"vieras"
Lueppas se Näkijän maailma. Siellä selostetaan niitä testejä ja kokeita. Kyllä vain voi mitata.
"vieras"
Jos asia on sinulle noin kiusallinen ja päänsärkyä tuottava, eikö ole parempi olla lukematta?
[QUOTE="vieras";25380773]Lue se kirja. Sen saa netistä suomeksi.[/QUOTE]
Minkä ihmeen takia lukisin? Tiedän kyllä jo, että maailmassa on ihmisiä, jotka uskovat yliluonnolliseen ja jopa väittävät, että sen voi tieteellisesti todistaa. Niin kauan kun siitä ei ole oikeaa tieteellistä tietoa en saa kyseisestä kirjasta mitään irti.
Minkä ihmeen takia lukisin? Tiedän kyllä jo, että maailmassa on ihmisiä, jotka uskovat yliluonnolliseen ja jopa väittävät, että sen voi tieteellisesti todistaa. Niin kauan kun siitä ei ole oikeaa tieteellistä tietoa en saa kyseisestä kirjasta mitään irti.
[QUOTE="vieras";25380723]No ehkä se vanhempi on kertonu sille nuoremmalle.[/QUOTE]
Voin sanoa, ettei todellakaan ole
Eihän siinä muuten mitään ihmeellistä olisikaan
Voin sanoa, ettei todellakaan ole
Eihän siinä muuten mitään ihmeellistä olisikaan Ei siinä kyllä muutenkaan ole mitään ihmeellistä, että lapsilla sattuu olemaan samannimiset mielikuvitusystävät, mutta mistä voit olla varma ettei vanhempi ole kertonut asiasta nuoremmalle?Alkuperäinen kirjoittaja Välillä meren ja maan;25381322:Voin sanoa, ettei todellakaan ole
Mä en tiedä mitä siinä hennassa on ollu, mutta mun tytär ei vieläkään mielellään puhu siitä. Meni eilenki ihan oudon näköiseksi kun otin henna puheeksi kaikkien näiden vuosien jälkeen. Jotenkin nykyään ehkä pelkääkin sitä hennaa, ainakin se näytti siltä. En puhunut asiasta sen kummemmin enää kun se ei ollut ollenkaan hyvä asia.
Voin olla varma ettei ole siskolleen puhunut siitä tytöstä ollenkaan.
"vieras"
No kun et kerta seurannu sitä Paranormaalit Lapset - tv-sarjaa, niin et ole saanut sieltä vinkkejä, miten kantsii suhtautua lapsiin, jotka näkevät henkimaailman.Alkuperäinen kirjoittaja Välillä meren ja maan;25381532:
Kertomasi perusteella periaatteessa ymmärrän, miksi lapsesi meni ihan vaikeaksi.
Siellä tv-sarjassa ne lapset oli myös ahdistuneita siitä, kun niiden vanhemmat eivät ymmärtäneet heitä ollenkaan, eivät uskoneet lainkaan ja leimasivat vain mielikuvituspuuhiksi. Siitä aiheutui se, että lapset vähittellen eristäytyivät vanhemmista, eivät voineet luottaa heihin eivätkä enää halunneet puhua henkimaailmasta ja näistä hengistä, jotka heihin ottivat yhteyttä. Se oli tosi kova paikka näille lapsille. Itkien ne kertoivat psykologille ja tälle toiselle aikuiselle, joka näki myös henkimaailman, kun vanhemmat ei ymmärrä ja luulevat, että on vain mielikuvitusta koko juttu. Sit tää psykologi ja meedio kysyi, että mistä sä tiedät, ettei ole mielikuvistusta sitten. Niin nää lapset vastas, että kyllä ne erottaa mielikuvituksen henkimaailmasta ja ne myös tiesi asioita, joita ei voi tietää veikkaamalla.
Ohjelmassa myös pyrittiin saamaan yhteys lasten ja vanhempien välille, sellainen puuttuva luottamus, joka heijastui ton myötä kaikkeen.
Pointtina oli se, että vaikka vanhempi ei edes ohjelman jälkeen suostunut uskomaan mihinkään henkimaailmaan, niin ainakin he yrittivät ymmärtää lasta.
"vieras"
Hei!
YouTubeen jos laitat Psychic Kids, niin löydät noita jaksoja. Puhuvat melko helppoa englantia, eli jos osaat englantia, ei pitäis olla vaikeuksia ymmärtää ilman suomenkielistä tekstiä.
Tossa esim yks 10 min pätkä
http://www.youtube.com/watch?v=F7w6rKPy15k
YouTubeen jos laitat Psychic Kids, niin löydät noita jaksoja. Puhuvat melko helppoa englantia, eli jos osaat englantia, ei pitäis olla vaikeuksia ymmärtää ilman suomenkielistä tekstiä.
