Miksi joku haluaa lapsestaan (lapsi)mallin?

ETTEKSTE TOD TAJUA, ET RIEPUN LAPSEN TAIDOT,TOIVEET JA UNELMAT OVAT LAPSEN MYÖTÄSYNTYISTÄ TOIMINTAA - SIIS HÄNEN GENEIHINSÄ KIRJOITETTUA SUURTA SALAISUUTTA!!!

meidän muiden lasten taidot, toiveet ja unelmat ovat vanhempien tyrkkyisyyttä, kunnianhimoa, rahanahneutta ja huonoa itsetuntoa jossa lapsi on vain uhri ja sijaiskärsijä.

thats it!

Ja etenkin jos kyseessä ovat Milannan lapset!

Juu Riepu ei tietenkään saanut innoitusta tähän ketjuunsa Milannan lasten valokuvaketjusta, ei tietenkään ikinä halua ketään inhota, halveksua eikä haukkua, ei edes Milannaa (vaikka joka ikisessä Milannan ketjussa onkin mollaamassa tätä).

 

Sanoinko jossakin, että se on paha asia? Missä?

Anatolia, et vastannut kysymykseeni.

 

Minusta mikä tahansa harrastus/ asia voi olla lapselle haitaksi, jos se on lähtöisin vaan aikuisen aloitteesta
ja kunnianhimosta. Jos lapsesta leivotaan hinnalla millä hyvänsä jalkapalloilijaa, balleriinaa, viulistia, taitelijaa, mallia jne..

Ja hirveintä minun mielestäni on tilanne, jossa äiti tai isä koettaa elää niitä omia saavuttamattomia lapsuutensa harrasteunelmia tunkemalla lasta harrasteeseen(sa) jota tämä ei itse halua harrastaa. Pahimmassa tapauksessa jopa pelkää harrastaa

 

Siksi kysyinkin, miksi joku haluaa lapsestaan mallin. En sitä, miksi joku lapsi haluaa malliksi.

Mä halusin lapsesta mallin koska lapsi halusi malliksi, ja koska sellaista mahdollisuutta tarjottiin, ja koska lasta oli jo pari kertaa malliksi pyydetty.

Onko tarpeeksi hyvä vastaus?

Pojastani haluan painijan koska poika itse haluaa painiin; hän rakastaa painimista, ja hänen on sanottu olevan siinä erittäin hyvä.

 

Nimenomaan.

Siksi kysyinkin, miksi joku haluaa lapsestaan mallin. En sitä, miksi joku lapsi haluaa malliksi.

ymmärsin, mutta miksi mallius ( sitä ei taivuttettane noin) olisi jotenkin isompi paha, kuin jokin toinen harrastus/ asia.

 

Ja etenkin jos kyseessä ovat Milannan lapset!

Juu Riepu ei tietenkään saanut innoitusta tähän ketjuunsa Milannan lasten valokuvaketjusta, ei tietenkään ikinä halua ketään inhota, halveksua eikä haukkua, ei edes Milannaa (vaikka joka ikisessä Milannan ketjussa onkin mollaamassa tätä).

Löydätkö Milannan ketjusta jotakin negatiivista kirjoittamanani? Kommentoin tyttöjen upeita hiuksia ja toisen kaunista takkimekkoa.

Olenko tässä tuominnut jotenkin lapsimallina olemisen?

 

Joo. Mutta se lapsi istuu sitten mallikoulun lattialla ja sanoo että en todellakaan hymyile enkä kävele.
Samoin kun kuvataidekouluun pakotettu lapsi istuu kädet puuskassa, ja toteaa että pidä siveltimesi ja kynäsi, mä en tee mitään.

Niin, mutta piirtää voi missä ja milloin tahansa, keikistely kameran edessä maksua vastaan vaatii jo managerin eli tässä tapauksessa vanhemmat. Ei mielestäni rinnastettavissa.

 

Anatolia, et vastannut kysymykseeni.

