Mistä tunnistaa tiheän imun kauden?? (vauva 3 viikkoa )

  • Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti
"äiti"
Syö usein, rinnalla kiukkuinen, ja tyytymätön muutenkin enemmän kuin ennen... itsellä tuntuu että tekis mieli luovuttaa ja jatkaa korvikkeella. Tuntuu etten jaksa tän univelan ja väsymyksen keskellä tätä uutta "kautta" vaan ottaa voimille kun olen koko ajan kiinni vauvassa ja eikä hän ole tyytyväinen mihinkään....
 
No just siitä sen tunnistaa, että vauva haluaisi syödä koko ajan, ja on kärtty jos ei saa olla rinnalla (ja joskus rinnalla ollessaankin).

Mun vauva on myös 3 viikkoa ja läpikäy tod.näk. tiheän imun kautta, muutenkin on ärtyneempi kuin ennen. Mutta tiedän tämän olevan ohimenevää, ja ollaan sitten koko ajan tissi suussa & vauva sylissä (kantorepussa ja -liinassa tuo on asunut viime päivät).
 
"noh"
Siitähän sen tietää kun vauva haluaa olla koko ajan tissillä. Ei kannata luovuttaa liian äkkiä, se on niin ohikiitävä hetki kun se on sellanen pieni, luulisi sen nyt jaksavan vaikka sinnillä. Yritä helpottaa arkea muissa asioissa (siivousapua, isompien lasten hoitoapua jne) että saat levätä.
 
Älä luovuta, sua varmasti harmittaa jos nyt lankeat antamaan korviketta! Juuri 3-viikkoisilla on yleensä tiheänimun kausi, tuo kuulostaa juuri siltä.
Mun kuopuksella näitä oli tosi usein ja menivät suunnilleen niin, että söi ja söi ja söi, oli ehkä 20min ilman ja taas halusi tissille. Yleensä iltaa kohti tiheämmin.
Äidillähän saattaa tulla iltaisin vähemmän maitoa joka on kyllä tuhdimpaa kuin "päivämaito" juuri sen tähden että vauvaa saa yötä vasten rasvaisempaa ravintoa.
Tuo kuuluu asiaan ja menee varmasti ohi, hammasta purren vaan!
 
"äiti"
kiitos tsempeistä :) se on jännä miten pää sanoo että kannattaa luovuttaa mutta silti vaan jatkaa vielä seuraavaan hetkeen... kai mulla on ollut vaikeaa hyväksyä tämä oman ajan puute, vaikka toinen tämä jo on. ja tiesin tasan mitä vauva arkeen kuuluu..hormoonit tai mitkä lie sekoittaa, nekin taitaa päästää otteestaan vasta kun imetys loppuu..
 
[QUOTE="äiti";26739096]kiitos tsempeistä :) se on jännä miten pää sanoo että kannattaa luovuttaa mutta silti vaan jatkaa vielä seuraavaan hetkeen... kai mulla on ollut vaikeaa hyväksyä tämä oman ajan puute, vaikka toinen tämä jo on. ja tiesin tasan mitä vauva arkeen kuuluu..hormoonit tai mitkä lie sekoittaa, nekin taitaa päästää otteestaan vasta kun imetys loppuu..[/QUOTE]

Onko sulla esikoinen?
Itselläni esikoisen kohdalla se ero "entiseen elämään" oli tosi suuri ja kans ensimmäisinä viikkoina koin olevani jollain tavalla "vankilassa" tai siis sillai kun oli tottunu että on omaa aikaa ja saa tehdä kaikenlaista sillon kun huvittaa ja sitte sain vauvan joka vielä osoittautui tissitakiaiseksi eli oli koko ajan tissi suussa :D Mutta sinnittelin kuitenkin ja täysimetin 6kk vanhaksi asti. Kyllä se sitte alkoi sujumaan ihan ok kun ekat 3kk oli ohitse.
Se on suuri muutos ja ne ekat kuukaudet pitää tosiaan ne omat halut ja jutut jättää vähemmälle, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se on NIIN tosi lyhyt aika. Ens vuonna tähän aikaan teillä on jo ihan toinen meininki usko pois! Ja tosiaan kannattaa hommata apua kotitöihin ja muuhun ja keskittyä vauvaan ja imetykseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilohikäärme;26739191:
Jos se on jo toka niin voi olla sitten paljon helpompi kuin eka. Kuulemma se eka tekee isomman työn. Mä istuin esikoisen kanssa varmaan kymmenen kertaa enemmän sohvalla kuin tokan.
Mä istuin kolmannen kanssa kaikkein eniten :D varsinainen tissisyöppö. Ekat 3 viikkoa se oli käytännössä koko ajan tissi suussa yötäpäivää. Sitte vähä helpotti mutta kyllä se kovasti tissutteli aika vanhaksi.
 
