Naapurin 6v ja 7v kahdestaan vanhempien työpäivän ajan

  • Viestiketjun aloittaja "outoa"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25757530:
Tuokin on varmaan sukuvika :D Mulla saattoi esikoinen aloittaa jonkun öljyvärimaalauksen tekemisen aamupäivällä herättyään ja maalasi sitä koko päivän ruokailua ja vessassa käyntiä lukuunottamatta siihen asti, kun mä tulin töistä. Ja jatkoi seuraavana päivänä. Kuopuskin saattoi aamusta iltaan rakentaa jotain Lego-kaupunkia. Se täytyy sanoa, että mulla on lapset, jotka viihtyvät loistavasti myös ihan itsekseenkin. Ovat aina keksineet itselleen tekemistä ilman, että on joku muu ehdottamassa sitä tekemistä. Kaverit ovat kivoja, mutta maailma ei kaadu siihen, jos ei joka päivä ole kaveria. Joitain asioita kun ihan mielellään tekee yksin.
Oppihan ne lapset yksin olemaan jos pienestä asti jo siihen totutetaan kuten sinä olet tehnyt:(
 
"trolli"
Nyt on ns. pelit ja vehkeet, vaikutusmahdollisuudet, järjestelyerät. On vain järjenköyhyyttä olla käyttämättä niitä mahdollisuuksia, joita on tarjolla. Kovalla hinnalla uhrataan lapsen oikeudet.
Haluaisin kyllä kuulla lisää näistä suurista mahdollisuuksista mitä yhteiskunta vuorotyöläisten kouluikäisille lapsille tarjoaa. Kerro ihmeessä lisää. :)
 
"eee"
Mä menin kouluun 6-vuotiaana, koulupäivien jälkeen ekaluokan ajan menin ryhmäperhepäivähoitoon. Tokaluokalla, 7-vuotiaana, aloin sitten käydä iltapäiväkerhossa. Äidin luvalla sain tosin kävellä sieltä halutessani yksin kotiin, kun tykkäsin olla enemmän yksin kotona kuin siellä iltapäiväkerhossa. Mä olen aina viihtynyt hyvin yksiksenikin, piirtäen, lukien jne. :)
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";25757722]Tää on kyllä aika absurdi ajatus, esim sairaanhoitajan on vaikea löytää työpaikkaa jossa ei olisi lainkaan iltavuoroja. Eikä muutaman vuoden takia ole järkevää kokonaan vaihtaa ammattia pois alalta josta pitää. Minusta ratkaisuna pitäisi olla enemmän juuri näitä iltapäivä ja harrastekerhoja, ja esimerkiksi seurakunta voisi järjestää (vaikka maksullista) ohjelmaa myös hiihtolomaviikoilla.

Edelleenkään en tajua sitä että ei ole mitään maksullistakaan hoitopaikkaa tarjolla lapsille hiihtoloman, syysloman ja kesäloman ajalle. Edes osaksi aikaa. Suurimmalla osalla aikuisista vuosilomaa on vain se 5 viikkoa ja se ei mitenkään riitä kaikkiin näihin koululaisten vapaisiin.

Omassa kaupungissa myös päiväkodit ovat kiinni hiihtolomaviikon ja sitä en voi käsittää. Mikä yleismaailmallinen vapaaviikko töistä tuo hiihtoloma muka on?[/QUOTE]

Näinpä. En tosin tiedä mitään muuta alaa kuin luokanopettajan, ja sekin tietyin varauksin, jossa voisi saada vapaaksi kaikki koululaisten loma-ajat. meillä kärvistellään jo nyt kesälomien suhteen, kun päiväkoti-ikäisille ei millään meinaa löytyä hoitopaikkaa juhannuksesta elokuun alkuun, ei edes rahalla ja hirveä syyllistys kun emme voi itse olla lomalla tuota aikaa, emme edes limittäin. Ja meitä on kuitenkin kaksi vanhempaa, toisin kuin yksihuoltajaperheissä. En tiedä mistä sellaiset tukiverkot saa, jotka olisivat aina käyettävissä kun me tarvitsemme. Isovanhemmat ovat yhä työelämässä ja ystäväperheillä ja kummeilla on myös omat työ- ja perhekuviot. Edes niitä luokanopettajaystäviä ei voi kuormittaa jokaisena lomana.
 
[QUOTE="trolli";25758065]Aika kova väite. Minä väitän, että etenkin aikuisiällä noin läheisen turvaverkon luominen on todella vaikeaa, joillekkin jopa mahdotonta. Nähty on.[/QUOTE]
Minä oon oman verkkoni nimenomaan aikuisiällä luonut, joten mun kokemuksen mukaan (ja verkostoni osien mukaan myös, aikuisiahan hekin ovat) se ei ole vaikeaa tai mahdotonta. Mutta kai se riippuu paljon siitä, millaisia ihmisiä lähipiirissä on, ja miten hyvin se vastavuoroisuus toimisi - ei se kaikkien kanssa pelaa ollenkaan.

