Naapurin 6v ja 7v kahdestaan vanhempien työpäivän ajan

Miten kotona voi olla tylsää? Joo...tiedän, että on lapsia, jotka eivät viihdy yksin ja jotka eivät keksi itselleen tekemistä. Mutta on myös lapsia, joilla ei ole tarpeeksi aikaa olla kotona voidakseen tehdä kaikkea, mitä haluaisivat tehdä.

Kyllä tuntikausien yksinolo voi olla tylsää. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin sosiaalisia otuksia, jotka kaipaavat juttuseuraa & kaveria.

 

Off topic, mua on palstalla tosi usein sanottu liian välinpitämättömäksi, lapsensa heitteille jättäväksi, jos esim. 6 v on käynyt itsekseen kioskilla tai 4-5 v ulkoillut kotipihassa itsekseen. Nyt olenkin äiti, joka paapoo lapsiaan eikä anna heidän olla hetkeäkään yksin

Noinhan se menee :saint:
Lapsille voi antaa ikätason mukaista vapautta, vaikka ei jättäisikään heitä yksin koko päiväksi.

 

Ihan fiksuja aikuisia heistä on tosiaan kasvanut

Kaikilla avainlapsilla ei vältämättä ole yhtä hyvä elämä.

 

Off topic, mua on palstalla tosi usein sanottu liian välinpitämättömäksi, lapsensa heitteille jättäväksi, jos esim. 6 v on käynyt itsekseen kioskilla tai 4-5 v ulkoillut kotipihassa itsekseen. Nyt olenkin äiti, joka paapoo lapsiaan eikä anna heidän olla hetkeäkään yksin

Sä oot itse kuule polkusi valinnut. Varaudu vaan siihen,että pumpulissa kasvatetut lapsesi asuvat vielä 40 vuoden päästäkin peräkammarissasi.

 

Kyllä tuntikausien yksinolo voi olla tylsää. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin sosiaalisia otuksia, jotka kaipaavat juttuseuraa & kaveria.

Tuokin on varmaan sukuvika Mulla saattoi esikoinen aloittaa jonkun öljyvärimaalauksen tekemisen aamupäivällä herättyään ja maalasi sitä koko päivän ruokailua ja vessassa käyntiä lukuunottamatta siihen asti, kun mä tulin töistä. Ja jatkoi seuraavana päivänä. Kuopuskin saattoi aamusta iltaan rakentaa jotain Lego-kaupunkia. Se täytyy sanoa, että mulla on lapset, jotka viihtyvät loistavasti myös ihan itsekseenkin. Ovat aina keksineet itselleen tekemistä ilman, että on joku muu ehdottamassa sitä tekemistä. Kaverit ovat kivoja, mutta maailma ei kaadu siihen, jos ei joka päivä ole kaveria. Joitain asioita kun ihan mielellään tekee yksin.

 

Kyllä tuntikausien yksinolo voi olla tylsää. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin sosiaalisia otuksia, jotka kaipaavat juttuseuraa & kaveria.

Niin kelpaako ne samanikäiset sisarukset seuraksi? Vai ovatko he yksin keskenäänkin?

Jos nyt olisi vuosi 2014, ja mies olisi iltavuorossa, minä olisin iltavuorossa. Lapset 7 ja 9. Koulupäivä olisi ohi, taksi olisi kuskannut vaikka siinä kahden maissa.
Kännykällä soiteltaisiin kuulumiset. Äitini ehkä kävisi töiden jälkeen moikkaamassa. Lapset kävisivät kysymässä naapurissa asuvaa kaveria pihalle leikkimään. Ottaisivat jääkaapista ruoan. 21.00 vanhemmat tulisivat kotiin, tehtäisiin iltapesut ja kerrottaisi kuulumiset. Loppuviikko olisikin isällä aamuvuoroa ja äidillä vapaata.
Mitä tässä olisi niin pahaa ja kamalaa?

 

Kaikilla avainlapsilla ei vältämättä ole yhtä hyvä elämä.

Kaikilla kothoidetuillakaan lapsilla ei ole välttämättä yhtä hyvä elämä.

