Kertokaa lapsistanne, jotka näkevät henkimaailmaan. Näkevät esim. edesmenneitä sukulaisia yms.

[QUOTE="vieras";25381925]mä en tiedä uskonko edes mihinkään yliluonnolliseen mutta oikeestaan uskon että jos totta puhut nii ehkä teillä oli joku. oliko perheesi kohdannut kuolemaa? jos ei niin miten 4v tollasta muuten keksii. ei meidän 4v ainakaan hoksais tollasia puhua..[/QUOTE]

Tottakai puhun totta. Ei oltu kohdattu menetyksiä. Kuten sanoin meidän esikoinen on aina ollu aika erikoinen tyttö.

 

Minä olen aina uskonut sielunvaellukseen ja jälleensyntymään. Kuolleista yleensä huomaa selvästi, että hänen sielunsa ei ole enää mukana ruumiissa vaan on irtautunut siitä.

Itse mietin sitä, kun meidät todettiin identtisiksi kaksosiksi niin silloinhan meillä pitäisi olla sama sielu, jos lähdetään siitä olettamuksesta, että sielu syntyy hedelmöityshetkellä. Selvä henkinen yhteys meillä on ollut alusta asti. Mutta minulla on enemmän "henkimaailman kykyjä". Olen mm. aavistanut kolmen sukulaiseni kuoleman, kaksi heistä kuoli vielä ihan yllättäen, kolmas oli sairaalassa ja kuolema sinällään ei ollut mikään maailman kahdeksas ihme, mutta olin ainoa, joka tiesi, että hän kuolee. Kuitenkaan sisareni ei näitä asioita ole aavistanut. Meillä siis sielu toimii silti eri tavalla, vaikka saman sielun jaammekin.

Ollessani 17-vuotias aavistin nuoren sukulaiseni kuoleman. Edellisenä päivänä olo oli tosi levoton, en päässyt edes ulos, vaikka oli kaunis ja lämmin kesäpäivä niin jotenkin meni vaan sisällä ollessa koko päivä. Jostain syystä kaivoin vanhoja kuvia, joissa oli hautajaiskuvia. Lopuksi muistan vielä kuinka menin makaamaan sohvalle ne hautajaiskuvat mielessä pyörien ja aluksi luulin miettiväni niitä jo olleita hautajaisia, mutta sitten loppukuvaksi jäi se kuinka tätä sukulaista ei ollutkaan niissä hautajaisissa. Hän ja se jo aiemmin kuollut puuttui. Siitä tuli aivan kamala tunne. Yöllä en saanut unta vaan olin koko yön netissä sisareni kanssa. Suljimme netin klo 4 jälkeen yöllä. Samana päivänä tuli kuolinviesti tästä sukulaisesta, hän oli kuollut yöllä hieman klo 4 jälkeen eli samoihin aikoihin kun suljimme tietokoneen ja kävimme nukkumaan. Tätäkin olen miettinyt, että oliko tämä joku merkki, että nyt hän on lähtenyt ja voi mennä nukkumaan?

Kerran näin oman kuolemani, näin näyn, jossa joudun onnettomuuteen ja tästä oli tarkka päivämäärä. Sen jälkeen seuraava kuva oli, että olen omalla haudallani ja hautakivessä oli päivämäärä, joka oli pari päivää tuon onnettomuuteen joutumisen jälkeen. En kuitenkaan kuollut, mutta mummoni sai aivan yllättäen sairaskohtauksen juuri tuona päivänä, joka oli mainittu näyssäni ja hän kuoli kaksi päivää tuon jälkeen.

Samoin olen haistanut sukulaiseni kuoleman, kukaan ei uskonut minua vaan puheitani vähäteltiin. Sitten kuitenkin tämä juttu toteutui ja kyseinen henkilö kuoli juuri siinä ajassa kuin mitä olin sanonut, sanoin ettei viikkoa enää elä ja aikaa hänen kuolemaansa meni viisi päivää. Sisareni ei haistanut tätä kuolemaa ja suhtautui yhtä vähättelevästi puheisiini kuin kaikki muutkin sukulaiseni.

Olisiko mahdollista, että meillä on sielu jakautunut "epätasaisesti" ja hän ei ole saanut kaikkia samoja ominaisuuksia sieluunsa? Tai onko joillakin ihmisillä tämä "henkimaailma" jotenkin piilossa/piilevänä ominaisuutena? Olen myös aina ajatellut/uskonut, että minä olin meistä ensin ja jakauduin sitten kahtia. Ainakin hänet löydettiin vasta myöhemmin (noin 4 kk ennen syntymäämme).

Monesti minulle on myös tullut deja vu -tunne monista asioista.

 

Itse mietin sitä, kun meidät todettiin identtisiksi kaksosiksi niin silloinhan meillä pitäisi olla sama sielu, jos lähdetään siitä olettamuksesta, että sielu syntyy hedelmöityshetkellä.

Olisiko mahdollista, että meillä on sielu jakautunut "epätasaisesti" ja hän ei ole saanut kaikkia samoja ominaisuuksia sieluunsa? Tai onko joillakin ihmisillä tämä "henkimaailma" jotenkin piilossa/piilevänä ominaisuutena? Olen myös aina ajatellut/uskonut, että minä olin meistä ensin ja jakauduin sitten kahtia. Ainakin hänet löydettiin vasta myöhemmin (noin 4 kk ennen syntymäämme)..

Kyllä te olette kaksi aivan erillistä ihmistä ja omaatte aivan ikiomat sielut. Ihminen ei voi jakaa sieluaan kenenkään kanssa, ei edes kaksonen. Sielu asuu kehossasi. Sielu tosiaan saapuu hedelmöityshetkellä. Mutta jo hedelmöityshetkellä teistä oli määrä syntyä te kaksi. Eli saapui kaksi sielua. Kaksi erillistä, tuntevaa ihmistä. Molemmilla teillä on ikioma sielu ja myös ikioma suojelusenkeli. Sielu on siis sun tunteet, kokemukset, kaikki. Keho vain toimii tässä välikappaleena. Olisi mahdotonta, että teillä olisi puolikkaat sielut, ei sellaista voi olla.

