Toggle sidebar

Mitä olen tehnyt väärin, kun arvostelua tulee joka tuutista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "nuori äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="minna";26598172] Aina jaksetaan palata menneeseen. Ennenkin tehtiin lapset nuorina. Totta. Tässä on vaan yksi seikka. Maailma on muuttunu. JA paljon tässä välissä.[/QUOTE]

Täällä on nyt pari tälläistä helmilausahdusta, jotka pitävät paikkaansa niin hyvin, että tykkään.
 
[QUOTE="pimpula";26598129]Ei. Lapsi ei ole elinkautinen tuomio. Mutta sinä olet lapselle elinkautinen tuomio. Ja sinun tekosi vaikuttavat aina lapseen. Jos ja kun menet keskiäyrälle ja alat jossain kohtaa "irroittella", mitä ikinä se sinulle merkitsee, lapsi joutuu väkisin matkustajana mukaan. Sinulle lapsi ei ole etse. Mutta mitä sinä olet lapselle? Toivooko lapsi vaikkapa vaihtuvia isäpuolia? Kenties muuttoja edestakaisn paikkakunnalta toiselle (kaverit jäävät toisaalle)? Noin muutama esimerkki.

Hyvin teillä on hallussa ajatus, lapsi ei ole este teidän elämälle. Mutta mietittekö miten teidän elämä voi vaikuttaa lapseen?[/QUOTE]



Tämä tuli just "pimpula" naulan kantaan! Et ois voinu tuota paremmin sanoiks pukea.
 
Arvostelua tulee tekee sitä mitä tahansa, sen olen huomannut.
Olet joko liian nuori , liian vanha jne. pääasia on että oma pää kestää ja on itse tyytyväinen omaan elämäänsä ja ratkaisuihinsa .
 
[QUOTE="pimpula";26598129] Toivooko lapsi vaikkapa vaihtuvia isäpuolia? Kenties muuttoja edestakaisn paikkakunnalta toiselle (kaverit jäävät toisaalle)? Noin muutama esimerkki. [/QUOTE]

Mistä oikein repaisit vaihtuvat isäpuolet tai muuttamiset edestakaisin?

Ainiin, onneksi varttuneemmat ihmiset eivät koskaan eroa, muuta tai rakastu :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja dipt:
Mistä oikein repaisit vaihtuvat isäpuolet tai muuttamiset edestakaisin?

Ainiin, onneksi varttuneemmat ihmiset eivät koskaan eroa, muuta tai rakastu :saint:
Click to expand...

Tämä on se, mitä en ymmärrä. Nuoruuteen liitetään kaikkea hyvin negatiivista, mutta kuinka moni sitten on oikeasti elänyt sellaisen nuoruuden johon lapsi ei olisi sopinut. Omasta kaveripiiristäni ei yksikään. Mutta ehkä sitten omat "piirini" ovat vaan niin hyviä :)
 
[QUOTE="mä";26598206]Arvostelua tulee tekee sitä mitä tahansa, sen olen huomannut.
Olet joko liian nuori , liian vanha jne. pääasia on että oma pää kestää ja on itse tyytyväinen omaan elämäänsä ja ratkaisuihinsa .[/QUOTE]

Niin tai jos ei muuta, niin puet lapsesi vääränlaisiin vaatteisiin tai teillä on jonku mielestä liian vanha ja ruma auto -> wt ja onhan näitä kaikkia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja dipt:
Mistä oikein repaisit vaihtuvat isäpuolet tai muuttamiset edestakaisin?

Ainiin, onneksi varttuneemmat ihmiset eivät koskaan eroa, muuta tai rakastu :saint:
Click to expand...

Voihan se olla että minkin olen elänyt kovin kummallisissa piireissä. Yksikään tuntemani "teiniliitto" ei ole kestänyt 30 vuotiaaksi saakka. Ei yksikään. Kumppania on vaihdettu kerran ja useammankin. Mutta taas "kypsemmistä" liitoista vain muutaman erotapauksen tiedän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ???:
Mutta sähän olet elänyt jo ennen lapsia. Sulla on ollut aikaa kehittyä ja kavaa. Vai väitötkö että olet nyt ihan sama kuin olit 18 vuotiaana?
Click to expand...

