Tämä on muuten jännä juttu.. eikä saa ottaa tätä kritiikkinä ketään kohtaan tai provosointina... mutta minulla on aina ollut koiria. Ensimmäisen hankin parikymppisenä. Se oli iso sakemanni-labbis mix uros ja vieläpä pentuna pelastin se olosuhteista, joissa sitä mm. huidottiin harjanvarrella ja potkittiin. Kun koulutin ja kasvatin sen oikein, se ei välittänyt vähääkään, vaikka sen elämän aikana useinkin tuntematon lapsi tuli ja kapsahti kaulaan ihan tuosta vaan, täysin varoittamatta. Se ei ollut missään vaiheessa varsinaisesti ollut lasten kanssa, mutta olin kouluttanut sen pysymään rauhallisena mm. leikkikenttien ja päiväkotien vieressä ja annoin aina lasten valvotusti tulla silittämään sitä jos tahtoivat. Siispä se katsoi vaan minua sen näköisenä, että mitäs nyt tehdään. Lasten vanhemmat paria poikkeusta lukuunottamatta säikähtivät kyllä. Koira oli sentään yli 50kg painava jässikkä. Ainoa, joille se koira haukkui ja piti puolensa olivat humalaiset miehet, ja poliisit.
Myöhemmin exän kanssa hankitut koirat tottuivat tietenkin lapsiin pennusta pitäen, koska esikoinen oli silloin jo syntynyt. Silti ei koskaan tarvinnut pelätä niiden kanssa lasten läheisyydessä. Kerran meni mm. tuntematon, arviolta parivuotias ipana tarttumaan tolleria korvista, kun koira oli kaupan edessä ja minä kaupassa. Näin tilanteen kaupan ikkunasta. Lapsen äiti vaan irrotti nopeasti kädet koirasta ja jatkoi matkaansa. Tolleri vispasi häntää ja inisi perään.
Nykyisen koirani kanssa ei ole käynyt yllättäviä tilanteita. Se on vasta alle 1-vuotias. Kuitenkin tämänkin kanssa pyrin siihen, ettei se säikkyisi mitään eikä ketään niin paljon, että kokisi tarpeelliseksi edes refleksinomaisesti puolustautua.
Olisiko siis koiran koulutuksessa kuitenkin jotain vikaa, jos se puree lasta, vaikka lapsi sitten tulisikin kätöset ojossa kohti..?
