Mikä he...tin lapsivapaa viikonloppu??!!

Jos sinä poikia3 olet ihan tyytyväinen tilanteeseenne (kuten aiemmin totesit, että ette koe olevanne mitään vailla), niin miksi olet noin vihainen?

Siis, ihan mielenkiinnosta...

Vihainen olen ihan siitä, että meidän lapsilla ei kuulemma voi olla muita rakkaita ja läheisiä aikuisia, kun eivät käy yökylässä.

Muuten, mulla ei varmaan ole läheisiä ystäviäkään, kun en ole ollut niiden luona yökylässä - jos yökyläily nyt on jonkun läheisyyden mittari.

Meillä kaikki ovat varmasti tyytyväisiä tilanteeseemme, niin me aikuiset ja vanhemmatkin. Molemmilla on aikaa harrastaa ja on aikaa myös toisillemme ja koko perheelle. Kiireistä elämä välillä on, mutta sitä tasapainottaa kyllä omat harrastukset ja kaverit, ihan oma perhe joka ilmaisee rakkautensa lämpimästi ja pienillä asioilla (murkkupoika toi mulle kimpun valkovuokkoja, kuopus piirtelee sydänkortteja, pieniä pieniä asioita) ja puoliso, joka on vieressä ja tukee, jonka kanssa voi nauraa samoille pienille asioille, jonka kainaloon voi käpertyä ja joka ymmärtää välillä puolesta sanasta, missä mennään.

 

No kyllä minä ainakin voin tunnustaa, että meidän lapsivapaat menee aika yleensä bilettämiseen. Kun tarkoitushan on tehdä sitä, mitä ei voi tehdä lapsen ollessa kotona? No, me voimme tehdä kaikkea muuta kyllä lapsen kanssa, mutta ei viitsitä vetää kännejä Eli mitä vikaa siinä on, jos haluaa joskus ottaa lapsivapaata ja korkata kaljan? Ihmeniuhottajia... Ja ei, en ole teiniäiti, ihan ikää 35 ja tykkään käydä joskun mieheni kanssa viihteellä.

 

[QUOTE="poikia3";26350229]Tätä mä kyllä ihmettelen aivan valtavasti? Miksi se lapsi pitäisi väkisin tuupata johonkin? Mistä lapsi kärsii tai mitä jää puuttumaan, jos lapsi ei ole joskus viikonloppuisin yökylässä?

Mun 7- ja 10-vuotiaat eivät ole ikinä olleet missään yökylässä, meillä yksinkertaisesti ei ole paikkaa, mihin lapset laitettaisiin. Toisia isovanhempia ei ole, ja toiset isovanhemmat eivät selviäisi sairauksiensa vuoksi meidän lasten viikonloppuvierailusta. Ainut vaihtoehto olisi miehen kaksoissisar, jolla on jo lapsenlapsia, joita hän hoitaa miltei joka viikonloppu, eli häntä vaivataan vain pakkotilanteessa.

[/QUOTE]

Eikö tuon ikäisillä ole jo ystäviä? Meilläpäin lapset yökyläilee ystäviensäkin luona.

Ja väittäisin, että lapset yleensä lähes poikkeuksetta nauttivat siitä, kun pääsevät yökylään. Lapsi, joka ei koskaan pääse yökylään, jää paitsi jostain hauskasta.

 

Tässä on puhuttu siitä kuinka joku ei kaipaa omaa aikaa, ilman lapsia. Mä ainakin kaipasin aikaa MIEHENI kanssa ilman lapsia.

Niin minäkin, sen lisäksi että kaipaan ja saan sitä omaa aikaakin. Viimeksi kun olimme lapsivapaalla (ihana sana!) niin olimme ravintolassa seuraamassa Suomen peliä. Syötiin nachoateriaa puoliksi, maisteltiin eri siidereitä ja oltiin vain. Oli mukavaa, rentoa.

Lapset olivat mummulassa ja tykkäsivät molemmat.

 

Älä nyt pelihousujas revi, totesinpa vaan että surkeesti on teiän asiat tältä osin.
Entä jos lapset on joskus PAKKO saada jonnekin yöksi tai pariksi hoitoon, ilmeisesti sukulaisista ei avuksi ole ja joudutte soittamaan mll:lle tms?

