Naapurin 6v ja 7v kahdestaan vanhempien työpäivän ajan

  • Viestiketjun aloittaja "outoa"
  • Ensimmäinen viesti
kdfiposkodfk
En yhdeksäksi tunniksi jättäisi kaksin. Yrittäisin edes ruokatunnilla käydä moikkaa tai sopia että joku naapuri kävisi vilkaisemassa meininkiä. 6h pärjäisivät varmasti kaksinkin! Ei tietenkään joka päivä, mutta kyllä hiihtolomalal pari päivää voi noinkin viettää. Tarvittaessa saa soittaa tietysti.

Toki yrittäisin sopia että menisivät leikkimään naapuruston kavereille joiden vanhemmat olisi kotona. Kesällä sitten kesäleireille. Törkeää kyllä syyllistää ihmisiä työajoistaan tai tukiverkostostaan. Minusta aivan normaalia elämää että vanhemmat on töissä ja kouluikäiset kotona.
 
"trolli"
"Elämä on valintoja. Sitä joutuu joskus laittamaan lapsen edun rahan edelle, jos ei muu auta. Tukiverkosto olis tietenkin se kaikkein paras vaihtoehto. Mutta jos se puuttuu, niin7- vuotiaan lapsen jättäminen koko työpäivän ajaksi yksin tai 6- vuotiaan seuraan on suorastaan edesvastuutonta.

Oletko itse kuullut? vai etkö ajatellut asiaa lisääntymisen huumassa?"

Muistutan nyt edelleen, että en keskustele ihmisen kanssa, kenen kyvyt siihen ovat noin heikot. Vittuilua ja haukkumista. :)
 
"trolli"
En yhdeksäksi tunniksi jättäisi kaksin. Yrittäisin edes ruokatunnilla käydä moikkaa tai sopia että joku naapuri kävisi vilkaisemassa meininkiä. 6h pärjäisivät varmasti kaksinkin! Ei tietenkään joka päivä, mutta kyllä hiihtolomalal pari päivää voi noinkin viettää. Tarvittaessa saa soittaa tietysti.

Toki yrittäisin sopia että menisivät leikkimään naapuruston kavereille joiden vanhemmat olisi kotona. Kesällä sitten kesäleireille. Törkeää kyllä syyllistää ihmisiä työajoistaan tai tukiverkostostaan. Minusta aivan normaalia elämää että vanhemmat on töissä ja kouluikäiset kotona.
:flower:
 
"Helekkarin Heittomerkki"
Kuinka moni tähän ketjuun kirjoittaneista olis valmis ottamaan naapurin lapset kotiinsa lomaviikoksi esim. klo 7.30-16.30? Kun sitä apua tuntuu saavan noin vaan vaikka naapureilta, kun vaan pyytää.

Monet kun eivät halua lasten kavereita kylään edes pariksi tunniksi illassa, kun halutaan olla vapaa-aika sen oman perheen kanssa.
 
[QUOTE="trolli";25758558]"Elämä on valintoja. Sitä joutuu joskus laittamaan lapsen edun rahan edelle, jos ei muu auta. Tukiverkosto olis tietenkin se kaikkein paras vaihtoehto. Mutta jos se puuttuu, niin7- vuotiaan lapsen jättäminen koko työpäivän ajaksi yksin tai 6- vuotiaan seuraan on suorastaan edesvastuutonta.

Oletko itse kuullut? vai etkö ajatellut asiaa lisääntymisen huumassa?"

Muistutan nyt edelleen, että en keskustele ihmisen kanssa, kenen kyvyt siihen ovat noin heikot. Vittuilua ja haukkumista. :)[/QUOTE]

Paitsi että olet keskustellut kanssani läpi ketjun.
Jos koet sanani vittuiluksi ja haukkumiseksi, se lieneen merkki siitä, kuinka itseäsi vaivaa tilanne jossa lapsesi on keskenään kotona.
Lukase ketju huolella läpi ja mieti omia sanankäänteitäsi ja sitä miten olet ottanut kaikki viestit kuittailuksi juuri sinua vastaan.
 
