Miten teillä suhtauduttiin kun koululaine äkillisesti ilmoittaa lopettavansa harrastuksensa?

Meillä koulainen ilmoitti lopettavansa urheiluharrastuksensa. Syinä vapaa-ajan vähyys harrastuksen takia. Miten sellaiseen ilmoitukseen pitäisi suhtautua?

 

Ilmoitan tyynesti, että tämä kevät on maksettu ja sinä käyt tämän loppuun. Meillä tosin harrastusmäärä on max 2 kertaa viikossa.

 

No, todennäköisesti hän ei sitten hirveästi nauti siitä. Mielestäni pitää saada lopettaa, tai valita uusi harrastus. Harrastaminen on vapaaehtoista.

Itse lopetin ala-asteen lopulla tai yläasteen alussa pianonsoiton. Isäni oli aivan hiilenä kun halusin lopettaa sen, ja huusi että tulen katumaan sitä jne. Olen nyt 32 v enkä vielä kertaakaan ole katunut. Piano instrumenttina ei vieläkään sytytä mua sitten yhtään.

 

Riippuu vähän koululaisen iästäkin ja harrastusten määrästä. Ja siitä harrastuksesta mikä ollaan lopettamassa. Äkkiseltään tulis mieleen, että sanoisin vaan, että selvä, sitten sä vaan lopetat.

 

Harrastukseen sitoutuminen on kasvattavaa myös. Ei voi tuuliviirin tavoin heilua harrastuksesta toiseen, täytyy tehdä loppuun se, minkä aloitti. Kun päättää jatkaa vielä kevätkauden, se pitää jatkaa. Ensi syksynä voi miettiä uuden kivaltatuntuvan harrastuksen, jonka vanhemmat hyväksyy.

Noin meillä.

 

Ehkä yrittäisin vähän kaivella syitä. Onko kiusattu, ollut joku hankala tilanne harrastuksessa, onko vastaan tullut isompi haaste, josta koululainen ei selviä.

Mutta en pakottaisi jatkamaan.

 

[QUOTE="vieras";25779998]Ilmoitan tyynesti, että tämä kevät on maksettu ja sinä käyt tämän loppuun. Meillä tosin harrastusmäärä on max 2 kertaa viikossa.[/QUOTE]

Ei tuo menetty rahat tässä paljon huoleta. Asiaa huolettaa enemmän vastauksen salaperäisyys. Se, että ei ole aikaa esim.kavereille ei ole kovin uskottavaa. Ja jatkuvat "vammatkin" vähän epäilyttää. Tai sitten joku suurempi ongelma on taustalla.

 

Onko harrastus semmoinen johon lapsi itse on vinkumalla vinkunut vai ajautunut aikuisen ohjaamana? Jos semmoinen että lapsi on itse halunnut ja halunnut, ehkä kalliskin ja aikuiset on panostaneet siihen että lapsi sinne pääsee, ei todellakaan lopettaisi ihan noin vaan. Mutta jos harrastus on joku semmoinen mihin lapsi on innostettu tai laitettu vanhempien mieliksi, saisi lopettaa.

 

Riippuu tapauksesta mut mun mielestä nykyisin vanhemmat pakottaa lapsiaan harrastaan ja mun lasten kaverit tuntuu menevän koko ajan harrastuksissa ja mun mielestä lapsella pitää olla vapaa-aikaakin koulun lisäksi, lapsi kun on lapsi joka tarttee aikaa olla ja hengittää ja leikkiaikaa.

Mun lapset ei harrasta mitään ennen kun itse pyytää saada alkaa harrastaan ja jos ne haluu harrastuksen lopettaa niin sekin sopii, en pakota jatkamaan kuten muakaan ei ole pakotettu aikanaan.

Tuntuu niin hullulta et 5-6 vuotiaita raahataan jo jossain sählyissä ja kaikissa ihmeen kissan ristiäisissä kun lapsen pitäisi olla perheen ja ystävien kanssa ja olla lapsi eikä toteuttaa vanhempien mielestä kivaa harrastusta.

 

Ei tuo menetty rahat tässä paljon huoleta. Asiaa huolettaa enemmän vastauksen salaperäisyys. Se, että ei ole aikaa esim.kavereille ei ole kovin uskottavaa. Ja jatkuvat "vammatkin" vähän epäilyttää. Tai sitten joku suurempi ongelma on taustalla.

Tuo muuttaa asian. Täysin. Jopa minun (natsimutsi) kantani. Kaivelisin syitä, kysyisin valmentajalta, harrastuskavereiden äideiltä yms...

 

Onko harrastus semmoinen johon lapsi itse on vinkumalla vinkunut vai ajautunut aikuisen ohjaamana? Jos semmoinen että lapsi on itse halunnut ja halunnut, ehkä kalliskin ja aikuiset on panostaneet siihen että lapsi sinne pääsee, ei todellakaan lopettaisi ihan noin vaan. Mutta jos harrastus on joku semmoinen mihin lapsi on innostettu tai laitettu vanhempien mieliksi, saisi lopettaa.