Kun esim. elvytettyjä ihmisiä on palautettu tänne, niin he kertovat näitä, että lähtivät kehostaan ja näkivät kaikki ketkä häntä elvytti. Jotenka sielu kykenee näkemään, kuulemaan, aistimaan, ilman kehoa. Asiaa voisi kankeasti verrata radioaaltoihin, ilmassa liikkuu aaltoja pitkin ääntä, kuvaa, musiikkia ja se on totisinta totta, vaikka emme kykene sitä aistimaan.

Lueppas se Sielujen Kohtalo, mikä tuossa oli aiemmin linkitettynä. Kirjan voi ostaa netistä.

Meediothan väittävät, että jokaisella on kykynä nähdä maailma "neljäulotteisesti". Jotkut myös katsovat, että et voi itse päättää, näetkö vai et, joko saat näkemisen lahjan tai et. Joillakin voi olla kyky uinuvana ja se tulee esille. Monesti lapsilla taas on kyky, joka vaipuu "uinumaan".

Johanna-Matilda Juhola (selvännäkijä, synt. 1972) muuten erittelee kirjassaan erilaisia näkemisen lahjoja. Jotkut siis näkevät (selvännäkö), jotkut kuulevat (selväkuulo), jotkut tuntevat kehossaan esim. kylminä väreinä, kosketuksina, kipuina yms. (selvätunne), jotkut saavat tietoa, koskettaessaan esinettä (selvätunto), sit oli vielä joku muu, nyt en muista.

 

Juu, selvähaju se oli. Eli jos esim. henki saapuu luoksesi, hän voi antaa vaikka sikarin hajun ja sä haistat sen aivan selvästi, vaikka kukaan ei polta sikaria lähettyvillä. Tuolla tavoin henki tekee tiettäväksi läsnäolonsa.

 

Eräässä tvdokkarissa oli selkäpiitä karmiva tarina. Muistan tämän ikuisesti. Eli kyseessä oli ruumiistairtaantumiskokemukset. Käytiin läpi erään sairaalan tarinoita.

Siellä yksi elvytetty potilas sanoi, että hän irtaantui ruumiistaan ja leijui katonrajassa. Näki ja kuuli kaiken. Sitten hän sanoi menneensä ikkunan läpi. Ja että ikkunan ulkopuolella ikkunalaudalla oli kenkä.

Henkilökunta meni katsomaan ko huoneen ikkunasta ulos ja ikkunalaudalla oli kenkä. Huone oli jossain 12 kerroksessa (tämä tapahtui USA:ssa). Kenelläkään ei ollut hajuakaan, miten kenkä on sinne ylipäänsä joskus joutunut ja mistä tämä potilas voisi siitä tietää. Siinä ihan haastateltiin niitä lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa ja ne vakuutti, että tarina on tosi. Jos on, niin en voi muuta sanoa kuin että huh huh! :O

 

[QUOTE="vieras";25384028]Kyllä te olette kaksi aivan erillistä ihmistä ja omaatte aivan ikiomat sielut. Ihminen ei voi jakaa sieluaan kenenkään kanssa, ei edes kaksonen. Sielu asuu kehossasi. Sielu tosiaan saapuu hedelmöityshetkellä. Mutta jo hedelmöityshetkellä teistä oli määrä syntyä te kaksi. Eli saapui kaksi sielua. Kaksi erillistä, tuntevaa ihmistä. Molemmilla teillä on ikioma sielu ja myös ikioma suojelusenkeli. Sielu on siis sun tunteet, kokemukset, kaikki. Keho vain toimii tässä välikappaleena. Olisi mahdotonta, että teillä olisi puolikkaat sielut, ei sellaista voi olla.
[/QUOTE]

Tätä minä aloin miettimään, että mitä jos jakautumista ei olisi tapahtunutkaan. Mihin se toinen sielu olisi mennyt? Vai miten pystyisi tietämään ennakkoon, että munasolu jakautuu? Se kun voi tapahtua jo heti hedelmöittymisen jälkeen tai vasta parin viikon päästä tai senkin jälkeen, jolloin on siamilaiset kaksoset kyseessä. Meillä oli yhteinen istukka eli jakautuminen ei ole tapahtunut ainakaan ensimmäisten muutaman päivän aikana.

 

[QUOTE="vieras";25384072]Eräässä tvdokkarissa oli selkäpiitä karmiva tarina. Muistan tämän ikuisesti. Eli kyseessä oli ruumiistairtaantumiskokemukset. Käytiin läpi erään sairaalan tarinoita.

Siellä yksi elvytetty potilas sanoi, että hän irtaantui ruumiistaan ja leijui katonrajassa. Näki ja kuuli kaiken. Sitten hän sanoi menneensä ikkunan läpi. Ja että ikkunan ulkopuolella ikkunalaudalla oli kenkä.

Henkilökunta meni katsomaan ko huoneen ikkunasta ulos ja ikkunalaudalla oli kenkä. Huone oli jossain 12 kerroksessa (tämä tapahtui USA:ssa). Kenelläkään ei ollut hajuakaan, miten kenkä on sinne ylipäänsä joskus joutunut ja mistä tämä potilas voisi siitä tietää. Siinä ihan haastateltiin niitä lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa ja ne vakuutti, että tarina on tosi. Jos on, niin en voi muuta sanoa kuin että huh huh! :O[/QUOTE]

Minä olen myös lukenut noista ruumiista irtautumisista. Ovat kyllä vaikuttavia tapahtumia. Kävin sairaalassa kun vanha sukulaiseni oli siellä. Itse tiesin jo odottaa hänen kuolemaansa ja häntä katsoessa näytti aivan siltä kuin hän välillä olisi irtaantunut ruumiista, mutta tuli vielä takaisin. Kuoli sitten seuraavana yönä, mutta uskon, että kävi jo toisella puolella ennen lopullista kuolemaansa, ainakin osittain.

