"Saako" lapseton sanoa ehdotuksia ongelmiin ?

[QUOTE="vieras";25753479]Ei tee,mutta sellainen jolla ei ole omia lapsia,ei voi mitenkään kuvitella mitä se elämä on äitinä ja vastuullisena 24/7. Mulla on lapseton täti,joka hoitaa mielellään muiden lapsia ja on sanonutkin että voi kuunnella koliikkilapsen itkua vaikka viikon,kun siinä on se ero että ei ole oma. Vieraiden lasten kanssa siinä asiassa ei ole niin sydänverellään mukana,tilannetta tarkastelee objektiivisesti eikä sitä kykene hahmottamaan miltä ihan oikeasti tuntuu elää jonkun asian kanssa jokapäiväistä elämää,kun itse pääsee siitä kuitenkin irtautumaan halutessaan.

En mä ole mikään sanomaan yhtään mitään vaikka sairaalle ihmiselle joka kärsii jatkuvista kivuista,kun en koskaan itse ole sitä elänyt.

Empaattinen voi olla ja voi yhdessä sen lasten vanhemman kanssa pohtia erilaisia juttuja,mutta tosiaan tuo "kyllä mää tierän ku olen serkun mukuloita hoitanu" on ihan perseestä.[/QUOTE]

Tuossahan se pointti tulikin eli VIERAIDEN LASKTEN KANSSA SIINÄ ASIASSA EI OLE SYDÄNVERELLÄÄN MUKANA, TILANNETTA TARKASTELEE OBJEKTIIVISESTI EIKÄ SITÄ KYKENE HAHMOTTAMAAN MILTÄ IHAN OIKEASTI TUNTUU ELÄÄ JONKUN ASIAN KANSSA JOKAPÄIVÄISTÄ ELÄMÄÄ, KUN ITSE PÄÄSEE SIITÄ KUITENKIN IRTAUTUMAAN HALUTESSAAN.

Eli eikö se ole hyvä, että joku pystyy katsomaan tilannetta ulkopuolelta ja kertomaan ehkä jonkun vinkin jota itse ei ole tullut ajatelleeksi..

Ulkopuolinen saattaa nähdä sellaisia asioita, joita ei väsyneenä itse enää näe eikä huomaa yhteyttä...

 

Minä taas ennemmin pähkäilen noita asioita juuri lapsettomien ystävieni kanssa, heiltä tulee paljon paremmat kommentit kuin muilta äideltä. Niin monella äidillä kun tuntuu olevan se takuuvarma tieto miten kaikki asiat ratkeaa, kosika on oma kokemus asiasta. Ja samaan ongelmaan on AINA sama ratkaisu, kyllä minä tiedän... Just joo.

Niinpä. Mä juttelen mieluummin lapsettoman äitipuoleni kanssa vauvajutuista kuin oman äitini tai anoppini. Kahdella jälkimmäisellä on mielestään asiantuntija-asema kun ovat kolmen lapsen äitejä. Anoppi luennoi vauvanhoidon itsestäänselvyyksiä, ja äitini luulee tuntevansa vauvani paremmin kuin minä itse. Erittäin rasittavaa.

 

Sitä kokemuksen syvää rintaääntä en nyt välttämättä jaksaisi pitkään keneltäkään, edes suurperheen äidiltä. Mutta muuten mielestäni keskusteluun sopii tulla mukaan ja kertoa niistä omista kokemuksista, oli ne saatu sitten omista tai läheisten lapsista, töistä tai vaikka koulunpenkiltä kuultu.

Enemmän kuin lapsellisuys/lspsettomuus tuohon vaikuttaa se oma asenne ja tyyli millä keskustelee. Jos se on sitä "minä toimin näin ja se toimi loistavasti, varmasti onnistuisi sun lapsellasikin jos viitsisit samaan panostaa" niin se tökkii. Muuten kuulen kyllä mielelläni näkemyksiä ja kokemuksia lapsettomalta ystävältäni jolla on monista jutuista enemmän kokemusta mm työnsä puolesta kuin minulla.

