[QUOTE="trolli";25758065]Aika kova väite. Minä väitän, että etenkin aikuisiällä noin läheisen turvaverkon luominen on todella vaikeaa, joillekkin jopa mahdotonta. Nähty on.[/QUOTE]
Aika paljon vaikuttaa sekin, missä asuu. Kun mä 20 vuotta sitten muutin tähän rivitaloyhtiöön, niin täällä jo valmiiksi naapurit tunsivat toisiaan. Tämä on iso taloyhtiö ja siihen aikaan täällä asui paljon lapsiperheitä. Kaikki asunnot kun ovat vähintään 90 neliötä. Naapurit tulivat juttelemaan ja koska pihat on pieniä, seinänaapurit usein jutustelivat puutarhahommia tehdessä aidan yli. Siihen aikaan ei vielä ollut tapana viedä isompia lapsia päiväkotiin, jos äiti oli vauvan kanssa kotona. Niinpä tuolla leikkipaikoilla oli aamusta iltaan lapsia vanhempineen. Uutena asukkaana sai paljon vinkkejä naapureilta, mitä lannoitetta kannattaa antaa ruusuille, mistä saa talvella soraa pihan hiekoitusta varten jne. Ja kun ihmiset viettivät paljon aikaansa pihoillaan, niin siinäkin tuli tutuiksi. Esikoinen sai alkuun kavereita ja opin vähitellen tietämään, kuka on Minnan äiti, kuka Mikon isä jne. Opin tietämään, kuka asuu A5:ssä, kuka E6:ssa ja kuka G3:ssa. Kesäisin oli tapana päivällä ottaa termarissa kahvia mukaan pihalle ja siellä yhdessä muiden äitien kanssa rupatella. Sadepäivinä kahviteltiin toistemme luona. Kun lapsia alkoi sitten tulla kouluikään, oli luontevaa kysyä naapurilta, voisiko jättää vara-avaimen heille. Uusi asukas tavallaan imaistiin yhteisöön sisään. Aina ei ole näin ja aika usein onkin juuri päinvastoin eli naapureiden kanssa ei olla pahemmin tekemisissä. Pihassa korkeintaan tervehditään, mutta ei juuri muuta. Ja voi olla, että naapureina on vain ihmisiä, jotka ovat lapsettomia tai jo iäkkäämpiä ja heillä iltapäivisin ja iltaisin omat menonsa.