa tai kirjastossa, jossa tahti on selkeästi kävelyä hitaampaa. + usein tuota nuorempaa kyllä oikeasti saa kantaa osan koti matkasta reppuselässä kun ei enää jaksa kävellä. Reissulle tulee pituutta eestaas nelisen kilometria.

Mutta sitte taas kaupunkiin on reilusti yli 6 km matka. ja mä haluaisin kyllä kävellä sinne. Mutta ei onnistu ipanoiden kanssa. En usko, että edes tuo isompi jaksaisi mun kanssa tuon makan ja siihen päälle se kaupungissa oleminen. Pyöräkin olis vähän huono vaihtoehto, bussilla kuitenkin oltaisi tulossa pois (ja mä en tykkää ajaa pyörällä). Joten suosiolla sitten kävelen yksin kun on mahdollista ja lapsien kanssa mennään bussilla kumpaankin suuntaan.
tokkiinsa jonkun lapsi jaksaisi tuonkin matkan mennä, mutta ei mun, ei kävellen. Kuitenkin ovat liikunnallisesti hyvin kehittneitä ja juoksevat päivät läpi pää kolmantena jalkana. Että en sinällään ihmettele jos on joskus tilanne, jossa isollekin lapselle pitää tarjota joku muu vaihtoehto kun kävely ja ehkä joskus se kärry on ainoa vaihtoehto?

 

Meillä ulkoillaan aina rattaat mukana ja ne ovat kultaakin arvokkaammat siinä kohtaa kun meidän erityislapsi saa raivokohtauksen ja kieltäytyy totaallisesti yhteistyöstä. Lapsi on pienen taistelun jälkeen helppo saada rattaisiin itsumaan kun vaihtoehtona on kantaa huutava, rimpuileva ja potkiva lapsi takaisin kotiin. Ja lapsi painaa reilun 18kg joten meillä on molemmilla mennyt välilevy aika monta kertaa selästä eikä kyllä tee mieli kannella sitä pitkiä matkoja. Te joilla niitä kärkkäitä mielipiteitä oli ja 0% kokemusta erityislapsista niin niiden päätä ei vaan käännetä ja asioista ei voi neuvotella tai lasta lahjoa kuten normaali lapsen kanssa voitte tehdä. Meillä on lääkäritkin suositelleet rattaita apuvälineenä ulkona liikuttaessa juuri näitä tilanteita varten eivätkä kauhistelleet että kolmevuotiasta ei saa enää istuttaa rattaissaa. Kannattaa muistaa että lapsia on erilaisia ja se että lapsi näyttää ulkoisesti normaalille ei tarkoita etteikö hän voisi olla erityislapsi jonka kanssa on teityt asiat erittäin vaikeita ja haastavia. Suvaitsevaisuutta kehiin ihmiset hyvät

 

Miten mä arvasi et toi erityiskortti vedetään esiin? Mulle on ihan ok, jos tarve on todellinen, tässä on puhuttu terveist lapsista.

Vaikka ihmettelen mä sitäkin että raivoava lapsikin on saatava äkkkiä kotiin, sielläkö vaan saa tunteet purkautua? Onko tässä taas kyse keksitystä kiireestä?

 

Mä olen kuskannut Brio Ponyilla siskon luota tänne (kolmisen kilometriä matkaa) betonisen aurinkovarjon jalan (painoa vissiin noin 35kg) ja samalla kertaa toin parvekekalustoon kuuluvan ison, puisen pöydän (jalat irrotettuna). Hyvin noi Ponyt kesti.
Niillä on viety myös reilun kilsan päähän kierrätysautolle 28" putkitelkkari. Kestää näköjään, vaikka vanhat ovatkin, lapsi, jolle ne alunperin ostettiin, täytti just 18v

Vanhat kärryt kestääkin. Mie sain kans viikolla ihmettelyä "iso lapsi rattaissa ja nukkuu!". Se lapsi on kyllä metrin pitkä, mutta täyttää vasta talvella 3v. Ja nukkuu tosiaan päiväunet edelleen... Ilmeisesti yleisen mielipiteen mukaan se sais nukkua ne unensa rattaissa jos olis pituudeltaan lyhyempi ja sitä rataa.