En ole samanlainen, vaikka toisaalta minusta ihmiset säilyttävät tietyt piirteensä aina. Mutta minusta nuorista puhuttaessa tehdään hallaa heille ja myös itselle kun puhutaan miten tässäkin ketjussa toiset puhuu. Ajattelen omia parikymppisiä (lapsettomia) siskojani ja sitä, millaisia he ovat. Ei heidän kanssaan auta mennä "sinä et tiedä mitään mistään koska olet nuori" - linjalle :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Ja juu, kyllä mun täytyy joskus mennä töihin, menenkin :) Mutta opiskelen sellaiseen ammattiin, joka ei oikeastaan edes käy työstä vaan on intohimo. Ja olen töitäkin kerennyt tekemään ennen lasta, eli on minulla siitäkin kokemusta (ei tosin niin paljoa kuin useimmilla). No, silloin kun lapseni on 10, minä olen 28 ja ihmettelen kyllä suuresti jos työssäkäynti vie voimiani niin paljon etten jaksa viikonloppuisin lähteä metsäretkelle.
Click to expand...

Mutta miehesi ei varmaan jaksa, hänhän on silloin jo lähes nelikymppinen. ;(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
En ole samanlainen, vaikka toisaalta minusta ihmiset säilyttävät tietyt piirteensä aina. Mutta minusta nuorista puhuttaessa tehdään hallaa heille ja myös itselle kun puhutaan miten tässäkin ketjussa toiset puhuu. Ajattelen omia parikymppisiä (lapsettomia) siskojani ja sitä, millaisia he ovat. Ei heidän kanssaan auta mennä "sinä et tiedä mitään mistään koska olet nuori" - linjalle :D
Click to expand...

Niin eli heitä olisi käsiteltävä kuin "he oikeastikin tietäisivät kaikesta kaiken" - vaikka sinä vanhempana tiedät ettei se nyt ihan niin ole... ;)

Kuten sanottu, nuoruus ei ole sairaus ;) mutta totta on se "valitettva" seikka että 18 vuotias ei kovin aikuinen vaan ole vielä. Ja siksi itsekin olen jokseenikin sillä linjalla että lapsia vosi kyllä tehdä vähän myöhemminkin. Ehkä tehdä niitä mokia tai mitä ikinä ja vasta sitten ottaa vastuuta toisen ihmisen elämästä. Jotenkin kannatan suunnattomasti itsenäisyyden opiskelua, ja myös ehdottomasti sitä että antaa luvan itselleen olla täysin itsekäs. Tai no ei nyt mikään elefantti posliinikaupassa, mutta ymmärtänet mitä ajan takaa.

Mummeliisa - no heidän perhe on tavallaan poikkeus. Kaikilla perheillä ei ole välttämättä edes mahdollisuutta ottaa lapsenlapsiaan taajaan hoitoon. Isovanhemmat voivat itsekin olla työelämässä, ehkä vuorotöissäkin. Asua satojen kilometrien päässä jnejne. Ei siis voi olla lähtökohta että isovanhempien tulee olla verkosto joka antaa "nuorien olla nuoria vaikka heillä on lapsia".
 
että 18-vuotias on vielä ihan täys kakara henkisesti, siitä kielii mm. se, kun pitää niin kovasti olla jo" Isoa" ja leikkiä kypsää aikuista. Ihmisen henkinen kehitys on huimaa aina 30-kymppiseksi saakka, sen jälkeen vähän tasoittuu. Tein ensimmäisen lapsen parikymppisenä ja aivan täys pentu olin vielä, näin jälkikäteen ajateltuna. Mulla oli just tuo sama, et mua pidettiin vanhempana ku olin, koska vaikutin niin kypsältä ikäisekseni,en riekkunut missään baareissa tai muutenkaan. Nooh, siinä 25-v jälkeen iski kauhee kriisi, liekö ollu jo kolmenkympin sellainen ja alko aivan armoton biletys vaihe. Mua alko aivan sairaasti ahdistaa ku tajusin, etten olekkaan ikuisesti nuori ;) ja mun nuoruus on kohta lopullisesti menetetty, eikä sitä takaisin saa! Lapset oli tietenki edelleen rakkaimpia elämässä, mut eihän se avioliitto sellasta kestänyt ja ero siitä tuli. Nämä asiat on semmosia, ettei niitä voi käsittää muuten kuin oman elämänkokemusten ja läpikäytyjen kriisien kautta. Mielestäni ei ole kuitenkaan oikein, että sukulaiset arvostelevat päin näköä, niin kuin ap:lle on käynyt. Pitäisi olla hienotunteinen toisen valintoja kohtaan ja mitä se enää hyödyttää arvostella ku lapsi on jo olemassa. Toivotaan, et sulla menee paremmin tuo kuvio ku mulla!
 
