Mikä he...tin lapsivapaa viikonloppu??!!

Ihan ilman omantunnon tuskia aion nauttia sydämeni pohjasta kun muu pesue lähtee sukuloimaan ja mä jään melkein viikoksi yksin kotiin. Olkoonkin että töissä pitää käydä, mutta vitsi mitä luksusta saada viettää rauhallista iltaa leffan ja saunan merkeissä, herätä rauhassa ja juoda kahvia ja lukea kerrankin aamun lehti ilman että joku roikkuu lahkeessa. Puhumattakaan siitä että ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen saan nukkua yöni heräämättä. Eikä tarvi tehdä ruokaa kuin itselle, haen vaikka grilliltä roskaruokaa jos tekee mieli. I-H-A-N-A-A.

 

mullakin on lapsivapaa viikonloppu, vaikka onnellisessa parisuhteessa olenkin ja meillä on 1-vuotias lapsi. Lähden Helsinkiin yksin ja olen viikonlopun hotellissa. Menen nukkumaan milloin haluan, käyn shoppailemassa, tapaan kavereita ja teen mitä haluan.. Vaikka likoan ammeessa kolme tuntia. Ja KYLLÄ! Minä odotan tuota viikonloppua tosi paljon.. Lopetin juuri imetyksen ja olen ollut vuoden ajan poissa vauvan saatavilta enintään 3-4 tuntia kerrallaan. Isä on yhtä hyvä hoitaja kuin minäkin ja mies odottaa yhtälailla tuota viikonloppua että voi olla tytön kanssa kahdestaan. Seuraavaa lapsivapaata saakin odottaa ehkä sit vuonna 2014, kun toinen lapsi syntyy jouluna ja imetysrumba alkaa alusta...

 

Minä ja mieheni ainakin kovasti nautimme lapsivapaista hetkistä! Me ei siis olla eroperhe, mutta silloin tällöin lapset on mummoloissa yökylässä ja välillä mies menee lasten kanssa omien vanhempiensa luo ja itse vietän yksin lapsivapaata aikaa. Olen tällä hetkellä kotiäiti ja todella voin sanoa, että nautin omista ja miehen kanssa kaksin vietetyistä hetkistä/viikonlopuista. Miksi niistä ei saisi olla iloinen, kun kaikki ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Mummot ja papat innoissaan, lapset vielä enemmän... Ei se sitä tarkoita, että emme rakastaisi lapsiamme tai emme kestäisi olla heidän kanssaan. Päinvastoin, rakastamme ja annamme isovanhempienkin nauttia siitä mahtavasta rakkaudesta, mitä lapset tuovat tullessaan. Vaihtelu vain virkistää ja ihana on olla hetki vain itselle, normaalin hektisen arjen lomassa.

 

[QUOTE="vieras";26346849]kun ne lapset on joka tapauksessa annettava etävanhemmalle tapaamisaikoina, miksi siitä ajasta ei saisi nauttia?

Kenen kannalta olisi parempi että lähivanhempi istuu sen viikonlopun, loman tai muun vapaan kotona neljän seinän sisällä itkemässä?[/QUOTE]

Ja toisaalta, varmaan joka ikinen yh voi kertoa alkuun näin tehneensä. Minä olen itkenyt, ikävöinyt ja kaivannut lasta. Talo tuntui todella tyhjältä ilman poikaani. Alkuun vain tein isompia siivouksia kotona, silloin lapsi oli isällään. Pikku hiljaa rupesin tekemään asioita, joita en voinut lapsen kanssa tehdä, esim. kävin uimassa, leffassa, tapailin kavereita. Bilettänyt en oikeastaan lainkaan - se aika oli jo eletty, muutaman kerran vuodessa kävin kavereitten kanssa ulkona, ihan niin kuin nytkin. Kun rupesin seurustelemaan, tapasin kumppania, näinä lapsivapaina viikonloppuina, ja aika pitkään meni ennen kuin uusi puoliso lapselle esiteltiin.