 

Mulla kulkee välillä yli 4v rattaissa eikä kukaan ole kattonut pitkään mutta onkin ikäistään pienikokoisempi

 

[QUOTE="joo";26741132]Miten mä arvasi et toi erityiskortti vedetään esiin? Mulle on ihan ok, jos tarve on todellinen, tässä on puhuttu terveist lapsista.

Vaikka ihmettelen mä sitäkin että raivoava lapsikin on saatava äkkkiä kotiin, sielläkö vaan saa tunteet purkautua? Onko tässä taas kyse keksitystä kiireestä?[/QUOTE]

Meillä ainakin on yleensä kiire saada 3-vuotias, raivoava lapsi äkkiä kotiin. Tai meidän lapsi ei oikeastaan edes raivoa, heittäytyy vaan maahan ja kieltäytyy liikkumasta, potkii ja nauraa ilkikurisesti, jos nouseekin jaloilleen niin lähtee tahallaan kävelemään väärään suuntaan tai etsii jonkun lähimmän liikennemerkin jossa alkaa roikkua tai roikkuu äidin jalassa tai menee pientareelle kaivelemaan vaikka käpyjä tai tupakan tumppeja, ei vaan liiku vaikka miten patistelisi tai lahjoisi. Ja tämä johtuu siitä, että lapsi on väsynyt, eikä tuo mene ohi ennen kuin on saanut jotain ruokaa ja lepoa. Ei auta vaikka miten odottelisi. Kyllä se silloin on kiva päästä nopeasti etenemään.

Ja tuossa erityislapsi-jutussakin oli varmaan kyse siitä, että harvoin kun sitä näkee päälle päin, että lapsella on jokus "oikea" tarve niitä rattaita käyttää, vaan arvostellaan vain tilannetta tuntematta.

 

Mut mitä se haittaa että lapsi makaa maassa, kaivelee käpyjä, nauraa paskaset päin naamaa? Lapset on sellasia, ne kokeilee.

 

Minua kärrättiin jatkuvasti rattaissa ainakin 5-vuotiaaksi asti, kun äidilläni oli aina kova kiire eikä kärsimättömänä jaksanut odotella kävelevää pikkulasta. Sitä paitsi minä viihdyin rattaissa mainiosti, mikäs sen mukavampaa. Toisaalta imin myös 5-vuotiaana vielä tuttia, joten taisin olla aika koominen näky kaikin puolin.

Osaan kuitenkin näin 30-vuotiaana kävellä, hölkätä ja joskus juostakin, joten oletan, että mitään pysyvää vauriota ei hemmottelusta tullut.

 

Kyllä tuollaisen matkan 5-vuotias ajaa polkupyörällä ihan hyvin.

Meillä ei vielä aja. Lapsi on vasta oppinut ajamaan ilman apupyöriä enkä varmasti lähtisi edes viiden kilometrin lenkille hänen kanssaan pyörällä. Hänellä on jarruttaminen ja pysähtyminen hakusessa, samoin hän saattaa ajaa hurjaa vauhtia risteykseen pysähtymättä. Kun lähden lenkille, tarkoitukseni on lenkkeillä, ei juosta paniikissa lapsen perässä tai seisoskella odottamassa perässä tulevaa 5-vuotiasta. Jos meillä olisi vielä rattaat, tasan varmasti nakkaisin tytön rattaisiin ja sitten mentäisiin.

 

[QUOTE="vieras";26739789]Mitäs jos keskityttäis omiin elämiimme ja antaisimme muiden toimia siten kuin he itse parhaaksi katsovat. Tämä asia kun ei kuitenkaan ole mikään maailman vakavin. Ihan teidän jokaisen kasvatuksesta ja ylipäänsä elämästä löytyy asioita, joista teitä voitais arvostella, joten mitä jos antaisitte olla.[/QUOTE]

Aika lailla yhdestä vakavimmista ongelmista kuitenkin on kyse; lasten liikunta on vähentynyt huomattavasti ja tyypin 2 diabetesta esiintyy yhä pienemmillä lapsilla. Liikuntaa, liikuntaa! Ja joo, itse myin meidän yhdistelmävaunut juuri pois tulevaan vauvaperheeseen, meidän nuorimmainen on 1v10kk eikä suostu enää rattaissa istumaan kun omin jaloin pääsee eteenpäin. Kevyesti kipsuttelee jo parin kilometrin metsälenkin hän.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1233137-il-lihavasta-lapsesta-tulee-lihava-aikuinen-lasten-diabetespommi-uhkaa-rajahtaa-tutkija-varoittaa/