Alkuperäinen kirjoittaja 36-v "täti";26598426:
että 18-vuotias on vielä ihan täys kakara henkisesti, siitä kielii mm. se, kun pitää niin kovasti olla jo" Isoa" ja leikkiä kypsää aikuista. Ihmisen henkinen kehitys on huimaa aina 30-kymppiseksi saakka, sen jälkeen vähän tasoittuu. Tein ensimmäisen lapsen parikymppisenä ja aivan täys pentu olin vielä, näin jälkikäteen ajateltuna. Mulla oli just tuo sama, et mua pidettiin vanhempana ku olin, koska vaikutin niin kypsältä ikäisekseni,en riekkunut missään baareissa tai muutenkaan. Nooh, siinä 25-v jälkeen iski kauhee kriisi, liekö ollu jo kolmenkympin sellainen ja alko aivan armoton biletys vaihe. Mua alko aivan sairaasti ahdistaa ku tajusin, etten olekkaan ikuisesti nuori ;) ja mun nuoruus on kohta lopullisesti menetetty, eikä sitä takaisin saa! Lapset oli tietenki edelleen rakkaimpia elämässä, mut eihän se avioliitto sellasta kestänyt ja ero siitä tuli. Nämä asiat on semmosia, ettei niitä voi käsittää muuten kuin oman elämänkokemusten ja läpikäytyjen kriisien kautta. Mielestäni ei ole kuitenkaan oikein, että sukulaiset arvostelevat päin näköä, niin kuin ap:lle on käynyt. Pitäisi olla hienotunteinen toisen valintoja kohtaan ja mitä se enää hyödyttää arvostella ku lapsi on jo olemassa. Toivotaan, et sulla menee paremmin tuo kuvio ku mulla!
Click to expand...

Jep, sulla kävi näin. Itse olen edelleen sitä mieltä, että nuori vanhemmuus oli meille juuri se oikea. Luojan kiitos ei ryhdytty lastentekoon vasta 30+ ikäisenä. :D
 
Eli onko kovimmin arvostelevat niitä, joilla itse meni nuori vanhemmuus päin p:tä? Miksi arvostella silloin toista, toivotaanko siinä että joku muukin möhlisi ettei itse olisi "ainoa"?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Eli onko kovimmin arvostelevat niitä, joilla itse meni nuori vanhemmuus päin p:tä? Miksi arvostella silloin toista, toivotaanko siinä että joku muukin möhlisi ettei itse olisi "ainoa"?
Click to expand...

Ilmeisesti...omista tuttavista kukaan ei ole katunut. No yksi jolle lapsen tulo oli täysi yllätys, oli elämäntilannekin ehkä ei niin otollinen hetki ja siitä onkin puhunut...hän oli tosin 33v...
Tai sitten nää nuoren äitiyden kokeneet ovat vain keksittyjä tarinoita jotta pönkittäisivät toisen huonoutta nostaen itseään. :D Vähän siltä vaikuttaisi...
 
[QUOTE="hah";26598443]Jep, sulla kävi näin. Itse olen edelleen sitä mieltä, että nuori vanhemmuus oli meille juuri se oikea. Luojan kiitos ei ryhdytty lastentekoon vasta 30+ ikäisenä. :D[/QUOTE]

Olette aikalailla poikkeus... onnea teille. Mikäs teitin ikä nyt olikaan?

Ja luojan kiitos että ryhdyin tekemään lapsia vasta 30+ vuotiaana. Jo ihan tloudellissitakin syistä. Kukin tekee minkä parhaaksi näkee, itse otimme sen helpomman tien. Nyt saa vaan olla ja nauttia. Kiireet oli ja meni.
 
[QUOTE="tiuku";26598467]Olette aikalailla poikkeus... onnea teille. Mikäs teitin ikä nyt olikaan?

Ja luojan kiitos että ryhdyin tekemään lapsia vasta 30+ vuotiaana. Jo ihan tloudellissitakin syistä. Kukin tekee minkä parhaaksi näkee, itse otimme sen helpomman tien. Nyt saa vaan olla ja nauttia. Kiireet oli ja meni.[/QUOTE]

Vai poikkeus, en tiedä minkälaisissa piireissä sinä liikut. Minä liikun yliopistopiireissä joissa kaikki ahkerasti kouluttautuneet samalla kun lapset ovat pieniä. :) Siinä on hatunnoston paikka! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Eli onko kovimmin arvostelevat niitä, joilla itse meni nuori vanhemmuus päin p:tä? Miksi arvostella silloin toista, toivotaanko siinä että joku muukin möhlisi ettei itse olisi "ainoa"?
Click to expand...

