Miksi joku haluaa lapsestaan (lapsi)mallin?

Se negatiivinen sävy on sun päässäsi, jos jossain.

Kai kyseenalaistaa saa, ja ihmetellä.

Toivottavasti mun näkemys on tullut nyt selväksi, niin että voit lopettaa piikittelemisen.

Kyllä sinä minustakin kuulostit juuri siltä.

 

[QUOTE="sipsi";25781792]Näissä teineissä ja niiden haaveissa on sekin, että kun siinä iässä ihan hetkessä eletään, ei tajuta, että esim. koulun läskiksi lyöminen näyttelijäksi haluamisen vuoksi voi kostautua sitten kun haetaan esim. jatko-opiskelupaikkaa yläkoulun jälkeen. Siksi minunkin mielestäni teinin opastaminen ja koulunkäyntiin kannustaminen on hirveän tärkeää. Vanhemman velvollisuus suorastaan Vaikka niitä haaveita ei lytätä pidäkään.[/QUOTE] juuri niin. Esikoisen intohimo on näytteleminen, hänelle olenkin painottanut koulunkäynnin merkitystä sille, että voi pyrkiä elämässään kohti unelmaansa. Mikäli se näytteleminen vielä myöhempinä vuosina sitä nyt hänelle edes on, mutta olkoon unelma mikä vaan.. ei kouluun panostaminen ainakaan sille( sen toteuttamiselle) esteeksi muodostune.

 

Jos harrastus todella lähtee lapsesta, niin asia OK. Yhtä OK kuin jalkapallo, viulunsoitto ja piirtäminen.

Mun maailmankuvaani taloudellinen hyötyminen lapsen avulla vaan ei sovi, mutta niin kuin asiantuntevammat ovat kertoneet, Suomessa tämä ei taida olla merkittävä ongelma.

Mielenkiintoista keskustelua.

Just näin. Mun nähdäkseni tuo taloudellinen hyötyminen ja lapsen naaman saaminen lehtiin on tässä se pointti. Kerrotko Anatolia esimerkin siitä, milloin lapsen mallikuvien esittelystä ei saa rahaa? Kysyn siksi kun en tiedä tuota maailmaa. Ja on aivan eri asia saada lapsen harrastukseta rahaa kuin maksaa siitä, että lapsi pääsee tekemään sitä mistä nauttii. Tai parhaassa tapauksessa lapsi voi harrastaa ja nauttia harrasteestaan ihan ilmaiseksi.

 

Sitähän sä kysyit.

(sori, en voinut vastustaa kiusausta):ashamed:

 

Se negatiivinen sävy on sun päässäsi, jos jossain.

Kai kyseenalaistaa saa, ja ihmetellä.

Toivottavasti mun näkemys on tullut nyt selväksi, niin että voit lopettaa piikittelemisen.

Ei ainakaan ihan Anatolian päässä ollut, minäkin tulkitsin sävysi hyvin negatiiviseksi.

 

Kerrotko Anatolia esimerkin siitä, milloin lapsen mallikuvien esittelystä ei saa rahaa? Kysyn siksi kun en tiedä tuota maailmaa.

Me emme saaneet rahaa. Vaatevalmistaja varmaan sai, jos vaatteita lapsemme kuvien avulla myi, mutta lapsimalleille tai heidän vanhemmilleen ei maksettu. Ei edes matkoja. Vaatteita tuli kyllä myöhemmin palkkioksi - niitä, joita lapsi esitteli mallina ollessaan. Saimme myös kotiin kuvia, mm. julisteen lapsestamme.

Me emme siis olleet minkään mallitoimiston listoilla, emme juosseet koekuvauksissa, tms. Vaan mentiin suoraan kuvastokuvauksiin ja se siitä.

Kuten jo totesin, lapsen jumppaharrastuksen joulu- ja kevätnäytöksiinkin myydään aina maksullisia lippuja, eli seura hyötyy siitä taloudellisesti, mutta me emme, vaikka lapsemme esiintyy siellä. Onko sekin arveluttavaa? Mun mielestä ei.

 

Nimenomaan.

Siksi kysyinkin, miksi joku haluaa lapsestaan mallin. En sitä, miksi joku lapsi haluaa malliksi.

No tämähän on taas aika suppea kysymyksen asettelu isompaan asiaan. Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi vanhemmat ylipäätään tuuppaavat lapsiaan mihinkään sellaisiin harrastuksiin, joihin lapsi itse ei alunperin ole halunnut?
Vastaus: Vanhemmat mahdollisesti yrittävät toteuttaa niitä omia saavuttamatta jääneitä unelmiaan, tai ns. jatkaa omaa harrastustaan lasten kautta.

