Saatko sinäkin tanssia toisten miesten kanssa? Hyväksyisikö miehesi??No ei todellakaan ole, ei mun mittapuun mukaan
Samaa mieltä. Silloin harvoin kun ukkoni pääsee kavereidensa kanssa baanalle niin saa ihan rauhassa jutella kenen kanssa haluaa. Juttelenhan itsekin. Tanssiminenkin sopii, muttei hitaat. Sama minulla.Mieheni käy perin harvoin yöelämää viettämässä ravintolassa. Mutta silloin kun käy, niin suon hänelle toki seurustelun sekä miesten että naisten kanssa. Ja jos joku nainen on niin hurja, että erehtyy pyytämään miestäni tanssiin, niin..no, siinäpä seisovat , ei se mua haittaa.
Sun mittapuu on väärä.No ei todellakaan ole, ei mun mittapuun mukaan
Oho! Onkohan asia oikeesti noin? Epäilen suuresti. Mulla on itsellä turkkilainen mies ja en kuuna päivänä tanssisi kenenkään muun kanssa kuin oman mieheni koska tiedän että se loukkaisi häntä, ja ei hänkään koska tiedän että se loukkaisi minua."Saan" tehdä ihan mitä haluan. Jos musta tuntuu siltä, niin informoin miestäni asiasta, ja jos ei tunnu niin en infoa.
Mä en tykkää tanssimisesta (toisin kuin mieheni), mutta jos joskus harvoin innostun tanssimaan, niin ihan varmasti "saan" silloin tanssia just sen kanssa joka kohdalle osuu.
Valitettavasti soveliaisuuden raja häviää nauttimalla tarpeeksi alkoholia. Joten se siitä!Melkoinen tunnepökkelö sitä kait saa olla, jos ei sitä pientä tervettä mustasukkaisuutta tuntisi - hyvä juttuhan se on. Aikuinen mies - ja nainenkin - kyllä tietävät, missä soveliaisuuden raja kulkee parisuhteen aikana, ilman että sitä pitää rautalangasta lähteä vääntämään. Muutoin kyseessä on epäkypsä tapaus.
Hassu ajattelutapa Saan syödä sianlihaa jos haluan, saan tanssia kenen kanssa haluan, saan pitää minihametta jos haluan, mutta kaikki on itsestäni kiinni. Kunnioitan miestäni ja hän minua. Meillä on paljon ystäviä ja todellakin tiedän että ei turkissa kaikki ihmiset ole samanlaisia. Olen ollut mieheni kanssa 15 vuotta yhdessä ja tiedän mistä puhun. Mieheni ei ole tiukkapipo eikä mikään vanhoillinen. Asunut suomessa 20 vuotta ja tietää suomen kuin omat taskunsa. Ehkäpä tässä onkin meidän liiton salaisuus, kunnioitamme toisiamme. Tiedämme mitä haluamme ja se riittää meille. Jos menen baariin ja haluan tanssia niin tulen kotiin, herätän mieheni ja tanssin hänen kanssaan, en muiden miesten. Koska en edes halua, ei ole mitään tarvetta siihen! Ja saan pukeutua miten haluan, yllätys!Siinäpä epäilet.
Vuosien varrella on aika monta turkkilaisen rouvaa tullut vastaan oikessa elämässä tai virtuaalisesti. Osalle on mahdoton ajatuskin, että heillä olisi edes miespuolisia ystäviä: hui kamala, miestä loukkaisi suuresti! Ajatus siitä, että kävisivät erikseen baareissa (tai että kävisivät baareissa ylipäätään) on myös ollut monelle kauhistus. Ajatus minimekkoon pukeutumisesta on monelle kauhistus. Saati sitten ajatus lomamatkasta ilman miestä. Tai ajatus sianlihan syömisestä: mies ei hyväksyisi, joten eivät syö.
Mulle taas on mahdoton ajatus, etteikö meillä olisi vastakkaistakin sukupuolta olevia ystäviä, ettemmekö kävisi viihteellä myös erikseen, ettenkö voisi lähteä kaverini kanssa rantalomalle ilman miestäni, tai voisi pukeutua kuten haluan, syödä sikaa, jne.
Yli 70-miljoonaiseen kansaan mahtunee monenlaista sakkia. Osa on vanhoollisempaa ja tiukempaa, osa taas vähemmän nipoa ja rennompaa.
Ollaanhan sinä ja minäkin erilaisia selkeästi, vaikka olemme suomalaisia molemmat. Sinua loukkaisi, jos miehesi tanssisi jonkun kanssa. Minua ei loukkaisi ollenkaan. Miksi siis meidän miestenkään pitäisi asiasta samoin ajatella - siksikö, että ovat samasta maasta lähtöisin? Hassu ajattelutapa