Mikä he...tin lapsivapaa viikonloppu??!!

Mulla lapset menee isänsä luo omin nokkineen... sillon ku niitä huvittaa.Jos isä ei oel kotona ovat sitetn mummunsa kanssa hetken ja tulevat sitten takasi kotiin..
Mut vaik olisivatki kotona ni ei ois kuitenkaa kotona.... siis olisivat kuitneki jossain pitkin kyliä hillumassa

 

Lapsivapaa on ihanaa, käytti sen sitten itseensä tai parisuhteeseen
...mutta ihanaa on myös kun lapsen/lapset hakee kotiin, ai että tuntuu hyvältä kaapata pieni marakatti syliinsä päivän tai parin tauon jälkeen, saada märkiä pusuja ja todeta kuinka hyväntuulisia lapsetkin ovat vaihtelun jälkeen :heart:

 

Uskon,että jokainen saa sen lapsivapaansa jos vain haluaa joten minusta turha narina toisten vapaista on aikas turhaaja ja voimia kuluttavaa ja sanoisin myös sitä kateellisuudeksi ja tympääntymiseksi omasta saamattomuudestaan

Kateellisuus on turhaa, ei se tuo minulle lapsivapaata vaikka toiset omastaan luopuisivat.

Ikävältä tuntuu kun sanot, että saisin lapsivapaata jos haluaisin. Toki olen katsonut esim hoivanetin hintoja ja hotellien hintoja. En kuitenkaan jätä laskuja maksamatta ja ruokaa ostamatta, että unelmani toteutuisi.

 

Eikö kukaan ajattele, että miltä lapsista tuntuu? Ehkä viikot hoidossa tai koulussa ja viikonlopuiksi sitten taas pois kotoa, vaikka nyt sitten isänsä luo. Lapset ovat kuin perunasäkkejä, joita heitellään paikasta toiseen... Mihin tämä maailma on menossa? Ja kun näitä eronneita perheitä on jo niin paljon.

Outoa ajatella, etteivätkö lapset pitäisi isällään olemisesta? Mikä rankaisu se on?

 

Mä olen usein miettinyt sitä kun täälläkin porukka kertoo ettei saa sitä lapsivapaata kun sukulaiset asuu satojen kilsojen päässä, toki ymmärrän jos kyseessä on oikeasti satojen kilsojen välimatka, tyyliin 300km suuntaansa, en mäkää sillon ihan heti lähtis viemään..Mut meilläkin on mummot 150-200km päässä ja ollaan me yhden illan takia sitä välimatkaa ajettu..Mun mielestä se on sen arvosta et saa sen illan sit olla rauhassa..Justihin viikonloppuna ajettiin 600km sen takia et esikoinen oli yhden yön mummolla, kannatti jokaikisen euron edestä mitä bensoihin meni..

 

[QUOTE="Vieras";26349955]Kateellisuus on turhaa, ei se tuo minulle lapsivapaata vaikka toiset omastaan luopuisivat.

Ikävältä tuntuu kun sanot, että saisin lapsivapaata jos haluaisin. Toki olen katsonut esim hoivanetin hintoja ja hotellien hintoja. En kuitenkaan jätä laskuja maksamatta ja ruokaa ostamatta, että unelmani toteutuisi.[/QUOTE]

onko se nyt muka ihan mahdotonta muodostaa jotain yya-sopimusta jonkun toisen äidin kanssa, tyyliin minä otan sinun lapset joksikin viikonlopuksi, ota sinä minun lapset vuorostasi tuoksi ja tuoksi viikonlopuksi...?

 

Meillepä tulee melkein viikon lapsivapaa tänä kesänä! Miehen kanssa lähetään ekaa kertaa kahdestaan reissuun (ei käyty ees häämatkalla) ja lapsiraukat joutuu mummolaan. Hirvittävää, sitten on lapsilla taas hyväntuuliset ja levänneet vanhemmat

 

Eikö kukaan ajattele, että miltä lapsista tuntuu? Ehkä viikot hoidossa tai koulussa ja viikonlopuiksi sitten taas pois kotoa, vaikka nyt sitten isänsä luo. Lapset ovat kuin perunasäkkejä, joita heitellään paikasta toiseen... Mihin tämä maailma on menossa? Ja kun näitä eronneita perheitä on jo niin paljon.