[QUOTE="Helekkarin Heittomerkki";25758582]Kuinka moni tähän ketjuun kirjoittaneista olis valmis ottamaan naapurin lapset kotiinsa lomaviikoksi esim. klo 7.30-16.30? Kun sitä apua tuntuu saavan noin vaan vaikka naapureilta, kun vaan pyytää.
[/QUOTE]
En mä noin pitkäksi ajaksi ottaisi, en joka päivä. Mutta esim. kello 10-15 voisin ottaakin, tai kahtena päivänä 7:30-16:30. Ja olen ottanut tuttujeni lapsia meille hiihtoloma/joululoma/syysloma/kesäloma-aikaan tyyliin maanantaista keskiviikkoon, eli pariksi yöksi yökylään. Ei ole tarkoitus, että minä olisin täyspäiväinen ja kokopäiväinen tukiverkko, vaan ainoastaan osa sitä verkkoa.

Kun mä autan, niin mua autetaan. Ja jos homma menee niin että mä autan aina, mutta mua ei koskaan auteta, niin lopetan avunannon ko. suuntaan.

Kuulin tosiaan hiihtolomaviikon loppupuolella pariltakin taholta ruikutusta siitä, että minnekään ei lapsia saatu, oih ja voih. Kumpikaan ei ollut kysynyt multa, eikä taatusti kaikilta muiltakaan...OLETTIVAT että apua ei saa, eivätkä viitsineet edes kysyä. Minusta sellainen on hölmöä - tai sitten on ainakin hölmöä valittaa ettei apua saa, kun ei kerran edes kysy.
 
"trolli"
Horus voisi lukea tarkemmin, en ole vastannut sinulle noiden vittuilujen jälkeen kertaakaan, paitsi nyt. Vittuilu ja haukkuminen kertoo vaan sen, ettei oikeita argumentteja ole.

Nyt menen, kiitokset keittikselle ja anatolialle ja muille ketkä osasivat keskustella asiallisesti. :)
 
[QUOTE="Helekkarin Heittomerkki";25758582]Kuinka moni tähän ketjuun kirjoittaneista olis valmis ottamaan naapurin lapset kotiinsa lomaviikoksi esim. klo 7.30-16.30? Kun sitä apua tuntuu saavan noin vaan vaikka naapureilta, kun vaan pyytää.

Monet kun eivät halua lasten kavereita kylään edes pariksi tunniksi illassa, kun halutaan olla vapaa-aika sen oman perheen kanssa.[/QUOTE]

Olen hoitanut ystävän lasta vuosia, silloin kun päiväkoti on ollut kiinni ja nyttemmin kun koulusta on ollut lomapäiviä. Kyseinen lapsi on parhaillaankin meillä. Myös naapurin lapset ovat tarvittaessa täällä. Not big deal.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Keittiönoita
Kuulin tosiaan hiihtolomaviikon loppupuolella pariltakin taholta ruikutusta siitä, että minnekään ei lapsia saatu, oih ja voih. Kumpikaan ei ollut kysynyt multa, eikä taatusti kaikilta muiltakaan...OLETTIVAT että apua ei saa, eivätkä viitsineet edes kysyä. Minusta sellainen on hölmöä - tai sitten on ainakin hölmöä valittaa ettei apua saa, kun ei kerran edes kysy.
Nykyisin tuntuu, että kaikki apu pitäisi tulla yhteiskunnalta. Ei olla totuttu siihen, että kysyttäisiin tuttavilta tai naapureilta. Ja jos palstaa on uskominen, niin "hoida ite kakaras" on varsin yleinen ajattelutapa.
 
[QUOTE="trolli";25758043]Haluaisin kyllä kuulla lisää näistä suurista mahdollisuuksista mitä yhteiskunta vuorotyöläisten kouluikäisille lapsille tarjoaa. Kerro ihmeessä lisää. :)[/QUOTE]

Edelleenkin - työvuorojaan voi "rukata", jopa ne kaksi vuorotyöläistä ja jopa eri paikoissa työskennellen. Voi halutessaan palkata kotiinsa MLL:n hoitajan katsomaan lasten perään vaadittavaksi ajaksi. Tai hankkia yksityisen hoitajan. Tai tehdä osa- aikaista. Tai jäädä vuorotteluvapaalle. Tai loma- aikoina ottaa palkatonta. Raha ei nykypäivänä voi yksinkertaisesti olla se syy, minkä vuoksi lapsi pakotetaan kohtuuttomaan vastuuseen. Tässä muutama "peli ja vehje" :).

