Onko täällä joku oikeasti syömishimoista irti päässyt?

Täällä jo -10cm vyötäröltään pudottanut laihduttaja epätoivoisena kyselee. Mitään suurempia repsahduksia ei ole vielä urakkani aikana ollut. Toisaalta jos olisi jokin isompi repsahtaminen tullut, niin urakka olisi varmasti kaatunut siihen. Vaikka käytännössä olenkin pystynyt olemaan aika hyvin erossa korkeastikaloripitoisista herkuista, asia on ajatustasolla melko raskas. Joka päivä on tunne, etten hallitse syömistäni ja pieninkin asia voisi nollata saavutukseni. Herkkuihin en uskalla koskea ollenkaan, koska tiedän ettei siitä mättämisestä tulisi loppua.

Kertokaapas siis laihduttaneet pääseekö noista syömishimoista ikinä suurimmaksi osaksi eroon, ettei se olisi enää lähes jokapäiväistä taistelua?

 

Syö säännöllisesti 2-3 tunnin välei pieniä annoksia, vaikkei nälkä vielä olisikaan! Ei ole koko ajan ruoka ja herkut mielessä

 

Mulla loppui muutaman päivän päästä siitä, kun lopetin light-limujen ja -mehujen juomisen.

 

Mä olen taistellut tän asian kanssa vuosia ja vuosia ... lapsuudessa ja nuoruudessa ei mitään syömisongelmia ollut. Tämä kehittyi pikkuhiljaa aikuisiällä ja sit alkoi laihduttamisen kierre. Nyt olen ylipainoinen ja en hallitse syömisiäni lainkaan...

Olen joka päivä, joka viikko aloittamassa "terveellistä elämäntapaa" mutta fakta on se, etten kykene olemaan mässäilemättä herkkuja edes yhtä päivää. Jos kotona ei herkkuja ole, minulle kasvaa valtava ahdistus ja pakkomielle lähteä ostamaan niitä. Sitä seuraa ahistus kun ON herkkuja ja ne on "pakko syödä" ja sitten taas valehtelen itselleni lupaamalla että tää on viimeinen kerta ikinä.

Tajuan olevani vinksahtanut mutta en sillä hetkellä kun mieli tekee temppujaan ja keksii tekosyitä syömiselle ja lupauksille laihtua.

Mä en oikeesit tiiä mitä mä teen. Haluan laihtua ja tiedän kaikki maailman laihdutuskeinot kuten myös sen että vain totaalinen elämäntaparemppa auttaa mutta mä en vaan saa itteeni siihen tilaan.

Kärsin joka ikinen päivä.

 

Ravintoterapeutti? Personal trainer?

Mulla ns terveempää elämää takana n 8 kk ja edelleen joudun välillä pinnistelemään naposteluhimon kanssa. Mulle ainoa ratkaisu on se, että en vaan osta herkkuja kotiin. Napostelen porkkanaa, ja jos haluan syödä määränä paljon ruokaa, teen jotain kasvispaistosmössöä jota saa vetää ns niin paljjon kuin haluaa. Kaalia, porkkanaa, sipulia, paprikaa jne.

 

Mulla on auttanut ajatus "TÄNÄÄN en syö herkkuja". Kun tämän kanssa sinnittelee muutaman päivän, ja pitää päätöksensä, niin se himo laantuu. Elimistö huutaa sokeria niin kauan kuin sitä sille syötetään. Jätä sokeri pois (älä korvaa light-tuotteilla) niin himot laantuu.

 

Vaikka itse aloitinkin epätoivoisena omaan tilanteeseeni tämän ketjun, niin haluan silti sanoa muutaman kenties lohdutuksen sanasen "Läskipaskalle". Oletko kokeillut saada laihdutukseen apua läheisiltäsi? Aiemmin kun itsekkin yritin vain ominpäin laihduttaa, se kaatui ennenkuin oli alkanutkaan. Häpesin niin kamalasti ylipainoani, että sen vuoksi läheisten ottaminen mukaan projektiin tuntui erittäin kiusalliselta.
Jostain sain kuitenkin potkun pari kuukautta sitten puhua paino-ongelmistani eräälle ystävälleni, jolla hänellä itselläänkin on ylipainoa.

