Heeiii! :wave: Jaah, mistähän sitä alottaisi.... Elikkäs lauantai aamuna aikasin startattiin kotoota syömättä ja juomatta länsiterminaalia kohden. Satamassa odoteltiin n. tunti ennen kuin päästiin laivaan. 2 tuntia laivassa oli piiiiiiiitkä aika. Minua jännitti ihan sikana ja jouduin ravaamaan vessassa MONTA kertaa.. Tallinnan päässä satamassa oli autokuski vastassa ja huomasin samalla laivalla tulleen 2 muutakin suomalaista leikkaukseen
Matka satamasta sairaalaan kesti 10-15 minuuttia. Aulassa hoitaja otti passini ja antoi papereita täytettäväksi, mm. anestesialomakkeen. Sen jälkeen hoitaja saattoi minut ja saattajani huoneeseen johon jäimme odottamaan ja odottamaan ja odottamaan.. Meni kolmisen tuntia kunnes hoitaja tuli mittaamaan verenpaineeni ja lämpöni. Tästä hetki ja leikkaava kirurgi tuli piirtämään vatsaani leikkauskartan. Tässä vaiheessa kysyin voinko saada jtn rauhoittavaa lääkettä koska jännitin todella paljon, mutta se oli myöhäistä koska kohta lähettäisiin leikkuriin! Jaiks!:O Meni alle tunti, ekä vähän yli, en muista kunnes hoitaja tuli hakemaan minut huoneesta. leikkaussali oli aivan huoneeni lähellä ja kävellessäni sinne pelkäsin toden teolla ja hoitajakin sen vaistosi ja sanoi lempeästi ettei tarvitse yhtään pelätä ja että kaikki menee varmasti hyvin
leikkurin ovella minut otti vastaan kaksi leikkassalihoitajaa jotka puhuivat todella huonoa suomea, mutta elekielellä neuvoivat minua ottamaan sairaalakaavun päältäni pois, laittamaan leikkausmyssyn päähän ja menemään leikkauspöydälle. Tässä vaiheessa tuli kauhea tärinä, kylmä hiki, tunsin kuinka joku taputti käsivarttani ja sanoi että "nyt pistä" ja sitten tuntui kädessä "lämmin aalto" ja tuli outo maku suuhun ja pimeni.. Seuraavan kerran kun avasin silmäni olin heräämössä maski kasvoillani.. Olin aivan tokkurassa ja havahduin aina kun hoitaja kävi luonani vaihtamassa tippaa tai kyselemässä oloa. Yritin muutam kerran herätä ja avata silmiäni, mutta väsymys vei voiton. Muutaman ekan hereillä olo tunnin aikana sain valtavia tärinäkohtauksia, jotka käsittääkseni ovat normaaleja narkoosin jälkeisiä juttuja. Vatsassa oli omituinen tunne, mutta ei kipua.. Minut leikattiin n klo16 ja nousin ensimmäisen kerran n klo 22 vessaan kahden hoitajan avustuksella. n klo 23 siirryin pyörätuolilla omaan huoneeseen saatuani kankkuun kipupiikin ja nukahdin samantien. Heräilin välillä siihe, kun hoitaja kävi luonani katsomassa vointiani. Leikauspäivästä seuraavana aamuna nousi epätoivo noustessani ylös "Miten mä tässä kunnossa pääsen huomenna laivaan??!!" Olo oli todella hutera ja heikko ja illalla noustessani vessaan ja palatessani sängylle jouduin todella kamppailemaan heikon oloni kanssa. Yö meni kuitenki hyvin ja aamulla olo oli jo kohentunut. Kävelin kylläkin todella etukumarassa ja varoin äkillistä suoristamista. Aamupalan jälkeen hoitaja ja ilmeisesti hoitajaopiskelija tulivat ottamaan dreenit vatsastani pois (keräävät siis kudoksista lähtevää nestettä leikkauksen jälkeen) Dreenin ottaminen vihlasi samoin kun siteiden otto oli epämukavaa. Näin ensimmäistä kertaa leikatun vatsani.. Ei kauhea, ajattelin.. Turvonnut, täynnä tikkejä ruma iso viilto.. tiesin odottaa tälläistä, mutta silti katsoin mahaani järkyttyneenä.. Lienee normaalia
Sain tukiliivin vielä päälleni ja sitten minut leikannut kirurgi tuli vielä kysymään vointia ja kehotti kääntymään kaikissa mieltä askartavissa kysymyksissä Helsingin päähän. Sitten kotimatkaa kohti.. otin ennen kotiinlähtöä kipulääkettä, eikä se matka niin kauhea ollutkaan kuin odotin. Paluumatkalla olin hytissä ja lepäilin. Ainoat koettelemukset oli yli ½kilometrin kävelytmatkat laivasta maihin..: / Päästyäni kotiin mieheni rakensi minulle valtakunnan makuuhuoneeseen, läppäri syliin ja hetki lempparisarjoja netistä ja nukkumaan. Eka yö meni hyvin ja sain nukuttua
Maanantaina siis kotiuduin ja tänään on leikkauksesta 5 pvää ja olo on ihan ok
Aamulla tulee käveltyä vähän kumarassa ja jäykästi, mutta joitain kotitöitäkin tässä olen tehnyt, laittanut pyykkejä ja tiskejä, tehnyt ruuan ym
Sairaalasta saatu liivi on kova ja jäykkä koppura joten soitin eilen Helsingissä toimivalle konsultille ja kysyin mistä voisi tilata tai käydä ostamassa uuden sopivamman kokoisen ja hän neuvoi menemään johonki hyvään alusvaateliikkeesee tai esim stockalle tai sokokselle alusvaateosastolle. Eilen kävimme sitten mieheni kanssa sokoksella hakemassa minulle vartalontuen ja se tuki todella hyvin ja teki liikkumisestani paaaaaljon helpompaa! =) Huomaan, että ilman tukea varon paljon enemmän ja tunne vatsassa on epämukava, johtunee siitä kun kudokset ovat vielä irrallaan. Haavasta sen verran, että se on pitkä, mutta siisti ja pysynyt hyvänä, eikä ole tulehtunut. Maanantaina saan tikit pois. Vatsan alue on todella turvonnut ja turta, mutta eron entiseen huomaa kyllä
Tällä hetkellä tunteeni heittelevät suunnasta toiseen, mutta olen tyytyväinen, että lähdin tähän..
Kyselkää jos jotain tulee mieleen, vastailen mielelläni