Lapsivapaat olivat mulle akkujen latausta taas seuraavaa viikkoa varten. Kävin toki töissä ja lapsi päivähoidossa, mutta kyllä tekemistä ja vastuuta riitti, kun oli lapsen kanssa kaksin.

 

meidän lapset on olleet pienestä asti mummoilla hoidossa viikonloppuja tai isovanhempien kanssa mökillä tai jotain. Ei siinä sen enempää biletystä tarvitse olla, me voidaan olla ihan vaan kotona, katsoa leffaa, saunoa rauhassa ja ehkä ottaa lasi tai pari viiniä. Paljon paremmin jaksaa sitten taas perhe-elämää kun muistaa välillä hoitaa parisuhdetta ihan kaksin. Samaten ihminen kaipaa joskus ihan täysin omaa rauhaa, silloin mies lähtee lasten kanssa vaikka mökille niin saan olla viikonlopun yksin. Tai vaihtoehtoisesti minä vien lapset jonnekin että mies lataa akkuja.

 

Minulle koitaa pian lapsivapaaviikko. En tiedä lähdenkö bilettämään, ehkä menen, ehkä en.
Mutta nautin vapaudesta syödä mitä tahdon, kun tahdon, vapaudesta mennä nukkumaan tai olla menemättä.
Vapaudesta olla puhumatta kenellekään jos en tahdo.
Vapaudesta katsoa hömppäleffoja, vapaudesta sotkea, vapaudesta siivota. jne.
Vapaudesta olla vaan.

 

[QUOTE="jepulis";26346884]Mulla ei ole mitään hajua mikä on lapsivapaa viikonloppu...eipä ole sellaista ollut vaikka äitinä olen jo kohta 8 vuotta ollut...[/QUOTE]

Olen pahoillani.
Ennen kaikkea lapsesi puolesta.

 

Onhan ne välillä ihan tarpeellisia parisuhteessakin - ja silloin ihania. En kyllä kovin usein raaski, vaikka isovanhemmat ottaisivatkin aina kuin vain saisivat. Lapsi on vielä niin pieni.

 

Kuulostat kateelliselta. Meillä tukiverkot satojen kilometrien päässä, joten eipä ole lapsista vapaita viikonloppuja.
Minua se ei häiritse tai haittaa. Sallin oikein hyvin muille ne. Mietin että ehkä lapset jäävät jostain paitsi, kun joutuvat aina olla kotona. Jos lapset joskus jossain jonkun toisen kanssa, heidät näkee itsekin vähän eri perspektiivistä kun on vähän taukoa.

 

Eikö kukaan ajattele, että miltä lapsista tuntuu? Ehkä viikot hoidossa tai koulussa ja viikonlopuiksi sitten taas pois kotoa, vaikka nyt sitten isänsä luo. Lapset ovat kuin perunasäkkejä, joita heitellään paikasta toiseen... Mihin tämä maailma on menossa? Ja kun näitä eronneita perheitä on jo niin paljon.

Hieman mustavalkoinen ajatus nyt tais päästä...

Meillä isommat ovat nyt koululaisia ja sitten on vauva. Koululaiset ovat joskus viikonlopun mummolassa, eikä heitä mitenkään tarvitse sinne työntää . Ihan omasta halustaan sinne menevät (ja isovanhempien halusta myös). Aiempina vuosina ovat kesällä olleet muutaman viikon mummolassa, jotta ovat saaneet pitää kunnon loman päiväkodista ja koululaisilla tuo loma hieman pidempään kestää kuin meillä vanhemmilla. Tänä kesänäkin ovat heti lähdössä kun kesäloma alkaa vaikka olenkin kotona äitiyslomalla . Vauva jää tänä vuonna kotiin, että ihan lapsivapaata ei nyt ole . Kummienkin luona ovat joskus yökyläilleet. Samalla lailla kyläilin minäkin lapsena, mieheni ollut kaikki kesät mummolassa. Ei tämä nyt ehkä ihan uusi ilmiö ole...

 

Te jotka kauhistelette lapsivapaita viikonloppuja; odottakaas kun ne lapset haluaa vanhempivapaa viikonloppuja. Se se vasta kauheaa onkin ja mitä vanhemmaksi lapset tulee niin yleensä sitä tiheämmin he haluavat vapaata teistä vanhemmista.

