Verenluovutus. Oletko käynyt tai ajatellut meneväsi?

Olisin ollut nyt menossa, mutta koska tutkimukseni ovat kesken, niin en päässyt. Toivonmukaan jossakin vaiheessa pääsen luovuttavaan, ehdottomasti kiinnostaa. Olin aiemmin neulakammoinen, ja noh, olen edelleen, mutta lukuisien eri testien yhteydessä on otettu jo niin paljon verta ettei se enää oikein tunnu missään. Parhaimmillaan kolmekin kertaa samana päivänä, harvinaisen kivuliasta, ettenkö sanoisi.

Myös luuytimen luovutus kiinnostaa hyvin paljon ja olen ajatellut sitä kokeilla, vaikka se ilmeisesti erittäin kivuliasta onkin.
 
"Minna"
Kauan sitten kävin sen yhden kerran. Auttamisen halusta kai.

Olin aika pieni, painoin juuri ja juuri sen 50 kg, ja hoitaja juoksi koko ajan kysymässä jaksanko, miten voin, pyörryttääkö, onko kaikki hyvin ja kiikutti mulle appelsiinimehua. Otti verta vain puolet normaalista.

Ajattelin silloin, että minusta oli enemmän vaivaa kuin hyötyä.

Nyt olen saanut pari-kolme kiloa lisää painoa ja voisi olla, että luovutus olisi (ottajallekin) helpompaa. Ja näköjään verelleni olisi kysyntää.
 
Olisin ollut nyt menossa, mutta koska tutkimukseni ovat kesken, niin en päässyt. Toivonmukaan jossakin vaiheessa pääsen luovuttavaan, ehdottomasti kiinnostaa. Olin aiemmin neulakammoinen, ja noh, olen edelleen, mutta lukuisien eri testien yhteydessä on otettu jo niin paljon verta ettei se enää oikein tunnu missään. Parhaimmillaan kolmekin kertaa samana päivänä, harvinaisen kivuliasta, ettenkö sanoisi.

Myös luuytimen luovutus kiinnostaa hyvin paljon ja olen ajatellut sitä kokeilla, vaikka se ilmeisesti erittäin kivuliasta onkin.
Miten mä olen kuvitellut että se tehtäisiin nukutuksessa??
 
"Piika-äiti"
Kiitos kaikille luovuttajille. Olen elossa ansiostanne, sillä tarvitsin 2002 todella paljon punasoluja, paljon plasmaa ja paljon trombosyytteja.

Itse en voi luovuttaa. Kerrran sairastettu syöpä on pysyvä este.
 
Olen käynyt säännöllisesti siihen asti kun muutin tänne Aasiaan. Sen jälkeen mua ei ole enää huolittu, niin kauan kun asun täällä.

Aloin käymään, koska mulla oli niin korkea hemoglobiini yli 160. Sain siksi luovuttaa vaikka painoin alle 50kg.
 
"vieras"
Haaveilin joskus, että luovuttaisin verta niin kuin mummu teki. Mut oma hb on aina ollut jotain 100-115 väliltä ja nykyään sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja syön siihen thyroxinia. Joten en tiedä saisinko senkään takia edes luovuttaa vaik hb joskus paranis...?
 
Olen yrittänyt, mutta mun suoneni ehtyvät kesken kaiken.
Viiemeksi jäi puolesta desistä kiinni, että olis tullut 'luovutus'- sitten valkee nenänpielet ja verentulo lakkaa vaikka kuinka olen koko päivän tankannut.

Mua ottaa päähän, kokisin tärkeänä luovutuksen. Yksi kerta vielä ja sitten olen loppuelämäni luovutuskiellossa (3 perättäistä epäonnistunutta luovutusta).

Veriryhmä 0rh+
 
Olen muuten myös luuydinluovuttajarekisterissä. Soittivat kerran, vielä Skandinaviassa asuessani, että ovat löytäneet mahdollisen matchin tarvitsevalle. Olin jatkotutkimuksissa, mutta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi hyvä sopivuus, joten siihen se jäi.
 
Kerran ole käynyt.
Meillä on koululla välillä verenluovutuspiste ja tuossa keväällä sattui kerrankin olemaan vapaata tunneista juuri sinä päivänä. Oli helppo mennä luovuttamaan kun piste tuli mun luo eikä mun tarvinnut mennä oikeaan toimipaikkaan paikanpäälle :)
Mä tosin olen niitä onnekkaita kenelle käy kenen veri tahansa ja mun vereni pisara onkin aina kaikkein täsyinäisin (nytkin se on ihan täynnä), mutta ajattelin mennä taas heinäkuussa luovuttamaan kun seuraavan kerran saan mennä :)
 
pha
Olen luovuttanut n. 15 kertaa ja jatkan yhä. Neulakammo vaivaa, mutta en kehtaa olla mikään silkkiperse, joka ei itseään voi haastaa toisten auttamiseksi. Suvun naisilla on ollut tapana luovuttaa verta, joten esimerkkiä oli hyvä seurata.

Te, jotka haluaisitte luovuttaa, mutta ette tietääksenne voi, tarkistakaa nykysäännökset Veripalvelun sivuilta. Tatuointikaan ei aiheuta enää kuin 4 kk karenssin ja käsittääkseni lääkityksienkin kanssa on joitain höllennyksiä tehty. Jos 10 vuotta sitten on saanut pakit, ei sama syy välttämättä ole enää este.
 
"eee"
Olen kerran käynyt yrittämässä, muttei se onnistunut. :D Istuin parikymmentä minuuttia letku kädessä mutta verta tuli niin pienellä paineella, ettei pussia saatu koskaan täyteen, vaikka kuinka yritettiin työntää neulaa syvemmälle ja pumppailin kättäni hulluna. Parinkymmenen minuutin päästä hoitsu keskeytti koko homman ja lensi sitten ne jo luovutetutkin veret roskiin, kun en saanut pussia täyteen. :/

En tiedä viitsinkö mennä uudelleen yrittämään...
 
pha
Alkuperäinen kirjoittaja Äkäinen Hra Majuri;26374737:
Kaksi asiaa, jonka takia en vertani luovuta

1. Mä en anna mitään millekkään taholle, jossa jotenkin on SPR häsläämässä mukana
2. En halua vereni menevän mamujen ja tummaihoisten verenkiertoon
Hyvähän se on huudela typeryyksiä, kun oma perse on turvassa. Mäkin voisin julistaa, etten halua vertani Majurin tai hänen perheenjäsentensä verenkiertoon, mutta en viitsi olla niin idiootti.
 
"ellu"
Sain synnytyksen yhteydessä 3pussia verta(istukan käsin irroitus) ja päätin viedä saman verran takaisin ,tapahtumasta tuli niin hyvä olo joten jatkoin käyntejä n60 kertaa,nyt diapetes lääkkeet estävät käynnit :(
 
"Helmi S"
Mä sain esikoisen synnytyksen jälkeen pussitolkulla verivalmisteita (6 pussia punasoluja ja muut päälle), ja sen jälkeen olen käynyt säännöllisesti. Koen velvollisuudeksenikin. Ikävä olo tulee, ja sen jälkeen viikon - pari heikottaa koko ajan. Itse luovutusta en koe epämiellyttävänä.
 

Yhteistyössä