Negatiiviseen sävyyn sä siitä puhut. Siksi voisin kuvitella, että nimenomaan lapsimallina olossa on jotain ikävää, ei-toivottavaa ja pahaa sun mielestä. Jos asia olisi yhdentekevä tai positiivinen, niin olisitko tehnyt tätä aloitusta?

 

Munkin tyttöni vaihteli ihan jatkuvasti vaatteita 3-4- vuotiaana, peilaili, niin peilailee vieläkin kun on 13 v, vaihtelee vaatteita, sen lisäksi meikkaa.
On päättänyt, että hänestä tulee näyttelijä, siksi ei viitsisisi juuri keskittyä kouluun. Haluaisi vaan keskittyä harrastuksiinsansa joka ovat ilmaisutaidon ryhmä, näytelmäkerho, laulutunnit?
Pitäisikö mun nyt sanoa, että koulua ei tosiaan tarvi käydä, kyllä sä pärjäät noilla?
En saamari, tosiaankaan sano. Joku ammatti pitää siltikin olla.

Tuota, niinkö minä sanoin?

 

Mun veljen tyttö oli pienenä mallina eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Sattuipa kerran niin, että hän kuuli, kun vanhemmat pohtivat raha-asioitaan. Hän kehotti vanhempiaan menemään malliksi, kun siitä saa ihan kivasti rahaa.

Oikeesti, moni asia alkaa näyttää ihan kamalalta, kun katsoo telkkarista dokumetteja, tavallisesti amarikkalaisia, joissa asiat on viety äärimmäisyyksiin. Enpä usko suomalaisten lapsimallien joutuvan mitenkään riistetyksi ja hyväksikäytetyks ja saavan traumojai, jos muutaman kuvauskeikan tekevätkin. Kuvaajat ja toimittajat kohtelevat heitä hyvin.

 

Eipä siinä kai mitään varsinaisestii pahaa ole mutta kyllähän se mallius lähtee äidin aloitteesta, varmaan lähes aina. Ja juurikin tuosta " eipä kenen tahansa lasta malliksi huolitakaan". Se on se mikä naisia riivaa. Aina ja ikuisesti. Halutaan pestä muut sillä omalla lapsella.

 

Ei toki. Sinä voit sanoa, että kaikista näyttelijöiksi haluavista ei koskaan tule näyttelijöitä. Mutta että jos näyttelijäksi haluaa, oikeasti, niin pitää käydä koulunsa kunnolla. Pitää opiskella hyvin, jotta pääsee lukioon ja sieltä teatterikorkeakouluun. Pitää opiskella äidinkieltä, jotta osaa puhua, lausua ja kirjoittaa oikein. Pitää tuntea historia, jotta ymmärtää, mitä näyttelee. Pitää tuntea nykypolitiikkaa jotta ymmärtää mitä tulevaisuudessa näytellään. Pitää osata kieliä, jotta voi tulla toimeen muuallakin kuin Suomessa. Ja niin edelleen

Olen sanonutkin, mutta se ei halua kuin näytellä, kuulemma.
Äidinkielessä ja ainekirjoituksessa se onkin todella hyvä, samoin enkussa pärjää, kuvaamataidossa ja liikunnassa. Matikka on YÖK, melkein kaikki muutkin aineet on YÖK. Historiakin on YÖK, paitsi muinainen Egypti ja keskiaika. *HUOH*.
Ton ikäinen ei vielä tajua mitään, siitä mitä se haluaa elämältään tai edes tietää siitä, mä olen sitä mieltä että sitä pitää opastaa.
Pikkuhiljaa ja nätisti.

 

Niin, mutta piirtää voi missä ja milloin tahansa, keikistely kameran edessä maksua vastaan vaatii jo managerin eli tässä tapauksessa vanhemmat. Ei mielestäni rinnastettavissa.

Ei siitä edelleenkään läheskään aina makseta. Ja jos se piirtämisestä pitävä lapsi tahtoo kuvataidekouluun niin vanhempien pitää se maksaa ja lapsi sinne viedä. Mun mielestä on rinnastettavissa.

Ja viis siitä, vaikka jostain harrastuksesta maksettaisiinkin harrastajalle, sen sijaan että harrastajan vanhemmat maksavat siitä. Sehän olisi vain hieno bonus.