Joten kannattaa jo nyt opetella nauttimaan siitä ajasta ilman lapsia niin ei tarvitse sitten myöhemmin hukata hyvää aikaa hukkaan itkeskelemässä lasten perään.

 

Minun lapseni lähtevät lomalle, eivät heittosäkeiksi minnekään. Isänsäkin on mukana.
Tuosta lapsivapaastaviikosta jäi hehkuttamatta, että on siis myös miesvapaaviikko.

 

Se joka kadehtii mun lapsivapaita tosin ei koskaan kaikki lapset edes ole yhtä aikaa pois niin tervetuloa vaan vetämään tätä arkea yksin se muu aika.. Luulenpa että siihen loppuu kadehtiminen kun viikonkin olette näiden 7 kanssa.

 

Ehkä aloittajan kannattaa harkita eroa puolisostaan, niin ei tarvitsisi kadehtia eroperheiden tapaamisjärjestelyjä?

 

Lapsivapaa, oli viikonloppu tai arki, niin AAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHHHHHHHH.....

Sielu ja mieli lepää. Tekeekö tää ajatus todellakin jonkun mielestä huonoksi äidiksi? Mitäköhän sellaisen päässä ihan oikeasti liikkuu jos näin on... en mä ainakaan ymmärrä.

 

mä useinki olen törmännyt tähän 'kateellisuuteen' kun saan lapsivapaata aikaa jatkuvasti, eli siis joka toinen vloppu vähintään. No mikä estää teitä ydinperheellisiä järjestämästä toisillenne sitä vapaata???? näin äkkiseltään kun sen järjestämisen olettaisi olevan helpompaa perheessä, missä on molemmat vanhemmat saman katon alla sovussa?

 

Käykö aloittajalla kateeksi?!
Meilläkin on melko usein lapsivapaata. Tenavaa pyydetään noin kerran viikossa mummilaan yöksi ja joka kerta on innosta pinkeenä mummilaan lähtenyt. Ja isänsä ja minä nautitaan kahdenkeskisestä ajasta täysillä Mummila on lapselle (3,5v.) kuin toinen koti ja hällä on todella läheiset välit isovanhempiinsa. Ei varmasti rasitu siellä yhtään sen enempää kuin kotonakaan ja isovanhemmat on onnessaan kun poika on siellä.
Me vietetään lapsivapaata yleensä ihan kotona ja nautitaan kun saadaan vaan olla.

 

Jaa, mä en ole kyllä ajatellut aiheuttavani traumoja lapsille jos annan niiden mennä joko isovanhempien tai mun siskon luo yökylään kun ovat halunneet (luonnollisesti meillä on sillloin vapaata lapsista jos nämä ei ole kotona). Tottakai meillä on ikävä lapsia kun ne ei ole kotona, mutta esim. viimeksi kun olivat mummolassa 3 yötä, käytiin me pitkästä aikaa oluella ystävämme kanssa ja kun lasten oli aika tulla kotiin, ei kuulema kumpikaan olisi halunnut vielä lähteä mummolasta pois. Musta on ihana, että lapsilla on sellaisia paikkoja (isovanhemmat ja meidän vanhempien sisarukset) minne lapset haluavat mielellään mennä ja missä he viihtyvät, se rikastuttaa heidän elämäänsä ja auttaa luomaan läheisempiä suhteita sukulaisiin kun jos vaan nähtäisi joskus ohimennen.

kaiken lisäksi isompi (5v) on alkanut kinuamaan, että pääsisi päikky kaverilleen yöksi.

 

Mä avaan sateenvarjon jo valmiiksi. Mä olen parisuhteessa ja meillä on yksi lapsi.

Mulle on aina ollut tärkeää ns. oma tila ja oma rauha olla kotona YKSIN silloin kun siltä tuntuu.
Mies tekee iltatöitä joten mä olen töistä tullessa lapsen kanssa kotona.

