Mitä ajattelette äidistä, joka elää vain lasten kautta?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Lapsilla on kaikki vimpan päälle, äidillä vain pakolliset tylsät perusjutut. Viettää kaiken vapaa-aikansa lasten kanssa, karsii kaikki omat juttunsa lasten vuoksi. Ei käy missään ilman lapsia, ei harrasta mitään ilman lapsia. Ei haluakaan. Kaupoissa suuntaa heti lastenvaate/leluosastolle ja ruoankin miettii niin, että mikä on hyväksi lapsille. Lomat viettää vain lasten ehdoilla ja sen mukaan mikä on lapsille kivaa jne.

Ihan ok? Vai?
 
"vieras"
Tulee mieleen, että mites parisuhteen käy? Jos sekin on ihan sivuseikka lasten rinnalla ja miehestä tulee vain perheen isi? Eikös tarvittais kuitenkin romantiikka yms. pariskunnan kesken...

Muuten aivan sama. Jos nauttii elämästään noin niin mikäs siinä. Lapsille varmasti ihan mukavaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Dongxi
Ihan rehellisesti? Äitejä parhaimmillaan. Mielummin tommonen, kun semmonen, joka juoksee viikonloput viihteellä ja lapset on millon missäkin hoidossa. Ja ennen kun kukaan ehtii mitään sanoon, niin joo, on niitä vaihtoehtoja tosta välimaastostakin.
 
"vieras"
Ei ne lapset niin kovin kauaa ole lapsia. Eli se on vaan vaihe. Ja kuulostaa ihan ok:lta, jos sitä itse haluaa. Mieluummin niin kuin että ei yhtään kiinnostaisi ne lapset.
 
Minä ja lapseni
Tunnistan itseni aloituksesta. Kuviota korostaa se, että mies teki kivat oharit aika pian hartaasti toivoton lapsen syntymän jälkeen ts. teki selväksi että häntä ei perhe-elämä kiinnosta. Mitäpä minulle muuta jäi kun lapseni, mutta hän onkin kaikki mitä oikeasti tarvitsen :)
 
no kukin tyylillään. kuulostaa kyllä vähän ahdistavalta, että ei ole mitään muuta kuin lapset. kyllä mä kaipaan ihan vaan aikuisten seuraa ja pään tuulettamista välillä, vaikka lapsi on mulle kaikki kaikessa.
 
Onhan se aika surullista, jos itsensä aivan unohtaa. Omaaki elämää pitäis elää, tehä asioita joista itse nauttii. Mut ei tietenkään lasten kustannuksella. Voihan se tietenki olla, että nauttii ja on onnellinen lasten kans touhutessa. Mut kummalta se kuulostaa, jos ei yhtään suo ajatuksia ihan itselleen.

Lapselle on raskas taakka, jos äidin kaikki ilo, onni ja elämän tarkoitus tulee vain lapsista.

Tiedän sellasen mamman, joka on unohtanu mieluisan musiikin kuuntelunki kun "pitää" antaa kaikki aika ja energia lapsille.
Veikkaanpa vain, että enempi ois annettavaa jos pitäis omasta henkisestä hyvinvoinnistaki huolta...
 
"vieras"
No mun mielestä aika perusäitiyttä. Noh, kyllä mä nyt itsellenikin ostelen juttuja (jos jää rahaa), ja käyn joskus jossain ilman lasta, mutta kyllä mulle lapsi tulee kaikessa ensin. Eikä se mitenkään poissulje sitä etteikö meillä miehen kanssa ole ihan normaali parisuhde, me ollaan perhe.
 
jaa a...olen juurikin tuollainen äiti ja omasta mielestäni olen hyvä äiti. Illalla kun lapset nukkuu on miehen kanssa aina yhteistä aikaa ja olemme erittäin onnellisia. Haluamme keskittyä nyt lapsiimme kun ne on vielä pieniä (10v,2x 7v ja 2v +la 6.5.) ja tarvitsevat meitä. Kummasti jo vanhimmasta huomaa et haluaa koko ajan enemmän ja enemmän omaa aikaa ja muut tulee kovaa vauhtia samaan suuntaan perässä. Sitten kun lapsemme ovat pesästä lähteneitä niin eihän meillä ole muuta kuin omaa aikaa! Eli hyvät ihmiset keskittykää lapsiinne vielä kun ne ovat pieniä ja tarvitsevat teitä,se vaihe ei kestä kauaa. Mutta tämä on vain yhden "kanaemon" mielipide...ite en ymmärrä miks tehdä lapsia jos pitää baareissa juosta ja olla omaa aikaa ja omia harrastuksia koko ajan,silloin pitäisi elää ilman lapsia nii se ei ois keneltäkään pois.
 