 

Tätä minä aloin miettimään, että mitä jos jakautumista ei olisi tapahtunutkaan. Mihin se toinen sielu olisi mennyt? Vai miten pystyisi tietämään ennakkoon, että munasolu jakautuu? Se kun voi tapahtua jo heti hedelmöittymisen jälkeen tai vasta parin viikon päästä tai senkin jälkeen, jolloin on siamilaiset kaksoset kyseessä. Meillä oli yhteinen istukka eli jakautuminen ei ole tapahtunut ainakaan ensimmäisten muutaman päivän aikana.

Mä olen lukenu noin Michael Newtonin kirjat (suosittelen edelleen), joissa se haastattelee hypnoosiin vaivutettuja ihmisiä. Ja joissa pyytää niitä kertomaan, mitä tapahtuu kuollessa (pyytää menemään edellisen elämän kuolinhetkeen). Ja myös, että mitä tapahtuu sen jälkeen. Sadat ihmiset selostivat asiat samoin tavoin. Sielu menee "taivaaseen", jossa valikoidaan seuraava elämä. Sielun on tarkoitus oppia, oppia ja oppia. Kun sielu on tarpeeksi kypsä, se ei enää synny maan päälle, vaan se jää astraalitasolle. Siellä ihan selkeästi ihmiset kertoivat, että suuret linjat on määrätty, he pystyivät valikoimaan kehen syntyvät, millaisen elämän valitsevat, elämän päälinjat oli jo tiedossa. Eli oli jo tiedossa, että äitisi saa kaksoset. Äitisi lähettyville ilmestyi kaksi sielua juuri ennen hedelmöitystä.

 

Minun mummini puhui parin viikon ajan ennen kuolemaansa, että hänen aviomiehensä käy täällä häntä tervehtimässä joka päivä. Lorna Byrne ja Johanna Broman sanovat kirjoissaan, että edesmenneet läheiset tulevat kuolinhetkellä vastaanottamaan sielua ja ohjaavat häntä. Monesti tulevat juuri ennen kuolemaa edeltävinä viikkoina ikään kuin rauhoittelemaan, että ovat lähettyvillä ja viimeistään silloin näillä vanhuksilla avautuu selvännäkökyky. Usein heidän puheitaan pidetään höpinöinä, vaikka ovat totta.

 

[QUOTE="vieras";25384173]Mä olen lukenu noin Michael Newtonin kirjat (suosittelen edelleen), joissa se haastattelee hypnoosiin vaivutettuja ihmisiä. Ja joissa pyytää niitä kertomaan, mitä tapahtuu kuollessa (pyytää menemään edellisen elämän kuolinhetkeen). Ja myös, että mitä tapahtuu sen jälkeen. Sadat ihmiset selostivat asiat samoin tavoin. Sielu menee "taivaaseen", jossa valikoidaan seuraava elämä. Sielun on tarkoitus oppia, oppia ja oppia. Kun sielu on tarpeeksi kypsä, se ei enää synny maan päälle, vaan se jää astraalitasolle. Siellä ihan selkeästi ihmiset kertoivat, että suuret linjat on määrätty, he pystyivät valikoimaan kehen syntyvät, millaisen elämän valitsevat, elämän päälinjat oli jo tiedossa. Eli oli jo tiedossa, että äitisi saa kaksoset. Äitisi lähettyville ilmestyi kaksi sielua juuri ennen hedelmöitystä.[/QUOTE]

Kiitos selvennyksestä. :flower:

 

Wiza:
Suosittelen, että kannattaa aina lukea Amazonista ensin kommentteja, kun aikoo lukea / hankkia jonkun kirjan. Siellä on usein hyvin perusteltuja kommentteja. Kannattaa kuunnella intuitiota ja tuntemuksiaan tarkasti, että kannattaako ostaa joku kirja vai ei, suinpäin ei kannata rynnätä ostamaan mitään hyvältä vaikuttavaa kirjaa.
Michael Newton:
Sielujen Matka, Elämää elämien välillä

Hypnologi Michael Newton kertoo lukuisille kielille käännetyssä kirjassaan, mitä meille tapahtuu sieluina sielujen maailmassa. Hän on toiminut hypnoterapeuttina lähes 50 vuotta ja tutkinut perusteellisesti asiakkaittensa avulla henkimaailmaa ja elämää sieluna fyysisten elämien välillä. Kirja vastaa moniin mieltämme askarruttaviin kysymyksiin - ja kysymyksiin joita emme ole edes osanneet kysyä.

Mihin matkaamme kuoltuamme? Miten sielu toimii ihmisen kehossa? Keitä ovat oppaat ja sielunkumppanit? Mitä henkimaailmassa tehdään ja millaista siellä on? Miten ja miksi valitsemme seuraavan elämämme? Lähde mukaan unohtumattomalle matkalle tutkimaan elämääsi ikuisena sieluna, tämän kirja avaa sinulle kokonaisen uuden maailman!

Sielujen Kohtalo, Lisää elämästä elämien välillä

En voi kehua näitä kirjoja tarpeeksi. Todella mielenkiintosia ja älykkäästi kirjoitettuja kirjoja (ei ole "hömppämäisiä New Age kirjoja", vaikka ensisilmäyksellä saattaakin sellaisilta vaikuttaa.

