Naapurin 6v ja 7v kahdestaan vanhempien työpäivän ajan

[QUOTE="trolli";25757214]Niinpä. Mikäköhän siinä kotona on sitten niin pelottavaa? Itse kyllä muistan hyvin miten koulun jälkeen menin tyhjään kotiin, tein välipalaa, luin aku ankkaa ja tein läksyt. Sitten saatoin mennä naapurin tytön kanssa leikkimään, kunnes molempien vanhemmat tulivat kotiin. Siihen aikaan se oli ihan normaalia, nyt ollaan soittamassa lastensuojeluun.[/QUOTE]

Eipä sultakaan varmaan kysytty haluatko olla yksin eli se oli ennen itsestäänselvyys Luojan kiitos nykyään yritetään pitää lapsista vähän parempaa huolta kuin ennen!
Ja en oikein ymmärrä miten joku voi haluta lapselleen yhtä kurjat oltavat kuin itsellään on ollut lapsena. Tyyliin "kyllä minäkin ennen kärsin niin lapsenikin saavat kärsiä"

 

[QUOTE="trolli";25757214]Niinpä. Mikäköhän siinä kotona on sitten niin pelottavaa? Itse kyllä muistan hyvin miten koulun jälkeen menin tyhjään kotiin, tein välipalaa, luin aku ankkaa ja tein läksyt. Sitten saatoin mennä naapurin tytön kanssa leikkimään, kunnes molempien vanhemmat tulivat kotiin. Siihen aikaan se oli ihan normaalia, nyt ollaan soittamassa lastensuojeluun.[/QUOTE]
Normaalia se oli omien lastenikin kouluaikoina. Ja joo, onpa esikoinen kiittänytkin mua siitä, että en kasvattanut häntä pumpulissa. Pienin askelin kohti elämää ja niitä askelia alettiin ottamaan sitä mukaa, kun lapsi siihen kykeni.

 

Eli kyse on enemmänkin vanhempien peloista. Ja se varmasti on ihan totta. Mä ymmärrän myös nuo tutkimukset, koska useimmilla ihmisillä nykyisin lasten itsenäistyminen tarkoittaa todellakin sitä, että lapset ovat yksin. Ei tunneta naapureita niin hyvin, että lapset kokisivat yhteisön, jonka ympäröimänä elävät, turvallisiksi. Ainoat turvalliset aikuiset tämän päivän lapsille ovat äiti ja isä sekä joku palkkansa eteen lapsia hoitava. Mun mielestä tärkeämpää lapselle on, että hän tietää jonkun tutun aikuisen, jonka puoleen voi ongelmatilanteissa kääntyä. Ei sen aikuisen tarvitse olla samassa huushollissa. Monet tämän päivän lapset vaan eivät tunne ympäristöään turvalliseksi. Elämä on valintoja ja joskus se valinta on asua paikassa, jossa ympäristökin on turvallinen.

Meidän lapsilla on mahtava määrä luotettavia aikuisia elämässään. Ja sen ansiosta heidän ei tarvitsekaan olla 6-7 v iässä tai vielä hiukan isompanakaan sitä 8-9 h kerrallaan yksin - kun on tukiverkostoa apuna. Ympäristökin on turvallinen, tunnemme naapurit, pidän kotiamme turvallisena, jne. Mutta on silkka periaatekysymys, että lapsia ei yksin päivän ajaksi jätetä. Ei kyse ole ainakaan mun kohdalla pelosta vaan periaatteesta. Lapsen ei pidä joutua olemaan vastuussa itsestään koko pitkää päivää. Ei kouluikäisen, saati sitten tuon kuusivuotiaan joka aloittaa koulutiensä elokuussa 2013 ja on siis päiväkoti-ikäinen edelleen.

Jos lapsella on naapurin täti katsomassa perään, ja jos lapsi viettää osan päivästä kaverinsa luona tämän äidin/isän ollessa kotona, niin ei se mitään yksinoloa sitten ole. Se on sitä, että tukiverkosto on apuna. Ja se on hyvä asia, hieno järjestely. Siinä, että lapsi on yksin kotona 8-9 h ei taas ole yhtikäs mitään hienoa. Se on välinpitämättömyyttä.