 

Kaikilla kothoidetuillakaan lapsilla ei ole välttämättä yhtä hyvä elämä.

Voimmekin päätellä kaksplussalaisten mielipiteistä, että kaikkien vuorotöitä tekevien lapset ovat auttamattomasti traumatisoituneita ja onnettomia. Vaikka tuntimääräisesti todennäköisesti vanhemmat ovat kuukaudessa enemmän paikalla kuin näiden 8-16 töitä tekevien.

 

Kaikilla kothoidetuillakaan lapsilla ei ole välttämättä yhtä hyvä elämä.

Totta.
Etukäteen ei voi tietää miten onnettomia tai onnellisia ihmisiä lapsistamme kasvaa. Jokainen voi vaan koittaa parhaansa mukaan suoda turvallisen lapsuuden jälkikasvulleen.

 

Totta.
Etukäteen ei voi tietää miten onnettomia tai onnellisia ihmisiä lapsistamme kasvaa. Jokainen voi vaan koittaa parhaansa mukaan suoda turvallisen lapsuuden jälkikasvulleen.

Näin juuri. Ja oman lapsensa tuntee itse parhaiten. Joku lapsi voi tuntea olonsa isossakin ryhmässä yksinäiseksi ja turvattomaksi, mutta yksin kotona taas mukavaksi ja turvalliseksi. Yksin oleminen ei kuitenkaan saisi tulla lapselle yllätyksenä vaan sitä harjoitellaan riittävän usein ja pitkään etukäteen.

*muoks* Lisään vielä, että nykypäivänä yksin oleminen tuntuu olevan suorastaan mörkö joillekin. Jo pieniä lapsia päiväkodeissa koitetaan painostaa muiden mukaan eikä ymmärretä, että kaikki lapset eivät ole yltiösosiaalisia vaan viihtyvät varsin hyvin itsekseenkin. Yksin olemisesta on tehty negatiivinen asia, josta lapsen pitäisi keinolla millä hyvänsä pyrkiä pois. Jopa vastoin omaa perusluonnettaan. Lapselle annetaan kuva, että hänessä on jotain vikaa, jos viihtyy yksin.

 

[QUOTE="trolli";25757572]Voimmekin päätellä kaksplussalaisten mielipiteistä, että kaikkien vuorotöitä tekevien lapset ovat auttamattomasti traumatisoituneita ja onnettomia. Vaikka tuntimääräisesti todennäköisesti vanhemmat ovat kuukaudessa enemmän paikalla kuin näiden 8-16 töitä tekevien.[/QUOTE]

Mun mielestä on varsin puusilmäistä tulkintaa, jos tosiaan saa tästä ketjusta sen kuvan että KAIKKIEN VUOROTYÖLÄISTEN LAPSET OVAT AUTTAMATTOMASTI TRAUMATISOITUNEITA JA ONNETTOMIA.

 

Mun mielestä on varsin puusilmäistä tulkintaa, jos tosiaan saa tästä ketjusta sen kuvan että KAIKKIEN VUOROTYÖLÄISTEN LAPSET OVAT AUTTAMATTOMASTI TRAUMATISOITUNEITA JA ONNETTOMIA.

Sä oot itse kuule polkusi valinnut. Varaudu vaan siihen,että pumpulissa kasvatetut lapsesi asuvat vielä 40 vuoden päästäkin peräkammarissasi.

Mutta tämä ei ole puusilmäistä tulkintaa?

 

Mun mielestä on varsin puusilmäistä tulkintaa, jos tosiaan saa tästä ketjusta sen kuvan että KAIKKIEN VUOROTYÖLÄISTEN LAPSET OVAT AUTTAMATTOMASTI TRAUMATISOITUNEITA JA ONNETTOMIA.

Juu. Eikä meillä miehen vuorotyö ole lasten yksinoloa lisännyt, päinvastoin vähentänyt...lähes aina jompikumpi vanhemmista kotona

Mutta siihen emme lähde, että sekä minä että mies tehtäisiin vuorotyötä. Jo pelkästään senkin takia että vuoropäiväkoti ei kiehdo, eikä lasten iltaiset yksinolotkaan.