Ei kuusi- eikä seitsenvuotias ole kypsä vastaanottamaan sitä henkistä stressiä mikä seuraa, kun joutuu liian aikaisin liian kovan vastuun ja paineen sietokyvyn alle, vaikka kuinka kovaluontoiselta kaverilta vaikuttaakin. Silloin puntaroidaan aikuisen epäitsekkyys. Ja se mikä lopulta on se kaikkein tärkein. Kaikki vain tahtovat tiukan paikan tullen sanovan, että se tärkein on se lapsi.

Onko näin?
 
  • Tykkää
Reactions: Horuksen silmä
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25758704:
Nykyisin tuntuu, että kaikki apu pitäisi tulla yhteiskunnalta. Ei olla totuttu siihen, että kysyttäisiin tuttavilta tai naapureilta. Ja jos palstaa on uskominen, niin "hoida ite kakaras" on varsin yleinen ajattelutapa.
Siltä tosiaan tuntuu, että kaiken pitäisi tulla yhteiskunnalta. Aika...surullista. Ja itsekkyys on kyllä tämän päivän sana monessa asiassa, ikävä kyllä. Mutta aika hyvin se vastavuoroisuuskin vielä toimii - jos yksi käskee hoitaa kakarat itse, niin toinen ei ehkä enää käskekään.
 
Keittiönoita
Siltä tosiaan tuntuu, että kaiken pitäisi tulla yhteiskunnalta. Aika...surullista. Ja itsekkyys on kyllä tämän päivän sana monessa asiassa, ikävä kyllä. Mutta aika hyvin se vastavuoroisuuskin vielä toimii - jos yksi käskee hoitaa kakarat itse, niin toinen ei ehkä enää käskekään.
Mutta on erittäin vaikea lähteä muuttamaan tilannetta, jos elää yhteisössä, jossa hätäisesti silmiin katsomatta sanotaan pihassa päivää ja luikitaan kiireesti omaan kotiin ja vedetään verhot ikkunan eteen, jotta kukaan ei vaan kyttää. Miten sellaisiin naapureihin alkaa luomaan suhteita, joiden perusteella voisi myöhemmin pyytää naapuriapua? Jos koitatkin jotain yhteisöllisyyttä luoda, niin kenellekään ei joko ajankohta sovi tai muuten vaan eivät halua osallistua.
 
"Helekkarin Heittomerkki"
Edelleenkin - työvuorojaan voi "rukata", jopa ne kaksi vuorotyöläistä ja jopa eri paikoissa työskennellen. Voi halutessaan palkata kotiinsa MLL:n hoitajan katsomaan lasten perään vaadittavaksi ajaksi. Tai hankkia yksityisen hoitajan. Tai tehdä osa- aikaista. Tai jäädä vuorotteluvapaalle. Tai loma- aikoina ottaa palkatonta. Raha ei nykypäivänä voi yksinkertaisesti olla se syy, minkä vuoksi lapsi pakotetaan kohtuuttomaan vastuuseen. Tässä muutama "peli ja vehje" :).



Onko näin?
Kaikissa työpaikoissa työvuoroja ei todellakaan voi "rukata", eikä työnantajan ole mikään pakko antaa palkatonta. MLL:n hoitaja maksaa viikoksi reilut 300 €, se on monen matalapalkkaisen perheen usean viikon ruokabudjetti. Valitettavasti raha on monelle perheelle syy siihen, ettei niitä ulkopuolisia hoitajia voi palkata.
 
"vieras"
Päiväkoti?

Jos oma pk on kiinni, niin joku pk päivystää. On kunnan tehtävä järjestää hoitoa. Vai onko tässä nyt siitä kyse, että lapset eivät ole kunnallisessa päivähoidossa laisinkaan?
Joo, kunnan on lainmukaan järjestettävä varahoitopaikka, mutta siihenpä se lakivelvoite loppuukin. Kunta voi siis järjestää sen hoitopaikan ihan mihin vain kunnan alueella ja kun kyseessä sattuu olemaan pinta-alaltaan suuri kunta, se varahoitopaikka saattaakin olla kymmenien kilometrien päässä ja matka aika mahdoton hoidettavaksi useampana aamuna. Plus että meille päiväkodinjohtaja tuumi että ettehän te mitenkään voi noin pientä lasta viedä varahoitopaikkaan, jossa on vieraat hoitajat, vieras tila ja vieraat lapsetkin ja kun lapsella on "oikeus kunnon kesälomaan".