 

[QUOTE="vieras";25757281]Eipä sultakaan varmaan kysytty haluatko olla yksin eli se oli ennen itsestäänselvyys Luojan kiitos nykyään yritetään pitää lapsista vähän parempaa huolta kuin ennen!
Ja en oikein ymmärrä miten joku voi haluta lapselleen yhtä kurjat oltavat kuin itsellään on ollut lapsena. Tyyliin "kyllä minäkin ennen kärsin niin lapsenikin saavat kärsiä"[/QUOTE]
Mun lapseni eivät edes halunneet koulun jälkeen minnekään hälisevään lapsiryhmään. Nauttivat siitä, kun saivat tulla rauhassa kotiin ja hiljaisuuteen. Molemmat lapseni ovat olleen päiväkodissa ja siten tottuneet siihen, että hälinää on monta tuntia ympärillä. Alaluokilla suuressa koulussakin oli jatkuvasti hälinää, joten paljon mieluummin olivat koulun jälkeen kotona. Välillä yksi, välillä parin kaverin kanssa ja välillä ulkona tai kavereilla. Mut joo...viihdyn itsekin hiljaisuudessa, joten ehkä tämä on vain sukuvika.

 

[QUOTE="trolli";25757256]Ajattelet siis että vuorotyöläisten kouluikäiset lapset olivat 80 luvulla jossain hoidossa vai?[/QUOTE]

80-luvulla vanhemmat tupakoivat asunnoissa ja altistivat lapset passiiviselle tupakoinnille. Tupakkatuotteita myytiin 16-vuotiaille. Asiat ovat onneksi menneet parempaan suuntaan.
Olisi kiinnostavaa nähdä tilastoja miten nämä ihmiset ovat pärjänneet elämässään, jotka jätettiin pitkiksi päiviksi tai öiksi yksin lapsuudessaan.

 

lapsesta tosi tosi riippuvaisen vanhemmista. 40 ja asut viellä kotona! hei haloo! Nykysin se että on puhelin ja aina voi soittaa vanhemmille!

 

Mun lapseni eivät edes halunneet koulun jälkeen minnekään hälisevään lapsiryhmään. Nauttivat siitä, kun saivat tulla rauhassa kotiin ja hiljaisuuteen. Molemmat lapseni ovat olleen päiväkodissa ja siten tottuneet siihen, että hälinää on monta tuntia ympärillä. Alaluokilla suuressa koulussakin oli jatkuvasti hälinää, joten paljon mieluummin olivat koulun jälkeen kotona. Välillä yksi, välillä parin kaverin kanssa ja välillä ulkona tai kavereilla. Mut joo...viihdyn itsekin hiljaisuudessa, joten ehkä tämä on vain sukuvika.

Sama sukuvika täällä, tykkäsin olla "iso" ja pärjätä. En todellakaan kärsinyt siitä.

 

Eduskunta - valtiopäiväasiakirjat

Lapset itsenäistetään Suomessa hyvin nuorina. Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan Suomessa vallitsee pärjäämisen kulttuuri, jossa pientenkin lasten odotetaan suoriutuvan tehtävistään itsenäisesti. Tämä voi johtaa siihen, että huolehtimista pidetään ylihuolehtimisena ja lapsia tahattomasti laiminlyödään itsenäistämällä heidät liian aikaisin.

Lapsiasiavaltuutetun mukaan alle 12-vuotiasta lasta ei pitäisi jättää yksin pitkäksi aikaa, sillä itsenäisenkin oloinen koululainen kaipaa vanhempien aikaa. Vaikka lapsi pärjäisi näennäisesti, yksinolo herättää hänessä turvattomuuden tunnetta. Akatemiaprofessori Lea Pulkkinen on tuonut julki huolensa suomalaisten lasten hyvinvoinnista. Pulkkisen mukaan hyvin vakava lapsen kehitykseen liittyvä riski sisältyy ilman aikuisen valvontaa vietettyihin iltapäiviin.