Mä en ymmärrä, mikä voisi olla tilanne, jossa lapset olisi pakko saada yöksi tai pariksi hoitoon. Siis tilanne, jossa me kumpikaan vanhempi ei olisi käytettävissä?

Sellaisessa tilanteessa hätiin tulee kyllä aivan varmasti miehen kaksoissisar tai mun vanhempani.

Mutta hätätilanne ei ole se, että me haluaisimme syystä tai toisesta lapsivapaata.

 

[QUOTE="poikia3";26350931]En ole kysynyt siskoltani

[/QUOTE]
Nii-i...

"Meillä ei ole ketään, joka voisi ottaa lapset yökylään".

...paitsi että en ole kysynyt. En edes siskoltani, arvata saattaa ettei kovinkaan monelta muultakaan. Missä tyhjiössä jotkut oikeasti elää, jos heillä ei ole ystäviä jotka auttaisivat puolin ja toisin, tai jos lapsillakaan ei ole kavereita joiden luona voisi yökyläillä (jo kouluikäisillä lapsilla)?

 

Eikö kukaan ajattele, että miltä lapsista tuntuu? Ehkä viikot hoidossa tai koulussa ja viikonlopuiksi sitten taas pois kotoa, vaikka nyt sitten isänsä luo. Lapset ovat kuin perunasäkkejä, joita heitellään paikasta toiseen... Mihin tämä maailma on menossa? Ja kun näitä eronneita perheitä on jo niin paljon.

Miksei lapsi saisi nähdä isäänsä edes viikonloppuisin? Tai isovanhempiaan? On myös isovanhempia, jotka tykkäävät ottaa lapsenlapsiaan luokseen ja lapsia, jotka suorastaan riemuissaan menevät mummin ja ukin hemmoteltavaksi. Mä vietin kaikki lapsuuteni kesät maalla ensin mummon ja sitten tätini luona ja joka kevät odotin kuin kuuta nousevaa, koska pääsen taas mummolaan :heart:

 

Eikö tuon ikäisillä ole jo ystäviä? Meilläpäin lapset yökyläilee ystäviensäkin luona.

Ja väittäisin, että lapset yleensä lähes poikkeuksetta nauttivat siitä, kun pääsevät yökylään. Lapsi, joka ei koskaan pääse yökylään, jää paitsi jostain hauskasta.

Meillä ei yökyläily kavereiden kanssa ole ollut tapana. Lisäksi tuo 10 v oli vielä talvella yökastelija - olisi ollut pojalle erittäin noloa mennä kaverille yökylään ja käyttää vaippaa. Nyt ongelmasta on vihdoin onneksi päästy eroon. Eli hänen kohdallaan ei asiaa ole tuosta syystä edes otettu kenenkään kanssa esiin.

7 v ei ole kyllä vielä valmis yökyläilemään jonkun kaverin luona, hänen kohdallaan pitäisi aloittaa niin päin, että kaveri tulisi meille. Sitten ehkä ja iso ehkä, uskaltautuisi kaverin luokse.

 

Nii-i...

"Meillä ei ole ketään, joka voisi ottaa lapset yökylään".

...paitsi että en ole kysynyt. En edes siskoltani, arvata saattaa ettei kovinkaan monelta muultakaan. Missä tyhjiössä jotkut oikeasti elää, jos heillä ei ole ystäviä jotka auttaisivat puolin ja toisin, tai jos lapsillakaan ei ole kavereita joiden luona voisi yökyläillä (jo kouluikäisillä lapsilla)?

Luitko mitä kirjoitin - mun ei kaikkia omia asioitani tarvitse täällä kirjoittaa? Mutta sanotaan nyt sitten selvällä suomella - siskoni ei jaksa aina edes omia lapsiaan - hänellä ei ole edes oman elämänsä hallinta kunnossa, ja lukemattomia kertoja olen kiikuttanut perheelle ruokakasseja, kun heiltä on rahat loppu! Onko tarpeeksi selvästi sanottu - ja ymmärrätkö nyt, miksen ole kysynyt?

Ja lapsilla on toki kavereita - heidän tilanteensa tuossa jo toisessa viestissä selitinkin.

 

[QUOTE="poikia3";26351071]Meillä ei yökyläily kavereiden kanssa ole ollut tapana. Lisäksi tuo 10 v oli vielä talvella yökastelija - olisi ollut pojalle erittäin noloa mennä kaverille yökylään ja käyttää vaippaa. Nyt ongelmasta on vihdoin onneksi päästy eroon. Eli hänen kohdallaan ei asiaa ole tuosta syystä edes otettu kenenkään kanssa esiin.

