Olen lapseton, joten omasta puolestani en voi sanoa juuta enkä jaata. Mutta sen voin sanoa, että lapsena olen joutunut todistamaan useampaankin kertaan äitini ja hänen uuden miehensä seksipuuhia, eikä se todellakaan ollut mukavaa. Ja ihan aina leikin nukkuvaa, ihan pienestä pitäen. Muistan edelleen sen ahdistavan tunteen, kun pakoon ei päässyt ja toivoi vaan kaiken olevan ohitse. Ja joko olin pirun hyvä näyttelijä tai sitten äiti ei tuntenut omaa lastaan tarpeeksi hyvin, koska hän todella oli ja on varmaan edelleen siinä uskossa, että minä olin aina sikeässä unessa. Yläasteajoilta muistan sellaisia mökkeilykertoja, kun äiti ja isäpuoli alkoivat estoitta paneskella yön "pimeinä" tunteina kesämökillä, jossa samassa isohkossa huoneessa nukkui vanhemmat ja 1-4 lasta. Minä olin jälleen kerran hiljaa ja teeskentelin nukkuvaa. Vain pikkuveljeni (siihen aikaan ala-asteella) oli sellainen, että hän nousi vuoteesta ja meni paneskelijoiden viereen seisomaan niin kauaksi aikaa, että ne tajusivat lopettaa. Ja sittenkin piti sihistä, että ei saa häiritä. Ja hetken päästä sama ähkiminen ja lutkutus alkoi alusta..
Entisaikaan (siihen aikaan, kun samassa pirtissä on asunut useampi sukupolvi ja vielä pari sikaa nurkassa) varmasti paneskeltiin ns. näkösällä. Isäntä otti sen mikä isännälle kuului, vaimon tehtävä oli yöaikaan levittää jalkansa. Ja ne taisi olla muutenkin niitä aikoja, kun ainoat neitsyet oli ne, jotka juoksivat isäänsä lujempaa. Että sellaista tänään.