Suomalaisessa kaksostutkimuksessa todetaan, että yksinolon tuntimäärä korreloi mm. seuraaviin asioihin: vaikeus päästä uneen, tyytymättömyys itseen, onnettomuuksiin joutuminen, ajan viettäminen tovereiden kodeissa, nuorten tapaamispaikoissa ja kaupungilla tai kylällä, alkoholia käyttävien tovereiden olemassaolo, oluen ja tupakan myynnin ikärajoitusten vastustaminen, koti-ilmapiirin ongelmat sekä vanhempien vähäinen tieto siitä, missä nuori viettää aikaansa tai miten hän käyttää rahansa.

Sosiaalipsykologian dosentti Riitta Lahikaisen ja professori Pauli Niemelän tekemän tutkimuksen mukaan lapsia kannustetaan olemaan reippaina yksin kotona tai tovereiden kanssa, mutta noin neljäsosa lapsista tuntee olevansa liikaa yksin ja yhtä suuri osa uskoi, että heitä ei kuunneltu. Tutkimustietoa alakoululaisten peloista ja yksinäisyyden kokemuksista oli niukasti, mutta havaintoja oli kylliksi tilanteen vakavuuden ymmärtämiseksi.

 

Jos lapsella on naapurin täti katsomassa perään, ja jos lapsi viettää osan päivästä kaverinsa luona tämän äidin/isän ollessa kotona, niin ei se mitään yksinoloa sitten ole. Se on sitä, että tukiverkosto on apuna. Ja se on hyvä asia, hieno järjestely. Siinä, että lapsi on yksin kotona 8-9 h ei taas ole yhtikäs mitään hienoa. Se on välinpitämättömyyttä.

Ihan mielenkiinnosta, kuinka kauan sinun mielestä lapsi on liian pieni olemaan yksin? Minkä ikäisenä sinun mielestä lapsi voi olla joskus päivän yksin?

 

Mun lapseni eivät edes halunneet koulun jälkeen minnekään hälisevään lapsiryhmään. Nauttivat siitä, kun saivat tulla rauhassa kotiin ja hiljaisuuteen. Molemmat lapseni ovat olleen päiväkodissa ja siten tottuneet siihen, että hälinää on monta tuntia ympärillä. Alaluokilla suuressa koulussakin oli jatkuvasti hälinää, joten paljon mieluummin olivat koulun jälkeen kotona. Välillä yksi, välillä parin kaverin kanssa ja välillä ulkona tai kavereilla. Mut joo...viihdyn itsekin hiljaisuudessa, joten ehkä tämä on vain sukuvika.

Oliko ne siis koulun jälkeen yksin kotona 8-9 h ajan, vaiko vähemmän aikaa?

On meilläkin koululainen tullut aika ajoin jo kuusivuotiaana ekaluokkalaisena tyhjään kotiin, ottanut välipalaa, tehnyt läksyt, katsonut telkkaria, mennyt ulos tai kaverille. Mutta ei sitä yksinoloa ole montaa tuntia kestänyt. Iltapäiväkerhossa ei ole ollut, harrastekerhoissa koulun jälkeen kyllä (koulu siis järjestää sellaisia, kestää 1-2 h).

Miksi mä näen ja tajuan eron muutaman tunnin iltapäiväisessä yksinolossa & koko vanhempien työpäivän ajan kestävässä yksinolossa, mutta niin moni muu ei?

 

mun yksi kaveri oli ihan kauhuissaan, kun kuuli, että 7vuotiaamme on ekaluokan alusta saakka ollut iltapäivisin yksin kotona n.2-4h riippuen päivästä.
hienosti on tytöllä mennyt, hällä toisinaan kaveri seurana ja joskus menee kaverille kylään, silloin kun tulee yksin kotiin niin seurana on 3koiraa, kani ja akvaario
tyttö osaa laittaa itsellleen välipalan (jugurttia,leipää ja maitoa ja hedelmä)
nyt onkin sitten kesäloma edessä ja tässä pähkäilemme, että miten toimitaan, tytölle tulisi kotiin jäädessään 5h yksinoloa, ei kuitenkaan jokapäivä´, sillä mummu pystyy pitämään seuraa muutamina päivin'ä viikosta ja pappa luvannut kuskata mökille joinain päivinä.