7 v ei ole kyllä vielä valmis yökyläilemään jonkun kaverin luona, hänen kohdallaan pitäisi aloittaa niin päin, että kaveri tulisi meille. Sitten ehkä ja iso ehkä, uskaltautuisi kaverin luokse.[/QUOTE]
Ok, ymmärrän yökastelupointin Olisi tosiaan lapselle turhan noloa mennä yökylään kaverille ja käyttää siellä vaippaa (vaikka asia ei siis näin aikuisen mielestä olekaan nolo).

Ajatus siitä, että 7 v lapsi ei ole vielä valmis yökyläilemään kaverilla, on tosi outo mun korvaan, kun omat muksut on olleet täysin valmiita siihen (siis kavereilla yökyläilyyn, isovanhemmilla tms olivat jo aiemmin) 2-3 v iässä (ja heidän kaverinsa myös) ja esim. 6 v iässä on menty onnellisena yöeskariin ja 7 v iässä ollaan täysillä jo menossa leireille, mutta harjoitushan tekee mestarin tässäkin asiassa - ei ole ihme, jos lapsi ei ole valmis, jos ei ole koskaan elämänsä aikana missään yökylässä ollut. Toivottavasti lapsi pääsee kuitenkin joskus kokeilemaan yökyläilyä, se meinaan on ihan ehdoton hitti ainakin täälläpäin lasten keskuudessa: niin tajuttoman hauskaa ja kovasti odotettu juttu

 

[QUOTE="poikia3";26351126]Luitko mitä kirjoitin - mun ei kaikkia omia asioitani tarvitse täällä kirjoittaa? Mutta sanotaan nyt sitten selvällä suomella - siskoni ei jaksa aina edes omia lapsiaan - hänellä ei ole edes oman elämänsä hallinta kunnossa, ja lukemattomia kertoja olen kiikuttanut perheelle ruokakasseja, kun heiltä on rahat loppu! Onko tarpeeksi selvästi sanottu - ja ymmärrätkö nyt, miksen ole kysynyt?

Ja lapsilla on toki kavereita - heidän tilanteensa tuossa jo toisessa viestissä selitinkin.[/QUOTE]

No en mäkään kysyisi tuossa tapauksessa...lastensuojeluun korkeintaan soittaisin.

En vaan usko, etteikö jonkun elämässä muka olisi ketään ns. täyspäistä aikuista, jonka voisi aika ajoin pyytää lastenhoitoavuksi. Ei sen aikuisen sukua tarvitse olla, meilläkin yökyläilee nimenomaan mun ystävien lapsia ja lastemme kavereita, ei sukulaislapsia.

Eri asia jos ei halua, mutta silloin ei olekaan kyse siitä, etteikö muka olisi ketään joka voisi lapset yökylään ottaa.

 

Mun mielestä on surullista mihin tää maailma on menossa. Vanhemmat tarvitsevat "lapsivapaita viikonloppuja", pelkkä termikin on jo aika kauhea. Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos niistä pitää sitten saada vapaata, eli toisin sanoen heistä täytyy päästä eroon, jotta voisi lähteä bilettämään?
Voisi ihan rehellisesti sitten vaan sanoa, ettei ole ihan vielä kypsä äidiksi, eikä ainakaan pukkaa niitä lapsia lisää,( ja vielä eri miehille useimmiten.)

Mun mielestä vanhemmuuteen kuuluu, että pitää huolta omista lapsistaan. Ei ole olemassa sellaista PAKKOA, että pitäisi lapset saada yökylään.Lähinnä kuulostaa siltä, että jos on NIIN pakko päästä bilettämään, niin taitaa olla jonkinsortin alkoholiongelma, tai sitten vain epäkypsä äiti. Omaa aikaa voi muutenkin järjestää itselleen. Mutta lapset tehtyään voisi jo keskittyä siihen perhe-elämään, eikä baari-iltoihin. Ugh, olen puhunut!

 

Eivät kaikki lapset tahdo yökylään, meillä toinen on sellainen, joka on mielellään ollut yökylässä alakouluiässä ja hänellä oli yökylävieraita. Toinen ei suurin surminkaan tahtonut mennä kaverin luokse yöksi, vaikka hänellä oli paljon kavereita ja tuli toimeen heidän kanssaan hyvin. Hän sanoi, ettei hän halua mennä vieraaseen perheeseen (siis vieraampaan kuin omansa) olemaan illalla ja yöllä ja aamulla, ei tuntisi oloaan kotoisaksi. En toki kehottanut menemään.