Jaa, no ei mun lapsi ole joka vl isänsä luona.

 

Nää on taas näitä valittajia jotka aikoinaan protestoi lapsivapaita hotelleja. Miten loukkaavia ne lapselle jne. Miksi lapsi loukkaantuisi siitä että aikuisillakin on lepoa ja vapaata tehdä aikuisten asioita (käydä leffassa tai syömässä jne.). Miksi ihmeessä lapsi ei sallisi vanhemmillensa ihania hetkiä.

 

Minäpä oon melkein kesäkuun lapsivapaalla. Ehkä laps tulee viikonloppusin käymään kotona, jos tulee äitiä kova ikävä.

 

muuta selitystä kuin sen, että yksihuoltajan arki on raskasta. Ja muijat bilettämään sillloin kun lapset on isillä, ja baariin iskemään miehiä. Totta kai lapsivapaus-viikonloppu on ihanaa, silloin tällöin toisinaan, mutta jos se on osa perheen arjen selviytymistä ja elämistä omaa elämää lapsivapaa viikonloppujen kautta, kuulostaa siltä, että lapset on taakka ja rasite eikä osata elämää elämää lasten kanssa. Sama juttu myös silloin, kun nuori perhe viettää isovanhempien luona suurimman osan ajasta eikä elä omaa perhe-elämää. Ei ihme jos avioeroja tulee, kun itsenäistyminen on niin vaikeaa. Itse ihmettelen kanssa yh-äitien vapaa-aikaa lapsista, kun lapsia saattaa olla monille isille ja sitten ne tungetaan hoitoon ja jatketaan biletystä. Totta kai on oikeus, mutta itse en vuodessa saa lasta hoitoon juuri mihinkään, kun sukulaiset ovat kaukana ja asun lapsen isän kanssa samassa kodissa.

 

Minusta näyttää että enemmän katsotaan kieroon sellaisia, jotka eivät innokkaasti halua mitään lapsivapaita vkonloppuja. Omaksi ajaksi piisaa kyllä ilta/päivä, ei tarvi pidempään. Siis mulle on aivan sama, voin tehdä omia juttujani ihan lastenkin kanssa, kun ei alko kiinnosta.

Korjaan tähän sinun puolesta: SINULLE riittää omaksi ajaksi muutama tunti.

Ja se miksi minä aavistuksen katson kieroon, tai ei sitä edes niinkään voi sanoa, kummastelen vain on se että kuinka paljon on ihmisiä jolla ei ole oikein mitään omaa. Tai sitten että ei ole ehkä kykyä olla itsekseen. Se kun tekisi monelle juutaan hyvää muistaa se oma minuuskin siinä lapsiarjessa. Lapset kun joskus kuitenkin lentelvät ulos pesästä niin ei tule sitä tyhjyyttä. Tai ettei ihan vahingossakaan ala elämään sitä omaa elämää vain niiden lasten kautta.

Itse vaan olen sellaisen äidin lapsi joka ei kaivannut omaa aikaa. Ja aika "surullista" se on nyt kun olemme aikuisia - että äidin ainoa elämä on se että soittaa meille 3 kertaa päivässä vuoron perään. Paheni vaan kun isä kuoli. Vaikka kuinka olemme häntä kannustaneet hankkimaan harrastuksia, ikäistään seuraa ... ei hän oikein osaa. Kun on aina vaan elänyt perheelle.