Ennen tuota herkuttelin tosiaan joka päivä ja tyyli oli aivan liian usein "paketti tyhjäksi", vähintäänkin puoli pakettia. Puhuen nyt esim. keksipaketeista, sipsipusseista tai suklaalevyistä. Jokin vain loksahti päässä paikalleen, kun tuon ystäväni kanssa puhuimme asiasta. Ehkä se oli se, kun läheinen henkilö myönsi minun olevan ylipainoinen. En voinut enää piiloutua asialta ja valehdella itselleni minun olevan ihan sopusuhtainen. Aloimme ystäväni kanssa kertomaan toisillemme mittojamme miten ne muuttuivat. Kerromme rohkeasti myös epäuskon hetkistä. Hän on ja on ollut todella suurenmoinen apu tässä! Se, että on jollekulle tilivelvollinen valinnoistaan, auttaa huimasti.

Nuo syömishimot nyt vielä ovat kiusana, mutta on tämä silti minulle aivan uudenlaista onnistumista siitä huolimatta. Aiemmin olen vain lihonut ja lihonut. Tsemppiä muillekkin!

 

Oletko kokeillut saada laihdutukseen apua läheisiltäsi?

Olen puhunut miehelleni. Vastaus ; "rakastan sinua vaikka painaisit 150kg! Olet juuri sopiva tuollaisena!" vaikka yhdessäoloaikanamme painoni on heitellyt 65kg - 105kg välillä niin aina olen muka sopiva.

Olen puhunut kavereille. Vastaus ; "kuule kokeile tätä megafatburningsystemlowcarbdiet-justkaa, toimii ja ei tee mieli mitään enää ikinä!" no, ok liioittelin mutta ei ne oikeesti ymmärrä. Olen joskus avautunut ahmimisestani ja vastaukset olivat tyyliin ; "mäkin söin kerran PUOLI pakettia jäätelöä yhdessä päivässä, siis kuvittele!". Ihan turhaa, ei ne tajuu tätä.

Olen puhunut ammattiauttajalle. Vastaus ; "oletko kokeillut Painonvartijoita? Ai olet? No jooo .. ehkä mielialalääkkeet auttaisivat. Jos syöt masennukseen niin masennuksen lähtiessä pois, laihdut!" no eipä auttanut, söin tuolla diagnoosilla masennuslääkettä 1½ vuotta kadottaen mielenkiinnon ihan kaikkeen.

 

Toiset pääsee, toiset ei.

Mulla on aina ennen ollut se tilanne, että pystyn pitkiäkin aikoja vetämään tiukkaa diettiä. Mutta aina sitten josakin vaiheessa otan sen ensimmäisen herkun ja sille tielle jään. Ja kilot tulee takaisin.

En tiedä miksi, mutta nyt niin ei ole.

Olen pudottanut 14,4 kiloa ja tämän vuoden puolella olen ollut kahdesti siinä tilanteessa, jossa mopo lähtee vähän keulimaan. Mulla on ongelmana se, että jos syön joku päivä enemmän, tuhdimmin tai herkkuja, niin syön sinä päivänä sitten muutenkin enemmän ja herkuttelen extraa.

Tarkoitan siis sitä, että kävin alkuvuodesta ravintolassa, söin 3 ruokalajin illallisen ja kotiin päästyäni söin vielä leipää ja karkkia. Eli se herkuttelun lopettaminen on haastavaa.

Eilen olin pidemmän matkan päässä kyläreissussa ja siellä tuli syötyä sitä mitä emäntä laittoi esille. Mm. muutamia herkkuja. Kotiin saavuin kympin pintaan ja mitä sitten tenkään. Söin, söin ja vielä vähän söin.

MUTTA jokin on silti toisin. Ennen söin sitten seuraavanakin päivänä ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana päivänä. Mutta nyt se on jäänyt siihen yhteen päivään, eli se syöminen ei jatku.