 

[QUOTE="vieras";26351152]Mun mielestä on surullista mihin tää maailma on menossa. Vanhemmat tarvitsevat "lapsivapaita viikonloppuja", pelkkä termikin on jo aika kauhea. Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos niistä pitää sitten saada vapaata, eli toisin sanoen heistä täytyy päästä eroon, jotta voisi lähteä bilettämään?
Voisi ihan rehellisesti sitten vaan sanoa, ettei ole ihan vielä kypsä äidiksi, eikä ainakaan pukkaa niitä lapsia lisää,( ja vielä eri miehille useimmiten.)

Mun mielestä vanhemmuuteen kuuluu, että pitää huolta omista lapsistaan. Ei ole olemassa sellaista PAKKOA, että pitäisi lapset saada yökylään.Lähinnä kuulostaa siltä, että jos on NIIN pakko päästä bilettämään, niin taitaa olla jonkinsortin alkoholiongelma, tai sitten vain epäkypsä äiti. Omaa aikaa voi muutenkin järjestää itselleen. Mutta lapset tehtyään voisi jo keskittyä siihen perhe-elämään, eikä baari-iltoihin. Ugh, olen puhunut![/QUOTE]

Ugh miten metsään puhuitkaan itsesi. Kliseitä, kliseitä.

 

Ok, ymmärrän yökastelupointin Olisi tosiaan lapselle turhan noloa mennä yökylään kaverille ja käyttää siellä vaippaa (vaikka asia ei siis näin aikuisen mielestä olekaan nolo).

Ajatus siitä, että 7 v lapsi ei ole vielä valmis yökyläilemään kaverilla, on tosi outo mun korvaan, kun omat muksut on olleet täysin valmiita siihen (siis kavereilla yökyläilyyn, isovanhemmilla tms olivat jo aiemmin) 2-3 v iässä (ja heidän kaverinsa myös) ja esim. 6 v iässä on menty onnellisena yöeskariin ja 7 v iässä ollaan täysillä jo menossa leireille, mutta harjoitushan tekee mestarin tässäkin asiassa - ei ole ihme, jos lapsi ei ole valmis, jos ei ole koskaan elämänsä aikana missään yökylässä ollut. Toivottavasti lapsi pääsee kuitenkin joskus kokeilemaan yökyläilyä, se meinaan on ihan ehdoton hitti ainakin täälläpäin lasten keskuudessa: niin tajuttoman hauskaa ja kovasti odotettu juttu

Lapset ovat luonteeltaan erilaisia, tuo kuopukseni on takertuvaisin - samalla myös jollakin tapaa pärjäävin. Kuopukselle on yritetty asiasta puhua, mutta on tullut totaalistoppi. Hän on myös lapsista se, joka yrittää valvoa ja odottaa, jos minä olen joskus illalla myöhään jossakin, on siis kävellyt rappusissa vastaan kahden aikaan yöllä.

Yöeskaria meilläpäin ei ole järjestetty, ole onnellinen että sellaista teillä päin tarjotaan. Leirillekään lapset eivät ole kesäisin menneet, sillä me tarvitsemme 'kesähoitoa' kolmeksi viikoksi - se hoituu näppärimmin ja halvimmin päiväleirillä. Tämänä kesänä tuo 3 viikkoa kahdelle pojalle 450 euroa.

 

No en mäkään kysyisi tuossa tapauksessa...lastensuojeluun korkeintaan soittaisin.

En vaan usko, etteikö jonkun elämässä muka olisi ketään ns. täyspäistä aikuista, jonka voisi aika ajoin pyytää lastenhoitoavuksi. Ei sen aikuisen sukua tarvitse olla, meilläkin yökyläilee nimenomaan mun ystävien lapsia ja lastemme kavereita, ei sukulaislapsia.

Eri asia jos ei halua, mutta silloin ei olekaan kyse siitä, etteikö muka olisi ketään joka voisi lapset yökylään ottaa.