 

Nainen tarvitsee nimen omaan kuuntelijaa, eikä yleensä odota neuvoja.

 

Mä neuvon niin paljon työni puolesta perheitä kasvatuksellisissa asioissa, että kaverit osaa ottaa kyllä vinkit ym ihan hyvin vastaan. En tosin ikinä (ihan oikeasti ikinä) sano mitään yleispätevää faktaa tai vertaa mihinkään vaan lähestyn asiaa sen yksittäisen ongelman kautta. Toinen vältettävä juttu on se "mä tiedän miltä susta tuntuu" tai toisaalta se oman tiedon /ajatusten väheksyminen "eihän mulla omia lapsia ole niin en tiedä mutta...", tuon jälkeen kaikki sanottava on ikään kuin täysin mitätöntä.

 

Tuossahan se pointti tulikin eli VIERAIDEN LASKTEN KANSSA SIINÄ ASIASSA EI OLE SYDÄNVERELLÄÄN MUKANA, TILANNETTA TARKASTELEE OBJEKTIIVISESTI EIKÄ SITÄ KYKENE HAHMOTTAMAAN MILTÄ IHAN OIKEASTI TUNTUU ELÄÄ JONKUN ASIAN KANSSA JOKAPÄIVÄISTÄ ELÄMÄÄ, KUN ITSE PÄÄSEE SIITÄ KUITENKIN IRTAUTUMAAN HALUTESSAAN.

Eli eikö se ole hyvä, että joku pystyy katsomaan tilannetta ulkopuolelta ja kertomaan ehkä jonkun vinkin jota itse ei ole tullut ajatelleeksi..

Ulkopuolinen saattaa nähdä sellaisia asioita, joita ei väsyneenä itse enää näe eikä huomaa yhteyttä...

Ja toisaalta ulkopuolinen ei saata tajuta loppupeleissä yhtään mitään koko asiasta,on vaan ymmärtävinään kun on joskus nähnyt samanlaisen tilanteen vierestä kuitenkaan kokematta sitä itse henkilökohtaisesti.

 

[QUOTE="vieras";25753536]Ei mutta lapset käyttäytyvät yleensä vieraan hoitajan seurassa eri tavalla kuin äidin. Koti on se paikka ja äiti/isä se henkilö jolle voi kaiken purkaa ja jonka seurassa lapset uskaltavat käyttäytyä vähän vähemmän kiltistikin. Useimmiten joku lastenhoitaja joka vierailee vain kodissa näkee ihan erilaisen todellisuuden kuin se joka lasten kanssa asuu.

Eli et sä kyllä satunnaisilla lastenhoitokeikoilla vielä kovin syvää ymmärrystä lastenkasvatuksesta saa.

Eri juttu jos olisit esim lastenhoitaja päiväkodissa, pph tai lastentarhanope, jolla on työkokemusta reilusti.

Itsekin olen ollut päiväkodissa töissä, ja se ei vielä opettanut juuri mitään siitä miten oman lapsen kanssa toimitaan.[/QUOTE]

Minä olen hoitanut vuosia samoja lapsia. Hoidin nuorempana erästä pikkupoikaa muutaman kuukauden ikäisestä joka arki-iltapäivä kun hänen äitinsä oli iltalukiossa. Hoidin häntä paljon myös muutenkin kunnes hän oli jo kouluikäinen. Olen asunut erään sukulaisen luona ja hoitanut ja kasvattanut hänen lapsiaan. Tulen lasten kanssa hyvin toimeen ja ongelmia on ollut aika vähän - vaikka nämä lapset ovat takuulla hyvin tottuneita minuun eivätkä olleet yhtään vieraskoreita. Minulla on kaikkiin näihin lapsiin yhä jatkuvasti tiiviit suhteet. Mutta ilmeisesti en kuitenkaan voi tietää mitään lastenhoidosta kun en ole ko. lapsia synnyttänyt... Just, mikä helvetti siinä synnyttämisessä muka on niin ihmeellistä, että antaa jotain erityistä näkökulmaa lastenhoitoon?