 

[QUOTE="nii";26350015]muuta selitystä kuin sen, että yksihuoltajan arki on raskasta. Ja muijat bilettämään sillloin kun lapset on isillä, ja baariin iskemään miehiä. Totta kai lapsivapaus-viikonloppu on ihanaa, silloin tällöin toisinaan, mutta jos se on osa perheen arjen selviytymistä ja elämistä omaa elämää lapsivapaa viikonloppujen kautta, kuulostaa siltä, että lapset on taakka ja rasite eikä osata elämää elämää lasten kanssa. Sama juttu myös silloin, kun nuori perhe viettää isovanhempien luona suurimman osan ajasta eikä elä omaa perhe-elämää. Ei ihme jos avioeroja tulee, kun itsenäistyminen on niin vaikeaa. Itse ihmettelen kanssa yh-äitien vapaa-aikaa lapsista, kun lapsia saattaa olla monille isille ja sitten ne tungetaan hoitoon ja jatketaan biletystä. Totta kai on oikeus, mutta itse en vuodessa saa lasta hoitoon juuri mihinkään, kun sukulaiset ovat kaukana ja asun lapsen isän kanssa samassa kodissa.[/QUOTE]

Miksi ne lapsivapaat vanhemmat menisi joka kerta ryyppäämään tai baarikierrokselle?

 

Minusta näyttää että enemmän katsotaan kieroon sellaisia, jotka eivät innokkaasti halua mitään lapsivapaita vkonloppuja. Omaksi ajaksi piisaa kyllä ilta/päivä, ei tarvi pidempään. Siis mulle on aivan sama, voin tehdä omia juttujani ihan lastenkin kanssa, kun ei alko kiinnosta.

Tästä paistaa vähän sellainen asenne, että pidempiä lapsivapaita haluavat vanhemmat käyttävät sen ajan ryyppäämiseen...

Mä olin lapsena isovanhemmilla jne yökylässä ja se oli musta ihanaa. Samoin kesäisin olin mummun ja papan kanssa mökillä (vanhempani eivät mökkeilystä tykkää). Kyllä mun vanhemmat oli kamalia kun mut sillälailla hylkäsivät

Veljeni 3-vuotias poika on aina onnessaan kun pääsee vanhemmilleni hoitoon, aina siä hehkuttaa kuinka siä on mukavaa, ja kyselee koska taas pääsee mummulle ja papalle kylään.

 

Juu voihan se kuulostaa. Mut siks kai se on niin ihanaa, että arki on lapsista johtuen äärimmäisen hektistä ja kuluttavaa. Niin jos joskus aniharvoin on lapsista vapaa viikonloppu, niin ei kait se rikos ole vähän iloitakin siitä. Palautua ja lepäillä hetken taikka hoitaa parisuhdetta. Ihan hyvä juttu, niille, joille sellainen on mahdollista.

 

Meillä on lapsivapaa viikonloppu ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Silloin vietämme vaimon kanssa laatuaikaa lenkkeilemällä yhdessä koirien kanssa, laittamalla pihaa tai remppaamalla taloa. Käydään myös ehkä shoppailemassa yhdessä. Illaalla saatamme ottaa lasiliset viiniä.
Miään mahti maailmassa ei saisi minua tuhlamaan arvokasta ja harvinaista vapaa-aikaa notkumalla jossain baarissa känniääliöiden seurassa.

 

[QUOTE="kuulilja";26350020]Korjaan tähän sinun puolesta: SINULLE riittää omaksi ajaksi muutama tunti.

Ja se miksi minä aavistuksen katson kieroon, tai ei sitä edes niinkään voi sanoa, kummastelen vain on se että kuinka paljon on ihmisiä jolla ei ole oikein mitään omaa. Tai sitten että ei ole ehkä kykyä olla itsekseen. Se kun tekisi monelle juutaan hyvää muistaa se oma minuuskin siinä lapsiarjessa. Lapset kun joskus kuitenkin lentelvät ulos pesästä niin ei tule sitä tyhjyyttä. Tai ettei ihan vahingossakaan ala elämään sitä omaa elämää vain niiden lasten kautta.