Miksi elämässä pitäisi olla joku sellainen tuttu, jonka luokse laittaisi lapset yökylään? Miksi sun on niin vaikea ymmärtää asiaa siltä kantilta, että kaikkia ei KIINNOSTA olla ihmisten kanssa niin läheisiä, että antaisi omat lapsensa sinne yöksi. Ja kaikki eivät ole niin sosiaalisia, että edes tuntisivat sellaisen henkilön, johon luottaisi tarpeeksi. Ja kaikille tosiaan ei ole niitä sukulaisia.

Mun mielestä lapset kasvatetaan ja hoidetaan itse, -en tyrkkää niitä 9-kuukautisina hoitoon, enkä myöskään tunge kenellekään yökylään 2-3vuotiaina, ja lapset ei siitä todellakaan kärsi, että heillä on rakastavat vanhemmat jotka välittävät heistä niin paljon, ettei tarvitse tunkea joka paikkaan yökyläilemään, jotta itse pääsisivät viihteelle.

 

Sanon nyt suoraan kun kaikki eivät muuten tajua. Olisi kiva harrastaa joskus miehen kanssa seksiä muutenkin kuin pikaisesti ja hipihiljaa. Olisi joskus ihanaa jutella kokonaisen lausein oman aviomiehensä kanssa. Olisi mukava mennä nukkumaan silloin kun väsyttää eikä silloin kun on järkevää perhe-elämän kannalta.

Myönnetään, kyllä se viinakin maistuisi, mutta se ei ole se juju. Viinan juonnissa voimme miehen kanssa vuorotellakin, mutta toivottavasti noita ekana kappaleessa mainittuja asioita teemme yhdessä.

 

[QUOTE="vieras";26351152]Mun mielestä on surullista mihin tää maailma on menossa. Vanhemmat tarvitsevat "lapsivapaita viikonloppuja", pelkkä termikin on jo aika kauhea. Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos niistä pitää sitten saada vapaata, eli toisin sanoen heistä täytyy päästä eroon, jotta voisi lähteä bilettämään?
Voisi ihan rehellisesti sitten vaan sanoa, ettei ole ihan vielä kypsä äidiksi, eikä ainakaan pukkaa niitä lapsia lisää,( ja vielä eri miehille useimmiten.)

Mun mielestä vanhemmuuteen kuuluu, että pitää huolta omista lapsistaan. Ei ole olemassa sellaista PAKKOA, että pitäisi lapset saada yökylään.Lähinnä kuulostaa siltä, että jos on NIIN pakko päästä bilettämään, niin taitaa olla jonkinsortin alkoholiongelma, tai sitten vain epäkypsä äiti. Omaa aikaa voi muutenkin järjestää itselleen. Mutta lapset tehtyään voisi jo keskittyä siihen perhe-elämään, eikä baari-iltoihin. Ugh, olen puhunut![/QUOTE]

Eli vaikka vain kerran vuodessa pitäisi lapsivapaan viikonlopun, se tarkoittaa sitä ettei olisi pitänyt tehdä lapsia? Miksi silloin tällöin olevat vapaa-illat tai viikonloput tarkoittavat sitä ettei pidä huolta lapsistaan?

Me käytetään lapsivapaat ulkona syömiseen, elokuvissa käyntiin tai kavereiden tapaamiseen. Joskus asiaan kuulu alkoholi, joskus ei.

Tämä "surullista mihin maailma on menossa"- virsi on ihan naurettava. Ei pitäneet mun miehenkään vanhemmat mitään lapsivapaita koskaan, ryyppäsivät surutta lasten läsnäollessa! Mutta toki he olivat parempia vanhempia kuin me olemme.

 

[QUOTE="vieras";26351152]Mun mielestä on surullista mihin tää maailma on menossa. Vanhemmat tarvitsevat "lapsivapaita viikonloppuja", pelkkä termikin on jo aika kauhea. Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos niistä pitää sitten saada vapaata, eli toisin sanoen heistä täytyy päästä eroon, jotta voisi lähteä bilettämään?
Voisi ihan rehellisesti sitten vaan sanoa, ettei ole ihan vielä kypsä äidiksi, eikä ainakaan pukkaa niitä lapsia lisää,( ja vielä eri miehille useimmiten.)