 

[QUOTE="vieras";25757892]Minä olen hoitanut vuosia samoja lapsia. Hoidin nuorempana erästä pikkupoikaa muutaman kuukauden ikäisestä joka arki-iltapäivä kun hänen äitinsä oli iltalukiossa. Hoidin häntä paljon myös muutenkin kunnes hän oli jo kouluikäinen. Olen asunut erään sukulaisen luona ja hoitanut ja kasvattanut hänen lapsiaan. Tulen lasten kanssa hyvin toimeen ja ongelmia on ollut aika vähän - vaikka nämä lapset ovat takuulla hyvin tottuneita minuun eivätkä olleet yhtään vieraskoreita. Minulla on kaikkiin näihin lapsiin yhä jatkuvasti tiiviit suhteet. Mutta ilmeisesti en kuitenkaan voi tietää mitään lastenhoidosta kun en ole ko. lapsia synnyttänyt... Just, mikä helvetti siinä synnyttämisessä muka on niin ihmeellistä, että antaa jotain erityistä näkökulmaa lastenhoitoon?[/QUOTE]

yllä myyttiä ettei kukaan muu kuin synnyttänyt tiedä mitään äitiydestä.

 

[QUOTE="vieras";25757892]Just, mikä helvetti siinä synnyttämisessä muka on niin ihmeellistä, että antaa jotain erityistä näkökulmaa lastenhoitoon?[/QUOTE]

Ymmärrät sitten, kun sinulla on lapsi(a). Sen jälkeen tuo lauseesi kuulostaa juuri niin absurdilta kuin vain asiasta mitään tietämättömän ihmisen viisastelu onkin.

 

Lapsettomathan ne kaikesta kaiken tietääkin. Tuli töihin uusi työntekijä, lapseton ja sehän tietää kaikesta kaiken, kiekuu vaan "NIIN", ellei jotain satu juuri tietämään, mutta heti jonkun sanottua jotain jatkaa viisaana jotain:

 

[QUOTE="joo";25758034]Ymmärrät sitten, kun sinulla on lapsi(a).[/QUOTE]

vähättelevä idioottivastaus.

 

[QUOTE="joo";25758034]Ymmärrät sitten, kun sinulla on lapsi(a). Sen jälkeen tuo lauseesi kuulostaa juuri niin absurdilta kuin vain asiasta mitään tietämättömän ihmisen viisastelu onkin.[/QUOTE]

Jos et voi tuon paremmin perustella kantaasi, oletan, että tämä lause kuuluu saman luokkaan kuin "Raamattu on totta, koska Raamattu sanoo, että se on totta"...

 

[QUOTE="joo";25758034]Ymmärrät sitten, kun sinulla on lapsi(a). Sen jälkeen tuo lauseesi kuulostaa juuri niin absurdilta kuin vain asiasta mitään tietämättömän ihmisen viisastelu onkin.[/QUOTE]

kiitos.

 

[QUOTE="joo";25758034]Ymmärrät sitten, kun sinulla on lapsi(a). Sen jälkeen tuo lauseesi kuulostaa juuri niin absurdilta kuin vain asiasta mitään tietämättömän ihmisen viisastelu onkin.[/QUOTE]

Tiedätkö mitä, kuten toinen "vieras" kommentoi, tämä vastauksesi on todellakin vähättelevä. Minusta on suorastaan loukkaavaa, että sanot, että olen asiasta mitään tietämätön. Miksi luulet, että vain synnyttäminen voi antaa ihmiselle kokemusta? Mitä ajattelet isistä? Hehän eivät ole synnyttäneet, voiko mies siis tietää mistään mitään? Mikä ero on isällä ja synnyttämättömällä naisella, jonka hoivassa lapset ovat?