Toinen mahdollisuus:
Vanhemmat näkevät sattumalta esim. ilmoituksen netissä tai paikallislehdessä mallikoulusta (tai yhtä hyvin siitä balettikoulusta/sählykerhosta....). Ovat jo ennestään huomanneet, että lapsella voisi olla taipumuksia siihen suuntaan, ja kysyvät, kiinnostaako?
Tätä mäkin tunnustan tehneeni.
"Hei, kylällä alkaa ens viikolla hiihtokoulu/Koululla alkaa syksyllä kuvataidekerho/Ammattiopistolla alkaa urheiluseuran lasten liikuntakerho. Haluutteko mennä?"

Ja tavallaan tuputan omaa harrastustanikin. Myönnän, että kysyn usein lapsilta, haluaako ne ratsastamaan. Joskus haluavat, ja silloin pääsevät. Joskus taas eivät halua, ja se sitten siitä.
En ole nähnyt tätäkään ongelmana, niin kauan, kun en ala yhdellekään suunnitella valmennusaikatauluja, enkä näe silmissäni junnujen esteratsastuksen sm-mitaleja. Tarjoan vain mahdollisuuksia, joita nuo eivät itse välttämättä osaa pyytää.

Mallin hommissa myös kyse voi olla puhtaasti ulkopuolisen bongauksesta, näistä olen tuttavapiirissä kuullut.
Ei asia ole välttämättä käynyt vanhemmalla mielen vieressäkään, ennen kuin tullaan kaupan kassajonossa tai kahvilassa kysymään, että suostuisitteko/haluaisitteko lapsenne tällaisiin kuvauksiin?
Silloin se voi olla sekä vanhemmalle, että lapselle hauskaa vaihtelua, kerran elämässä-juttu, ja seuraavalla viikolla sitten taas piirrellään keittiön pöydän ääressä.

 

En usko, että esim.kuvastomallina olosta saisi niin suuria korvauksia, että kovinkaan moni vanhempi niitten vuoksi lastaan sellaisiin veisi.

 

En usko, että esim.kuvastomallina olosta saisi niin suuria korvauksia, että kovinkaan moni vanhempi niitten vuoksi lastaan sellaisiin veisi.

Juu, taitaa ne isot rahat liikkua vähän eri piireissä

 

Totta. Mäkin halusin nuorena näyttelijäksi, mutta se haave muuttui sitten järjen ääneksi. Koskaan ei kuitenkaan näyttelijän harrastuksesta ja kokemuksesta ole haittaa ollut. Järkevissä määrin sinuna kannustaisin harrastusta. Teinille on varmaan luonnollista suhtautua noin kuin sanot moniin kouluaineisiin vaikka ei haaveilisikaan näyttelijän ammatista.

Kiitos sulle.
Ollaan kyllä kannustettukin tätä harrastusta ja annettu positiivista palautetta. Mutta koulu pitää käydä.

 

En usko, että esim.kuvastomallina olosta saisi niin suuria korvauksia, että kovinkaan moni vanhempi niitten vuoksi lastaan sellaisiin veisi.

Todellakin. Ja jos aletaan nillittämään siitä,että on arveluttavaa tehdä lapsilla rahaa, niin tokihan sellaisista arvoista huolehtivat ihmiset huolehtivat, etteivät mm. osta vaatteita, joita on esitelty lapsimalleilla tai eivät esim. käy katsomassa/osta elokuvia, joissa näyttelee lapsia.

 

En ole nähnyt tätäkään ongelmana, niin kauan, kun en ala yhdellekään suunnitella valmennusaikatauluja, enkä näe silmissäni junnujen esteratsastuksen sm-mitaleja. Tarjoan vain mahdollisuuksia, joita nuo eivät itse välttämättä osaa pyytää.

Minä suoraan sanoen odotan välillä hartaasti sitä päivää, kun valmennusaikataulut (tytön laatimat, ei minun ) katoavat jääkaapin ovesta... Tosin siinä yhteydessä menee sitten iso osa minunkin nykyelämästä, kun yhdessä tuolla puuhataan, yleensä koko perheellä. sm-mitalit eivät ajankohtaisia ole kylläkään Mutta joka helkutin päivä tuonne tallille mennään. Eli kai se mahdollisuuksien tarjoamista on. Välillä (minusta) vaan tuntuu, että vähempi riittäisi. No, kyliltä ja pahanteosta on poissa pysynyt.

 

Joo. Mutta se lapsi istuu sitten mallikoulun lattialla ja sanoo että en todellakaan hymyile enkä kävele.
Samoin kun kuvataidekouluun pakotettu lapsi istuu kädet puuskassa, ja toteaa että pidä siveltimesi ja kynäsi, mä en tee mitään.

