Miten jaksat noita sun lapsia? Itse en aio hankkia kuin 1 lapsen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rotunainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ymmärtäisin kyllä kommentoijaa ja kertoisin, että mekin mietittiin alkuun vain yhtä lasta. Toinen lapsi oli vakavan harkinnan tulos. Lopulta kaksi lasta on yhtä helppo kuin yksi, vain eri tavalla. Yhtä lasta joutuu viihdyttämään melkoisesti ja järjestämään kaveriseuraa. Jos on se sisarus, niin hän hoitaa viihdytyspuolen ;) Jakamisen opettelu yms käy silloin myös jo arjessa eikä tarvitse erillistä opettelua muuten siihen. Mutta kyllä toki kaksi lasta pitää vaipattaa ja vaihtaa ne kaikki tsiljoonat vaipat, pitää olla kahdesti raskaana, synnyttää, sairastelut, kaverimurheet, muut murheet, eri asioiden opettamiset tulee tuplasti.

Mutta toi viihdytyspuoli ja se ettei lapsi ole yksinäinen - se on niin suuri helpotus että menee tasan se helppous 1-lapsisten kanssa ;)

t. kahden lapsen äiti
 
jos mulla olis kaksi, niin luultavasti pyyhkisin hikeä otsalta, pärskähtäisin surkeaan itkuun ja anelisin polvillani, että toinen tulisi jelppimään koska minä en tosiaankaan jaksa mutta hän taas tarvitsee harjoitusta.
 
Loppupelissä kahden kanssa pääsee helpommalla kun yhden kanssa :) Lisäksi säälin lapsia joilta on vanhempien jaksamattomuuden takia evätty mahdollisuus sisarukseen.
 
[QUOTE="silakka";26579736]"Ja sun ei kannata varmaan hankkia niitä sitten ollenkaan."[/QUOTE]

Näin mäkin varmaan vastaisin, jos olisi muutenkin jo hermot kireällä. :D
 
no mä sanoisin että noin mäkin ajattelin vielä 8 vuotta sitten.
Ja siitä muutama vuosi taaksepäin niin toitotin ääneen että meikäläinenhän ei IKINÄ hanki OLLENKAAN lapsia. Kummasti sitä mieli vuosien varrella muuttuu :whistle:
 
No minä en kyllä sanoisi noin kenellekään jolla on useampi lapsi, mutta ajattelen kyllä juuri noin. =)

Ihailen useamman lapsen äitejä, itsestäni ei todellakaan olisi ollut sellaiseen. Juuri ja juuri jaksan ton yhden, joka tosin vastaa ainakin kahta rauhallisempaa versiota.
 
Sanoisin, että noin minäkin olin ajatellut, mutta sattuma päätti puolestani onneksi toisin :D Onhan noista seuraa, tukea, turvaa ja iloa toisilleen. Ei tarvitse äidin aina viihdyttää kun keksivät keskenään ajankulua :) Ja kun toinen on jo tolkun iässä, niin osaa huolehtiakin pienemmästä.
 

Uusimmat

Yhteistyössä