Näiden kirjojen jälkeen mulla ei ole ollut kuolemanpelkoa. Monet muut nämä lukeneet ovat kertonut samaa, kun mä luin näitä hypnotisoitujen kokemuksia henkimaailmasta, mulla tuli sellainen tuttu tunne, että mä tunnistan sisäisesti tämän mistä tässä kerrotaan, mä tiedän tämän, että näin se on, mutta olen vain unohtanut sen täällä elämässä. Mä uskon että näissä kirjoissa on paljon totta, mutta tietenkin pitää muistaa että hypnoosissa ne kokemukset ja mielikuvat henkimaailmasta välittyy ihmismielen kautta.

Tuolla Amazonissa satoja ihmisiä on arvostellut nämä ja lähes kaikki on antanut täydet 5 tähteä ja kehunut paljon.

Tarvitset vain avointa mieltä ja lähde unohtumattomalle tutkimusretkelle katsomaan mitä pimennetyn verhon takana mahdollisesti on. Mä muistan kuinka uskomatonta se oli, kun mä luin Sielujen Matkaa ja alettiin kertomaan hypnositoitujen asiakkaiden entisen elämän kuoleman kautta mitä valkoisen valon jälkeen mahdollisesti tapahtuu. Sielujen Matkan lukeminen oli voimakas, emotionaalinen kokemus.

Nämä kirjat ovat tuoneet mulle valtavasti positiivisuutta.

Mun vanhemmat ovat nyt lukeneet näitä ja he ovat olleet ihan ällikällä lyötyjä. "Ei ennen ollut puhettakaan tälläisestä." Nyt he ymmärtävät miksi mä kehuin näitä niin paljon, aikaisemmin varmaan ajattelivat: "Joo, niin varmaan".

Varsinkin jos olet hiljattain menettänyt jonkun läheisen, suosittelen lukemaan nämä.

Kyllä mä tottakai suhtaudun terveen kriittisesti lukiessa, mutta mä olen kokenut nämä todella hyviksi.

Terveen kriittinen ja terveen avoin.

Kokenut, paljon lukenut menneiden elämien hypnoterapeutti suositteli mulle näitä ja alla olevaa kirjaa, kun kysyin hyviä kirjoja luettavaksi.

Tässä on Michael Newtonin sivu: http://www.spiritualregression.org/

 

ja näin dokumentin missä poika muisti jonkun saaren mutta kukaan ei niitä uskonut paitsi se äiti joka halus tietää totuuden ja löyty! Se poika oli hyvin epävarma itsestään! ei kaikki muistit menny niinkun piti mutta muuten meni!

 

http://sani-valoakohti.blogspot.com/2010/02/michael-newton-sielujen-matka-elamaa.html

Sain eilen illalla juuri ennen nukkumaan menoa päätökseen tämän mielenkiintoisen kirjan SIELUJEN MATKA, ELÄMÄÄ ELÄMIEN VÄLILLÄ.

Hypnologi Michael Newton kertoo lukuisille kielille käännetyssä kirjassaan, mitä meille tapahtuu sieluina sielujen maailmassa. Hän on toiminut hypnoterapeuttina lähes 50 vuotta ja tutkinut perusteellisesti asiakkaittensa avulla henkimaailmaa ja elämää sieluna fyysisten elämien välillä. Kirja vastaa moniin mieltämme askarruttaviin kysymyksiin – ja kysymyksiin joita emme ole edes osanneet kysyä.



Mihin matkaamme kuoltuamme?
Miten sielu toimii ihmisen kehossa?
Keitä ovat oppaat ja sielunkumppanit?
Mitä henkimaailmassa tehdään ja millaista siellä on?
Miten ja miksi valitsemme seuraavan elämämme?


Lähde mukaan unohtumattomalle matkalle tutkimaan elämääsi ikuisena sieluna, tämän kirja avaa sinulle kokonaisen uuden maailman!


Kirjassa kerrotaan, kuinka hypnoterapeutti Michael Newton saa sattumalta asiakkaansa ylitietoiseen tilaan, jossa tämä pystyy antamaan tietoa sielun elämästä maanpäällisten elämien välillä.

Kirjassa hän esittää erilaisia tapauskertomuksia, joissa tätä elämää valotetaan. Haastateltujen sielujen mukaan sielut valitsevat kulloisenkin elämänsä, tapahtumat, vastoinkäymiset, kehittyäkseen.

Eli kuten siis jo aiemmassa blogitekstissäni totesin:
MIKÄÄN EI OLE SATTUMAA, vaan ENNALTA SUUNNITELTUA ja SOVITTUA ja sitä sopimusta on ollut tekemässä SIELUMME itse ennen maan päälle palaamistaan.

Toisin sanoen siis mitään ei tapahdu meille ilman oman sielumme hyväksyntää.

Rakastuin tähän kirjaan!

Tämä kirja oli niin kiehtova ja koukuttava, etten meinannu sitä millään laskea käsistäni lukemisen aloitettuani ja aika hetkessä se sitten tulikin ahmittua lävitse. Ja päässäni/mielessäni pyörii kaiken aikaa nuo lukemani asiat, joista olen todella Kiitollinen, että sain ne osakseni elämää!

Ennen tämän kirjan lukemista ja nuorempana etenkin, olin aina pelänny kuolemaa todella paljon, sillä meillehän opetetaan ev.lut. kasvatuksen mukaan jo pienestä pitäen, kuinka meillä ei olisi kuin vain tämä yksi ja ainut elämä ja kuolemaan elämämme sitten tulisi päättymään.

Tuo on ollut varsin pelottava ja surullinen ajatus jo pienestä pitäen ja muistelen hämärästi, kuinka jossain vaiheessa elämääni jo aloin tuota asiaa todella pohtia ja kyseenalaistamaan mielessäni, jotenkin ilmeisesti tuolloin jo varmaan mielsin tuon väitteen suureksi valheeksi. Siis omalla kohdallani ainakin.