 

Jaah no mua nyt ei kauheesti liikuttas vaikka naapurin Tauno kulkis äireen kans rattaissa siihen asti että sais mopokortin, että voi sit sillä jatkaa kulkuaan. Meillä jätkälle oli rattaat parivuotiaaks asti, ja niistäkin viimeset puolisen vuotta ihan vaan sen takia että mua joskus laiskotti. esim. jossain täpötäydessä ostoskeskuksessa lapsi oli helpompi tunkee rattaisiin kun vahtia sielä vilinässä päätöntä kanaa.

Tietysti sen verran mietityttää tuo isojen lasten rattaissa kulkeminen, että toivottavasti ne nyt kuitenkin muuten liikkuu, pihassa juoksee jne. Mun mielestä jokainen joka vaan kynnelle kykenee niin tarvii kuitenkin sitä liikuntaa.

 

kyllähän lapsi kävellä jaksaa, mutta temppuilu onkin sitten asia erikseen..
uskaltauduin yhtenä päivänä keskustaan asioille vauva vaunuissa, 3v mukana
ja sai muuten olla viimeinen kerta!! sillä ei uhmaikäinen kävele nätisti vierellä, ei toivoakaan ja
ja lopulta sitä päädytään leikkimään kauppakeskuksessa vähemmän kivaa piilos-leikkiä,
jossa äiti on varma että joku pedofiili on kaapannut kultamussukan mukaansa. pisteenä i:iin päälle se 3v väsähtää ja raahaat ikäisekseen
pitkää tyttöä sylissä bussipysäkille, samalla kun lykit vaunuja. nyt meille kyllä tulevat ne kaksostenrattaat, katsokoot ihmiset sitten miten pahasti tahansa. ja ei, seisomalauta ei toimi meillä joten sitä on turha ehdotella

 

Ainakin täällä Tampereella tuntuu olevan toooosi paljon kävelykyvyttömiä lapsia. Bussissa kun pääsee rattaiden kanssa ilmaiseksi, niin sinne rattaisiinhan tungetaan vaikka koululainen.
Sitten nämä älynväläys-äidit nostaa matkan ajaksi lapsen penkille ja vaunut nököttää tyhjänä keskiosassa. On eri mukavaa kun bussiin ei mahdu itse 5kk:tta vanhan kanssa, kun vaunuosassa on pahimmillaan kolmet tyhjät rattaat.

Ja ihanko oikeasti meinaatte, että on JÄRKEVÄÄ tai perusteltua työntää 5-vuotiasta rattaissa?? Meinasitteko ekana koulupäivänäkin vielä viedä nikopetterin rattaissa luokkaan asti? Ei elämä....

 

Meillä 5-vuotiaamme kulkee rattaissa, koska on niin vilkas, että en voisi muuten ottaa häntä mukaan pihasta poistuttaessa. Valjaat eivät toimi, riuhtoo ja taistelee ja toki viisivuotiasta jo nolottaakin olla talutettavana. asumme kaupungissa ja liikenne on vaarallista. Meitä jaksaa jotkut kauhistella, varsinkin rauhallisten lasten vanhemmat =)

 

Meillä 5-vuotiaamme kulkee rattaissa, koska on niin vilkas, että en voisi muuten ottaa häntä mukaan pihasta poistuttaessa. Valjaat eivät toimi, riuhtoo ja taistelee ja toki viisivuotiasta jo nolottaakin olla talutettavana.

Mutta rattaissa ei nolota olla?

(ja kysyn tämän ihan ilman mitään kettuilua :flower

 

Mutta rattaissa ei nolota olla?

