Muita, jotka pelkää, että onni otetaan pois.

Moi,
Olen juuri onnistunut toteuttamaan suuria unelmiani asumisen työpaikan ym. suhteen. Perheelläkin menee hyvin. Nyt, juuri kun unelmat ovat realisoitumassa pelottaa, että tämä onkin vain jotain, joka kohta otetaan pois. Että asiat eivät suju. Mitään realistista syytä pelolle minulla ei ole. Olen vain ihminen, joka aina pelkää. Ja nyt ottaa päähän tällainen. En haluaisi tuhlata onnenaikaa tyhjään murehtimiseen, mutta ahdistus on silti suuri. Pitäiskö turvautua lääkkeisiin? Haluaisin nauttia elämästäni, en vain pelätä, että huomenna on kaikki huonommin.

 

Emmie pelkää. En nyt. Ei tätä vois ottaa mitenkään pois. Se on minulla aina, tapahtui mitä tahansa. Me olemme kuitenkin aina yhdessä.

 

Välillä sitä miettii..

 

Emmie pelkää. En nyt. Ei tätä vois ottaa mitenkään pois. Se on minulla aina, tapahtui mitä tahansa. Me olemme kuitenkin aina yhdessä.

eli vaikka sun kaikki läheiset kuolis niin olisit onnellinen?

 

Oon niin tottunu siihen että heti jos uskallan olla onnellinen jotaki pahhaa tapahtuu, etten ennää ees pelkää. Se on vakio, se tapahtuu kuitenki. Mitä sitä pelkäämään.

 

Emmie pelkää. En nyt. Ei tätä vois ottaa mitenkään pois. Se on minulla aina, tapahtui mitä tahansa. Me olemme kuitenkin aina yhdessä.

Selitätkö tarkemmin?

 

Eipä tarvitse pelätä että onnea koskaan olisikaan. Pitää kyllä huolen.

 

[QUOTE="öö";26461745]Selitätkö tarkemmin?[/QUOTE]

Tuskinpa vaivautuu

 

Mitäpä tuota tekemään elämästään tietentahtoen yhtään hankalampaa, nautitaan siittä mitä on.

 

Emmie pelkää. En nyt. Ei tätä vois ottaa mitenkään pois. Se on minulla aina, tapahtui mitä tahansa. Me olemme kuitenkin aina yhdessä.

Ei jessus sentään...

 

Silloin kun kaikki on huiman hyvin, unelmia saavutettu jne. iskee jonkinlainen nöyryys. Muistutus siitä, että ei pidä pitää asioita itsestäänselvinä.

 

No kyllä, mä rakastan mun lasta niin paljon, että välillä tulee uniinkin kaikenlaiset kamalat tapahtumat ja onnettomuudet. Rakastan miestänikin ja myös muuta perhettäni, mutta tuo rakkaus lapseen - melkein satuttaa.

 

Emmie pelkää. En nyt. Ei tätä vois ottaa mitenkään pois. Se on minulla aina, tapahtui mitä tahansa. Me olemme kuitenkin aina yhdessä.

huhhuh.. jotain rajaa jo

 

Pelkään, se on mulle ihan tyypillistä. Pelottaa olla onnellinen, kun pelkään että se viedään multa pian pois. Niin on aina ennenkin käynyt.

 

Kuolemanpelko - siis että läheisiä lähtee - on kyllä koko ajan läsnä. Voipi johtua siitä kun vuoden sisään on ihmisiä kuollut kuin kärpäsiä ympäriltä. Ymmärrän hyvin AP:n fiilikset. Jos asiat menee liian hyvin, sitä vaan odottaa milloin ne taas menee päälaelleen - sitä ei vaan jotenkin uskalla luottaa siihen, että asiat menisi hyvin, ja mikä tärkeintä, pysyisivät hyvinä. Et ole yksin pelkosi kanssa. :hug:

 

Ei se kuolema pyyhi pois rakkaiden kanssa elettyä onnea?

 

Kyllä mä pelkään Mä oon aina sellainen, odotan katastrofia, kun jotain kivaa on meneillään. Nyt mulle tapahtui suunnilleen viikon sisään "muutama mukava" asia: valmistuin ammattiin, sain työn koko ensi vuodeksi, sain auton.. mulla oli varmaan viikon ajan sellainen olo että mitä vit... :O Kohta kaatuu ja rytisemällä Ja on edelleenkin hiukan, ei tää nyt vaan tunnu todelliselta

 

Lisätään, että teen työtä kuoleman kanssa. Kohtaan sitä tarpeeksi tietääkseni, ettei se ole aina maailman pahin asia. Toisaalta me kaikki olemme kuolevaisia, eikä vielä ole keinoa elää ikuisesti. Jotta voi nauttia elämästä täytyy olla sinut kuoleman kanssa. Ei se kuoleman pelkääminen pidä kuolemaa loitolla. Täysillä nauttiminen nykyhetkestä taas antaa parhaan mahdollisen elämän.

Mutta palstallahan tietenkään ei saisi elää niin.

 

Ei se kuolema pyyhi pois rakkaiden kanssa elettyä onnea?

Ei pyyhi ei. Ja mä ainakin uskon, että todella toisiaan rakastavat ja toisiinsa sitoutuneet sielut jatkaa yhteiselämää siellä... jossain, toisessa todellisuudessa.

 

Ei pyyhi ei. Ja mä ainakin uskon, että todella toisiaan rakastavat ja toisiinsa sitoutuneet sielut jatkaa yhteiselämää siellä... jossain, toisessa todellisuudessa.

Meinaatko sä, että kasvatte vierekkäisinä horsmina?

 

Meinaatko sä, että kasvatte vierekkäisinä horsmina?

Ei, vaan meinaa Valinoria.

 

Meinaatko sä, että kasvatte vierekkäisinä horsmina?

No en mä kasva kenenkään kanssa vierekkäin kun ei mulla ole sielunkumppania. Mä olen päättänyt elää yksin Mut siis joo, ajatuksellani ei ole horsmien kanssa mitään tekemistä :kiss:

 

No en mä kasva kenenkään kanssa vierekkäin kun ei mulla ole sielunkumppania. Mä olen päättänyt elää yksin Mut siis joo, ajatuksellani ei ole horsmien kanssa mitään tekemistä :kiss:

Miekin olin päättänyt vaikka mitä. Mutta nyt ehkä olen alkanut uskoa kohtaloon. Katsotaan sitten ensi kesänä miten siulla. :hug:

 

Mä olen kyllä niin maallinen, että mua ei yhtään lohduta rakkaitten kanssa eletty tähänastinen elämä tai ajatus siitä että saadaan olla ikuisesti yhdessä ajatuksen tasolla, jos heidät tästä pois otettais.

Pelkääminenkin on tietty turhaa, mut sellanen primitiivinen pelko on jossain pohjalla, vaikkei sitä ajattelisikaan aktiivisesti.

 

En mie muuta pelkää, kuin sitä että isäni kuolee lähiaikoina.
Parisuhteen puolesta en pelkää yhtään.