Kuultuani aikoinaan ensimmäisen kerran muiden uskontojen välityksellä INKARNAATIOSTA, oivalsin heti, mistä tuo epäilykseni, ettei täällä vain yhtä kertaa elettäisi, oli peräisin, ja se rauhoitti mieltäni jo tuolloin aika lailla.Siitäkin huolimatta sitä on aina välillä kuitenkin synkimmillä hetkillään ajatellut, että josko tuo ei olisikaan totta sitten kuitenkaan ja tällaisessa välimaastossa olen sitten keikkunut näine ajatuksineni.Kunnes nyt Viimein sain tähän lopullisen varmistuksen luettuani tämän valaisevan kirjan!
Enää en tunne kuolemanpelkoa vaan oikeastaan pikemminkin päinvastoin, jos näin voi sanoa.. Oikein Odotankin tuota ihmeellistä Kotiinpaluuni hetkeä, Henkiseen Kotiini palaamista, mistä me kaikki olemme alunperin lähtöisin. Sen verran ihanalta paikalta se kirjan kuvauksen mukaankin vaikutti ja siellä pääsee viimein jälleentapaamaan kaikkia niitä ystäviä ja rakkaita, jotka sieluntasolla tunnen niin läheisiksi itselleni.

Selväksi tuli myöskin se, että meillä jokaisella on todellakin se oma Kohtalomme, jonka polkuja kuljemme ennaltasovitulla tavalla, vanhoja karmojamme maksaaksemme ja meille ennaltasovittuja oppiläksyjämme oppiaksemme kussakin elämässämme.

Inkarnoitumisen pääasiallisena tarkoituksena on siis kehittyä sieluntasolla eteenpäin kussakin elämässä, kehittää sieluamme oppimalla uusia puolia elämästä, henkistyä ja saavuttaa Valaistuminen.Näitä oppiläksyjämme voimme oman valintamme mukaan suorittaa elämissämme joko sillä Hyvällä taikka sitten sen vaikeimman kautta; vastentahtoisesti monien mutkien kautta, päätämme seinään hakaten.

Jokaisen Sielun tavoite on joka tapauksessa se sama ja koska jokainen sielu on erilaisensa, ottaa jokaisella sielulla luonnollisesti oman aikansa ja voi joiltakin sieluilta viedä moniakin elämiä joidenkin tiettyjen oppiläksyjen oppiminen ja karmojen takaisin lunastaminen.

Kirja oli mielestäni todella Koskettava ja hyvin Lohduttava samaan aikaan.


Lohtua toi mielettömästi esim. sen kuuleminen, että kuollessasi esim. jotenkin väkivaltaisesti tai tapaturmaisesti, Sielusi tietää jo hetkeä ennen, mitä kohta tulee tapahtumaan (onhan kaikesta jo Henkimaailmassa päätetty ja sovittu ennalta ennen maan päälle inkarnoitumista) ja irtaantuu ruumiista/ihmiskehostamme jo silloin nousten kehomme yläpuolelle tarkkailemaan tilannetta ulkopuolelta käsin.

Sillä hetkellä, vaikkakin kuolemanhetki kuinka tuskallista fyysisesti muutoin olisikin, ei kehomme enää tunne mitään tuskaa tai kipua, koska Sielumme on jo kehostamme poistunut.


Tuon asian kuuleminen oli todella Lohduttavaa, ite kun olen aina pelännyt sitä, että jos tuollaisen kamalan ja tuskallisen kuoleman kokisi, että joutuisi ties kuinka kauan siinä sitten tietoisesti kitumaan tuskissaan, mutta näin ei olekaan, sikäli mikäli oikein lukemaani tulkitsin.

Lohdullista oli saada tietää myöskin se, että mikäli sielumme ei haluaisi enää maan päälle koskaan inkarnoitua, sekin sallittaisiin, yhtäkään sielua ei pakoteta niin tekemään. Mutta selväksi tuli sekin, että jokaisen meidän sielumme palaa maan päälle useampiakin kertoja ja ihan vapaaehtoisesti oltuaan ensin jonkin aikaa poissa maan kamaralta tuolla Ylhäällä, Henkimaailmassa.

Mutta tästä jatkankin vaikka tässä myöhemmin vielä tarkemmin, sillä tuo sielun HENKIMAAILMASSA oleminen oli sen verran mielenkiintoista kuultavaa, että siitä pitänee kertoa tarkemmin ihan omassa tekstissään!

 

[QUOTE="vieras";25384410]ja näin dokumentin missä poika muisti jonkun saaren mutta kukaan ei niitä uskonut paitsi se äiti joka halus tietää totuuden ja löyty! Se poika oli hyvin epävarma itsestään! ei kaikki muistit menny niinkun piti mutta muuten meni![/QUOTE]

se oli pettymys kun ei kaikki natsannut! Mutta löysi saaren ja missä oli asunut!

 

Meidän 2,5-v tyttö on nyt nähnyt parina yönä kummituksia ja tullut kirkuen ja täristen meidän makkariin. Samoin yhdet päiväunet keskeytyi kun kirkui. Päiväunet ei ollut kotona ja samassa paikassa näki yhtenä päivänä ovensuussa ihmisen, jota mä en nähnyt. En tiedä yhtään mistä nää tulee, mutta aika kammottavaa herätä toisen kirkumiseen yöllä. Jos se oikeesti näkee jotain? En ole kuullut, että meidän kummankaan suvussa olisi mitään tuollaista aikaisemmin.

