Millaisissa olosuhteissa olet itse lapsena joutunut kävelemään kouluun?

Muistelisin, että vain kerran koulutaksia ei tullut, silloin pakkasta oli -40 astetta tämä tapahtui ekalla, oli aika riemuisaa kun ei tarvinnut lähteä kouluun!

Ekaluokan ajan taksi haki pihasta, sen jälkeen kävelin 700m päähän odottamaan taksia säässä kuin säässä, eikä ollut edes katuvalojakaan.

Ei silloin puhuttu että olisi viety kouluun omalla autolla. Näin jälkeenpäin ajatellen ei tuo haitannut yhtään.
Enkä muistaakseni ole itseäni tuolla matkalla myöskään palelluttanut.

Ala-asteelle oli matkaa 10km ja ylä asteelle 20km.

 

Kävelin/pyöräilin tai menin potkurilla n. 800m metrin matkan ja siitä nousin taxin kyytiin joka vei kouluun.

 

Me käveltiin/pyöräiltiin/mentiin omin avuin koko ala-aste, ei ollut katuvaloja tai takseja Joskus oli melkosen kylmät kelit, onneksi oli seuraa siskosta ja paljon vaatetta.. Huopikkaat, huopikkaat.. Koulumatkaa ekaan kouluun 2km, toiseen reilu 3km.

 

Meillä ei ollut tuollaista "kouluun vaikka miten ja missä oloissa tahansa" - mentaliteettia. Sen sijaan vanhemmat kyllä ilmaisivat selkeästi odottavansa että koulutyöt hoidettiin asiallisetsi ja että numerot pysyivät hyvänä.

Itsenäisiin tulospalkkaisiin töihin ollaan sitten kaikki yhtä lukuunottamatta päädyttykin eli vain yhdellä meistä on työ, jossa maksetaan palkka tuntien eikä tuloksen mukaan - ja hän sanoo sen johtuvan laiskuudestaan.

 

Menin bussilla kouluun, mutta bussille oli kyllä käveltävä. Ei meidän vanhemmat pystyneet odottelemaan, että koulu alkaa, jotta veisivät. Soittivat kotiin aamulla ja herättivät ja itse tallustimme bussille, oli keli mikä tahansa. Tosin matkaa ei ollut kuin vajaa kilometrin verran

 

säässä kuin säässä synkänmetsän ympäröimänä pilkkopimeässä kaksi kilometriä odottamaan taksia.
kesät oli pahimpia kun silloin karhutkin oli jo hereillä. talvisin liikkui vielä susia.

ja yksin kuljin eka luokasta asti. äiti oli kouluun lähtöaikaan navetalla eikä mummu jaksanut enää kävellä noin pitkää matkaa.

 

Meillä ei ollut tuollaista "kouluun vaikka miten ja missä oloissa tahansa" - mentaliteettia. Sen sijaan vanhemmat kyllä ilmaisivat selkeästi odottavansa että koulutyöt hoidettiin asiallisetsi ja että numerot pysyivät hyvänä.

Itsenäisiin tulospalkkaisiin töihin ollaan sitten kaikki yhtä lukuunottamatta päädyttykin eli vain yhdellä meistä on työ, jossa maksetaan palkka tuntien eikä tuloksen mukaan - ja hän sanoo sen johtuvan laiskuudestaan.

Kokeile joskus vastata kysymykseen.

 

Matkaa oli vajaa 3km. Kaks ekaa vuotta pääsin taksilla kun ei ollut kävelytietä. Kovalla pakkasella sain jäädä kotiin, mutta ei mitään muisti kuvaa että paljon se oli. Ei niitä monta päivää ollut. Muistan parhaiten että oli ikävää kävellä jos ei ollut aurattu tai jos oli liukasta. Ja tietysti tylsintä silloin jos yksin joutu menemään. Mutta siis ihan valaistua pyörätietä pääsin. Just yks päivä mietin miten mukavuuden haluiseksi olen aikuisena tullut kun ei viitsisi alle kilometrin matkaa kävellä aamulla.

