Mitä asiaa et ymmärrä itsessäsi?

Miten voi olla näin kova ja herkkä samaan aikaan? Monesti olen kuullut sanottavan, että olen raaka ja kylmä, mutta yhtä usein olen kuullut olevani se ainoa ihminen, jolle voi jutella. En voi sietää ihmisiä, silti itken valtoimenaan sellaisten puolesta, joita en ole edes tuntenut. Mietin jatkuvasti, miten jotkut tuntevat yhdellä tavalla ja elävät suoraviivaisesti tunteittensa mukaan, mutta minä, joka olen niin hirveän varma kaikesta, en osaa tuntea suoraviivaisesti mistään. Aivan kuin kohtaisin herkästi ne asiat, joita muut eivät kohtaa lainkaan, mutta ne asiat, joiden takia muut vauhkoavat, törmäävät minuun kuin muuriin.

Kertokaa minulle näin torstain kunniaksi: mitä asiaa sinussa itsessäsi et itsekään täysin ymmärrä?

 

Sitä, miksi biologisesti elän yhä, vaikka niin paljon minusta on jo rajan toisella puolella.

 

Montaakin.. Miksi pitää tehdä kuten tekee vaikka tietää että pitäisi tehdä toisin jne.. Tämä varmaan se yleisin : /

 

Sitä, miksi biologisesti elän yhä, vaikka niin paljon minusta on jo rajan toisella puolella.

Voi, Mummeliisa, meillä olisi niin paljon puhuttavaa, mutta minulla ei riitä voimat, enkä ikipäivänä repisi sinua siihen keskusteluun, mitä jokin minussa tahtoisi käydä.

 

Voi, niitä on paljon. Siis ihmeteltäviä seikkoja . Esimerkiksi se, miten mulla voi olla samaan aikaan älyttömän vahva ja heikko itsetunto? Tai miten mä voin olla välillä todella varma ja rento sosiaalisissa tilanteissa ja välillä menen ihan lukkoon. Tai miten mä voin olla pääsääntöisesti tosi kiltti, mutta "siihen aikaan kuusta" täydellinen kusipää. Tai miten mä voin olla välillä todella skarppi älyllisesti ja välillä aivan lukossa. Ja miten mä voin olla todella aikaansaava ja reipas muuten, mutta laihduttaa en pysty kykenemään. Onhan niitä...kaikenlaista ihmeteltävää.

 

Sitä että mistä tällainen perfektionismi kumpuaa. Miksi otan muiden mielipiteistä niin voimakkaasti itseeni ja paineita esim. lastenkasvatuksen saralla?

 

Monet sanoo, että mä olen rohkea ja vahva ja sosiaalinen. Ja myöskin on sanottu kylmäksi. Silti itse koen olevani pelokas, herkkä, jonkin verran erakkoluonteinen. En ymmärrä miksi mun pitää murhetia kaikkia asioita, ottaa maailman taakka omille harteilleni. Välillä tuntuu, etten tarvi ketään ihmisiä, silti usein itken ikävää jotakin/joitakin kohtaan..

 

Miks olen roikkunut surkeessa parisuhteessa jo 13 vuotta, mahdanko nauttia siitä jollain tapaa etten ole onnellinen?

 

Toivottavasti mahdollisimman moni tulee lukemaan tätä keskustelua ja te, joilla on jotain kerrottavaa, tulette kertomaan, koska jo näiden ensimmäisten kommenttien perusteella voin sanoa, että täältä löytyy nyt mietittävää tosi monelle meistä.

 

Sitä, miksi biologisesti elän yhä, vaikka niin paljon minusta on jo rajan toisella puolella.

Haluatko selittää tarkemmin?

 

Miten small talk tuntemattomien tai puolituttujen kanssa voi olla mulle niin vaikeaa. En vaan osaa esittää että olisi jotain sanottavaa tai sanomisen arvoista, jos oikeasti ei ole.

 

Että vaikka olen vahva, ja mua ei ole mikään kriisi saanut kaadettua aikaisemmin, niin silti sairastuin vakavaan masennukseen; joka vei työkyvyn ja paljon muuta..

 

Miksi olen niin ujo, miksi minulla on huono itsetunto, miksen ole oppinut kirjoittamaan kunnollista suomea. Kaikkea edellä mainittua on harjoiteltu ja harjoiteltu, ei tulosta.

 

Monet sanoo, että mä olen rohkea ja vahva ja sosiaalinen. Ja myöskin on sanottu kylmäksi. Silti itse koen olevani pelokas, herkkä, jonkin verran erakkoluonteinen. En ymmärrä miksi mun pitää murhetia kaikkia asioita, ottaa maailman taakka omille harteilleni. Välillä tuntuu, etten tarvi ketään ihmisiä, silti usein itken ikävää jotakin/joitakin kohtaan..

