Alla olevan luettuani ei voi kuin ihmetellä, että miksi pitää kiirehtiä uusien lapsien tekoon, heti kun pääsee psyk.hoidosta pois?
Ja jos tällaisia todistuksia julkaisee netissä ja tyrkyttäytyy tv-ohjelmiin, on kritiikki kestettävä.
Ensimmäisen lapseni sain 22-vuotiaana (-99). Senkin jälkeen juominen jatkui melkoisen vilkkaana. Seuraava tyttöni syntyi kun olin 26-vuotiaana (-03). Ja muutaman ajan jaksoin panostaa lapsiin, mutta sitten taas alkoi juhliminen kiinnostamaan lähes joka viikonloppu. vasta 31- vuotiaana (-08) minulla todettiin kaksisuuntainenmielialahäiriö joka ilmeisesti alkanut jo 16-vuotiaana. Viina maistui tuolloin helmikuusta -08 lähtien niin että ei oikeastaan selvää päivää ollut ja tytöt otettiin minulta pois ja lopulta tehtiin huostaanotto. 2008 oli myös muutenkin suurten muutosten vuosi.
Kesällä-08 minulla oli pieni hoitojakso Auroran psykiatrisessa sairaalassa. Hoitojakson jälkeen tulin suunnitellusti melkein heti raskaaksi ja kiitän siitä Jumalaa vieläkin joka ainut päivä. Muutimme Porvooseen elokuussa-08 ja nuorempi tyttöni pääsi silloin kotiin. Menimme naimisiin tammikuussa-09. Ne olivat mukavat ja pienet häät ja molemmat tytötkin saivat olla paikalla. Poikamme syntyi 6.4.2009, samana päivänä kuin Isänsä. Tyttö otettiin uudelleen huostaan maaliskuussa-09, syystä jota emme ymmärrä. Se oli taas shokki, mutta onneksi usko ja mieheni tuki auttoi jaksamaan eteenpäin. Heinäkuussa -09 olin uudelleen raskaana, mutta tätä lasta Jumala ei ollut tarkoittanut meille (oli kohdunulkopuolinen). Syyskuussa -09 olin jälleen raskaana ja kiitän ja ylistän Herraa tästä ihmeestä. Tietysti mikään ei ole vielä varmaa, vain Jumala tietää syntyykö tämä lapsi vai ei! Seurakunnissa olen päässyt käymään ja sieltä olen jopa saanut ystäviäkin ja seurakunta on paikka missä saa tuntea että oikeasti välitetään vaikka aluksi oli vaikea luottaa edes uskoviin.