 

Säässä kuin säässä käveltiin, pyöräiltiin tai fillaroitiin ala-asteella. Matkaa vain alle kilometri.

Yläasteelle tuli eka vuosi pyöräiltyä säässä kuin säässä, matkaa 5km. Sitten tuli laiskistuttua ja hankin bussikortin Siinä oli vain huono puoli se, että bussi saattoi huonolla kelillä jättää tulematta, niin siinä sitten nökötettiin kavereitten kaa bussipysäkillä about tunti (bussi oli lähes aina talvella pahasti myöhässä), luovutettiin ja lintsattiin.

 

mulla oli ylä-asteella 2km matka ja ala-asteelle 1km matka, kävelin joskus kovissakin pakkaslukemissa kouluun, joskus taas isä vei minut jos sattui menemään myöhempään töihin, ulkoillut olen aina runsaasti, kovimmilla pakkasilla vähemmän. sama periaate omilla lapsilla nyt, vien kouluun näillä pakkasilla jos satun olemaan kotona, kävelevät jos ei mahdollisuutta autokyytiin, he myös ulkoilevat paljon, eivätkä ole koskaan juuri kipeitä

 

pahimmillaan oli 45 kun piti kävellä kouluun 3 kilsan päähän

 

Säässä kuin säässä käveltiin, pyöräiltiin tai fillaroitiin ala-asteella. Matkaa vain alle kilometri.

Eli jomman kumman synonyymin tilalle sana "potkuteltiin"

 

Säässä kuin säässä. Ala- asteelle 3km. Huopikkaat olivat- ja ovat yhä - parhaat pakkaskelin jalkineet. Useampana talvena oli likiitäen neljäkymmentä astetta ja kouluun oli päästävä. Silloin jo ennen ulko- ovea tuli hiki, kun puin ylleni vaatekertoja - pässinpökkimiä, pitkiä villasukkia, turkisrukkasia ja tuplalapasia, karvahatun allekin piti laittaa ohuempi villapipo ... Osan matkasta menin ilman katulamppuja, osa oli sitten valaistua. Eikä läheskään joka aamu yöllisten lumisateiden jälkeen teitä oltu aurattu.

 

Kelissä kun kelissä mentiin kävellen, meillä oli äitee töissä siihen aikaa kun mie läksin kouluun, joten ei ollut kukaan kuskailemassa ja sää ei ollut este kouluunmenolle koskaan meidän perheessä.

 

Meillä ei ollut tuollaista "kouluun vaikka miten ja missä oloissa tahansa" - mentaliteettia. Sen sijaan vanhemmat kyllä ilmaisivat selkeästi odottavansa että koulutyöt hoidettiin asiallisetsi ja että numerot pysyivät hyvänä.

Itsenäisiin tulospalkkaisiin töihin ollaan sitten kaikki yhtä lukuunottamatta päädyttykin eli vain yhdellä meistä on työ, jossa maksetaan palkka tuntien eikä tuloksen mukaan - ja hän sanoo sen johtuvan laiskuudestaan.

Sallisitko saman opettajille. Jos ei jaksa tai liian kylmä ei tartte mennä kouluun?

 

Ekan luokan kävin koulussa, jonne meidät kuljetti koulubussi. Pysäkki oli lähellä kotia.
Muun ala-asteen kävin toisessa koulussa, matkaa vähän vajaa 2km. Melko turvallinen matka,
lähes koko matkan mitalla jalkakäytävä ja katuvalaistus, pari suojatienylitystä.
Kävellen / pyörällä kuljin säästä riippuen tai riippumatta.
Yläasteelle vähän lyhyempi matka. Kävelin tai fillaroin.