Moni on mun mielestä liian arka kysymään apua. "Sillä on omiakin lapsia, en mä viitsi kysyä...". Jopa tilanteessa, jossa itse olen sanonut tukiverkottomalle että kysy multa jos on tarvis, mä voin ehkä auttaa...niin toinen ei kuitenkaan kysy, mutta valittaa vaan että kun ei koskaan saa lapsia minnekään. Ei kai silloin saakaan jos ei pyydä apua eikä ota tarjottua apua vastaan. Enkä minäkään apua tyrkytä tai monesti turhaan tarjoa. Eikä mullekaan tietty aina sovi, mutta ei tukiverkon osana oleminen sitä tarkoitakaan että pitäisi aina käytettävissä olla.
 
Keittiönoita
[QUOTE="vieras";25758038]Oppihan ne lapset yksin olemaan jos pienestä asti jo siihen totutetaan kuten sinä olet tehnyt:([/QUOTE]
Mutta miksi mä tykkään olla yksin, vaikka äitini oli kotiäiti siihen asti, kun mä täytin 11 v? Kyllä se taitaa olla enemmän luonteesta kiinni, viihtyykö yksin vai ei. Oikeasti hälisevät ihmisjoukot ovat rasittavia. En yhtään ihmettele, että myös lasteni mielestä hälisevät ihmisjoukot olivat rasittavia. Rasittavuuskiintiö tuli täyteen jo koulupäivän aikana, ei sitä sen jälkeen enää kaivannut mitään iltapäiväkerhoa vaan omaa rauhaa.
 
"trolli"
[QUOTE="vieras";25758070]Näinpä. En tosin tiedä mitään muuta alaa kuin luokanopettajan, ja sekin tietyin varauksin, jossa voisi saada vapaaksi kaikki koululaisten loma-ajat. meillä kärvistellään jo nyt kesälomien suhteen, kun päiväkoti-ikäisille ei millään meinaa löytyä hoitopaikkaa juhannuksesta elokuun alkuun, ei edes rahalla ja hirveä syyllistys kun emme voi itse olla lomalla tuota aikaa, emme edes limittäin. Ja meitä on kuitenkin kaksi vanhempaa, toisin kuin yksihuoltajaperheissä. En tiedä mistä sellaiset tukiverkot saa, jotka olisivat aina käyettävissä kun me tarvitsemme. Isovanhemmat ovat yhä työelämässä ja ystäväperheillä ja kummeilla on myös omat työ- ja perhekuviot. Edes niitä luokanopettajaystäviä ei voi kuormittaa jokaisena lomana.[/QUOTE]

Niinpä. Mutta palstan mukaan kaikki on kiinni vaan siitä miten itse viitsii. :/

Mä en ymmärrä miten tuo mistä puhuit voi olla jotenkin yllätys täällä palstalla.
 
Väitettiinkö tässä, että kaikki lasten loma-ajat pitäisi saada vapaaksi?

En mä huomannut...ja harva siihen kai pystyisikään. Mutta esimerkiksi kesälomat voi pitää miehen kanssa peräkkäin eikä samaan aikaan, ja hiihtolomaksi/syyslomaksi voi kehittää jotain kikka kolmosia ettei pienten lasten tarvitse sitä yhdeksääkin tuntia itsekseen olla.

Moniko on esim. kysynyt lastensa kavereiden vanhemmilta että miten he ratkaisevat asian, ja voitaisiinko keksiä jotain yhdessä? Minulta ei kysynyt kukaan nyt hiihtolomalla, silti kuulin ainakin kahdelta taholta että "kaikilta on kysytty mutta kaikki on töissä itsekin"...jep jep. Harva apuaan kuitenkaan tyrkyttää, joskus sitä täytyy itse pyytää.
 
"trolli"
Minä oon oman verkkoni nimenomaan aikuisiällä luonut, joten mun kokemuksen mukaan (ja verkostoni osien mukaan myös, aikuisiahan hekin ovat) se ei ole vaikeaa tai mahdotonta. Mutta kai se riippuu paljon siitä, millaisia ihmisiä lähipiirissä on, ja miten hyvin se vastavuoroisuus toimisi - ei se kaikkien kanssa pelaa ollenkaan.