On ihan ok, parilla varauksella: Ei kuitenkaan jätä miestä lasten varjoon, vaan on myös vaimo, eikä pelkkä äiti. Toiseksi osaa sitten aikanaan antaa lasten kasvaa itsestään erilleen, eikä ripustaudu heihin loppuiäksi. Kun pesä tyhjenee, voi olla kova paikka edessä jos on hukannut itsensä kokonaan.
 
  • Tykkää
Reactions: zenn
Minä ja lapseni
Alkuperäinen kirjoittaja AikaKaukanaTäydellisestä;26035880:
Tunnen yhden tuollaisen tapauksen ja täytyy sanoa etten ihan tajua. Kyseinen äiti ei tee KOSKAAN mitään vain miehensä kanssa,eivät käy missään kahdestaan jne. Ei se tee vanhemmista sen huonompia vaikka tekisivät edes joskus jotain vain kahdestaan.
Hmm, tiedätkö mien vanhempien parisuhde voi? Mekää emme miehen kanssa ole käyneet kahdestaan missään (ulkona syömässä, leffassa), koska parisuhteemme ajatui kriisiin pian lapsen syntymän jälkeen kuten aiemmassa viestissäni kerroin. Ei siis niin päin, että suhde olisi kariutunut yhteisen ajan puutteeseen. Meillä ei ole mitään puhuttavaa toisillemme eikä niin olleen mitään halua tai tarvetta päästä yhdessä jonnekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AikaKaukanaTäydellisestä;26035880:
Tunnen yhden tuollaisen tapauksen ja täytyy sanoa etten ihan tajua. Kyseinen äiti ei tee KOSKAAN mitään vain miehensä kanssa,eivät käy missään kahdestaan jne. Ei se tee vanhemmista sen huonompia vaikka tekisivät edes joskus jotain vain kahdestaan.
Meillä on varmaan jotain hassusti kun me emme miehen kanssa edes halua käydä kahdestaan missään. Naimisissa olemme olleet yli 20 vuotta, lapsia meillä on ollut 18 vuotta.

Parisuhteesta tulee perhesuhde siinä vaiheessa kun saadaan lapsia.

Ja olen tuollainen "lasten kautta elävä äiti", minusta on itsestäänselvää että aina ensin mietitään lasten hyvinvointi ja sitten vasta omaa napaa. En kyllä joudu omastakaan hyvinvoinnistani tinkimään mutta JOS joutuisin niin lapsi ensin, sitten minä.
 
Saraldo
Mä olen sitä mieltä, että joku balanssi tarttis pitää. Se on ihan oikein, että suurimmaksi osaksi päätöksiä tehdään lasten parasta ajatellen. Esim. jos lähdetään jonnekin lomalle koko perheen kanssa, niin tuleehan siitä yhtä helvettiä, jos loma on suunniteltu pelkästään aikuisen näkökulmasta. Ruokakin olis hyvä olla terveellistä kaikille, niin aikuisille kuin lapsille. Enkä mä tee meille yhteiseksi ateriaksi mitään tulista ja maustettua, kun tiedän ettei lapsi sitä pysty syömään. Ja jos mä olen jossain reissussa, niin enemmän mä sieltä tuon tuliaisia lapselle kuin itselleni.

Mutta pitäisi myös ajatella sitä, että ne lapset eivät ole siinä ikuisesti. Kuten joku viisas on joskus sanonut, lapset on meille lainaa vain. Täytyy sen verran ajatella elämää eteenpäin, että mitäs sitten kun lapset on lentäneet pesästä. Jos on siihen mennessä ehtinyt pilaamaan parisuhteensa, karkottamaan kaikki ystävänsä ja lopettamaan kaikki mieluisat harrastuksensa, niin sitä jää aika tyhjän päälle, kun se lapsi, johon kaikki energia ja mielenkiinto on keskittynyt, lähtee omilleen. Mä ainakin haluan pitää tuon saman miehen vielä viidentoista vuoden kuluttuakin, mutta jos emme pidä huolta tästä parisuhteesta nyt, siitä ei ole mitään jäljellä myöhemmin.

Joten sellainen hyvä tasapaino sen äitiyden kanssa, ettei mene överiksi :).
 
"hmm"
Kuulostaa ahdistavalta.