Tänään ei tulisi niin pieneen mieleenikään enää syödä siten, miten eilen söin. Ja tänään tulen syömään vähemmän, kuin normaalisti, koska ei vaan tee mieli syödä...eilen vedin itseni niin ähkyyn, että pelkkä ajatuskin ruokailusta tuntuu nyt melko etovalta ajatukselta. Voisin ihan hyvin olla syömättä vaikka koko päivän, mutta järkisyistä syön viimeistään illalla. Vaikka sitten väkisin.

En ole siis vieläkään ruokailujeni suhteen ongelmaton, mutta nyt ongelmat ovat hieman toisenlaisia. Paljon pienempiä.

En tiedä tulenko koskaan ongelmattomaksi, mutta siskoni tuli, kun laihdutti 30 kg. Eli toivoa on

 

Tässä testi "oletko pakonomainen ongelmasyöjä". Jos vastaa kyllä useammin kuin viisi kertaa, sinulla on ongelmia.

JA MINÄ VASTASIN KYLLÄ KAIKKIIN

Oletko pakonomainen ylensyöjä?
Kyllä Ei
.
. .
1. Syötkö vaikkei sinulla ole nälkä?

2. Onko sinulla ahmimiskohtauksia ilman näkyvää syytä?

3. Tunnetko syyllisyyttä ja katumusta ylensyönnin jälkeen?

4. Annatko liikaa aikaa ja ajatuksia ruoalle?

5. Odotatko innolla aikaa, jolloin voit syödä yksin?

6. Suunnitteletko etukäteen näitä salaisia mässäilyjä?

7. Syötkö järkevästi muiden seurassa ja otat sen
kiinni ollessasi yksin?

8. Vaikuttaako painosi siihen miten elät elämääsi?

9. Oletko yrittänyt laihduttaa viikon ajan (tai pidempään),
mutta epäonnistunut tavoitteessasi?

10. Panetko pahaksesi, jos muut sanovat sinulle, että ”käyttäisit
hieman tahdonvoimaa”lopettaaksesi ylensyömisen?

11. Huolimatta päinvastaisista todisteista, vakuutteletko yhä
että voit laihduttaa ”yksinäsi” koska vain haluat?

12. Himoitsetko syödä tiettyyn aikaan, päivällä tai yöllä,
muulloin kuin ruoka-aikaan?

13. Syötkö paetaksesi huolia tai vaikeuksia?

14. Onko sinua koskaan hoidettu lihavuudesta tai muusta
ruokaan liittyvästä tilasta?

15. Tekeekö syömiskäyttäytymisesi sinut tai muut onnettomaksi?

 

Aloin joulukuun alussa karpata ja kahdessa päivässä kaikki himot katosivat. Nyt on pudonnut 7kg syömällä. Olen yrittänyt laihduttaa vaikka miten, Painonvartijoissakin, mutta tämä on minun juttuni. Koskaan ei ole nälkä.

 

Tässä testi "oletko pakonomainen ongelmasyöjä". Jos vastaa kyllä useammin kuin viisi kertaa, sinulla on ongelmia.

JA MINÄ VASTASIN KYLLÄ KAIKKIIN

Oletko pakonomainen ylensyöjä?
Kyllä Ei
.
. .
1. Syötkö vaikkei sinulla ole nälkä?

2. Onko sinulla ahmimiskohtauksia ilman näkyvää syytä?

3. Tunnetko syyllisyyttä ja katumusta ylensyönnin jälkeen?

4. Annatko liikaa aikaa ja ajatuksia ruoalle?

5. Odotatko innolla aikaa, jolloin voit syödä yksin?

6. Suunnitteletko etukäteen näitä salaisia mässäilyjä?

7. Syötkö järkevästi muiden seurassa ja otat sen
kiinni ollessasi yksin?

8. Vaikuttaako painosi siihen miten elät elämääsi?

9. Oletko yrittänyt laihduttaa viikon ajan (tai pidempään),
mutta epäonnistunut tavoitteessasi?

10. Panetko pahaksesi, jos muut sanovat sinulle, että ”käyttäisit
hieman tahdonvoimaa”lopettaaksesi ylensyömisen?

11. Huolimatta päinvastaisista todisteista, vakuutteletko yhä
että voit laihduttaa ”yksinäsi” koska vain haluat?

12. Himoitsetko syödä tiettyyn aikaan, päivällä tai yöllä,
muulloin kuin ruoka-aikaan?

13. Syötkö paetaksesi huolia tai vaikeuksia?

14. Onko sinua koskaan hoidettu lihavuudesta tai muusta
ruokaan liittyvästä tilasta?

15. Tekeekö syömiskäyttäytymisesi sinut tai muut onnettomaksi?

Mun mielestäni tuo kysely on tyhmä.