Enpä jaksa kertoa henk.koht. esimerkkejä siitä, miten aidosti ja oikeasti TÄYSIN PAKOTETTU lapsi toimii. Ei ole varaa istua, olla tekemättä, huutaa tai kertoa mitään yhtään kellekään!

Lapsetkin on yksilöitä.

 

En usko, että esim.kuvastomallina olosta saisi niin suuria korvauksia, että kovinkaan moni vanhempi niitten vuoksi lastaan sellaisiin veisi.

Ei tosiaan, ainakaan mun tietojen mukaan.
Ja kaikki mun ystävät ovat laittaneet rahat lasten tilille ja niillä on hankittu nimenomaan lapselle jotain tai rahoitettu toista harrastusta.
.
Vanhemmat ei oo käyttäneet rahaa itselleen eivätkä ostanee kaurahiutaleita ja vaippoja perheelle.

 

...piirtäessäänkin lapsella on se sama luontainen halu tuoda itseään esille kuin sillä kameran edessä luontevasti liikkuvalla lapsellakin. Katso minua. Ihaile minua. Kehu taitojani.

Se, että joku vanhempi näkee lapsessaan sen tekemisen riemun - olipa se sitten piirtämistä tahi vaatteiden esittelyä - ja laittaa ikään kuin hyvän kiertämään, ts. ilmoittaa lapsen esim. kuvataidekouluun, missä järjestetään aika- ajoin varsin julkisuushakuisiakin installaatioita lehtikirjoitteluineen ja haastatteluineen valokuvaan pääsemisestä puhumattakaan tai ilmoittaa lapsensa valokuvaukseen, joka voi helpon esiintymisen takia johtaa hauskaan elämykseen valokuvausstudiolle tahi ulkoilmaan puistoon, where ever, ja kenties yksittäinen otos päätyy johonkin lehden sivulle, tarjoaa siis mahdollisuuksia ja elämyksiä, niin - miksipä ei?

Yhtälailla voisi kysyä - minun mielestäni - miksi joku vanhempi haluaa lapsestaan pikkutaiteilijan? Miksi hakea lapselle paikkaa sieltä kuvataidekoulusta? Miksi ilmoittaa lapsi valokuvaukseen malliksi esittelemään vaatteita? Koska se voi olla kivaa juuri sille lapselle? Koska se lapsi ilmaisee itseään juuri sillä tavalla? Koska pohjimmiltaan molemmissa esimerkkitapauksissa on kyse kauneuden ja taiteellisuuden esiintuomisesta.

 

Mietin vielä yöllä tätä avausta:ashamed: ja miksi itse olisin kenties jarruna lasteni mallihaaveille. Osa minusta haluaisi toki tarjota lapsille mahdollisuutta totetutaa haaveitaan ja sellainen harmiton pukuleikkityylinen lasten mallina toiminen voisi saada minutkin luopumaan jarruistani. Sitä jarrua minussa painaisi ehkä sellainen, että haluaisin välttää sellaisen mielikuvan luomista lapsille,että kauneus olisi itseisarvo ja ihmisarvon määre. Sen syväluotavamapaa itsetilitystä en jatka, mutta se että suhteeni kauneuden tavoitteluun ja ihannointiin on ristiriitainen.

Mainittaakoon kuitenkin, että en näe sitä, että lapsi on kuvattu iloisissa vaatteissa johonkin kuvastoon vääristämässä suhdetta kaunuteen ja sen tavoitteluun. Enkä tiedä, onko kauneuden tavoittelussa ja ihailussa ja arvostamisessakaan oikeasti mitään väärää, kunhan sillä ei polje ketään ihmistä.


( tämä ei tosiaan vastaa kysymykseen, miksi joku haluaa lapsestaan mallin) :xmas:

 

Mä vastasin jo aikoja sitten, mutta vastaus ei varmaan tyydyttänyt.

Sun vastauksesi on yksi muiden joukossa, ei varmaankaan mikään absoluuttinen totuus. Sillein, että kaikki on asiasta just täsmälleen samaa mieltä.

 

Mietin vielä yöllä tätä avausta:ashamed: ja miksi itse olisin kenties jarruna lasteni mallihaaveille. Osa minusta haluaisi toki tarjota lapsille mahdollisuutta totetutaa haaveitaan ja sellainen harmiton pukuleikkityylinen lasten mallina toiminen voisi saada minutkin luopumaan jarruistani. Sitä jarrua minussa painaisi ehkä sellainen, että haluaisin välttää sellaisen mielikuvan luomista lapsille,että kauneus olisi itseisarvo ja ihmisarvon määre. Sen syväluotavamapaa itsetilitystä en jatka, mutta se että suhteeni kauneuden tavoitteluun ja ihannointiin on ristiriitainen.

