ahkeruus kovan onnenkin voittaa
aamun virkku illan torkku, se tapa talon pitää
aidan takana ruohokin on vihreämpää
aika menee arvellessa, päivät päätä käännellessä
aina on oksan ottajia, kun on kuusen kaatajia
aina vaivainen valittaa
apuna on rikka rokassa, hämähäkki taikinassa
arvonsa mies ansaitseepi, vaan ei liikaa ylistystä
ei elämä irvistellen somene
itku pitkästä ilosta
ei kahta hyvää, luvata ja pitää
ei kaikille jaettu leipä moninkertainen ole
ei kannettu vesi kaivossa pysy
ei kateen kontti ole koskaan täysi
ei koira siitä suutu, kun sitä leivällä päähän viskaa
ei haukku haavaa tee
ei kädet ristissä rikkaiksi tulla
ei ne kaikki miehiä ole, jotka pöksyjä kantavat
ei sitä koskaan tiedä missä puussa piru istuu
lukee kuin piru raamattua
ei tähän maailman aikaan ole enää entisellään kuin uni ja nälkä
elämä ilman työtä on kuin housut ilman vyötä
ennen kurki kuolee kuin suo sulaa
ennen mies maansa myö kuin sanansa syö
herra on herra helvetissäkin
hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis
joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa
joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa
joka uniinsa uskoo, se varjoaan pelkää
jonka mesi kielessä, sillä myrkky mielessä
jos koiran rukous tulisi kuulluksi, taivaasta sataisi luita
jäljestään jäniskin tunnetaan
ei nimi miestä pahenna (ellei mies nimeä)
järkeä kerjätessäkin tarvitaan, ettei kahta kertaa samaan porttiin mennä
kenen leipää syöt, sen lauluja laulat
kerran toisen narraa, itsensä iäksi
ylpeys käy lankeemuksen edellä
kieli kärkkäältä palaa
kolme kertaa kun valehtelee, uskoo itsekin
valheella on lyhyet jäljet
kukkiihan se perunakin
kun puu on kaatunut, jokainen voi kiipeillä sen oksilla
söisi kattikin kaloja, vaan ei kastaisi kynsiänsä