Ostelen myös itselleni paljon vaatteita, mutta tienaamme miehen kanssa niin paljon ettei se ole silti lapsilta pois. Käyn töissä, vaikka lapset ovat 2v ja 11kk, koska en vain jaksa kotiäitiyttä ja töiden jälkeen jaksan olla parempi äiti lapsilleni. Käymme miehen kanssa kerran vuodessa ihan kahdestaan lomalla, mutta käymme myös lapsien kanssa kerran vuodessa.

Rehellisesti sanottuna mieluummin asun hienossa omakotitalossa, ajelen uudella autolla ja rahaa löytyy aina siihen mitä haluaa, kuin että kituuttaisin kotiäitinä. Kuten sanoin jo, pää ei kestäisi. Kaikesta huolimatta olen hyvä äiti lapsilleni :)
 
"vieras"
Olen sen verran lapsellinen, että nautin samoista asioista kuin lapsetkin. Tai sitten lapset vain ovat tulleet minuun :D

Uimarannat, kylpyläreissut, mäenlasku, hiihtoretket ja nuotiomakkarat... Suoraan sanottuna aikuisten kesken kahvittelut tai viinimaistiaiset on tylsiä. Skippaan sellaiset aina kun mahdollista enkä todellakaan osallistu työpaikan pikkujouluihin jne., joten voin kuvitella että aloituksen tapaista juoruilua on minusta liikkeellä.

Lapset on aitoja, aikuiset usein turhantärkeitä. Lapset hämmästelevät ja imevät elämää sisäänsä. Aikuiset, noh, päivittelevät toisten elämää ;)
 
  • Tykkää
Reactions: hippiäitee
Tasapaino
No ihan sama, en välitä, miten muut elävät. Mutta henkilökohtaisesti en haluaisi elää noin - ihan samalla vaivalla voi asiat tehdä niinkin, että ottaa koko perheen huomioon. On lapsillekin hyväksi oppia, ettei aina kaikki mene vain heidän ehdoillaan.
 
Onhan se aika surullista, jos itsensä aivan unohtaa. Omaaki elämää pitäis elää, tehä asioita joista itse nauttii. Mut ei tietenkään lasten kustannuksella. Voihan se tietenki olla, että nauttii ja on onnellinen lasten kans touhutessa. Mut kummalta se kuulostaa, jos ei yhtään suo ajatuksia ihan itselleen.

Lapselle on raskas taakka, jos äidin kaikki ilo, onni ja elämän tarkoitus tulee vain lapsista.

Tiedän sellasen mamman, joka on unohtanu mieluisan musiikin kuuntelunki kun "pitää" antaa kaikki aika ja energia lapsille.
Veikkaanpa vain, että enempi ois annettavaa jos pitäis omasta henkisestä hyvinvoinnistaki huolta...
Lapsi ei kyllä varmaan pysty ymmärtämään taakkana sitä, että äiti elää täysillä lapsilleen. Ei mitenkään. Miettikääpä omaa lapsuuttanne: kuinka paljon osasitte tai ette osanneet murehtia vanhempienne "omaa elämää". Hyvin heikkoa se on. Lapsi on tyytyväinen ja onnellinen, kun saa tarvitsemansa hoivan ja turvan, ja olettaa myös vanhempansa voivan hyvin, kun hän itse voi hyvin.
 
Viimeksi muokattu:
Riippuu. Jos tuo tapahtuu niinä vuosina kun lapset ovat pieniä ja äidin vapaasta omasta tahdosta, siis niin että hän haluaa viettää aikansa lasten kanssa, nauttii näiden kanssa tekemisestä eikä kaipaa omaa aikaa niin ihan kiva juttu. Ei sen tarvitse olla huono juttu parisuhteellekaan.

Jos taas tuo jatkuu niin ettei isommat lapsetkaan saa hengitystilaa ja/tai äiti ottaa tuosta jonkun marttyyrinkruunun ("kaikkeni mä olen aina teille antanut ja oman elämäni heittänyt hukkaan ja tääkö nyt on palkka siitä?!?") niin ei enää kiva. Niin kuin ei sekään että äiti tekee tuon siksi että kuvittelee sitä vaadittavan hyvältä äidiltä, vaikka haluaisikin omaa aikaa - ja myös lapset sitä hänelle toivoisivat - kokee hän että se olisi lasten hylkäämistä jne.

Mutta siis jos oikeasti tykkää ja on onnellinen lasten ehdoilla elämisessä niin kiva vaan. Ei ole mikään pakko ottaa väkisin omaa aikaa jos ei halua. Tosin lapsille olisi hyvä suoda välillä aikaa myös jonkun muun aikuisen kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: Dongxi

Yhteistyössä