Tiedätkö, että nämä lapset, joita olen hoitanut paljon, ovat minulle todella tärkeitä ja läheisiä. Heitä hoitaessani minulla on usein ollut ainoana aikuisena hoitovastuu. Olen joutunut siis tekemään useita kasvatukseen liittyviä päätöksiä heitä hoitaessani. Oletan, että sinulla on itselläsi lapsia, joten tiedät varmaan miten monenlaisia tilanteita usean vuoden aikana on tullut. Ihan niin kuin sinun, minun on pitänyt niissä tilanteissa tehdä päätöksiä, ratkaista ongelmia, tarvittaessa rangaista tai estää ei-toivottua käytöstä, kannustaa ja ohjata, varsinkin kun minun ei ole kovinkaan usein ollut mahdollista ottaa yhteyttä lasten vanhempiin juuri sillä hetkellä kun tilanne on vaatinut jotain toimenpiteitä. Jos lasta hoitaa päivittäin pitkään ei voi olla mikään "kiva täti" -tyyppi, vaan lapsia on pakko kasvattaa.

En nykyisin näe näitä lapsia aina kovinkaan usein, mutta ajattelen heitä joka päivä ja olen heihin yhteydessä usein. Minua kiinnostaa tietää, miten heillä menee, mitä heille kuuluu ja että heillä on kaikki hyvin. Haluan auttaa heitä ja suojella pahalta siinä missä heidän vanhempansakin.

Kommenttisi vähättelee kiintymystäni lapsiin - ja heidän kiintymystään minuun. Minä tiedän, että olen heille kaikille tärkeä aikuinen ja olen todella iloinen, että olen osa heidän elämäänsä, sillä minusta lapsella ei voi olla liikaa rakastavia aikuisia kasvattamassa.

 

[QUOTE="vieras";25758540]Tiedätkö mitä, kuten toinen "vieras" kommentoi, tämä vastauksesi on todellakin vähättelevä. Minusta on suorastaan loukkaavaa, että sanot, että olen asiasta mitään tietämätön. Miksi luulet, että vain synnyttäminen voi antaa ihmiselle kokemusta? Mitä ajattelet isistä? Hehän eivät ole synnyttäneet, voiko mies siis tietää mistään mitään? Mikä ero on isällä ja synnyttämättömällä naisella, jonka hoivassa lapset ovat?

Tiedätkö, että nämä lapset, joita olen hoitanut paljon, ovat minulle todella tärkeitä ja läheisiä. Heitä hoitaessani minulla on usein ollut ainoana aikuisena hoitovastuu. Olen joutunut siis tekemään useita kasvatukseen liittyviä päätöksiä heitä hoitaessani. Oletan, että sinulla on itselläsi lapsia, joten tiedät varmaan miten monenlaisia tilanteita usean vuoden aikana on tullut. Ihan niin kuin sinun, minun on pitänyt niissä tilanteissa tehdä päätöksiä, ratkaista ongelmia, tarvittaessa rangaista tai estää ei-toivottua käytöstä, kannustaa ja ohjata, varsinkin kun minun ei ole kovinkaan usein ollut mahdollista ottaa yhteyttä lasten vanhempiin juuri sillä hetkellä kun tilanne on vaatinut jotain toimenpiteitä. Jos lasta hoitaa päivittäin pitkään ei voi olla mikään "kiva täti" -tyyppi, vaan lapsia on pakko kasvattaa.

En nykyisin näe näitä lapsia aina kovinkaan usein, mutta ajattelen heitä joka päivä ja olen heihin yhteydessä usein. Minua kiinnostaa tietää, miten heillä menee, mitä heille kuuluu ja että heillä on kaikki hyvin. Haluan auttaa heitä ja suojella pahalta siinä missä heidän vanhempansakin.