Melkein kuin mun näppiksistä sillä erotuksella että mua ei ole sanottu kylmäksi, oikeastaan päinvastoin. Luullaan että olen avoin, sosiaalinen, vahva, helposti lähestyttävä yms. Ehkä mä toisaalta saatan ollakin, mutta oma näkemys itsestäni on täysin toinen.

 

Impulsiivisuus ja ailahtelu. Miksi ensin olen tyytyväinen tähän mitä elämäni on, ja kahden päivän kuluttua tahdonkin jättää mieheni ja muuttaa Meksikoon? vähän kärjistettynä. Vaikea tehdä pidemmän tähtäimen suunnitelmia sillä kohta on jo uudet kuviot. Eikä sillain ujosti vaan täysillä 200%. se, mihin olin eilen ihan tyytyväinen, on tänään huonohyiyäk.

 

En ymmärrä sairauttani. Missä syy piilee - aivojen rakenteissa, immuunijärjestelmässä, missä ihmeessä...?

 

Melkein kuin mun näppiksistä sillä erotuksella että mua ei ole sanottu kylmäksi, oikeastaan päinvastoin. Luullaan että olen avoin, sosiaalinen, vahva, helposti lähestyttävä yms. Ehkä mä toisaalta saatan ollakin, mutta oma näkemys itsestäni on täysin toinen.

Nyt kun mietin, niin kylmä voi olla väärä nimitys. Ehkä pikemminkin kova. Tai toiset luulee että oon jotenkin vahva ja kova ja sellanen lannistumaton. Vaikka ne ketkä mut oikeasti tuntee (pari ihmistä) tietää miten herkkä ja haavottuvainen oikeasti olen.

Niin ja se, että mä en ymmärrä miksi mietin liikaa. Vatvon monia asioita päässä, ts. teen kärpäsestä härkäsen..

 

Että vaikka olen vahva, ja mua ei ole mikään kriisi saanut kaadettua aikaisemmin, niin silti sairastuin vakavaan masennukseen; joka vei työkyvyn ja paljon muuta..

Joskus ihminen kieltää masennuksen sillä perusteella, että on liian vahva masentumaan. Paskapuhetta. Jokainen meistä väsyy, syyt vaan ovat erilaisia. Joskus väsymys on niin vahvaa, että se laukaisee masennuksen. Jossain vaiheessa jokaiselle tulee raja vastaan, jos rasitus jatkuu liian kauan. Ja masennuksen syyt ovat yhtä moninaisia kuin masentuneet. Joku voi masentua yksinkertaisesti siitä, että kaikki on liian täydellistä ja sitä täydellisyyttä pitää alituiseen vaalia, kun taas toisen masennukseen vaaditaan henkilökohtainen maailmanloppu.

 

Nyt kun mietin, niin kylmä voi olla väärä nimitys. Ehkä pikemminkin kova. Tai toiset luulee että oon jotenkin vahva ja kova ja sellanen lannistumaton. Vaikka ne ketkä mut oikeasti tuntee (pari ihmistä) tietää miten herkkä ja haavottuvainen oikeasti olen.

Niin ja se, että mä en ymmärrä miksi mietin liikaa. Vatvon monia asioita päässä, ts. teen kärpäsestä härkäsen..

Tutulta kuulostaa, edelleen. Tsemppiä sulla, ei oo aina niin helppoa olla tälläinen kun on...

 

Nyt kun mietin, niin kylmä voi olla väärä nimitys. Ehkä pikemminkin kova. Tai toiset luulee että oon jotenkin vahva ja kova ja sellanen lannistumaton. Vaikka ne ketkä mut oikeasti tuntee (pari ihmistä) tietää miten herkkä ja haavottuvainen oikeasti olen.

Niin ja se, että mä en ymmärrä miksi mietin liikaa. Vatvon monia asioita päässä, ts. teen kärpäsestä härkäsen..

Argh miten tuttua..

 

sitä että, miksi olen niin herkkä ja tyytymätön itseeni.

 

Tutulta kuulostaa, edelleen. Tsemppiä sulla, ei oo aina niin helppoa olla tälläinen kun on...

Jep, ei oo helppoa olla minä tai sinä!

 

Sitä olen miettiny tässä kevään valoistuvissa illoissa että mihin kummaan mie olen kadottanu mun itsekurin, kauaa ei oo hukassa ollu että saattaapa tuo vielä löytyykki. Noh, jatkaa hakemista..

 

Minusta tuntuu, että ajoittain minä itse olen itselleni juuri se kaikkein vaikeimmin ymmärrettävä ihminen.
Minä olisin itselleni(kin) paljon helpommin ymmärrettävissä, jos en analysoisi sisälläni niin monen mutkan akutta kaikkea. Jos olisi vain tämä ja tuo. Kyllä ja ei.
Eikä niitä miljoonaa toisaalta, ja sittenkin ja mutku ja toisaalta taas variaatiota.

 

Jep, ei oo helppoa olla minä tai sinä!

Nimenomaan!