Itse vaan olen sellaisen äidin lapsi joka ei kaivannut omaa aikaa. Ja aika "surullista" se on nyt kun olemme aikuisia - että äidin ainoa elämä on se että soittaa meille 3 kertaa päivässä vuoron perään. Paheni vaan kun isä kuoli. Vaikka kuinka olemme häntä kannustaneet hankkimaan harrastuksia, ikäistään seuraa ... ei hän oikein osaa. Kun on aina vaan elänyt perheelle.[/QUOTE]

No kiitos, tarkoitinkin että minulle riittää muutama tunti tai puoli päivää.
Mutta sitä en tarkoittanut, että pitäisi omaa elämää elää lasten kautta. Vaan että en aktiivisesti TARVITSE USEAMPIA PÄIVIÄ ilman lapsia pysyäkseni järjissäni. Ja muksut todellakin käyvät yökylässä ym, se vaan lähtee heistä itsestä, minulla ei ole tarvetta hyppiä ilmaan riemusta, kun lapset ovat poissa. Outoa sanoa, ettei ole omaa elämää, jos ei tarvitse viikonloppuja ilman lapsiaan.
Mutta MUN puolesta muut saa tarvia lapsivapaata niin paljon kuin haluaa, ei siinä mitään.

 

Tästä paistaa vähän sellainen asenne, että pidempiä lapsivapaita haluavat vanhemmat käyttävät sen ajan ryyppäämiseen...

Mä olin lapsena isovanhemmilla jne yökylässä ja se oli musta ihanaa. Samoin kesäisin olin mummun ja papan kanssa mökillä (vanhempani eivät mökkeilystä tykkää). Kyllä mun vanhemmat oli kamalia kun mut sillälailla hylkäsivät

Veljeni 3-vuotias poika on aina onnessaan kun pääsee vanhemmilleni hoitoon, aina siä hehkuttaa kuinka siä on mukavaa, ja kyselee koska taas pääsee mummulle ja papalle kylään.

Paistaa läpi ihan se asenne, minkä haluat nähdä. Höpöt sulle, ei tarvitse todistella, että lapset tykkää olla mummulassa, niin meilläkin ja saavat ollakin.

 

onko se nyt muka ihan mahdotonta muodostaa jotain yya-sopimusta jonkun toisen äidin kanssa, tyyliin minä otan sinun lapset joksikin viikonlopuksi, ota sinä minun lapset vuorostasi tuoksi ja tuoksi viikonlopuksi...?

En ole vielä bongannut sellaista perhettä. Tuttavissa ja ystävistä on yh-perheitä, he eivät tarvitse tätä systeemiä ja muilla on sukulaiset tukijoukkoina. Tarttunut kyllä tilaisuuteen kunhan sellainen tulee.

 

Mä olin lapsena kesällä paljon mummilassa,koska mummi pyysi Mökkeilin myös tädin kanssa,olin enon perheen kanssa Norjassa autoreissulla ja mitähän vielä.. kaikkiin sukulaisiin on tosi hyvät ja lämpimät välit vieläkin ja kun lähekkäin asutaan niin nähdään viikoittain ja soitellaan ym. Mies kuulemma lyyhötti aina kotonaan vanhempiensa kanssa,mutta se kyllä näkyykin sit,ainakin meidän häissä jossa miehen isän veli sanoi mulle että "kiitos kutsusta,mukava vihdoin tavata". Oltiin siis seurusteltu seitsemän vuotta.

Mä en nää lapsen kannalta siinä mitään kamalaa jos elämässä on rakastavia aikuisia ympärillä,ei ne omat vanhemmat katoa siitä mihinkään. Ja jos tulee tunne että lapsi menee jonnekin vieraalle kylään jos kyseessä on lähisukulainen niin sit varmaan kannattaa miettiä että mistä ihmeestä se johtuu :O

Esikoinen ilmoitti menevänsä mummon mökille viikoksi heinäkuussa. Tuota pienempää en ihan niin pitkäksi aikaa raaski päästää,mutta muutaman yön voi mökkeillä isoveikan kanssa

 

[QUOTE="Vieras";26350095]En ole vielä bongannut sellaista perhettä. Tuttavissa ja ystävistä on yh-perheitä, he eivät tarvitse tätä systeemiä ja muilla on sukulaiset tukijoukkoina. Tarttunut kyllä tilaisuuteen kunhan sellainen tulee.[/QUOTE]

Jos todella tahtoo niin varmasti kykenee tällaisen järjestämään. Mutta jos ei tahdo olla aloitteellinen eikä koe tällaista tarvitsevansa, niin eihän sitten tarvitse.

