"vieras"
No minä toimin noin. Tosin tekisin välillä kyllä mielelläni muutakin kuin olisin lasten kanssa, mutta eipä ole hoitajia. Joten..
No perustele nyt vähän paremmin. Ei minusta säälittävää sentään, eihän tuossa mitään ole vielä menetetty vai onko?Pelottavaa, surullista, säälittävää.
Peesi. Kuulostaa ihan mun äidiltäni joka on nykyisin täysin katkeruuden riuduttama. Hän ei osannut elää mitenkään itselleen vaan kaikki tuli lasten kautta. Nyt jos haluan olla vaikkapa joulun miehen vanhempien luona (aaton siis) siitä tulee toinen maailman sota. Hän itkeä vollottaa puhelimessa "kun joulu ei tunnu joululta jollei me kaikki (aikuiset) lapset olla saman katon alla. Hän ei osaa oikein elää mitään ilman meitä lapsia. Kaikessa pitäisi jonkun meistä olla edelleen mukana. Ja jos emme ole alkaa tuo itku ja syyllistäminen: Kun olen teille kaikkeni antanut.Kuulostaa siltä, että oma identiteetti on täysin hukkunut, ja osaa olla enää vain Äiti.
Siis jos oikeasti elää vain lasten kautta, täysin lasten ehdoilla. Ääripäät ei koskaan ole hyvästä, ei tässäkään tapauksessa.
Just ne sanat, mitä ajattelen sun blogista. Kappas vaan.Pelottavaa, surullista, säälittävää.
Mun mielestä sä et ole edes osittain tuollainen äiti...Alkuperäinen kirjoittaja kohta kolmen äiti;26036800:Olen osittain tuollainen äiti sillä erotuksella että panostan myös kotiin ja sisustamiseen. Kavereita tapaan kyllä ennemmin yksin kuin lasten kanssa.
Lapset ovat vain hetken pieniä ja meillä se ei ainakaan ole parisuhdetta haitannut, päinvastoin mieskin arvostaa sitä että olen lasten kanssa aidosti läsnä ja on itsekin ennemmin perheen kuin kavereidensa kanssa. Kahdenkeskisiä "parisuhdeiltoja" meillä on silloin tällöin, jolloin lapset viedään mummille hoitoon. Paremmin meillä ei voisi miehen kanssa mennä.
Kyllä lapsi varmasti vaistoaa sen. Kaikessa pitää menestyä kun äiti saa onnistumisen tunteen vain sinun kautta. Äiti on koko ajan kimpussa ja kyselemässä mitä teet, et saa omaa aikaa. Jne.Lapsi ei kyllä varmaan pysty ymmärtämään taakkana sitä, että äiti elää täysillä lapsilleen. Ei mitenkään. Miettikääpä omaa lapsuuttanne: kuinka paljon osasitte tai ette osanneet murehtia vanhempienne "omaa elämää". Hyvin heikkoa se on. Lapsi on tyytyväinen ja onnellinen, kun saa tarvitsemansa hoivan ja turvan, ja olettaa myös vanhempansa voivan hyvin, kun hän itse voi hyvin.
Tiedän ihmisen, joka on jopa facebookissa nimellä Äiti Maija Meikäläinen.Kuulostaa siltä, että oma identiteetti on täysin hukkunut, ja osaa olla enää vain Äiti.
Siis jos oikeasti elää vain lasten kautta, täysin lasten ehdoilla. Ääripäät ei koskaan ole hyvästä, ei tässäkään tapauksessa.
eihän se, että äidillä on omaakin elämää ja muitain kiinnostuksen kohteita kuin lapset, tarkoita etteikö hän voisi olla lasten kanssa aidosti läsnä ja muutenkin paljon lasten ja perheen kanssa. Kuulostaa vähän hälyttävältä, jos esim. oma harrastus nähdään sellaisena, joka on jotenkin "lapsilta pois" - toivottavasti et nyt tarkoittanut tätä, ja ilmeisesti et?Alkuperäinen kirjoittaja kohta kolmen äiti;26036800:Lapset ovat vain hetken pieniä ja meillä se ei ainakaan ole parisuhdetta haitannut, päinvastoin mieskin arvostaa sitä että olen lasten kanssa aidosti läsnä ja on itsekin ennemmin perheen kuin kavereidensa kanssa. Kahdenkeskisiä "parisuhdeiltoja" meillä on silloin tällöin, jolloin lapset viedään mummille hoitoon. Paremmin meillä ei voisi miehen kanssa mennä.
Jep. Ja tietysti työpaikan kohdalla lukee kokopäiväinen äiti lapselleni ja profiilikuvana lapsen kuva.A-pu-a.