 

[QUOTE="trolli";25757653]Mutta tämä ei ole puusilmäistä tulkintaa? [/QUOTE]

Ei vaan se on Anatolialle kohdennettua sarkasmia. Mutta tulkitse sinä sitä miten haluat.

 

Ei vaan se on Anatolialle kohdennettua sarkasmia. Mutta tulkitse sinä sitä miten haluat.

Ja mun kommentti oli keittikselle suunnattua sarkasmia. Mutta tulkitse miten haluat.

 

Mä suosittelisin ratkaisuksi sitä, että hommataan sellainen ammatti, jossa ei tarvitse lapsia jättää niin pitkäksi aikaa yksin. Mä en ikinä jättäisi. Mä olen yksinhuoltaja, ja aikaisempi ammattini oli sellainen, että vuorotyö olisi ollut välttämätöntä. Mulle on kuitenkin ihan selvää, etten missään tapauksessa tule jättämään lapsia kotiin yksin niin pitkäksi aikaa (esim. oman ilta- tai yövuoron ajaksi), siksi olenkin hommaamassa toista ammattia hyvissä ajoin ennen kuin he edes menevät kouluun. Mikron käyttö ja leivän teko on ihan hyvä juttu osata, mutta ei korvaa aikuisen huolenpitoa.

Tää on kyllä aika absurdi ajatus, esim sairaanhoitajan on vaikea löytää työpaikkaa jossa ei olisi lainkaan iltavuoroja. Eikä muutaman vuoden takia ole järkevää kokonaan vaihtaa ammattia pois alalta josta pitää. Minusta ratkaisuna pitäisi olla enemmän juuri näitä iltapäivä ja harrastekerhoja, ja esimerkiksi seurakunta voisi järjestää (vaikka maksullista) ohjelmaa myös hiihtolomaviikoilla.

Edelleenkään en tajua sitä että ei ole mitään maksullistakaan hoitopaikkaa tarjolla lapsille hiihtoloman, syysloman ja kesäloman ajalle. Edes osaksi aikaa. Suurimmalla osalla aikuisista vuosilomaa on vain se 5 viikkoa ja se ei mitenkään riitä kaikkiin näihin koululaisten vapaisiin.

Omassa kaupungissa myös päiväkodit ovat kiinni hiihtolomaviikon ja sitä en voi käsittää. Mikä yleismaailmallinen vapaaviikko töistä tuo hiihtoloma muka on?

 

Mä en jaksa ymmärtää sitä, että nykyäänkin lasten saavutettua se maaginen seitsemän vuoden ikä ajatellaan, että lapsi on nyt valmis. Ihan kaikkeen. Jopa siihen yksinoloon ja vastuuseen. Tai että lähdetään jorinoimaan siitä 70-80- lukulaisten lasten pärjäämisistä. Kun se tilanne oli kaikkinensa niin eri! Ei silloin ollut vaihtoehtoja. Lasten ja vanhempien oli pakko.

Nyt on ns. pelit ja vehkeet, vaikutusmahdollisuudet, järjestelyerät. On vain järjenköyhyyttä olla käyttämättä niitä mahdollisuuksia, joita on tarjolla. Kovalla hinnalla uhrataan lapsen oikeudet.

 

[QUOTE="vieras";25757722]Tää on kyllä aika absurdi ajatus, esim sairaanhoitajan on vaikea löytää työpaikkaa jossa ei olisi lainkaan iltavuoroja. Eikä muutaman vuoden takia ole järkevää kokonaan vaihtaa ammattia pois alalta josta pitää. Minusta ratkaisuna pitäisi olla enemmän juuri näitä iltapäivä ja harrastekerhoja, ja esimerkiksi seurakunta voisi järjestää (vaikka maksullista) ohjelmaa myös hiihtolomaviikoilla.

Edelleenkään en tajua sitä että ei ole mitään maksullistakaan hoitopaikkaa tarjolla lapsille hiihtoloman, syysloman ja kesäloman ajalle. Edes osaksi aikaa. Suurimmalla osalla aikuisista vuosilomaa on vain se 5 viikkoa ja se ei mitenkään riitä kaikkiin näihin koululaisten vapaisiin.