Lapsi on itse sinne halunnut. Vielä vähän aikaa sitten harmitteli, että onko kuinka hyvin kehittynyt jne...

 

No, itse ajattelen, että harrastuksen tehtävä niin aikuiselle kuin lapsellekin on tuottaa jotain lisäarvoa elämään. Näin ollen, jos ihminen ei viihdy harrastuksessaan tai jaksa käyttää siihen aikaa tai nähdä sen vuoksi vaivaa, hän voi lopettaa kyseisen harrastuksen ja etsiä itselleen sopivamman. Joidenkin kohdalla se sopivan harrastuksen löytäminen vie vuosia aikaa ja turhaan maksettuja lukukausimaksuja ja harrastusvälineitä, mutta näen sen kuitenkin sen arvoisena. Lapsi saa kokeilla erilaisia juttuja ja ainakin meillä ymmärtää, että pakollisen koulun tai työn lisäksi ihmisellä voi olla jotain kivaakin tekemistä. Se sitoutuminenkin harrastukseen tapahtuu kyllä, kun sillä hetkellä oikealta tuntuva harrastus löytyy. Ihmiset muuttuvat kasvaessaan ja alakouluikäisenä koettu kiva harrastus ei ehkä olekaan enää kiva yläkouluikäisenä. Sitten etsitään jotain muuta.

Mutta itse olen aina keskustellut lasten kanssa ennen harrastuksen lopettamista ja yrittänyt selvittää syyn sille, miksi harrastuksesta ei tykkää. Jos ollaan hyvin lähellä lukukauden loppua, olemme sopineet, että lapsi jatkaa lukukauden loppuun ja saa sitten päättää, lopettaako harrastuksen kokonaan. Muina aikoina olemme sopineet, että lapsi käy vielä muutaman kerran ja jos joka kerran jälkeen on ikävä olo tai tympii lähteä, niin saa lopettaa. Ei ole mitään järkeä saada lisästressiä harrastuksesta, koska lapsella on kuitenkin oltava voimavaroja koulunkäyntiin.

 

Ei tuo menetty rahat tässä paljon huoleta. Asiaa huolettaa enemmän vastauksen salaperäisyys. Se, että ei ole aikaa esim.kavereille ei ole kovin uskottavaa. Ja jatkuvat "vammatkin" vähän epäilyttää. Tai sitten joku suurempi ongelma on taustalla.

Vaikea sanoa, jos ei tiedä harrastuksesta sen enempää. Ja mistä vammoista on kyse? Keskustelisin tilanteessasi tietenkin vetäjän/valmentajan kanssa vakavasti ja kyselisin vähän muilta vanhemmilta tilanteesta. Ja keskustelisin lapsen kanssa uudestaan ja koittaisin kaivella mikä on oikea syy.

 

Ei tuo menetty rahat tässä paljon huoleta. Asiaa huolettaa enemmän vastauksen salaperäisyys. Se, että ei ole aikaa esim.kavereille ei ole kovin uskottavaa. Ja jatkuvat "vammatkin" vähän epäilyttää. Tai sitten joku suurempi ongelma on taustalla.

Voiko olla, että lastasi kiusataan harrastuksessa tai että häntä syrjitään ja jätetään porukan ulkopuolelle? Meillä poika halusi lopettaa kaksikin urheiluharrastusta niiden fyysisyyden vuoksi. Hän ei tykännyt, kun jatkuvasti sattui käsiin tai jalkoihin ihan normaalissa harrastukseen kuuluvassa toiminnassa. Lisäksi hän halusi lopettaa yhden harrastuksen sen vuoksi, että harrastuksen ohjaaja käyttäytyi asiattomasti tiettyjä lapsia kohtaan ja istutti "jäähyllä" häntäkin.

 

Pedofiili valmentaja, nykyaikana näitä piisaa?
Muut harrastus kaverit nolanneet, kiusanneet?
Kokee lajin epämukavaksi, miksi?
Esimurkku?

Enkä kyllä muuten pakkottais jatkamaan!!! Miettikääpä te harrastuksiin pakottajat tuota ykkös vaihtoehtoa ja te vielä pakottaisitte lapsen jatkamaa?

 

[QUOTE="vieras";25780196]Pedofiili valmentaja, nykyaikana näitä piisaa?
Muut harrastus kaverit nolanneet, kiusanneet?
Kokee lajin epämukavaksi, miksi?
Esimurkku?

Enkä kyllä muuten pakkottais jatkamaan!!! Miettikääpä te harrastuksiin pakottajat tuota ykkös vaihtoehtoa ja te vielä pakottaisitte lapsen jatkamaa?[/QUOTE]

Hmmm,,,eka vaihtoehto on aika vahvasti suljettu. Mutta tuo kiusaaminen/nolaaminen voisi olla mahdollista. Yritetään sitä kysellä niinkuin varovasti.