(ja kysyn tämän ihan ilman mitään kettuilua :flower

Jostain syystä ei ainakaan yhtä paljon. On lapsi niitäkin protestoinut ja kiukuttelee välillä. Mutta tulee kuitenkin kyytiin, kun on käytävä vaikka kaupassa. Tämä lapsonen ei vain muista eikä osaa olla paikoillaan esim. liikennevaloissa, vaan saattaa sekunnin murto-osassa syöksyä tielle. Jne. <toiset samankaltaisten elohopeiden sählääjien vanhemmat ymmärtävät. Meidän 5-v. ei ole sylivauva-ajan jälkeen ollut paikoillaan. En syyllisty, en syyllistä myöskään lasta. Hän oppinee ajallaan =)

 

Yks päivä kuulin miten kaksi naista kummasteli sitä, että mulla oli isolle pojalle rattaat mukana...sitten toinen niistä totesi että "ei kun sillähän on vauvakin mukana".

Vauva oli mulla sylissä, rattaat sillä hetkellä tyhjinä, mukanani oli keskimmäinen lapseni 6 v.

Kai ne oikeasti kuvitteli hetken aikaa, että kärryt oli tuota tulevaa esikoululaista varten . Ajatuskin on hupaisa. Eihän hän ole vuosikausiin rattaita tarvinnut, kun omistaa terveet jalat sekä polkupyörän ja potkulaudan.

Mutta toisilla tosiaan ON samanikäisiä vielä rattaissa ja sitä en tajua, en. Ihan sama mikä on tilanne, mutta 5-6 v terveen lapsen paikka ei ole rattaissa mun mielestä.

Rattaat? Pidäks sä vastasyntynyttä rattaissa?

 

mua jäi vaivaamaan täs kerran eläinpuistos. Rattaissa makasi eskarin syksyllä aloittava poika. Ulkoisesti ei näkyny mitään erityislapsen merkkejä. Puhui sujuvasti ilman virheitä. Komenti vanhempiaan kun kyllästyi makoilemaan. Kävelivät meidän perässä koko matkan. Isänsä välillä käski poikaansa pois kärryista niin lapsi mankui et en jaksa jne. Äitinsä puolusteli et anna sen olla, tää on liian pitkä matka noin pienen kävellä. Sit melkein lopussa se lapsi alkoi huutamaan et on nälkä, mennään jo, niin äiti kaivoi laukusta MAITOPULLON, siis tuttipullon. Ja anto sille lapselle. Se isä aiva hermostui sille äitille, et heitä se tonne karhuaitaukseen ei eskarilainen tartte tuttipulloa... Tällasta se oli koko matkan. Ja siis sen lapsen jalat oli ihan kunnossa, ku se jumppas niitä sielä kärryis. En tiedä olisko ollu joku erityislapsi ku ne kärryt oli aika isot ja tukevarakenteiset. Mut se puhui normaalisti, kädet ja jalat toimi jne. Miksi se lapsi oli kärryis? Tahtoisin tietää. Meidän lapset 3v ja 2v kävelivät KOKO sen 5km mitä se lenkki oli. Vai oliko se 3km, en muista...

 

[QUOTE="Plop";26742287]
Ja ihanko oikeasti meinaatte, että on JÄRKEVÄÄ tai perusteltua työntää 5-vuotiasta rattaissa?? Meinasitteko ekana koulupäivänäkin vielä viedä nikopetterin rattaissa luokkaan asti? Ei elämä.... [/QUOTE]

En kommentoi sitä, onko järkevää tai perusteltua, mutta ainakin minun tapauksessani (ja minä siis olin se, jota lykättiin rattaissa vielä 5-vuotiaana) tuo kiireisillä kaupunkireissuilla rattaissa lykkääminen ei korreloinut mitenkään kävelykyvyn puutteen tai uusavuttomuuden tai ylipäätään liikunnan puutteen kanssa. Enemmän minä liikuin ulkona kuin keskiverto nykypäivän lapsi ja olen jäntevä ja hoikka ollut aina, silloin ja nykyään Pihalla juoksentelu, puissa kiipeily, pyöräilylenkit, uiminen, ja kaikki muu mitä lapset touhuavat (tai pitäisi touhuta) ovat asia erikseen, eivätkä liity mitenkään siihen, jos joku äiti kaupungilla kuljettaa lasta mielestään kätevällä ja nopealla tavalla.

Minun mielestäni kaupoissa ympäriinsä juoksentelu ja keskikaupungilla kipittäminen eivät kuulu lapsen liikunnallisiin perustarpeisiin, mutta tapansa kullakin.