 

ymmärsin, mutta miksi mallius ( sitä ei taivuttettane noin) olisi jotenkin isompi paha, kuin jokin toinen harrastus/ asia.

Jos harrastus todella lähtee lapsesta, niin asia OK. Yhtä OK kuin jalkapallo, viulunsoitto ja piirtäminen.

Mun maailmankuvaani taloudellinen hyötyminen lapsen avulla vaan ei sovi, mutta niin kuin asiantuntevammat ovat kertoneet, Suomessa tämä ei taida olla merkittävä ongelma.

Mielenkiintoista keskustelua.

 

Jokaisella on luontainen tarve esiintyä jotenkin, esittää miten näkee maailman. Me lokeroidutaan omiin lokeroihin pikku hiljaa. Toiset malleiksi, toiset kirjoittajiksi, muotoilijoiksi, miksi tahansa. Yksikään tapa ei ole väärin vaikka täällä plussalla sitä kovin väitetään.
Lapselle on aivan luonnollista tuoda omaa näkemystään esille, oli se sitten piirtämällä tai palloa potkimalla. Kumpikaan homma ei ole huono vaihtoehto.

 

Nämä kaksi nuorempaa, ne mallit ja mallinkouluttajat haluavat kuuluisiksi ja kauniiksi.
Enkä kyllä minä ole ollut ajatuksia heidän päähänsä syöttämässä. Ehkä myös talk-shown juontaksiksi. Vanhin tahtoo näyttelijäksi. Keskimmäinen ehkä myös laulajaksi.

Pääsenköhän vanhana sittenkin valokeilaan:xmas:.. jos joskus haastatellaan vaikkapa sitten kuulisuuksien äitiä, josta itsestään piti tulla näyttelijä tai kirjailija tai edes oopperalaulaja.

 

Negatiiviseen sävyyn sä siitä puhut. Siksi voisin kuvitella, että nimenomaan lapsimallina olossa on jotain ikävää, ei-toivottavaa ja pahaa sun mielestä. Jos asia olisi yhdentekevä tai positiivinen, niin olisitko tehnyt tätä aloitusta?

Se negatiivinen sävy on sun päässäsi, jos jossain.

Kai kyseenalaistaa saa, ja ihmetellä.

Toivottavasti mun näkemys on tullut nyt selväksi, niin että voit lopettaa piikittelemisen.

 

..melkoisen harmitonta huviahan tuo nyt on, pienellä lapsella, vaatteiden kanssa pyörähtely ja ilmeiden kanssa pelleily - ja sangen luonnollista! Kyllä meillä ainakin on kasvamassa hauska sekoitus hyvinkin poikamaista energiaa omaava rämäpäätyttö, jolla myös kukkii tämä prinsessana olo kaiken huomion kalastajana ja keskipisteen paikan rohmuajana. Lapsi tykkää vaihdella vaatteitaan pitkin päivää, muikistelee peilin edessä ja nauraa kihertaa ihastuksissaan omille ilmeilleen ja pyörähdyksilleen, kehuu vuolaasti itseään ja samaan hengenvetoon toki kysyy "enkö ookin nättinä?" meiltä muilta - ja sitä hän on, siinä luonnollisessa hurmaavuudessaan ja siinä konstailemattomassa esiintymisen halussaan ja itsensä esiintuomisessaan . Viimeksi tänään pyrähti keittiöön luokseni yllään vaaleanpunainen liivimekko, jalkoihinsa oli löytänyt vaaleanpunaiset villasukat, kaulaan oli - mokoma ! - osannut varsin boheeminnäköisesti pyöräyttää punaisen kaulahuivini ja päässään keikkui punainen tupsupiponsa - "Ota musta kuva, äiti! Nyt heti!" ja pyörähdykset ja lantion keikautukset puolelta toiselle oli heti siinä tarjottimella hersyvän kikatuksen höystämänä. Ja ei, ei todellakaan ole moisia oppinut minulta eikä vallan lähipiiriltään, joka on todella poikavoittoinen. Se on hänessä itsessään.

Miten tuollainen esiitymisvietti voisi siis olla pahasta? Lapsimallihan itse - käsittääkseni, ummikko olen mutta rohkenen esitellä "hajatelmani" - vain leikkii ja pitää hauskaa kuvauksissa, on rennon letkeänä vaatteiden keskellä ja nauttii ihailun kohteena olemisesta, ja mikä sen mukavampaa. Kapitalistinen markkinahenkisyys sitten tulee kuvioihin kuvien ottamisen jälkeen, kun aikuiset miettivät, minne otoksia suunnata.

Lapsi esittelee toiselle lapselle vaatteita - mistä kohtaa se on paheksuttavaa?

 

No oikeastaan en, koska itse sanoit nimenomaan, että peilin edessä keikistelevällä lapsella on oltava ulkoapäin tullut tieto siitä mitä malli tekee. Miten sen voi väärin ymmärtää? Peilin edessä keikisteleminen ja mallin työ eivät ole synonyymejä, mutta itse puhuit nimenomaan peilin edessä keikistelemisestä.

Voi venäjä. Itse käsitin niin, että nimenomaan mallin TYÖN harjoittamiseen tarvitaan ohjausta, EI siihen keikistelyyn. Ei tartte alkaa viilata pilkkua. Anna mun nyt jo kaikki kestää.

 

Näissä teineissä ja niiden haaveissa on sekin, että kun siinä iässä ihan hetkessä eletään, ei tajuta, että esim. koulun läskiksi lyöminen näyttelijäksi haluamisen vuoksi voi kostautua sitten kun haetaan esim. jatko-opiskelupaikkaa yläkoulun jälkeen. Siksi minunkin mielestäni teinin opastaminen ja koulunkäyntiin kannustaminen on hirveän tärkeää. Vanhemman velvollisuus suorastaan Vaikka niitä haaveita ei lytätä pidäkään.

 

Nyt mun pitää mennä nukkumaan, mutta palaan aamulla katsomaan, olisiko joku äiti vastannut kysymykseeni.

Miksi sinä halusit/haluat lapsestasi mallin?

 

Olen sanonutkin, mutta se ei halua kuin näytellä, kuulemma.
Äidinkielessä ja ainekirjoituksessa se onkin todella hyvä, samoin enkussa pärjää, kuvaamataidossa ja liikunnassa. Matikka on YÖK, melkein kaikki muutkin aineet on YÖK. Historiakin on YÖK, paitsi muinainen Egypti ja keskiaika. *HUOH*.
Ton ikäinen ei vielä tajua mitään, siitä mitä se haluaa elämältään tai edes tietää siitä, mä olen sitä mieltä että sitä pitää opastaa.
Pikkuhiljaa ja nätisti.

Totta. Mäkin halusin nuorena näyttelijäksi, mutta se haave muuttui sitten järjen ääneksi. Koskaan ei kuitenkaan näyttelijän harrastuksesta ja kokemuksesta ole haittaa ollut. Järkevissä määrin sinuna kannustaisin harrastusta. Teinille on varmaan luonnollista suhtautua noin kuin sanot moniin kouluaineisiin vaikka ei haaveilisikaan näyttelijän ammatista.

 

Se negatiivinen sävy on sun päässäsi, jos jossain.

"Mun mielestäni lapsen valjastaminen kaupallisiin tarkoituksiin on jotenkin vastenmielinen ajatus."

Jne.

Ehkä se negatiivinen sävy on tosiaan vain mun päässäni. Mutta en varmaan ole ainoa joka on aloituksen siten tulkinnut

 

Nyt mun pitää mennä nukkumaan, mutta palaan aamulla katsomaan, olisiko joku äiti vastannut kysymykseeni.

Miksi sinä halusit/haluat lapsestasi mallin?

Mä vastasin jo aikoja sitten, mutta vastaus ei varmaan tyydyttänyt.

 

[QUOTE="tähti";25781755]Tuota, niinkö minä sanoin?[/QUOTE]

En tiedä miten sä sanoit, mä sanoin kuitenkin näin.