 

[QUOTE="vieras";25384173]Mä olen lukenu noin Michael Newtonin kirjat (suosittelen edelleen), joissa se haastattelee hypnoosiin vaivutettuja ihmisiä. Ja joissa pyytää niitä kertomaan, mitä tapahtuu kuollessa (pyytää menemään edellisen elämän kuolinhetkeen). Ja myös, että mitä tapahtuu sen jälkeen. Sadat ihmiset selostivat asiat samoin tavoin. Sielu menee "taivaaseen", jossa valikoidaan seuraava elämä. Sielun on tarkoitus oppia, oppia ja oppia. Kun sielu on tarpeeksi kypsä, se ei enää synny maan päälle, vaan se jää astraalitasolle. Siellä ihan selkeästi ihmiset kertoivat, että suuret linjat on määrätty, he pystyivät valikoimaan kehen syntyvät, millaisen elämän valitsevat, elämän päälinjat oli jo tiedossa. Eli oli jo tiedossa, että äitisi saa kaksoset. Äitisi lähettyville ilmestyi kaksi sielua juuri ennen hedelmöitystä.[/QUOTE]

Tämä on aika hurja juttu. Tulin tähän nyt harmaana kommentoimaan. Kerran olin mukamas vitsikäs ja utelias ja soittelin ennustajille. Tuli hyvinkin erilaisia ja ympäripyöreitä ennustuksia. Yksi ennustajista sanoi, että minulle syntyy loppuvuodesta vauva. Oli tammikuua. En uskonut sitä! Mulla ei ollut edes miesystävää ja kaiken lisäksi kärsin lapsettomuudesta.

Kuinka ollakaan, erään kerran kaveriporukalla lähdin ulos. Siinä porukassa oli montakin miestä, mutta halusin seksiä vain yhden tietyn kanssa. "Eksyimme" samaan sänkyyn ja olimme vain kerran yhdynnässä. Sen jälkeen lähdin kotiin.

Järkytys oli melkoinen, kun loppukeväästä vihdoin tein "varmuuden vuoksi" raskaustestin ja se oli positiivinen. Tein se kolme kertaa....en ollut uskoa todeksi. Vaikka elämäntilanne oli vaikea, ja asiaan sopeutuminen vaati työtä, itkua ja kyyneleitä, en voinut kuvitellakaan tekeväni aborttia. Vaikka tuo yhden illan pano sitä toivoikin.

Lapsi on ihana! <3

 

[QUOTE="vieras";25384423]http://sani-valoakohti.blogspot.com/2010/02/michael-newton-sielujen-matka-elamaa.html

Sain eilen illalla juuri ennen nukkumaan menoa päätökseen tämän mielenkiintoisen kirjan SIELUJEN MATKA, ELÄMÄÄ ELÄMIEN VÄLILLÄ.

Hypnologi Michael Newton kertoo lukuisille kielille käännetyssä kirjassaan, mitä meille tapahtuu sieluina sielujen maailmassa. Hän on toiminut hypnoterapeuttina lähes 50 vuotta ja tutkinut perusteellisesti asiakkaittensa avulla henkimaailmaa ja elämää sieluna fyysisten elämien välillä. Kirja vastaa moniin mieltämme askarruttaviin kysymyksiin – ja kysymyksiin joita emme ole edes osanneet kysyä.

säikähdin! Se oli mitä etsit on tyhjyys! Annan paperin missä lukee ei mitään!

Mihin matkaamme kuoltuamme?
Miten sielu toimii ihmisen kehossa?
Keitä ovat oppaat ja sielunkumppanit?
Mitä henkimaailmassa tehdään ja millaista siellä on?
Miten ja miksi valitsemme seuraavan elämämme?


Lähde mukaan unohtumattomalle matkalle tutkimaan elämääsi ikuisena sieluna, tämän kirja avaa sinulle kokonaisen uuden maailman!


Kirjassa kerrotaan, kuinka hypnoterapeutti Michael Newton saa sattumalta asiakkaansa ylitietoiseen tilaan, jossa tämä pystyy antamaan tietoa sielun elämästä maanpäällisten elämien välillä.

Kirjassa hän esittää erilaisia tapauskertomuksia, joissa tätä elämää valotetaan. Haastateltujen sielujen mukaan sielut valitsevat kulloisenkin elämänsä, tapahtumat, vastoinkäymiset, kehittyäkseen.

Eli kuten siis jo aiemmassa blogitekstissäni totesin:
MIKÄÄN EI OLE SATTUMAA, vaan ENNALTA SUUNNITELTUA ja SOVITTUA ja sitä sopimusta on ollut tekemässä SIELUMME itse ennen maan päälle palaamistaan.

Toisin sanoen siis mitään ei tapahdu meille ilman oman sielumme hyväksyntää.

Rakastuin tähän kirjaan!

Tämä kirja oli niin kiehtova ja koukuttava, etten meinannu sitä millään laskea käsistäni lukemisen aloitettuani ja aika hetkessä se sitten tulikin ahmittua lävitse. Ja päässäni/mielessäni pyörii kaiken aikaa nuo lukemani asiat, joista olen todella Kiitollinen, että sain ne osakseni elämää!

Ennen tämän kirjan lukemista ja nuorempana etenkin, olin aina pelänny kuolemaa todella paljon, sillä meillehän opetetaan ev.lut. kasvatuksen mukaan jo pienestä pitäen, kuinka meillä ei olisi kuin vain tämä yksi ja ainut elämä ja kuolemaan elämämme sitten tulisi päättymään.

Tuo on ollut varsin pelottava ja surullinen ajatus jo pienestä pitäen ja muistelen hämärästi, kuinka jossain vaiheessa elämääni jo aloin tuota asiaa todella pohtia ja kyseenalaistamaan mielessäni, jotenkin ilmeisesti tuolloin jo varmaan mielsin tuon väitteen suureksi valheeksi. Siis omalla kohdallani ainakin.

