Nimenomaan.
Siksi kysyinkin, miksi joku haluaa lapsestaan mallin. En sitä, miksi joku lapsi haluaa malliksi.
No tämähän on taas aika suppea kysymyksen asettelu isompaan asiaan. Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi vanhemmat ylipäätään tuuppaavat lapsiaan mihinkään sellaisiin harrastuksiin, joihin lapsi itse ei alunperin ole halunnut?
Vastaus: Vanhemmat mahdollisesti yrittävät toteuttaa niitä omia saavuttamatta jääneitä unelmiaan, tai ns. jatkaa omaa harrastustaan lasten kautta.
Toinen mahdollisuus:
Vanhemmat näkevät sattumalta esim. ilmoituksen netissä tai paikallislehdessä mallikoulusta (tai yhtä hyvin siitä balettikoulusta/sählykerhosta....). Ovat jo ennestään huomanneet, että lapsella voisi olla taipumuksia siihen suuntaan, ja kysyvät, kiinnostaako?
Tätä mäkin tunnustan tehneeni.
"Hei, kylällä alkaa ens viikolla hiihtokoulu/Koululla alkaa syksyllä kuvataidekerho/Ammattiopistolla alkaa urheiluseuran lasten liikuntakerho. Haluutteko mennä?"
Ja tavallaan tuputan omaa harrastustanikin. Myönnän, että kysyn usein lapsilta, haluaako ne ratsastamaan. Joskus haluavat, ja silloin pääsevät. Joskus taas eivät halua, ja se sitten siitä.
En ole nähnyt tätäkään ongelmana, niin kauan, kun en ala yhdellekään suunnitella valmennusaikatauluja, enkä näe silmissäni junnujen esteratsastuksen sm-mitaleja. Tarjoan vain mahdollisuuksia, joita nuo eivät itse välttämättä osaa pyytää.
Mallin hommissa myös kyse voi olla puhtaasti ulkopuolisen bongauksesta, näistä olen tuttavapiirissä kuullut.
Ei asia ole välttämättä käynyt vanhemmalla mielen vieressäkään, ennen kuin tullaan kaupan kassajonossa tai kahvilassa kysymään, että suostuisitteko/haluaisitteko lapsenne tällaisiin kuvauksiin?
Silloin se voi olla sekä vanhemmalle, että lapselle hauskaa vaihtelua, kerran elämässä-juttu, ja seuraavalla viikolla sitten taas piirrellään keittiön pöydän ääressä.