Omassa kaupungissa myös päiväkodit ovat kiinni hiihtolomaviikon ja sitä en voi käsittää. Mikä yleismaailmallinen vapaaviikko töistä tuo hiihtoloma muka on?[/QUOTE]

Niin onkin, siksi mä vaihdoinkin alaa. Mä olen kyllä valmis vaihtamaan alaa muutamankin vuoden vuoksi, pääsee siihen sitten takaisin jos haluaa. Mutta tosiasiahan on, ettei yksinhuoltaja voi tehdä vuorotöitä ainakaan koko lasten ala-asteaikana, eikä varmaan "kaksinhuoltajakaan" jos molemmat vanhemmat on vuorotyössä ja usein yhtä aikaa illoissa.

Meidän kaupungissa osa päiväkodeista toimii supistetulla toiminnalla hiihtoloman, osa on kiinni, varmaan siksi, että ainakin koululaisten sisarukset päiväkodeista häviää ja se on myös luontevin ajankohta järjestää suurin osa työntekijöiden lomista, joita on sijaisten puutteen vuoksi usein hankala muulloin järjestää.

 

omat lapseni ovat mieluummin keskenään kotona kuin jossain ip-kerhossa tai jonku vieraan hoitajan kanssa. Viihtyvät keskenään hyvin ja ovat hitaita syttymään, joten miksi olisin heitä kiusannut ja väkisin pakottanut ip-kerhoon tai sitten hommannut jonkun vieraan hoitamaan?

Ovat muutenkin varovaisia ja järkeviä. Tiedän muutaman samanikäisen, joita en näin pari vuotta vanhempanakaan arvaisi jättää keskenään kotio tuntia paria pitemmäksi ajaksi,

Muistan kun meillä oli kotona kotiapulainen, kun olin ekaluokalla. Meillä ei kemiat kohdannu ja ahisti sen läsnäolo. Olin tyytyväinen kun pikkuveljet meni hoitoon, eikä tarvinnut enää kotiapulaisen kanssa tulla juttuun.

 

en todellakaan jättäisi enkä varsinkaan antaisi niille lupaa kokkailla mitään makarooneja ja jauhelihoja keskenään voi helvetti. Meillä ei 9-vuotias saa hellalla kokkailla mitään, vedenkeittimellä saa teetä keittää ja sekin jos nyt on aivan pakko sitä saada.

 

[QUOTE="vieras";25757722]Tää on kyllä aika absurdi ajatus, esim sairaanhoitajan on vaikea löytää työpaikkaa jossa ei olisi lainkaan iltavuoroja. Eikä muutaman vuoden takia ole järkevää kokonaan vaihtaa ammattia pois alalta josta pitää. Minusta ratkaisuna pitäisi olla enemmän juuri näitä iltapäivä ja harrastekerhoja, ja esimerkiksi seurakunta voisi järjestää (vaikka maksullista) ohjelmaa myös hiihtolomaviikoilla.

Edelleenkään en tajua sitä että ei ole mitään maksullistakaan hoitopaikkaa tarjolla lapsille hiihtoloman, syysloman ja kesäloman ajalle. Edes osaksi aikaa. Suurimmalla osalla aikuisista vuosilomaa on vain se 5 viikkoa ja se ei mitenkään riitä kaikkiin näihin koululaisten vapaisiin.

Omassa kaupungissa myös päiväkodit ovat kiinni hiihtolomaviikon ja sitä en voi käsittää. Mikä yleismaailmallinen vapaaviikko töistä tuo hiihtoloma muka on?[/QUOTE]

Joo eipä kouluikäisille enää ole paljoa mitään hoitomahdollisuuksia tarjolla. :/

Ja cesiliat ynnä muut vaihdelkoot minkä kerkeää ammatteja. Kaikille tuollainen ammattivaihtosompailu ei edes ole mahdollista.

ja Anatolia, kai ymmärrät että sinun tukiverkkosi on poikkeuksellisen laaja? Minullakin kyllä on muutamia ihmisiä, anoppi joka asuu 70km päässä, isäni saman matkan päässä, ja äitini samassa kaupungissa. Kavereilla on omat perheensä ja vuorotyönsä. Ei voi olla yllätys että nykyaikana perheet ovat melko lailla yksinään pärjäämässä.
Kaupunki ei vuorotöissä olevien kouluikäisiä lapsia vuorohoitoon ota.