Moni on mun mielestä liian arka kysymään apua. "Sillä on omiakin lapsia, en mä viitsi kysyä...". Jopa tilanteessa, jossa itse olen sanonut tukiverkottomalle että kysy multa jos on tarvis, mä voin ehkä auttaa...niin toinen ei kuitenkaan kysy, mutta valittaa vaan että kun ei koskaan saa lapsia minnekään. Ei kai silloin saakaan jos ei pyydä apua eikä ota tarjottua apua vastaan. Enkä minäkään apua tyrkytä tai monesti turhaan tarjoa. Eikä mullekaan tietty aina sovi, mutta ei tukiverkon osana oleminen sitä tarkoitakaan että pitäisi aina käytettävissä olla.
No meillä on sitten täysin eri kokemukset. Molemmat oikeassa. :)
Minä olen elänyt sen verran hullun elämän hullujen ihmisten parissa, että turvaverkkoa ei oikeastaan ikinä ole ollut. Silti olen muutaman ihmisen onnistunut keräämään, mutta helppoa se ei ole ollut.
Ja näistä muutamasta ihmisestä huolimatta en mitenkään voi vannoa, että he olisivat käytettävissä aina kun tarvitsen.

Eli sama lopputulos, lapset joutuvat ehkä joskus olemaan yksin sen iltavuoron verran. Sekö nyt tekee minusta edesvastuuttoman ja huonon äidin?
 
[QUOTE="vieras";25758070]meillä kärvistellään jo nyt kesälomien suhteen, kun päiväkoti-ikäisille ei millään meinaa löytyä hoitopaikkaa juhannuksesta elokuun alkuun [/QUOTE]
Päiväkoti?

Jos oma pk on kiinni, niin joku pk päivystää. On kunnan tehtävä järjestää hoitoa. Vai onko tässä nyt siitä kyse, että lapset eivät ole kunnallisessa päivähoidossa laisinkaan?
 
"trolli"
Väitettiinkö tässä, että kaikki lasten loma-ajat pitäisi saada vapaaksi?

En mä huomannut...ja harva siihen kai pystyisikään. Mutta esimerkiksi kesälomat voi pitää miehen kanssa peräkkäin eikä samaan aikaan, ja hiihtolomaksi/syyslomaksi voi kehittää jotain kikka kolmosia ettei pienten lasten tarvitse sitä yhdeksääkin tuntia itsekseen olla.
No minä oletan, että jos iltavuoro sillon tällön on niin kauheaa ja edesvastuutonta, niin eiköhän myös loma-ajat pitäisi saada vapaaksi ja onnistua jotenkin. Eikä kaikilla vanhemmilla ole edes kesälomaa.

Tottakai pyydetään apua ja sitä annetaan, se ei silti ole tae siitä, ettei lapsi joskus joudu olemaan sen päivän yksin.
 
Keittiönoita
[QUOTE="trolli";25758065]Aika kova väite. Minä väitän, että etenkin aikuisiällä noin läheisen turvaverkon luominen on todella vaikeaa, joillekkin jopa mahdotonta. Nähty on.[/QUOTE]
Aika paljon vaikuttaa sekin, missä asuu. Kun mä 20 vuotta sitten muutin tähän rivitaloyhtiöön, niin täällä jo valmiiksi naapurit tunsivat toisiaan. Tämä on iso taloyhtiö ja siihen aikaan täällä asui paljon lapsiperheitä. Kaikki asunnot kun ovat vähintään 90 neliötä. Naapurit tulivat juttelemaan ja koska pihat on pieniä, seinänaapurit usein jutustelivat puutarhahommia tehdessä aidan yli. Siihen aikaan ei vielä ollut tapana viedä isompia lapsia päiväkotiin, jos äiti oli vauvan kanssa kotona. Niinpä tuolla leikkipaikoilla oli aamusta iltaan lapsia vanhempineen. Uutena asukkaana sai paljon vinkkejä naapureilta, mitä lannoitetta kannattaa antaa ruusuille, mistä saa talvella soraa pihan hiekoitusta varten jne. Ja kun ihmiset viettivät paljon aikaansa pihoillaan, niin siinäkin tuli tutuiksi. Esikoinen sai alkuun kavereita ja opin vähitellen tietämään, kuka on Minnan äiti, kuka Mikon isä jne. Opin tietämään, kuka asuu A5:ssä, kuka E6:ssa ja kuka G3:ssa. Kesäisin oli tapana päivällä ottaa termarissa kahvia mukaan pihalle ja siellä yhdessä muiden äitien kanssa rupatella. Sadepäivinä kahviteltiin toistemme luona. Kun lapsia alkoi sitten tulla kouluikään, oli luontevaa kysyä naapurilta, voisiko jättää vara-avaimen heille. Uusi asukas tavallaan imaistiin yhteisöön sisään. Aina ei ole näin ja aika usein onkin juuri päinvastoin eli naapureiden kanssa ei olla pahemmin tekemisissä. Pihassa korkeintaan tervehditään, mutta ei juuri muuta. Ja voi olla, että naapureina on vain ihmisiä, jotka ovat lapsettomia tai jo iäkkäämpiä ja heillä iltapäivisin ja iltaisin omat menonsa.
 