Kuultuani aikoinaan ensimmäisen kerran muiden uskontojen välityksellä INKARNAATIOSTA, oivalsin heti, mistä tuo epäilykseni, ettei täällä vain yhtä kertaa elettäisi, oli peräisin, ja se rauhoitti mieltäni jo tuolloin aika lailla.Siitäkin huolimatta sitä on aina välillä kuitenkin synkimmillä hetkillään ajatellut, että josko tuo ei olisikaan totta sitten kuitenkaan ja tällaisessa välimaastossa olen sitten keikkunut näine ajatuksineni.Kunnes nyt Viimein sain tähän lopullisen varmistuksen luettuani tämän valaisevan kirjan!
Enää en tunne kuolemanpelkoa vaan oikeastaan pikemminkin päinvastoin, jos näin voi sanoa.. Oikein Odotankin tuota ihmeellistä Kotiinpaluuni hetkeä, Henkiseen Kotiini palaamista, mistä me kaikki olemme alunperin lähtöisin. Sen verran ihanalta paikalta se kirjan kuvauksen mukaankin vaikutti ja siellä pääsee viimein jälleentapaamaan kaikkia niitä ystäviä ja rakkaita, jotka sieluntasolla tunnen niin läheisiksi itselleni.

Selväksi tuli myöskin se, että meillä jokaisella on todellakin se oma Kohtalomme, jonka polkuja kuljemme ennaltasovitulla tavalla, vanhoja karmojamme maksaaksemme ja meille ennaltasovittuja oppiläksyjämme oppiaksemme kussakin elämässämme.

Inkarnoitumisen pääasiallisena tarkoituksena on siis kehittyä sieluntasolla eteenpäin kussakin elämässä, kehittää sieluamme oppimalla uusia puolia elämästä, henkistyä ja saavuttaa Valaistuminen.Näitä oppiläksyjämme voimme oman valintamme mukaan suorittaa elämissämme joko sillä Hyvällä taikka sitten sen vaikeimman kautta; vastentahtoisesti monien mutkien kautta, päätämme seinään hakaten.

Jokaisen Sielun tavoite on joka tapauksessa se sama ja koska jokainen sielu on erilaisensa, ottaa jokaisella sielulla luonnollisesti oman aikansa ja voi joiltakin sieluilta viedä moniakin elämiä joidenkin tiettyjen oppiläksyjen oppiminen ja karmojen takaisin lunastaminen.

Kirja oli mielestäni todella Koskettava ja hyvin Lohduttava samaan aikaan.


Lohtua toi mielettömästi esim. sen kuuleminen, että kuollessasi esim. jotenkin väkivaltaisesti tai tapaturmaisesti, Sielusi tietää jo hetkeä ennen, mitä kohta tulee tapahtumaan (onhan kaikesta jo Henkimaailmassa päätetty ja sovittu ennalta ennen maan päälle inkarnoitumista) ja irtaantuu ruumiista/ihmiskehostamme jo silloin nousten kehomme yläpuolelle tarkkailemaan tilannetta ulkopuolelta käsin.

Sillä hetkellä, vaikkakin kuolemanhetki kuinka tuskallista fyysisesti muutoin olisikin, ei kehomme enää tunne mitään tuskaa tai kipua, koska Sielumme on jo kehostamme poistunut.


Tuon asian kuuleminen oli todella Lohduttavaa, ite kun olen aina pelännyt sitä, että jos tuollaisen kamalan ja tuskallisen kuoleman kokisi, että joutuisi ties kuinka kauan siinä sitten tietoisesti kitumaan tuskissaan, mutta näin ei olekaan, sikäli mikäli oikein lukemaani tulkitsin.

Lohdullista oli saada tietää myöskin se, että mikäli sielumme ei haluaisi enää maan päälle koskaan inkarnoitua, sekin sallittaisiin, yhtäkään sielua ei pakoteta niin tekemään. Mutta selväksi tuli sekin, että jokaisen meidän sielumme palaa maan päälle useampiakin kertoja ja ihan vapaaehtoisesti oltuaan ensin jonkin aikaa poissa maan kamaralta tuolla Ylhäällä, Henkimaailmassa.

Mutta tästä jatkankin vaikka tässä myöhemmin vielä tarkemmin, sillä tuo sielun HENKIMAAILMASSA oleminen oli sen verran mielenkiintoista kuultavaa, että siitä pitänee kertoa tarkemmin ihan omassa tekstissään![/QUOTE]

kyllä kuuntele minua, ja se on tyhjyys!

 

[QUOTE="vieras";25384199]Minun mummini puhui parin viikon ajan ennen kuolemaansa, että hänen aviomiehensä käy täällä häntä tervehtimässä joka päivä. Lorna Byrne ja Johanna Broman sanovat kirjoissaan, että edesmenneet läheiset tulevat kuolinhetkellä vastaanottamaan sielua ja ohjaavat häntä. Monesti tulevat juuri ennen kuolemaa edeltävinä viikkoina ikään kuin rauhoittelemaan, että ovat lähettyvillä ja viimeistään silloin näillä vanhuksilla avautuu selvännäkökyky. Usein heidän puheitaan pidetään höpinöinä, vaikka ovat totta.[/QUOTE]

Mummuni oli vanhankodissa aikoinaan, kävimme heinäkuussa katsomassa häntä
ja "näin" hänen huoneessaan sen että häntä odotetaan..
Tammikuun alussa kuoli.

 

Unihalvaus.

Mikä on unihalvaus?

 

En tiedä mihin uskoa, mutta tyttäreni osasi hyvin puhua jo n.2 vuotiaana, eikä meillä juurikaan katseltu telkkaria eikä lapsi ollut vielä hoidossa niin olimme pihailemassa ja yhtäkkiä lapsi jäi seisomaan ja tuijottamaan ja kysyin mikä tuli niin sanoi "enkeli meni pois, ja lensi"
hetken päästä jatkoi hommiaan hiekkalaatikolla. En tiedä mikä tuli ja mikä meni, lintuja yms en nähnyt enkä ollut enkeleistä puhunut lapselle.