 

80-luvulla vanhemmat tupakoivat asunnoissa ja altistivat lapset passiiviselle tupakoinnille. Tupakkatuotteita myytiin 16-vuotiaille. Asiat ovat onneksi menneet parempaan suuntaan.
Olisi kiinnostavaa nähdä tilastoja miten nämä ihmiset ovat pärjänneet elämässään, jotka jätettiin pitkiksi päiviksi tai öiksi yksin lapsuudessaan.

Sehän ainakin johtu siitä että tupakoi! Tupakka vielä pienempi paha kuin helsingin keskustan saasteet ja home!

 

Sosiaalipsykologian dosentti Riitta Lahikaisen ja professori Pauli Niemelän tekemän tutkimuksen mukaan lapsia kannustetaan olemaan reippaina yksin kotona tai tovereiden kanssa, mutta noin neljäsosa lapsista tuntee olevansa liikaa yksin ja yhtä suuri osa uskoi, että heitä ei kuunneltu. Tutkimustietoa alakoululaisten peloista ja yksinäisyyden kokemuksista oli niukasti, mutta havaintoja oli kylliksi tilanteen vakavuuden ymmärtämiseksi.

Niin, neljäsosa. Vaan neljäsosa. Liikaa yksin? Luulen että monen virka-aikaan töitä tekevän lapsi joutuu olemaan enemmän yksin kun meidän lapset jos joskus osuu iltavuorot molemmille. Se kuitenkin tulee olemaan aika harvinainen tilanne.

 

[QUOTE="vieras";25757334]lapsesta tosi tosi riippuvaisen vanhemmista. 40 ja asut viellä kotona! hei haloo! Nykysin se että on puhelin ja aina voi soittaa vanhemmille![/QUOTE]

Outoa. Mulla on aina ollut joku kotona tai mahdollisuus viettää aikaa jonkun aikuisen kanssa jos iltapäivällä ei ketään ole ollut kotona. Aina järjestettiin mahdollisuus (minulle) muuhunkin kuin yksinoloon. Silti en ole riippuvainen vanhemmistani enkä asu heidän kanssaan, olen nyt 33 vuotias. Meillä on kyllä erittäin läheiset välit, mutta ei minkäänlaista riippuvuutta.

 

[QUOTE="vieras";25757369]Sehän ainakin johtu siitä että tupakoi! Tupakka vielä pienempi paha kuin helsingin keskustan saasteet ja home![/QUOTE]

Äidinkieli ei taida olla vahvin alasi.

 

[QUOTE="trolli";25757354]Ihan mielenkiinnosta, kuinka kauan sinun mielestä lapsi on liian pieni olemaan yksin? Minkä ikäisenä sinun mielestä lapsi voi olla joskus päivän yksin?[/QUOTE]
Varmaan joku kolmasluokkalainen voi olla jo vanhempien koko työpäivän ajan yksin. Mutta ei mun mielestä silloinkaan ihan kirjaimellisesti kokonaan yksin, vaan edes osan päivästä voisi olla kaveri seurana tai jotain...ihan vaan siksikin ettei ole tylsää.

 

http://www.sosiaalipoliittinenyhdistys.fi/janus/0406/4_06_Pohjola.pdf

Tässä artikkelissa lapsuuden luonnetyyppiä, sen
sisältöä ja toivottavia ominaisuuksia, kuten kestoa,
tutkitaan koululapsuuden, ja vielä tarkemmin
rajattuna ”iltapäivälapsuuden ”osalta. Huoli
koululaisten iltapäivistä kohdistui nimenomaan
lapsen yksin pärjäämiseen. Suotavana ei pidetty,
että seitsemän ja kahdeksan vuotta vanhat lapset
ovat ilman aikuisten valvontaa. Tämän katsottiinolevan merkki lapsuuden lyhenemisestä.
Artikkelin lopussa pohditaan, miten tutkimusaineistoista
nouseva lapsuuden luonnetyyppi
on suhteutettavissa keskusteluun siitä, millaista
aikaa elämme ja millaisia ihmisiä aikakautemme
suosii.