(Minun kokemus hoitoringistä oli ihana. En ole varma kummasta tykkäsin enemmän, siitä lapsivapaasta vai siitä kun omat ja kahden muun perheen lapset oli meillä yhtä aikaa... näistä toisista lapsista tuli varsin läheisiä myöhemminkin, samoin mun lapsista niille toisille perheille.)

 

Olen pahoillani.
Ennen kaikkea lapsesi puolesta.

Tätä mä kyllä ihmettelen aivan valtavasti? Miksi se lapsi pitäisi väkisin tuupata johonkin? Mistä lapsi kärsii tai mitä jää puuttumaan, jos lapsi ei ole joskus viikonloppuisin yökylässä?

Mun 7- ja 10-vuotiaat eivät ole ikinä olleet missään yökylässä, meillä yksinkertaisesti ei ole paikkaa, mihin lapset laitettaisiin. Toisia isovanhempia ei ole, ja toiset isovanhemmat eivät selviäisi sairauksiensa vuoksi meidän lasten viikonloppuvierailusta. Ainut vaihtoehto olisi miehen kaksoissisar, jolla on jo lapsenlapsia, joita hän hoitaa miltei joka viikonloppu, eli häntä vaivataan vain pakkotilanteessa.

Siinä on meidän ns. turvaverkko. Mutta, kun emme itse koe olevamme mitää vailla, emme ole myöskään ostaneet palveluita. Ihan kahdenkeskistä aikaa olemme joskus järjestäneet toisillemme ottamalla vapaata töistä silloin, kun lapset ovat koulussa. Joskus on käyty vain lounaalla yhdessä, joskus taidenäyttelyssä, milloin mitäkin. Ja vapaata järjestyy molemmille kyllä ihan viikoittain itsekseen / omien kavereiden seurassa.

 

Mä pompin riemusta kun saan molemmat lapset mummilaan viikonlopuksi! Edellisestä kerrasta on melkein vuosi aikaa kun on molemmat olleet jossain yökylässä, yleensä menee vain esikoinen.

En malta odottaa, että saan aikaa yksin ja kaksin miehen kanssa. Ilman, että tarvitsee pohtia mitään muuta.

 

En olis edes tehnyt lasta, jos olis asiat niin heikosti, ettei sillä ois muita aikuisia huolehtimassa kuin minä.

 

[QUOTE="vieras";26350137]Mä en nää lapsen kannalta siinä mitään kamalaa jos elämässä on rakastavia aikuisia ympärillä,ei ne omat vanhemmat katoa siitä mihinkään. Ja jos tulee tunne että lapsi menee jonnekin vieraalle kylään jos kyseessä on lähisukulainen niin sit varmaan kannattaa miettiä että mistä ihmeestä se johtuu :O
[/QUOTE]

Sä nyt kyllä oiot valtavasti. Eihän se, että lapset eivät ole yökylässä tarkoita sitä, että lähisukulaiset olisivat vieraita ihmisiä. Esim. me lomaillaan mun vanhempieni mökillä koko perhe yhdessä, ja kyläillään puolin ja toisin. Mutta mun vanhempieni terveydentila ei kestäisi sitä, että pitäisi huolehtia vilkkaista pojista.

Samoin muitakin sukulaisia tavataan säännöllisen epäsäännöllisesti.

Eli eivät ole vieraita pojille, mutta silti meillä ei ole lapsille yökyläpaikkaa. Mieheni sisaruksilla on lapsenlapsia, tai sitten työ jonka vuoksi elämä on kiireinen. Omalla siskollani on 5 lasta - eli sinnekään ei ylimääräisiä lapsia voi lykätä.

Ja noilla pojilla on rakkaita aikuisia elämässään, miehen sisko on erityisen rakas, ja joka kesäistä mökkireissua odotetaan hartaudella. Keskimmäinen on jopa koulun veistotunnilla tehnyt mökille tuliaisen , haluaa nimenomaan viedä sen isoisälleen, me emme kelpaa.