Vuorojen sumplailu onnistuu toisissa paikoissa hyvin, toisissa huonosti. Tulevaisuutta on tuolla saralla vähän huono ennustaa. Mutta lapseni tuntien tämäkin elämänvaihe menee hienosti.


Me kaikki kyllä teemme minkä voimme, ja yritetään parhaamme.

 

omat lapseni ovat mieluummin keskenään kotona kuin jossain ip-kerhossa tai jonku vieraan hoitajan kanssa. Viihtyvät keskenään hyvin ja ovat hitaita syttymään, joten miksi olisin heitä kiusannut ja väkisin pakottanut ip-kerhoon tai sitten hommannut jonkun vieraan hoitamaan?

Ovat muutenkin varovaisia ja järkeviä. Tiedän muutaman samanikäisen, joita en näin pari vuotta vanhempanakaan arvaisi jättää keskenään kotio tuntia paria pitemmäksi ajaksi,

.

Näin ovat minunkin lapset.

 

Mä en jaksa ymmärtää sitä, että nykyäänkin lasten saavutettua se maaginen seitsemän vuoden ikä ajatellaan, että lapsi on nyt valmis. Ihan kaikkeen. Jopa siihen yksinoloon ja vastuuseen. Tai että lähdetään jorinoimaan siitä 70-80- lukulaisten lasten pärjäämisistä. Kun se tilanne oli kaikkinensa niin eri! Ei silloin ollut vaihtoehtoja. Lasten ja vanhempien oli pakko.

Nyt on ns. pelit ja vehkeet, vaikutusmahdollisuudet, järjestelyerät. On vain järjenköyhyyttä olla käyttämättä niitä mahdollisuuksia, joita on tarjolla. Kovalla hinnalla uhrataan lapsen oikeudet.

Veit sanat suustani! Mä kanssa ihmettelen että kun lapsi menee kouluun niin se yhtäkkiä onkin niin iso että pärjää yksin??????

 

en todellakaan jättäisi enkä varsinkaan antaisi niille lupaa kokkailla mitään makarooneja ja jauhelihoja keskenään voi helvetti. Meillä ei 9-vuotias saa hellalla kokkailla mitään, vedenkeittimellä saa teetä keittää ja sekin jos nyt on aivan pakko sitä saada.

Ihanko tosi??

 

[QUOTE="trolli";25757927]
ja Anatolia, kai ymmärrät että sinun tukiverkkosi on poikkeuksellisen laaja? Minullakin kyllä on muutamia ihmisiä, anoppi joka asuu 70km päässä, isäni saman matkan päässä, ja äitini samassa kaupungissa. Kavereilla on omat perheensä ja vuorotyönsä.

[/QUOTE]
On mun kavereillakin omat perheensä ja osalla vuorotyönsä. Me autetaan toisiamme silti, tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan, ja ollaan itse tämä tukiverkostomme luotu. Ei vuorotyö ja omat lapset ole olleet esteenä auttaa aika ajoin myös kamua. Lisäksi on naapureihin hyvät ja läheiset suhteet. Ja tukiverkon osana nykyään myös esikoisen koulukavereiden vanhempia - samoin kuin me ollaan heidän tukiverkkonsa osa vastavuoroisesti.

Mun vanhemmat asuu lähellä, anoppi toisella mantereella. Vanhempani ovat lasten kanssa kyllä, mutta eivät tietenkään aina tarvittaessa pysty, eikä tarvitsekaan pystyä kun heillä on oma elämänsä (työ, vapaa-ajan harrastukset ja luottamustoimet, kesämökki, vene).

Väitän, että jos on tahtoa, niin vastaavanlaisen kaveritukiverkon luominen onnistuu kyllä miltei jokaiselta.