Me olemme kyllä kysyneet kaikki ne kaveritkin, jotta ollaan saatu kesät hoidettua. Limittäin olemme pitäneet miehen kanssa ne kahden viikon lomat joita olemme saaneet pitää ja loput neljä viikkoa on jaettu mummojen ja kavereiden kesken. Jostain syystä päiväkodin mielestä on parempi laittaa lapsi pois kotoa "lomalle" kuin varahoitopaikkaan, mistä pääsisi illaksi kotiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25758771:
Mutta on erittäin vaikea lähteä muuttamaan tilannetta, jos elää yhteisössä, jossa hätäisesti silmiin katsomatta sanotaan pihassa päivää ja luikitaan kiireesti omaan kotiin ja vedetään verhot ikkunan eteen, jotta kukaan ei vaan kyttää. Miten sellaisiin naapureihin alkaa luomaan suhteita, joiden perusteella voisi myöhemmin pyytää naapuriapua? Jos koitatkin jotain yhteisöllisyyttä luoda, niin kenellekään ei joko ajankohta sovi tai muuten vaan eivät halua osallistua.
Ei kai naapurit ainoa vaihtoehto ole?

Minä en usko, että jossain päin Suomea olisi sellainen tilanne, että kukaan ei ole minkäänlaiseen yhteisöllisyyteen halukas vaikka toinen yrittää kovasti - vaivaa tukiverkoston luominen voi vaatia, ja vähän aikaa, mutta siksi se kannattaakin aloittaa jo alussa, kun lapset on pieniä.
 
odifokfkgodkfog
Ei kuusi- eikä seitsenvuotias ole kypsä vastaanottamaan sitä henkistä stressiä mikä seuraa, kun joutuu liian aikaisin liian kovan vastuun ja paineen sietokyvyn alle, vaikka kuinka kovaluontoiselta kaverilta vaikuttaakin.
Oma kokemus ei ainakaan ollut vastaava. Erityisesti jos naapuri käy moikkaamassa ja on isosisaruksen kanssa niin kyse ei ole liian kovasta paineesta. Eri asia jos lapsi ilmaisee että häntä pelottaa, mutta itseä ei muutaman kesälomapäivän yksinolo ainakaan haitannut. Meillä oli myös lemmikki seurana. Äiti oli ruuan laittanut valmiiksi jääkaappiin lautaselle niin ei tarvinnut kuin mikrossa lämmittää. Aika itsenäinen minusta kasvoi.
 
[QUOTE="vieras";25758792]Joo, kunnan on lainmukaan järjestettävä varahoitopaikka, mutta siihenpä se lakivelvoite loppuukin. Kunta voi siis järjestää sen hoitopaikan ihan mihin vain kunnan alueella ja kun kyseessä sattuu olemaan pinta-alaltaan suuri kunta, se varahoitopaikka saattaakin olla kymmenien kilometrien päässä ja matka aika mahdoton hoidettavaksi useampana aamuna. Plus että meille päiväkodinjohtaja tuumi että ettehän te mitenkään voi noin pientä lasta viedä varahoitopaikkaan, jossa on vieraat hoitajat, vieras tila ja vieraat lapsetkin ja kun lapsella on "oikeus kunnon kesälomaan".

Me olemme kyllä kysyneet kaikki ne kaveritkin, jotta ollaan saatu kesät hoidettua. Limittäin olemme pitäneet miehen kanssa ne kahden viikon lomat joita olemme saaneet pitää ja loput neljä viikkoa on jaettu mummojen ja kavereiden kesken. Jostain syystä päiväkodin mielestä on parempi laittaa lapsi pois kotoa "lomalle" kuin varahoitopaikkaan, mistä pääsisi illaksi kotiin.[/QUOTE]
Höh...ei se varahoitopaikka mikään helvetin esikartano sentään ole. Tietysti päiväkodin johtaja voi yrittää saada mahdollisimman monta ihmistä pitämään lapsensa muualla hoidossa kesäsulkujen aikana, ts. vähemmän työtä hänelle...

Minä veisin tuossa tilanteessa varahoitopaikkaan. Täälläpäin siellä on aina tuttuja lapsia vieraiden lasten lisäksi, sekä tuttuja aikuisiakin - eihän pk:n tädeillä koko kesää lomaa ole. Ja ehtiihän siellä tutustua. Omituista kommentointia pk:n johtajalta kertakaikkiaan.