 

Säässä kuin säässä. Ei puhettakaan siitä että kouluun ei olisi menty huonon sään vuoksi. Tottakai sinne mennään jos on koulupäivä. Ala-asteelle ei ollut matkaa kuin 500 m. Sinne mennessä kerran kahlattiin polvia myöten lumessa kun ei ollut ehditty vielä aurata katuja. Yläasteelle ja lukioon muutama kilometri, ne matkat kävellen tai pyörällä. Joskus kävi tuuri ja jonkun vanhemmat pystyivät heittämään kouluun kovalla pakkasella.

 

Kyllä me aina käveltiin tai fillaroitiin kouluun.. matkaa ei tosin ollu kun 1,5km. Pari kertaa muistan että olisin autokyydillä menny, nekään ei kyllä sään takia ollu. Jos oli kylmää, niin vaatetta vaan päälle ja töppöstä reippaasti toisen eteen.

 

Mulla matkaa vajaat 3km ala-asteella ja ihan itse paikalle kävelin, säässä kuin säässä.
Yläasteelle pikkasen päälle 3km ja sama homma, joko dösällä, yksi vaihto, tai sitten kävellen, jos kuukausikortti oli mennyt umpeen, eikä uutta ollut vielä ehtinyt hakea.

 

Säässä kuin säässä oli mentävä, tosin mulla oli matkaa huimat 100m

 

Voi V*ttu mie inhosin sitä.

Pahimmillaan mittarissa oli -30astetta.Oli pakko kävellä kouluun, ku pyöräkään ei oikein toiminu niin kylmässä. Matkaa oli vajaa 5km. Tämä siis yläasteella.

Onneksi meidän lapsilla on tulevaisuudessa ala-asteelle alle 500m, ja yläasteellekin 2km matkaa. Tämä oli yksi valintaperusteista alkaessamme tähän rakentamaan taloa.

 

Ala-asteelle mentiin itse pyörällä tai kävellen, matkaa reilu kilometri, oli sää millainen tahansa. Yläasteelle pyöräiltiin ja joskus jos jonkun vanhempi meidän kaveriporukassa pystyi viemään niin silloin saatiin kyyti, mutta sitten pitikin olla paljon pakkasta. Sinne matkaa oli reilu 5km. Mopolla mentiin sitten kun täytti 15v ja sai mopon.

 

[QUOTE="vaimoke";25585478]Sallisitko saman opettajille. Jos ei jaksa tai liian kylmä ei tartte mennä kouluun?[/QUOTE]

Sallisin sen, että jos hommat tulee hyvin hoidettua niin ei väliä montako tuntia niihin on käytetty. Ei minua häiritse tekeekö opettaja palkkaansa vastaavan tuntimäärän töitä jos opetus on hyvää ja oppilaansa opetuksessaan viihtyvät.

Toisaalta opettajan ammatti taitaa kyllä olla sellainen, että useimmat heistä tekevät enemmän tunteja kuin mistä palkkaa saavat...
eli huono esimerkki tuohon.

 

Mulla taisi olla kouluun matkaa 800metriä, joten se ei ole ongelma oikein missään kelissä. Myöskään täällä ei ole oikein ollut päälle 30 asteen pakkasia juurikaan mun elinaikanani.

Jos ei ole asianmukaisia vaatteita, niin toki voi paleltua. Jos on kunnon talvivaatteet, ei palele. Toki noi reimatekit on pääsääntöisesti suunniteltu pienempiin pakkasiin, joten jos asuisin pohjoisessa, saisi panostaa ulkovaatteisiin vähän eri tavalla...

 

mun ystävä aina muistelee, kun se oli ammattikoulussa ja joutui kävellen tai pyörällä kulkemaan kouluun noin 8 kilsan matkan. bussi olis kyllä mennyt kohdalta, mutta kun ei ollut rahaa bussikyytiin. niin aina kulki pyörällä, oli keli mikä tahansa. ja seh kun nosti pyörän aina tupaan yöksi, että se toimi sitten pakkasessa paremmin