 

Oliko ne siis koulun jälkeen yksin kotona 8-9 h ajan, vaiko vähemmän aikaa?

On meilläkin koululainen tullut aika ajoin jo kuusivuotiaana ekaluokkalaisena tyhjään kotiin, ottanut välipalaa, tehnyt läksyt, katsonut telkkaria, mennyt ulos tai kaverille. Mutta ei sitä yksinoloa ole montaa tuntia kestänyt. Iltapäiväkerhossa ei ole ollut, harrastekerhoissa koulun jälkeen kyllä (koulu siis järjestää sellaisia, kestää 1-2 h).

Miksi mä näen ja tajuan eron muutaman tunnin iltapäiväisessä yksinolossa & koko vanhempien työpäivän ajan kestävässä yksinolossa, mutta niin moni muu ei?

Jos mun lapsi pääsee koulusta vaikka 14.00 niin tunteja tulisi 7 yksin. Ei 8-9. Ja jos siinä välissä vaikka äitini töistä päästessään kävisi moikkaamassa niin yksinolo vielä katkeaisi välissä. Kännykkä on käytössä. Ja vastapainona tuolle "pitkälle" yksinololle olisi kuitenkin monet päivät, kun äiti tai isä on koko päivän kotona esim. viikkovapailla.

Kumpi oikeasti on pahempi, harvoin tuo 7-8 tuntia vai lähes aina vaikka 4-5 tuntia?

 

Oliko ne siis koulun jälkeen yksin kotona 8-9 h ajan, vaiko vähemmän aikaa?

On meilläkin koululainen tullut aika ajoin jo kuusivuotiaana ekaluokkalaisena tyhjään kotiin, ottanut välipalaa, tehnyt läksyt, katsonut telkkaria, mennyt ulos tai kaverille. Mutta ei sitä yksinoloa ole montaa tuntia kestänyt. Iltapäiväkerhossa ei ole ollut, harrastekerhoissa koulun jälkeen kyllä (koulu siis järjestää sellaisia, kestää 1-2 h).

Miksi mä näen ja tajuan eron muutaman tunnin iltapäiväisessä yksinolossa & koko vanhempien työpäivän ajan kestävässä yksinolossa, mutta niin moni muu ei?

Vähemmän koulun jälkeen, mutta sitten oli syys-, joulu-, hiihto- ja kesälomat. Naisvaltaisella alalla käytännöllisesti katsoen kaikilla oli lapsia, joten lomalistat olivat kiertäviä. Noina lomapäivinä lapset olivat sen aikaa keskenään, kun mä olin töissä. En mä kuopuksen ollessa ekalla luokalla saanut sen paremmin koulujen syysloman kuin hiihtolomankaan aikaan lomaa. Ei ollut mun vuoroni olla lomalla silloin. Enkä 2,5 kk:tta kesälomaa. Lisäksi jouduin aikoinaan käyttämään aika paljon vuosilomapäiviä siihen, että kuskasin esikoista Lastenklinikalla ja Proteesisäätiöllä, joten lomapäiviä kului niihinkin esikoisen ollessa koululainen. Eihän "trollillakaan" kaikkina päivinä lapset joudu olemaan pitkään yksin, mutta välillä joutuvat.

 

Varmaan joku kolmasluokkalainen voi olla jo vanhempien koko työpäivän ajan yksin. Mutta ei mun mielestä silloinkaan ihan kirjaimellisesti kokonaan yksin, vaan edes osan päivästä voisi olla kaveri seurana tai jotain...ihan vaan siksikin ettei ole tylsää.

No mun lapset eivät olisi ikinä yksin, kun sisarukset ovat kuitenkin myös kotona. Ja kavereita on samassa talossa, samoin luotettavia aikuisia.