Mun mielestä vanhemmuuteen kuuluu, että pitää huolta omista lapsistaan. Ei ole olemassa sellaista PAKKOA, että pitäisi lapset saada yökylään.Lähinnä kuulostaa siltä, että jos on NIIN pakko päästä bilettämään, niin taitaa olla jonkinsortin alkoholiongelma, tai sitten vain epäkypsä äiti. Omaa aikaa voi muutenkin järjestää itselleen. Mutta lapset tehtyään voisi jo keskittyä siihen perhe-elämään, eikä baari-iltoihin. Ugh, olen puhunut![/QUOTE]

Miten niin mihin maailma on menossa?

Jo mun lapsuudessani kultaisella 70-luvulla oli tapana, että lapset oli vaikka isovanhemmilla aika ajoin hoidossa. 80-luvulla yökyläiltiin kavereiden luona puolin ja toisin, tai oltiin vaikkapa kesäleireillä, ja tajuttoman hauskaa oli. Uusi trendi tuntuukin olevan tämä nykyajan tukiverkottomuus: ei ole ketään, joka lapset hoitoon ottaisi, ja joka ikinen hetki ollaan lasten kanssa. Ennen sentään uskallettiin olla lapsista joskus erossakin, nykyään ne sidotaan tiukasti kiinni itseen, ja sitten on näitä koulun pihalla eroahdistustaan itkeviä ekaluokkalaisia jotka joutuu ekaa kertaa pärjäämään ilman äiskää ja koville ottaa.

Alkoholiongelma taas lienee sillä, joka ei keksi mitään muuta tekemistä vapaa-aikanaan kuin juomisen ja bilettämisen . Ja toisekseen, mitä pahaa siinä muka on, jos äiti ja/tai iskä (tai siis äiti, iskän menojahan sinäkään et paheksunut, vaan äidin, mikä kertonee omaa kieltään siitä miten teidän perheessä on vanhemmuus jaettu) käy joskus jopa baarissa?

En minä ainakaan ole vain äiti. Olen myös vaimo, tytär, ystävä...ja näinollen haluan perhe-elämän ohella toteuttaa myös niitä rooleja. Ihan ilman lapsia. En halua hautautua äitiroolin alle ja unohtaa muita puolia itsessäni. Ja ei, en käy baareissa joka viikonloppu...elokuussa viimeeksi kävin. Lapsivapaasta ajasta nautin silti. Kuten myös lasteni kanssa vietetystä ajasta.

 

poika on 11 v ja yhtään vapaata viikonloppua ei ole ollut enkä ole kaivannut. Kun olen lapseni tehnyt/saanut niin oletin että menee ainakin 18 vuotta ennenkuin saan taas omaa aikaa.

 

[QUOTE="vieras";26351187]Miksi elämässä pitäisi olla joku sellainen tuttu, jonka luokse laittaisi lapset yökylään? Miksi sun on niin vaikea ymmärtää asiaa siltä kantilta, että kaikkia ei KIINNOSTA olla ihmisten kanssa niin läheisiä, että antaisi omat lapsensa sinne yöksi. Ja kaikki eivät ole niin sosiaalisia, että edes tuntisivat sellaisen henkilön, johon luottaisi tarpeeksi. Ja kaikille tosiaan ei ole niitä sukulaisia.

Mun mielestä lapset kasvatetaan ja hoidetaan itse, -en tyrkkää niitä 9-kuukautisina hoitoon, enkä myöskään tunge kenellekään yökylään 2-3vuotiaina, ja lapset ei siitä todellakaan kärsi, että heillä on rakastavat vanhemmat jotka välittävät heistä niin paljon, ettei tarvitse tunkea joka paikkaan yökyläilemään, jotta itse pääsisivät viihteelle.[/QUOTE]
Ei tietenkään tarvitse ollakaan sellaisia tuttuja, mutta silloin ei pidä taivastella sitä, että jollain toisella on. Mun lapseni ainakin ovat tykänneet olla mummolassa, mun siskoni luona serkkujensa kanssa ja kavereillaan yökylässä. Ja vastaavasti sitten siskoni lapset ja lasteni kaverit ovat olleet meillä. Mun mielestä sellainen "YYA-sopimus" on ihan kiva juttu niin lasten kuin aikuistenkin kannalta, mutta jos joku toinen ei sellaista halua, niin ei tietenkään tarvitse haluta.

 

[QUOTE="vieras";26351225]poika on 11 v ja yhtään vapaata viikonloppua ei ole ollut enkä ole kaivannut. Kun olen lapseni tehnyt/saanut niin oletin että menee ainakin 18 vuotta ennenkuin saan taas omaa aikaa.[/QUOTE]

Se onkin lapselle edullista että vanhemmalla on vain yksi persoona isä/äiti. Onko tullut mieleen että 11v olisi ehkä kaivannut vapaaviikonloppua sinusta?