Meillä ei ole kesälomista ja kesäajan päivähoidosta kyselty vielä yhtikäs mitään. Tilanne on sinänsä mahtava, että mä jään toukokuussa äitiyslomalle & olen sitten kotona, eli tänä kesänä ei pidä järjestellä yhtikäs mitään :). Kerrankin.
 
Keittiönoita
Ei kai naapurit ainoa vaihtoehto ole?

Minä en usko, että jossain päin Suomea olisi sellainen tilanne, että kukaan ei ole minkäänlaiseen yhteisöllisyyteen halukas vaikka toinen yrittää kovasti - vaivaa tukiverkoston luominen voi vaatia, ja vähän aikaa, mutta siksi se kannattaakin aloittaa jo alussa, kun lapset on pieniä.
On muuten yllättävän paljon naisia, jotka pariutuessaan hylkäävät vanhat ystävänsä. Vuosien saatossa nämä ystävät löytävät itselleen uudet ystävät ja kun heitä tarvitsisi, eivät olekaan enää käytettävissä. Heillä on omat perheensä, omat työnsä, omat ystävänsä ja oma elämänsä eikä enää aikaa eikä mielenkiintoa alkaa elvyttelemään vuosia sitten kuivunutta ystävyyssuhdetta.

Monet ihmiset muuttavat kauas synnyinseuduiltaan ja vanhemmat sekä sisarukset saattavat asua satojen kilometrien päässä. Kaikilla ei ole työpaikallakaan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ystävystyä. Saattaa olla muutama kaveri, mutta heilläkään ei mielenkiintoa alkaa mihinkään vastavuoroiseen lastenhoitoon, jos heillä ei ole sellaiseen edes tarvetta tai moinen ei sen hetkiseen elämäntilanteeseen sovi (osuu esim ystävän laskettu aika juuri hiihtolomaviikolle). Ihmiset myös muuttavat ja vaikka olisikin joku oikein hyvä ystävä kohtuullisen matkan päässä lastenhoitoa ajatellen, niin hän voikin muuttaa paljon kauemmas, jolloin yya-sopimus ei enää toimi.

Samaa mieltä olen tuosta, että tukiverkostoa kannattaa alkaa luomaan lasten ollessa pieniä. Sekään ei takaa mitään, koska ihmiset voivat muuttaa pois ennenkuin lapset ovat kouluikäisiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25759002:
On muuten yllättävän paljon naisia, jotka pariutuessaan hylkäävät vanhat ystävänsä. Vuosien saatossa nämä ystävät löytävät itselleen uudet ystävät ja kun heitä tarvitsisi, eivät olekaan enää käytettävissä. Heillä on omat perheensä, omat työnsä, omat ystävänsä ja oma elämänsä eikä enää aikaa eikä mielenkiintoa alkaa elvyttelemään vuosia sitten kuivunutta ystävyyssuhdetta.

Monet ihmiset muuttavat kauas synnyinseuduiltaan ja vanhemmat sekä sisarukset saattavat asua satojen kilometrien päässä. Kaikilla ei ole työpaikallakaan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ystävystyä. Saattaa olla muutama kaveri, mutta heilläkään ei mielenkiintoa alkaa mihinkään vastavuoroiseen lastenhoitoon, jos heillä ei ole sellaiseen edes tarvetta tai moinen ei sen hetkiseen elämäntilanteeseen sovi (osuu esim ystävän laskettu aika juuri hiihtolomaviikolle). Ihmiset myös muuttavat ja vaikka olisikin joku oikein hyvä ystävä kohtuullisen matkan päässä lastenhoitoa ajatellen, niin hän voikin muuttaa paljon kauemmas, jolloin yya-sopimus ei enää toimi.

Samaa mieltä olen tuosta, että tukiverkostoa kannattaa alkaa luomaan lasten ollessa pieniä. Sekään ei takaa mitään, koska ihmiset voivat muuttaa pois ennenkuin lapset ovat kouluikäisiä.
Mun tukiverkko koostuu muuten kokonaan ns. uusista ystävistä - sellaisista, joita en ole tuntenut ennen lasten saamista (eikun yhden tunsin, tutustuimme kun hänellä oli jo lapsi ja mulla ei vielä). Ja tässä tukiverkossani on mm. ihan toiselta puolen Suomea (ja maailmaa) tulleita, sellaisia jotka eivät ole missään tekemisissä vanhempiensa kanssa, monen lapsen totaaliyksinhuoltaja, yms. On tutustuttu miestemme kautta, netissä, lastemme kautta päiväkodissa/puistossa/koulussa, jne. Mä olen itse asiassa porukasta vissiin ainoa, jolla on myös isovanhemmat apuna elämässä.