 

[QUOTE="trolli";25757379]Niin, neljäsosa. Vaan neljäsosa. Liikaa yksin? Luulen että monen virka-aikaan töitä tekevän lapsi joutuu olemaan enemmän yksin kun meidän lapset jos joskus osuu iltavuorot molemmille. Se kuitenkin tulee olemaan aika harvinainen tilanne.[/QUOTE]'

Musta se on kuitenkin enemmänkin aika paljon jos neljäsosa lapsista kokee olevansa liikaa yksin. Musta se on liikaa jos yksikin lapsi kokee elävänsä tilanteessa, jossa hän on liikaa yksin ilman aikuisen tukea.

 

Outoa. Mulla on aina ollut joku kotona tai mahdollisuus viettää aikaa jonkun aikuisen kanssa jos iltapäivällä ei ketään ole ollut kotona. Aina järjestettiin mahdollisuus (minulle) muuhunkin kuin yksinoloon. Silti en ole riippuvainen vanhemmistani enkä asu heidän kanssaan, olen nyt 33 vuotias. Meillä on kyllä erittäin läheiset välit, mutta ei minkäänlaista riippuvuutta.

Mä tulin kyllä koulusta tyhjään kotiin aika useinkin, mutta kun koulusta oli lomaa ja vanhemmilla ei ollut lomaa niin en minä yksin kotona ollut...olin mummolassa, kaverilla, kummitädin luona, tms.

Ihan liiankin itsenäinen olen ollut pienestä asti kuulemma . Kotoa muutin 19-vuotiaana, vanhempieni kanssa on edelleen läheiset välit, millään lailla pelokas tai avuton en todellakaan ole, enkä riippuvainen kenestäkään - en edes miehestäni millään tasolla.

Ja samaan pyrin omien lasteni kanssa. Vastuuta ja vapautta ikätason mukaan sopivasti, läheiset välit muttei riippuvuutta tai avuttomuutta.

Off topic, mua on palstalla tosi usein sanottu liian välinpitämättömäksi, lapsensa heitteille jättäväksi, jos esim. 6 v on käynyt itsekseen kioskilla tai 4-5 v ulkoillut kotipihassa itsekseen. Nyt olenkin äiti, joka paapoo lapsiaan eikä anna heidän olla hetkeäkään yksin

 

Varmaan joku kolmasluokkalainen voi olla jo vanhempien koko työpäivän ajan yksin. Mutta ei mun mielestä silloinkaan ihan kirjaimellisesti kokonaan yksin, vaan edes osan päivästä voisi olla kaveri seurana tai jotain...ihan vaan siksikin ettei ole tylsää.

Miten kotona voi olla tylsää? Joo...tiedän, että on lapsia, jotka eivät viihdy yksin ja jotka eivät keksi itselleen tekemistä. Mutta on myös lapsia, joilla ei ole tarpeeksi aikaa olla kotona voidakseen tehdä kaikkea, mitä haluaisivat tehdä.

 

Vähemmän koulun jälkeen, mutta sitten oli syys-, joulu-, hiihto- ja kesälomat. Naisvaltaisella alalla käytännöllisesti katsoen kaikilla oli lapsia, joten lomalistat olivat kiertäviä. Noina lomapäivinä lapset olivat sen aikaa keskenään, kun mä olin töissä. En mä kuopuksen ollessa ekalla luokalla saanut sen paremmin koulujen syysloman kuin hiihtolomankaan aikaan lomaa. Ei ollut mun vuoroni olla lomalla silloin. Enkä 2,5 kk:tta kesälomaa. Lisäksi jouduin aikoinaan käyttämään aika paljon vuosilomapäiviä siihen, että kuskasin esikoista Lastenklinikalla ja Proteesisäätiöllä, joten lomapäiviä kului niihinkin esikoisen ollessa koululainen. Eihän "trollillakaan" kaikkina päivinä lapset joudu olemaan pitkään yksin, mutta välillä joutuvat.

:flower:
Ja mitä olen kirjoituksiasi seurannut, on lapsistasi kasvaneet oikein fiksuja aikuisia.

 

[QUOTE="trolli";25757459]:flower:
Ja mitä olen kirjoituksiasi seurannut, on lapsistasi kasvaneet oikein fiksuja aikuisia. [/QUOTE]
Ihan fiksuja aikuisia heistä on tosiaan kasvanut