 

[QUOTE="poikia3";26351020]

Mutta hätätilanne ei ole se, että me haluaisimme syystä tai toisesta lapsivapaata.[/QUOTE]

No se on sitten hyvä, jos et edes halua..
Itse en kestäisi tollasta elämää, enkä ymmärrä sitäkään etteivät lapset PÄÄSE koskaan yökylään minnekään.

 

[QUOTE="vieras";26351187]Miksi elämässä pitäisi olla joku sellainen tuttu, jonka luokse laittaisi lapset yökylään? Miksi sun on niin vaikea ymmärtää asiaa siltä kantilta, että kaikkia ei KIINNOSTA olla ihmisten kanssa niin läheisiä, että antaisi omat lapsensa sinne yöksi. Ja kaikki eivät ole niin sosiaalisia, että edes tuntisivat sellaisen henkilön, johon luottaisi tarpeeksi. Ja kaikille tosiaan ei ole niitä sukulaisia.

Mun mielestä lapset kasvatetaan ja hoidetaan itse, -en tyrkkää niitä 9-kuukautisina hoitoon, enkä myöskään tunge kenellekään yökylään 2-3vuotiaina, ja lapset ei siitä todellakaan kärsi, että heillä on rakastavat vanhemmat jotka välittävät heistä niin paljon, ettei tarvitse tunkea joka paikkaan yökyläilemään, jotta itse pääsisivät viihteelle.[/QUOTE]
En mä ole sanonutkaan, että lapset pitäisi laittaa yökylään aina ja ehdottomasti.

Jos ei halua eikä kiinnosta, niin se on ihan täysin ok mulle (joskin ehkä vähän säälin lapsia, jotka eivät koskaan pääse kokemaan yökyläilyä). Mutta silloin on turha sanoa että ei ole ketään joka voisi ottaa lapset - kun kyse on vain siitä, ettei vanhemmat halua, eivätkä siksi edes kysy voisiko joku lapset ottaa.

Mun ei ole onneksi tarvinnut tunkea lapsia minnekään, ottajia on riittänyt, ja lapset on menneet erittäin mielellään yökylään . Äitiyteni ei myöskään ole niin heikoissa kantimissa, ettenkö kasvattaisi ja hoitaisi lapsiani itse, vaikka lapset ovatkin joskus myös esim. isovanhempiensa hoivassa, tai ettäkö rakkaus lapsiin loppuisi heidän ollessaan muualla. Ja tuo viihteelle menemisen hokeminen kertoo taas siitä, ettei henkilö itse keksi mitään muuta tapaa viettää aikaa, kuin lasten kanssa oleminen tai ryyppääminen, mikä on vähän surullista.

 

En tiedä miten muiden perheissä tai ystäväpiireissä toimitaan, mutta meille tällainen on rikkautta. Itse olin aikanaan lapsena kesäisin mummolassa kun vanhemmat oli töissä, näin ei tarvittu hoitopaikkaa kaupungilta. Ja nautin tuosta todella paljon. Myös ystävien luona olen yökyläillyt sekä muiden ihanien tätien ja serkkujen kanssa on tullut vietettyä aikaa. Alakouluikäisenä nukuttiin mm leikkimökissä oman kodin takapihalla tai naapurin takapihalla teltassa

Omat lapset ovat isällään luonnollisesti silloin tällöin eikä sitä voi kyläilyksi laskea. Sen lisäksi on telttaretkiä papan kanssa tai mummola vierailua yön yli. Esikoinen on ollut muutamia kertoja koulukaverillaan yötä ja meillä on vieraillut hänen koulukavereitaan. Kuopuskin oli viime kuussa ekaa kertaa kaverin luona yötä. Lapset nauttii suuresti ja isovanhemmillekin näyttää olevan pelkästään ihanaa. Kyllä minä tykkään, jos vanhempani soittavat ja kysyvät lapsia mukaan reissuun tai sitten ihan sinne mummolaan.. ja lapsillekin se aika erossa äidistä on erilaista, kyllä he nauttivat. Papan ja mummon tai ystävien kanssa touhutaan vähän erilaisia juttuja kuin kotona