Mä veikkaan, ettei montaakaan ihmistä löydy jotka ei koskaan esim. syö silloin kun ei ole nälkä. Moni syö 3 tunnin välein, eikä siinä kolmessa tunnissa ehdi kyllä tulemaan nälkä.

Varmaan kaikki pienten lasten äidit odottaa sitä, että tulee ilta ja saa edes yhden safkan syödä yksin, ihan rauhassa.

TODELLA moni ylipainoinen (myös minä) syö vain kohtuullisia annoksia muiden katsellessa. Ja kotona sitten enemmän.

Ketäpä ei vituttaisi yletön ja turha mässäily sitten jälkikäteen?

Ja paino vaikuttaa varmasti HYVIN monen naisen elämään. Ainakaan omasta tuttavapiiristäni ei tule mieleen yhtäkään naista, joka ei olisi sanonut, ettei voi/pysty/halua/kykene koska on tuota ylimääräistä kertynyt.

50% kavereistani on laihduttanut yli viikon. Ja silti he painavat sen saman, kuin ennen diettiäkin.

Ja mä ainakin väitän, että yksinäänkin voi laihtua jos haluaa. Mä olen laihduttanut siten jo kohta 15 kiloa.

...en kovasti ottaisi moisesta "testistä" painetta.

 

Mun mielestäni tuo kysely on tyhmä.

Mä veikkaan, ettei montaakaan ihmistä löydy jotka ei koskaan esim. syö silloin kun ei ole nälkä. Moni syö 3 tunnin välein, eikä siinä kolmessa tunnissa ehdi kyllä tulemaan nälkä.

Varmaan kaikki pienten lasten äidit odottaa sitä, että tulee ilta ja saa edes yhden safkan syödä yksin, ihan rauhassa.

TODELLA moni ylipainoinen (myös minä) syö vain kohtuullisia annoksia muiden katsellessa. Ja kotona sitten enemmän.

Ketäpä ei vituttaisi yletön ja turha mässäily sitten jälkikäteen?

Ja paino vaikuttaa varmasti HYVIN monen naisen elämään. Ainakaan omasta tuttavapiiristäni ei tule mieleen yhtäkään naista, joka ei olisi sanonut, ettei voi/pysty/halua/kykene koska on tuota ylimääräistä kertynyt.

50% kavereistani on laihduttanut yli viikon. Ja silti he painavat sen saman, kuin ennen diettiäkin.

Ja mä ainakin väitän, että yksinäänkin voi laihtua jos haluaa. Mä olen laihduttanut siten jo kohta 15 kiloa.

...en kovasti ottaisi moisesta "testistä" painetta.

En ole ottanutkaan, löysin sen vasta. Tiedän olevani ahmimishäiriöinen ilman testejäkin.

 

En ole ottanutkaan, löysin sen vasta. Tiedän olevani ahmimishäiriöinen ilman testejäkin.

Kerroit syöneesi masennukseen lääkkeitä, muttei niistä ollut apua. Onko se juuri se lääke, joka on ahmimishäiriöön käytössä? Vai onko ahmimishäiriö ns. lisäoire jostakin muusta "päänsisäisestä" ongelmasta jota pitäisi lähteä hoitamaan jotta ahmimishäiriökin saataisiin hoidettua?

Ja eikö sun kohdallasi tiedetä syytä sille miksi ahmit? Siis kun kai siihen jokin syy on? Vai?