Kommenttisi vähättelee kiintymystäni lapsiin - ja heidän kiintymystään minuun. Minä tiedän, että olen heille kaikille tärkeä aikuinen ja olen todella iloinen, että olen osa heidän elämäänsä, sillä minusta lapsella ei voi olla liikaa rakastavia aikuisia kasvattamassa.[/QUOTE]


:flower: :flower:

 

Kyllä lapsettomatkin voivat tietää lastenkasvatuksesta paljon ja tuoda sitä tuoretta näkökulmaa. Mutta se mitä itse en lapsettomana voinut aavistaakaan, oli että miten suoriutua kaikista niistä hyvistä aikomuksistaan valtavalla univajeella. Sitä univelkaa ei oikeasti voi edes kuvitella mitä se on, ennen kuin on kokenut sen.

 

Siis mun pointtini oli se että lapsettoman (tai sellaisen jolla ei ole kokemusta rajusta univajeesta) voi olla vaikea ymmärtää, että se käytännön lastenkasvatus tapahtuu tilanteissa joissa oma älykkyystaso on ameeban luokkaa, pinna lyhyt ja kiinnostus nolla.

 

No jaa, kyllä mulla on oikein fiksuja lapsettomia ystäviä joilla saattaa olla hyvinkin freesi näkemys joihinkin asioihin myös lasten suhteen.

Sitä jotenkin itse tulee vähän puusilmäksi ja piintyy omiin tapoihinsa liiaksi, lapseton ystävä näkee ehkä sen tutun lapsenkin erilailla omana yksilönään kuin urautunut äiti.

Joten kyllä, ihan mieluusti. Fiksut ystävät kunnioittavat toistensa ajatuksia, vaikka ne olisivatkin erilaisia kuin itsellä.

 

[QUOTE="Lissu";25758610]Siis mun pointtini oli se että lapsettoman (tai sellaisen jolla ei ole kokemusta rajusta univajeesta) voi olla vaikea ymmärtää, että se käytännön lastenkasvatus tapahtuu tilanteissa joissa oma älykkyystaso on ameeban luokkaa, pinna lyhyt ja kiinnostus nolla. [/QUOTE]

Minulla ei tietenkään ole kokemusta pienen vauvan yövalvomisista, mutta sairauden vuoksi jatkuvasta univajeesta kyllä ja tiedän, että väsyneenä lapsen hoito - saati kasvattaminen - on todella vaativaa puuhaa.

Kyllä minullekin muuten lapsettomana yllä mainitsemasi kaltaiset tilanteet ovat ihan tuttuja. Uskon, että jokainen, joka kasvattaa lapsia kokee tällaisia hetkiä. Kyllä minäkin olen joskus joutunut väsyneenä hoitamaan lapsia. Joskus taas tuntuu vain, että hakkaa päätä seinään ja ajattelee, että en jaksa ja eikö tuo kakara koskaan tajua... Onneksi se menee ohi ja välillä on hetkiä, jolloin "tuo kakara" on taas ihanin pikkuotus maan päällä.

 

[QUOTE="vieras";25756579]Ja toisaalta ulkopuolinen ei saata tajuta loppupeleissä yhtään mitään koko asiasta,on vaan ymmärtävinään kun on joskus nähnyt samanlaisen tilanteen vierestä kuitenkaan kokematta sitä itse henkilökohtaisesti.[/QUOTE]

Aivan,
tai sitten voi myös tajuta ja ymmärtää

Koskaan ei voi tietää asian todellista laitaa, joten ei kannata ainakaan automaattisesti olettaa etteikö toinen tietäisi...

Eikä voi myöskään olettaa, että jokainen synnytysvermeistään jälkeläisen pukannut ymmärtäisi toista saman toiminnon suorittanutta. Eli ei vaan voi tietää kuka tietää, kuka arvaa tai tietääkö kukaan saatika arvaako oikein.