Mainittaakoon kuitenkin, että en näe sitä, että lapsi on kuvattu iloisissa vaatteissa johonkin kuvastoon vääristämässä suhdetta kaunuteen ja sen tavoitteluun. Enkä tiedä, onko kauneuden tavoittelussa ja ihailussa ja arvostamisessakaan oikeasti mitään väärää, kunhan sillä ei polje ketään ihmistä.


( tämä ei tosiaan vastaa kysymykseen, miksi joku haluaa lapsestaan mallin) :xmas:

Sää puhut niin taas mun suulla :heart:

 

Niin. ehkä joku lapsi sitten tosiaan voi itse haluta. Jotenkin vaan tuntuisi, että useimmissa tapauksissa kyse on kuitenkin äidin halusta, joka on syötetty lapsellekin.

Ja varmasti moni lapsi nauttii kameran edessä olemisesta, mutta voihan sitä kuvata muuten vaan. Mun mielestäni lapsen valjastaminen kaupallisiin tarkoituksiin on jotenkin vastenmielinen ajatus.

Mä alotin mainoskeikkojen tekemisen 3-vuotiaana ja nautin siitä tähän päivään asti. En siis varsinaisena mallina, mutta ajatuksena "valjastaminen kaupallisiin tarkoituksiin" varmaan siinäkin täyttyy. Siinä ei ollut mitään vastenmielistä ja nyt tuntuu kauhealta ajatella että olisin menettänyt ne kokemukset, jos ei äiti olisi paikkaa minulle järkännyt.

 

Me emme saaneet rahaa. Vaatevalmistaja varmaan sai, jos vaatteita lapsemme kuvien avulla myi, mutta lapsimalleille tai heidän vanhemmilleen ei maksettu. Ei edes matkoja. Vaatteita tuli kyllä myöhemmin palkkioksi - niitä, joita lapsi esitteli mallina ollessaan. Saimme myös kotiin kuvia, mm. julisteen lapsestamme.

Eli hyödyitte kuitenkin taloudellisesti. Ihan turha jeesustella, että että ette saaneet rahaa.

 

Ja ilmoitin poikani samaan paikkaan, joten saa nähdä tuleeko jotain varteenotettavia ja mukavia keikkoja.

 

Kuvataidekouluun on minunkin lapseni menossa ensi syksynä .

Ei se ole epäluonnollista. Mutta en taida osata selittää mitä ajan takaa... siis että seinnostus piirtämiseen kumpuaa jostakin, luonnosta, vaikka lapsi ei olisi koskaan kuullut halaistua sanaa minkäänlaisesta asiaan liittyvästä ohjatusta toiminnasta.

Sen sijaan peilin edessä keikistelevällä ja siitä eittämättä nauttivalla lapsella pitää olla jostakin ulkopuolelta tullut tieto mallin työstä, että voi haluta tehdä juuri sitä. Siinä mielessä vanhemmalla saattaa olla mallijutuissa aktiivisempi rooli (on huomannut sen, mistä nautti ja keksii hyödyntää taipumusta mallijutuiss) kuin vaikka piirtämisharrastuksessa.

Kyllä esiintyminen ja koreilu yms on ihmiselle luonnollista, samoten monille eläimille.

 

Eli hyödyitte kuitenkin taloudellisesti. Ihan turha jeesustella, että että ette saaneet rahaa.

Jos lapsesi kuvataidekoulu järjestää näyttelyn, jonne maksaa sisään, annatko lapsen osallistua? Entä myydä töitään joskus, jos osoittautuisi niin lahjakkaaksi, että joku niitä haluaisi ostaa?

Kyllähän "itsensä esittely" on sekin ihmisissä sisäsyntyistä. Ihminen on koristautunut jo aikojen alusta ihomaalauksin ja koruin.

 

Minusta siinä ei oo mitään pahaa, jos se ei ole sitten väkisin tapahtuvaa, että äiti pää punasena pakottaa lapsen malliksi.

Muuten ihan ok. Olishan se hienoa nähdä oma lapsi jossain katalogissa.

 

Minusta siinä ei oo mitään pahaa, jos se ei ole sitten väkisin tapahtuvaa, että äiti pää punasena pakottaa lapsen malliksi.

Muuten ihan ok. Olishan se hienoa nähdä oma lapsi jossain katalogissa.

Mikä siinä niin hienoa olisi? Se, että lapsi on "todistetusti" kaunis tai suloinen? Tässä ollaan nyt juurikin asian ytimessä. En tajua.