Lapsi on nyt 7v. Mä olen ollut yksin kotona näiden vuosien aikana 7 päivää. Muutoin mä en ole sitä koskaan.

Asiasta on puhuttu. Mies voi toki viettää lapsen kanssa vapaapäivää esim. perjantaisin. Mutta pitää tasan tarkalleen huolta että tulee viimeistään klo 17.00 kotiin kun tulen töistä.

Mä myönnän ihan suoraan että olen täysin valmis eroamaan jo ihan pelkästään sen vuoksi että mä saisin omaa aikaa, sitä paljon parjattua lapsivapaata aikaa.

 

Minulla oli juuri viime vkl lapsivapaata, olin tyttökaveriporukan kanssa mökillä ja lapsi isän kanssa kotona. Parin viikon kuluttua on taas vapaata, menemme mieheni ja kavereiden kanssa festareille. Ja sitten muuten taas juhannus on lapsivapaata ekaa kertaan vuosiin, ja silloin onkin ihan 3 yötä lapsi isovanhempien kanssa mökillä. Ja sitten on vielä elokuussakin lapsivapaavkl kun menemme taas mökille kaveriporukan kanssa ja tällä ketaa miehetkin mukana, lapset eivät.

 

Eikö kukaan ajattele, että miltä lapsista tuntuu? Ehkä viikot hoidossa tai koulussa ja viikonlopuiksi sitten taas pois kotoa, vaikka nyt sitten isänsä luo. Lapset ovat kuin perunasäkkejä, joita heitellään paikasta toiseen... Mihin tämä maailma on menossa? Ja kun näitä eronneita perheitä on jo niin paljon.

Ja höpö höpö isän luona lapset ovat kotona ei se ole mikään kyläpaikka johon lapset äiti hylkää.
Ja kyllä meillä lapset menee silloin tällöin 4-5 kertaa vuodessa yökylään mummolaan. Ja ovat ihan onnesta soikeena kun mummolla on aikaa puuhata ja muutenkin mummo lellii ja saa herkkuja jne.

 

Minusta näyttää että enemmän katsotaan kieroon sellaisia, jotka eivät innokkaasti halua mitään lapsivapaita vkonloppuja. Omaksi ajaksi piisaa kyllä ilta/päivä, ei tarvi pidempään. Siis mulle on aivan sama, voin tehdä omia juttujani ihan lastenkin kanssa, kun ei alko kiinnosta.

 

Nautin ennen kahden lapsen yksinhuoltajan lapsivapaista viikonlopuista. Silloin joko menin tai olin vain himassa ja kuuntelin rauhallisuutta ja nautin omasta seurastani. Lapseni ei mitenkään ole kärsinyt siitä,ettäolivat isällän tai mummolla viikonlopun tai yhden yön. En ainkaan heistä mitään huomaa,että olisivat erilaisia kuin ydinperheen lapset.
Nyt kun ei ole niitä lapsivapaita viikonloppuja enään niin ei niitä osaa edes kaivata.
Uskon,että jokainen saa sen lapsivapaansa jos vain haluaa joten minusta turha narina toisten vapaista on aikas turhaaja ja voimia kuluttavaa ja sanoisin myös sitä kateellisuudeksi ja tympääntymiseksi omasta saamattomuudestaan

 

Yksin tai aikuisseurassa omassa kodissa - se olisi ihanaa. Kumpa lapsillekin olisi sellaisia hoitoloita kuin koirille.

 

Onhan se kieltämättä ihan kamalaa että lapset itsekin haluaa välillä mummolaan - taidetaan olla niin kamalia vanhempia kun eivät kotona viihdy. Ja mikä pahempaa päästetäänkin lapset sinne mummulaan ja itsekeskeisesti otetaan "lapsivapaata".

Kamalia heittosäkkejä meidänkin lapset. Ei mitään rotia. Pitäs ehdottomasti poistaa kaikki muut läheiset heidän elämästään tai ainakin vähintään pitää huoli ettei lapset missään nimessä halua ja saa mennä läheisten luo yöksi. On se niin kamalaa lasten kantilta katsottuna.