[QUOTE="trolli";25758317]No tästä ketjusta päätellen kyse ei ole vaan 6 vuotiaasta, vaan kaikista alakouluikäisistä.[/QUOTE]
Mä taas olen pysynyt alkuperäisessä aiheessa ja puhunut 6-7 v lapsista sekä 8-9 h yksinoloista, parin syrjähypyn lisäksi.
 
Viimeksi muokattu:
"vieras"
jotka vie lapsia huostaan! nimiähän täällä ei saa antaa joten! Se siitä! Sen voin sanoa että itellä lapset ja tulee urputtumaan että jätän yksin lapset! Itse kotona ja aina tarvittaessa!...soskun akalla tuli soitto kun lapsi kysy juttuja!???? En tiiä miten tää homma nyt menee!
 
[QUOTE="vieras";25758402]jotka vie lapsia huostaan! nimiähän täällä ei saa antaa joten! Se siitä! Sen voin sanoa että itellä lapset ja tulee urputtumaan että jätän yksin lapset! Itse kotona ja aina tarvittaessa!...soskun akalla tuli soitto kun lapsi kysy juttuja!???? En tiiä miten tää homma nyt menee![/QUOTE]
Tosi selkeä ulosanti :flower:, tajusin ehkä kolme sanaa.
 
"trolli"
Mä taas olen pysynyt alkuperäisessä aiheessa ja puhunut 6-7 v lapsista sekä 8-9 h yksinoloista, parin syrjähypyn lisäksi.
No nyt en jaksa katsoa että kuka sanoi mitä, mutta aika hitonmoinen lynkkausmeininki tässä on ollut niitä vanhempia kohtaan, ketkä joskus joutuvat alakouluikäisensä jättämään yksin. Johan tässä on haukuttu vastuuttomaksi, kerrottu että pitää vaihtaa ammattia, tukiverkottomuuskin on aina omaa syytä, ja rahaakin pitäisi riittää kasapäin hoitohenkilökunnan palkkaamiseen niille alakouluikäisille. Näin kärjistetysti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25758293:
Aika paljon vaikuttaa sekin, missä asuu. Kun mä 20 vuotta sitten muutin tähän rivitaloyhtiöön, niin täällä jo valmiiksi naapurit tunsivat toisiaan. Tämä on iso taloyhtiö ja siihen aikaan täällä asui paljon lapsiperheitä. Kaikki asunnot kun ovat vähintään 90 neliötä. Naapurit tulivat juttelemaan ja koska pihat on pieniä, seinänaapurit usein jutustelivat puutarhahommia tehdessä aidan yli. Siihen aikaan ei vielä ollut tapana viedä isompia lapsia päiväkotiin, jos äiti oli vauvan kanssa kotona. Niinpä tuolla leikkipaikoilla oli aamusta iltaan lapsia vanhempineen.
Tuohon vaikuttaa myös paljon se kuinka avoimesti itse suhtautuu niihin lapsellisiin naapureihin.
Luonnollisesti ei synny mitään yhteisöllisyyttä, jos ei ole itse siihen valmis.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;25758451:
Tuohon vaikuttaa myös paljon se kuinka avoimesti itse suhtautuu niihin lapsellisiin naapureihin.
Luonnollisesti ei synny mitään yhteisöllisyyttä, jos ei ole itse siihen valmis.
Tuokin on totta.

Vastavuoroisuus on joillain vähän hakusessa. Heidän lapsiaan pitäisi hoitaa, mutta he eivät millään työn ja harrastusten ja kaiken muun ohessa jaksa kyllä hoitaa muiden lapsia...ei se toimi niin.
 
  • Tykkää
Reactions: Horuksen silmä
[QUOTE="trolli";25758429]No nyt en jaksa katsoa että kuka sanoi mitä, mutta aika hitonmoinen lynkkausmeininki tässä on ollut niitä vanhempia kohtaan, ketkä joskus joutuvat alakouluikäisensä jättämään yksin. Johan tässä on haukuttu vastuuttomaksi, kerrottu että pitää vaihtaa ammattia, tukiverkottomuuskin on aina omaa syytä, ja rahaakin pitäisi riittää kasapäin hoitohenkilökunnan palkkaamiseen niille alakouluikäisille. Näin kärjistetysti.[/QUOTE]

Taidat ottaa muiden mielipiteet liian henkilökohtaisesti?
 

Yhteistyössä