Alan vähitellen uskoa, että me todellakin ollaan harvinaisuus, vaikka toisaalta en usko että me sen erityisempiä ollaan kuin muutkaan...ts. mikä onnistui meiltä, onnistuu myös muilta, kun vaan tarpeeksi yrittää. Ehkä osasyy tässä meidän jengissä on se, että niin moni on tosiaan totaalisen yksin, kaukana suvustaan, ja vaihtoehtoina on joko järjestää tukiverkosto tai hoitaa kaikki aina ja iankaikkisesti yksin, eikä tuo jälkimmäinen ole oikeasti mikään vaihtoehto kenellekään - väkisinkin tulee tilanteita jolloin tarvitaan apua, joten sitä apua oli pakko myös jostain hankkia.

Luonnekin ratkaisee varmaan. Jos on helposti ystävystyvää sorttia, eikä ujo avun pyytämisen tai tarjoamisen kanssa, niin se helpottaa paljon.
 
Oma kokemus ei ainakaan ollut vastaava. Erityisesti jos naapuri käy moikkaamassa ja on isosisaruksen kanssa niin kyse ei ole liian kovasta paineesta. Eri asia jos lapsi ilmaisee että häntä pelottaa, mutta itseä ei muutaman kesälomapäivän yksinolo ainakaan haitannut. Meillä oli myös lemmikki seurana. Äiti oli ruuan laittanut valmiiksi jääkaappiin lautaselle niin ei tarvinnut kuin mikrossa lämmittää. Aika itsenäinen minusta kasvoi.
Kuinka moni on aikanaan ilmaissut vanhemmalleen, että on pelottanut kun on yksin ollut kotona, kun tietää ettei sen sanominen kuitenkaan muuta tilannetta? Sieltä tuli vain silitykset päälaelle ja älä nyt höpsi, kyllä sä pärjäät- kommentit. Ja valjastettiin se isosisaruskin paljon vartijaksi...

Vaan kun kaikilla ei ole sitä naapuria moikkaamassa, isosisarusta, lemmikistä puhumattakaan. Tiukka paikka se on, itsestään huolehtiminen. Siitähän saa lukea täälläkin, muodossa jos toisessa..."miten selviän yksin, kun ero tuli?"... Itsenäisyys on ihan jees, todellakin, mutta ei liian varhaisessa vaiheessa. Tahtoo kertaantua muodossa jo toisessa tuonnempana..poikkeuksia unohtamatta :). Hyvä että sinulla oli tilanne toisin :).
 
"Nuuh"
Meillä yksin oloa tulee 4+4 tuntia, mies käy ruokatunnilla kotona syömässä. Mun mielestä ei ole kohtuuton ekaluokkalaiselle ja naapurissa on tuttuja jos tulee aika pitkäksi.
 
Nooooo
[QUOTE="trolli";25758429]No nyt en jaksa katsoa että kuka sanoi mitä, mutta aika hitonmoinen lynkkausmeininki tässä on ollut niitä vanhempia kohtaan, ketkä joskus joutuvat alakouluikäisensä jättämään yksin. Johan tässä on haukuttu vastuuttomaksi, kerrottu että pitää vaihtaa ammattia, tukiverkottomuuskin on aina omaa syytä, ja rahaakin pitäisi riittää kasapäin hoitohenkilökunnan palkkaamiseen niille alakouluikäisille. Näin kärjistetysti.[/QUOTE] hei tässä ketjussa suurin osa on vaahdonnut kuinka MINÄ teen ja MINUN lapsien kanssa on toimittu. Nämä asiat perhekohtaisia ja kukin tehköön asiat niinkuin parhaaksi näkee. Esim ettei nainen 50v selitä että näin jouduin tekemään pakko oli ei ollut muuta mahdollisuutta ja näätkö hyvin on mennyt! Että miettii vähän sillain että on sujut ratkaisujensa kanssa.
 

Yhteistyössä