 

[QUOTE="vieras";25384028]Kyllä te olette kaksi aivan erillistä ihmistä ja omaatte aivan ikiomat sielut. Ihminen ei voi jakaa sieluaan kenenkään kanssa, ei edes kaksonen. Sielu asuu kehossasi. Sielu tosiaan saapuu hedelmöityshetkellä. Mutta jo hedelmöityshetkellä teistä oli määrä syntyä te kaksi. Eli saapui kaksi sielua. Kaksi erillistä, tuntevaa ihmistä. Molemmilla teillä on ikioma sielu ja myös ikioma suojelusenkeli. Sielu on siis sun tunteet, kokemukset, kaikki. Keho vain toimii tässä välikappaleena. Olisi mahdotonta, että teillä olisi puolikkaat sielut, ei sellaista voi olla.

Kun esim. elvytettyjä ihmisiä on palautettu tänne, niin he kertovat näitä, että lähtivät kehostaan ja näkivät kaikki ketkä häntä elvytti. Jotenka sielu kykenee näkemään, kuulemaan, aistimaan, ilman kehoa. Asiaa voisi kankeasti verrata radioaaltoihin, ilmassa liikkuu aaltoja pitkin ääntä, kuvaa, musiikkia ja se on totisinta totta, vaikka emme kykene sitä aistimaan.

Lueppas se Sielujen Kohtalo, mikä tuossa oli aiemmin linkitettynä. Kirjan voi ostaa netistä.

Meediothan väittävät, että jokaisella on kykynä nähdä maailma "neljäulotteisesti". Jotkut myös katsovat, että et voi itse päättää, näetkö vai et, joko saat näkemisen lahjan tai et. Joillakin voi olla kyky uinuvana ja se tulee esille. Monesti lapsilla taas on kyky, joka vaipuu "uinumaan".

Johanna-Matilda Juhola (selvännäkijä, synt. 1972) muuten erittelee kirjassaan erilaisia näkemisen lahjoja. Jotkut siis näkevät (selvännäkö), jotkut kuulevat (selväkuulo), jotkut tuntevat kehossaan esim. kylminä väreinä, kosketuksina, kipuina yms. (selvätunne), jotkut saavat tietoa, koskettaessaan esinettä (selvätunto), sit oli vielä joku muu, nyt en muista.[/QUOTE]

Mulle kävi just äskettäin niin että kun keskityin tarpeeksi, sain silmiini tietoa eräästä asiasta, ehkä käytin sekä selväkuuloa ja selvänäköä.
Kirjoitin todisteeksi tiedon muistiin.
Hätkähdin kun sain tietää soittamalla että se piti paikkansa tosiaan.

 

En voi muuta sanoa kuin että onneksi äitini oli fiksu ja ymmärtävä eikä paniikissa kehitellyt mulle mitään yliluonnollisia kykyjä... sillä mulla oli aivan valtavasti mielikuvituskavereita pienenä. Oli nimiä ja asuinpaikkoja, kummallisia olioita ja kesyjä eläimiä jne. Keittiössä olin nurkkaa osoittanut ja kertonut äidille kuinka siellä joku otus puuhastelee. Olin nähnyt lapsia ja vanhuksia ja kaikenlaista...äiti kirjoitti ylös, mutta ei osannut kyllä olla yhtään huolissaan.
Olen aivan täysjärkinen aikuinen nykyään, melkoisen herkkä ja luovan alan ihminen, joten mielikuvituksen mpiikkiin kaiken laitan.

Olen hyvin avoin kaikelle tällaisellekin, vaikken oikein mihinkään tiettyyn uskokaan. Näytön (hyvän sellaisen) puuttuessa en vain voi sitä tehdä. Aihe kiinnostaa kyllä. Mieheni esim on osannut ulkomailla lapsena suunnistaa alueilla, jossa ei ole koskaan aikaisemmin käynyt- ja kertonut mitä edessä on, ennen kuin kukaan tiesi jne. Ystäväni on muksuna kertonut "kuinka mä silloin ennen olin vanha" jne. Ehkä ennemminkin uskon että joillakin tietyt vaistot ja herkkyys ovat voimakkaampia kuin tosilla, ja mielikuvitus ja ympäristötekijät saattavat luoda ihmeellisiäkin sattumuksia.

Kunnes toisin todistetaan.

 

Mun sisaruksen tytöllä oli ainakin pari vuotta sitten vielä mielikuvituskaveri
tai mikä nyt olikaan. Kerrankin se tyttö sanoi että "pitää varoa ettei istu sen päälle".

 

Lapseni näki kuolleita ruumiita jokapuolella. Koulumatkalla niitä oli kadun reunoissa, ja kotona niitä oli huoneissa. Lisäksi hänen sänkynsä alla oli " Edvard Munchin " Huuto. Huuto seurasi häntä psykiatrian kriisiosastollekkin, ja asui sielläkin hänen sänkynsä alla

 

[QUOTE="vieras";25384716]Lapseni näki kuolleita ruumiita jokapuolella. Koulumatkalla niitä oli kadun reunoissa, ja kotona niitä oli huoneissa. Lisäksi hänen sänkynsä alla oli " Edvard Munchin " Huuto. Huuto seurasi häntä psykiatrian kriisiosastollekkin, ja asui sielläkin hänen sänkynsä alla[/QUOTE]

Hänellä oli siis psyykkinen sairaus. Ikävää tuollainen. Minkä diagnoosin hän sai? En usko kuitenkaan että kaikki henkiä ja enkeleitä näkevät/kokevat ovat psyykkisesti sairaita....