[QUOTE="vieras";26346725]Vastaisitko myös tähän:
Miten te kiintymysvanhemmuuden periaatteita noudattavat muuten suhtautuisitte, jos joku päivä lapsenne ilmottaisikin, että häntä ei oikeastaan kiinnosta miltä kaverista tuntui, koska sai mitä halusi? Eikö olisi tärkeää laittaa lapselle selkeät rajat mitä tulee ainakin väkivaltaisuuteen? Eikö olisi selkeämpää lapselle, jos hän ymmärtäisi että väkivaltaisuus ei vain tunnu kaverista pahalta vaan on myös yhteiskunnallisesti hyväksymätöntä ja äidille valtava pettymys, kun lapsi käyttäytyy niin?[/QUOTE]
Mä en Ninan kasvatusfilosofiaa tunne tai blogia ole lukenut, mutta "kiintymysvanhemmuuden periaatteita noudattavana" vastaan, että se olisi hirveää. Mutta en osaa tuosta olla järin huolissani koska, kiintymysvanhemmuuden hoitofilosofiaan ei millään tapaa vähimmässäkään määrin kuulu empatian puuttuminen, väkivallan salliminen tai rajojen puuttuminen. Se, että pienen lapsen tarpeisiin vastataan varauksetta, ei tarkoita etteikö isommalle lapselle asetettaisi tai hänen kanssa yhdessä etsittäisi rajoja. Se, että vanhempi kannattaa aitoa kuuntelua ja VUOROVAIKUTUSTA kasvatuksessa ei tarkoita että lapsi sanelisi säännöt. Kiintymysvanhemmuuden filosofiaan kuuluu erittäin vahvasti sekä vanhemman lasta kohtaan osoittama empatia että myöhemmin lapsen empatian kehittymisen tukeminen.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteet tarkoittavat sitä, että vauva viestii tarpeistaan, ei manipuloidakseen tai ollakseen ilkeä, ja minä vastaan niihin viesteihin täyttääkseni hänen tarpeensa ja luodakseni turvaa. Tarpeisiin vastaaminen saattaa ehkä hitusen "kiintymysvanhemmillakin" muuttua vauvavuoden jälkeen, tai näin olisi tarkoitus, mutta silloinkaan ei ole aihetta kieltää kieltämisen ilosta tai käyttäytyä kuin aikuisella olisi ehdoton valta ja totuus (ts. esimerkiksi lapsen kokemus tilanteesta on ainakin kuulemisen arvoinen). Onko joku tästä oikeasti eri mieltä? Jos kiintymusvanhemmuusfilosofia tai sen kritisointi kiinnostaa, kannattaa tutustua esimerkiksi Searsin opukseen (Kiintymysvanhemmuuden kirja, Onnellisen vauvan hoito-opas) eikä perustaa mielikuviaan nettikirjoitteluihin, joissa saattaa ehkä itse filosofian lisäksi olla rahtunen persoonallista tulkintaa (mukaan lukien tietysti minun jorinani).
Minulla on 10-kuinen vauva jota olen hoivannut kiintymysvanhemmuuden (yöh mikä sana) periaatteiden mukaan. Ei hän saa lyödä, raapia, repiä hiuksista, ottaa lelua väkisin toisen kädestä tai muuta vastaavaa, ei nyt vaikkei vielä ikänsä puolesta kykene kieltoja ymmärtämään tai juurikaan empatiaa tuntemaan, eikä myöhemminkään.