"äiti"
Onko sulla esikoinen?
Itselläni esikoisen kohdalla se ero "entiseen elämään" oli tosi suuri ja kans ensimmäisinä viikkoina koin olevani jollain tavalla "vankilassa" tai siis sillai kun oli tottunu että on omaa aikaa ja saa tehdä kaikenlaista sillon kun huvittaa ja sitte sain vauvan joka vielä osoittautui tissitakiaiseksi eli oli koko ajan tissi suussa :D Mutta sinnittelin kuitenkin ja täysimetin 6kk vanhaksi asti. Kyllä se sitte alkoi sujumaan ihan ok kun ekat 3kk oli ohitse.
Se on suuri muutos ja ne ekat kuukaudet pitää tosiaan ne omat halut ja jutut jättää vähemmälle, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se on NIIN tosi lyhyt aika. Ens vuonna tähän aikaan teillä on jo ihan toinen meininki usko pois! Ja tosiaan kannattaa hommata apua kotitöihin ja muuhun ja keskittyä vauvaan ja imetykseen.
Toinen lapsi on tämä. Vankila on hyvä sana kuvaamaan tämän hetkistä fiilistä, vaikka olen todella onnellinen lapsistani ja sydänsykkyrällä heitä hoidan. tietysti päivittäin tulee hetkiä ettei tunnu niin mahtavalle, mutta lienee kuuluu asiaan ;)

jospa tämä ei montaa päivää enää kestä, kun nyt ollaan torstaista asti oltu näin. pitää yrittää tsempata eteenpäin :)

nyt vauva nukkumassa ensimmäistä pitempää pätkää tänään ja nautin omasta ajasta. veikkaan että kohta taas mennään ;)
 
[QUOTE="äiti";26739250]Toinen lapsi on tämä. Vankila on hyvä sana kuvaamaan tämän hetkistä fiilistä, vaikka olen todella onnellinen lapsistani ja sydänsykkyrällä heitä hoidan. tietysti päivittäin tulee hetkiä ettei tunnu niin mahtavalle, mutta lienee kuuluu asiaan ;)

jospa tämä ei montaa päivää enää kestä, kun nyt ollaan torstaista asti oltu näin. pitää yrittää tsempata eteenpäin :)

nyt vauva nukkumassa ensimmäistä pitempää pätkää tänään ja nautin omasta ajasta. veikkaan että kohta taas mennään ;)[/QUOTE]

Muista myös hyödyntää ne vauvan pitemmät unipätkät nukkumalla!!!! Mä kyllä suosittelen että menet useimpina iltoina nukkumaan yhtä aikaa vauvan kanssa niin paljon kuin se oma aika houkuttaakin. Jos se vauva nukkuu alkuillasta/yöstä sen ainoan pitkän pätkän ja sä menetät sen (siis et nuku sitä) niin jaksaminen on kyllä koetuksella tosissaan.

Kyllä se "vankila-olo" menee ohi, tuossa vaiheessa hormoonitkin vielä jyllää ja mielialat seilaa. Ota päivä kerrallaan ja jos saat apua kotitöihin ja isomman lapsen hoitoon niin ota vastaan se apu.
 
"äiti"
Muista myös hyödyntää ne vauvan pitemmät unipätkät nukkumalla!!!! Mä kyllä suosittelen että menet useimpina iltoina nukkumaan yhtä aikaa vauvan kanssa niin paljon kuin se oma aika houkuttaakin. Jos se vauva nukkuu alkuillasta/yöstä sen ainoan pitkän pätkän ja sä menetät sen (siis et nuku sitä) niin jaksaminen on kyllä koetuksella tosissaan.

Kyllä se "vankila-olo" menee ohi, tuossa vaiheessa hormoonitkin vielä jyllää ja mielialat seilaa. Ota päivä kerrallaan ja jos saat apua kotitöihin ja isomman lapsen hoitoon niin ota vastaan se apu.
olenkin mennyt vauvan kans yhtä aikaa nukkumaan viime päivinä. myös päivä unet. mutta nyt vaan tuntui että on pakko saada tämä hetki tehdä jotain aivan muuta. kohta taas nukkumaan...
 
[QUOTE="äiti";26739296]olenkin mennyt vauvan kans yhtä aikaa nukkumaan viime päivinä. myös päivä unet. mutta nyt vaan tuntui että on pakko saada tämä hetki tehdä jotain aivan muuta. kohta taas nukkumaan...[/QUOTE]

voihan sitä silloin tällöin jäädä valvomaan ja tehdä vauvan nukkuessa mitä haluaa mutta ei kannata tehdä joka päivä niin vaikka houkuttaisikin (nimim kokemusta omaava).

:)
 
th123
En halua masentaa, mutta meillä tuo kausi alkoi kolmeviikkoisena ja päättyi kun vauva oli melkein kuusiviikkoinen. 'Sorruin' korvikkeeseen, kun parhaillaan sessiot olivat yli viiden tunnin. Ajattelin, että kyllä siinä oli jo tarpeeksi stimulaatiota rinnoille maidontuotannon kasvattamiseen.

Väsyneen ja tyytymättömän vauvan hoito on rankkaa väsyneelle äidille. Korviketta ei kannata antaa liian herkästi. Jokainen toivottavasti osaa arvioida omat rajansa.
 

Yhteistyössä