Mä taas luen tuon viestin että yritetään varoittaa nuoria tekemästä niitä virheitä mitä itse on kokenut ja/tai nähnyt omassa elämässään. Ettei samaan kuoppaan tarttis niin monen muunkin kävellä.

Ja toisaalta taas kun se lapsi on jo maailmassa niin näille "kaikki tietäville" nuorille on hyvä joskus herätellä että se nuoruuden rakkaus aika harvalla loppu viimein kantaa niin kuin kuvitellaan. Ihan ihmisen perus-uteliaan luonteenkin vuoksi. Puhumattakaan kehityksestä matkan varrella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ???:
Mä taas luen tuon viestin että yritetään varoittaa nuoria tekemästä niitä virheitä mitä itse on kokenut ja/tai nähnyt omassa elämässään. Ettei samaan kuoppaan tarttis niin monen muunkin kävellä.

Ja toisaalta taas kun se lapsi on jo maailmassa niin näille "kaikki tietäville" nuorille on hyvä joskus herätellä että se nuoruuden rakkaus aika harvalla loppu viimein kantaa niin kuin kuvitellaan. Ihan ihmisen perus-uteliaan luonteenkin vuoksi. Puhumattakaan kehityksestä matkan varrella.
Click to expand...

Harvemman vanhemmankaan liitto kestää läpi elämän. Todella moni on nyt 40-50vuotiaana eronnut 30v avioliitostaan.
KEnenkään ei siis pitäisi tehdä lapsia. Tai ehkä sitten 50+ ikäisenä.
 
[QUOTE="heh";26598482]Vai poikkeus, en tiedä minkälaisissa piireissä sinä liikut. Minä liikun yliopistopiireissä joissa kaikki ahkerasti kouluttautuneet samalla kun lapset ovat pieniä. :) Siinä on hatunnoston paikka! :)[/QUOTE]

WAU, oikein yliopistossa liikut. Voi, kai me ollaan sitten eriaikakuden lapsia. Siellä liikkuneena myös eikä teitä perheellisiä juuri paljoa ollut. Muutamia ja heistäkin puolet erosi jossain kohtaa.

Totta ihmeessä on hatun noston paikka jos on elämässä kaikki saatava samalalla sekunnilla. Mitä tehokaampi, sen parempi. Sehän on elämän henki. Kiire pitää olla ja suorittaa paljon, vain niin voi olla onnellinen. Äkkiä nuorena päämäärään. Piste. Ja sitten ihmetellään kun voidaan vähän pahoin...
 
Ennakkoluuloja nyt on niin nuorista kuin varttuneemmistakin äideistä, jotkut pärjäävät paremmin ja jotkut heikommin jne.

Se mikä itseäni tuossa ihmetyttää ja on oleellisinta on se, miksi ihmeessä joku ottaa asiakseen arvostella ap:n ratkaisua, väittää hänen pilanneen elämänsä jne? Vaikka itse kuinka olisi sitä mieltä että lapset kannattaa tehdä kolmikymppisenä kun on ammatit, työt, omakotitalot, hienot autot, pitkä ja vakaa parisuhde ja villi ja vapaa nuoruus koettu, miksi pitää mennä arvostelemaan toisen erilaisia valintoja?

Sen ymmärtäisin jos ap olisi jatkuvasti hoidattamassa lapsiaan muilla, tykkäisi että hänen kuuluu saada elää yhtä vapaata nuoruutta kuin kavereidensa eikä lapsenhoito jaksa kiinnostaa niin silloin voisi hyvin olla paikka sanoa jotain. Ja ymmärrän että teinidin vanhemmat raskaudesta kuullessaan haluavat tehdä nuorelle selväksi millainen vastuu lapsessa on, miten se muttaa elämää jne. Mutta miksi jonkun lapsensa kolmekymppisenä hankkineen pitää mennä ap:ta noin arvostelemaan kun tämä kuitenkin hoitaa lapsensa ja perheensä siinä kuin kuka tahansa, omaa tulevaisuuden opiskelusuunnitelmia jne?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa