[QUOTE="tähti";25781548]No, päiväkodissa töissä olevana voin todeta, että lapset ovat todella erilaisia. Kiinnostuksen kohteet, haaveet, ja aktiivisuus samoin.
Olen tavannut 2-vuotiaan tytön, joka vaihtoi monta kertaa päivässä vaatteita. Kävi vaihtovaaterepullaan ja ilmestyi esittelemään taas uusia vaatteitaan. Peilaili, halusi tukkaansa laitettavan, rakasti kuvissa olemista jne. Vanhempansa, todella arkisesti pukeutuvat lääkärit tuskin olivat näitä tuolle pikkutytölle syöttäneet. 4-vuotiaana tämä tyttö halusi ja vaati päästä mallikuvauksiin, nykylapset nimittäin kyllä ovat perillä näistä asioista hyvinkin (riittää kun taloudessa on tv ja se on joskus päällä), hyvinkin aikaisin jos on isompia sisaruksia. En tiedä pääsikö tämä tyttö johonkin mallihommiin niin kuin halusi, ei ainakaan sinä aikana kun päiväkodissa oli.
Sitten tunnen perheen, jonka lapset treenaavat 5-7 kertaa viikossa tarkkaan vanhempien valitsemia urheilulajeja, opettelevat kieliä jo ennen kouluikää ja syövät ja hoitavat kehoaan tavoitteellisesti. Tämä siksi, että vanhemmat ovat päättäneet heistä tulevan maailman urheilumaailman huippuja (minulle itselleni sanoneet näin).
Kumpi on surullisempaa? Niin, minusta tuo toinen esimerkki. Ekassa nyt ei olekaan mitään surullista... Ja näiden kahden ääritapauksen väliin mahtuu paljon erilaisia sävyjä, asiat kun eivät ole mustavalkoisia. Suomen mallitouhut ovat todennäköisesti aika terveellä pohjalla, vaikka itselleni onkin erittäin vieras ajatus nämä lasten mallintyöt.[/QUOTE]
Munkin tyttöni vaihteli ihan jatkuvasti vaatteita 3-4- vuotiaana, peilaili, niin peilailee vieläkin kun on 13 v, vaihtelee vaatteita, sen lisäksi meikkaa.
On päättänyt, että hänestä tulee näyttelijä, siksi ei viitsisisi juuri keskittyä kouluun. Haluaisi vaan keskittyä harrastuksiinsansa joka ovat ilmaisutaidon ryhmä, näytelmäkerho, laulutunnit?
Pitäisikö mun nyt sanoa, että koulua ei tosiaan tarvi käydä, kyllä sä pärjäät noilla?
En saamari, tosiaankaan sano. Joku ammatti pitää siltikin olla.