 

Mulla kausittain on aikoja jolloin herkut ei kiinnosta. Mutta sit ongelamna on just se, et kun alkaa tehdä mieli jotain sipsejä niin se mieliteko ei tunnu menevän ohi, vaikka miten monta päivää odottelis ja hillitsis itsensä.

Mun ratkaisuja on ollut se etten osta herkkuja kotiin, jolloin on pakko lähtee kauppaan erikseen jos jotain haluaa ja se että jos päätän mässätä sipsejä, syön niitä sen pussillisen hyvällä omalla tunnolla, mut jätän sinä päivänä syömättä yhden aterian. Ei kai terveellistä, mutta painon kurissa pysymisen kannalta ollut mulle helpoin tapa kun kalorin saanti ei mene ihan hirmuiseksi sinäkään päivänä.

 

Kerroit syöneesi masennukseen lääkkeitä, muttei niistä ollut apua. Onko se juuri se lääke, joka on ahmimishäiriöön käytössä? Vai onko ahmimishäiriö ns. lisäoire jostakin muusta "päänsisäisestä" ongelmasta jota pitäisi lähteä hoitamaan jotta ahmimishäiriökin saataisiin hoidettua?

Ja eikö sun kohdallasi tiedetä syytä sille miksi ahmit? Siis kun kai siihen jokin syy on? Vai?

Niin olen käsittänyt, että ahmiminen on aina oire jostakin muusta. Kun ei kykene käsittelemään tunteitaan, ei halua kohdata joitain asioita, syö "suruunsa".

Mutta syön myös iloon. Ja yksinäisyyteen, nautinnoksi, muuten vaan ... ruoka on niin hyvää (paitsi jos on syönyt todella liikaa, mutta otan sitten kuitenkin vielä vähän lisää).

Haluaisin tietää mikä lääke on kehitetty nimenomaan ahmimishäiriöön?
Minun syömäni lääke oli Cipralex 10mg. Ainakaan lääkärini ei tiennyt lääkkeestä joka auttaisi nimenomaan tähän vaivaan. Mirtatsapiinia ei aloittanut sen vuoksi kun sen tiedetään lisäävän ruokahalua ja väsyttävän.

Kai minä tarvitsisin lanttulääkärin. Mutta mutta ... tuntuu vaan niin turhalta. Vai miten sen nyt kuvaisi. En jaksa "nähdä vaivaa". Ajattelen aina että kyllä mä tähän kykenen ilman muiden apuakin!

Välillä menee ihan hyvin. Sitten huonosti ja välillä tosi huonosti. Nyt on menossa vaihe jotain tosta väliltä. Mahalaukku venyy, väsyttää, kipuilen, ahistuilen.. mut ei tää vielä pahimmasta päästä edes ole.

 

UP

 

Mietinpä, ettei sinulla "Läskipaska" vain olisi BED? Toisaalta eihän se muuttaisi sitä tosiasiaa, että ammattiauttajalta pitäisi apua hakea. Ymmärtääkseni BEDiin on myös omat lääkkeensä olemassa vähentämään tuota ahmimishimoa. Tällainen näkökulma vain tuli tästä kommentistasi mieleen: "Mutta syön myös iloon. Ja yksinäisyyteen, nautinnoksi, muuten vaan ... ruoka on niin hyvää (paitsi jos on syönyt todella liikaa, mutta otan sitten kuitenkin vielä vähän lisää)."

 

Olen tässä tämän päivän ajan lukenut paljon BED:stä ja saanut selville, että olen syönyt ihan väärää mielialalääkettä ahmimiseen.

Pieni toivo minussa heräsi.. voiko vain mennä lääkäriin, selittää samat asiat kuin viimeksikin ja PYYTÄÄ lääkkeeksi Seronil-tabletit?

En ymmärrä miksi lääkärini ei aikoinaan määrännyt minulle niitä jos ne selkeesti auttaa tuohon ahmimiseen?!

 

Tein päätöksen ja varaan huomenna ajan lekurille.
Painoa tullut lyhyessä ajassa 10kg ja ajatuksetkin ajoittain itsetuhoisia, en mä kykene tähän.. jospa saisin nuo Seronilit. Aion ehdottaa niitä itselleni.

 

UP