Tossa esim yks 10 min pätkä
http://www.youtube.com/watch?v=F7w6rKPy15k
"vieras"
[QUOTE="vieras";25381654]Hei!
YouTubeen jos laitat Psychic Kids, niin löydät noita jaksoja. Puhuvat melko helppoa englantia, eli jos osaat englantia, ei pitäis olla vaikeuksia ymmärtää ilman suomenkielistä tekstiä.
Tossa esim yks 10 min pätkä
Psychic Kids-S3E07 1/4 - YouTube[/QUOTE]
Tossa esim. ton lapsen äiti sanoo, että lapsi tiesi asioita, joita ei voi tietää
YouTubeen jos laitat Psychic Kids, niin löydät noita jaksoja. Puhuvat melko helppoa englantia, eli jos osaat englantia, ei pitäis olla vaikeuksia ymmärtää ilman suomenkielistä tekstiä.
Tossa esim yks 10 min pätkä
Psychic Kids-S3E07 1/4 - YouTube[/QUOTE]
Tossa esim. ton lapsen äiti sanoo, että lapsi tiesi asioita, joita ei voi tietää
"vieras"
Tuossa puhuu esim. äiti, joka sanoo suoraan, ettei ymmärrä lapsensa kykyä.
http://www.youtube.com/watch?v=9GUIUceXkKQ&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=9GUIUceXkKQ&feature=related
[QUOTE="vieras";25381598]No kun et kerta seurannu sitä Paranormaalit Lapset - tv-sarjaa, niin et ole saanut sieltä vinkkejä, miten kantsii suhtautua lapsiin, jotka näkevät henkimaailman.
Kertomasi perusteella periaatteessa ymmärrän, miksi lapsesi meni ihan vaikeaksi.
Siellä tv-sarjassa ne lapset oli myös ahdistuneita siitä, kun niiden vanhemmat eivät ymmärtäneet heitä ollenkaan, eivät uskoneet lainkaan ja leimasivat vain mielikuvituspuuhiksi. Siitä aiheutui se, että lapset vähittellen eristäytyivät vanhemmista, eivät voineet luottaa heihin eivätkä enää halunneet puhua henkimaailmasta ja näistä hengistä, jotka heihin ottivat yhteyttä. Se oli tosi kova paikka näille lapsille. Itkien ne kertoivat psykologille ja tälle toiselle aikuiselle, joka näki myös henkimaailman, kun vanhemmat ei ymmärrä ja luulevat, että on vain mielikuvitusta koko juttu. Sit tää psykologi ja meedio kysyi, että mistä sä tiedät, ettei ole mielikuvistusta sitten. Niin nää lapset vastas, että kyllä ne erottaa mielikuvituksen henkimaailmasta ja ne myös tiesi asioita, joita ei voi tietää veikkaamalla.
Ohjelmassa myös pyrittiin saamaan yhteys lasten ja vanhempien välille, sellainen puuttuva luottamus, joka heijastui ton myötä kaikkeen.
Pointtina oli se, että vaikka vanhempi ei edes ohjelman jälkeen suostunut uskomaan mihinkään henkimaailmaan, niin ainakin he yrittivät ymmärtää lasta.[/QUOTE]
Mä ymmärrän lastani, en sano että kaikki oli huuhaata. Olen itsekkin aika henkinen ihminen, mutta tässä puhuttiin lapsista. Kuitenkin mielikuvitus on lapsilla melkoinen, joten ensin ja ensisijaisesti luulen sen olleen sellaista. Sanoin eilen vielä että se henna oli varmaan mukava leikkikaveri. Yhdessä sitten jo naurettiinkin.
Kertomasi perusteella periaatteessa ymmärrän, miksi lapsesi meni ihan vaikeaksi.
Siellä tv-sarjassa ne lapset oli myös ahdistuneita siitä, kun niiden vanhemmat eivät ymmärtäneet heitä ollenkaan, eivät uskoneet lainkaan ja leimasivat vain mielikuvituspuuhiksi. Siitä aiheutui se, että lapset vähittellen eristäytyivät vanhemmista, eivät voineet luottaa heihin eivätkä enää halunneet puhua henkimaailmasta ja näistä hengistä, jotka heihin ottivat yhteyttä. Se oli tosi kova paikka näille lapsille. Itkien ne kertoivat psykologille ja tälle toiselle aikuiselle, joka näki myös henkimaailman, kun vanhemmat ei ymmärrä ja luulevat, että on vain mielikuvitusta koko juttu. Sit tää psykologi ja meedio kysyi, että mistä sä tiedät, ettei ole mielikuvistusta sitten. Niin nää lapset vastas, että kyllä ne erottaa mielikuvituksen henkimaailmasta ja ne myös tiesi asioita, joita ei voi tietää veikkaamalla.
Ohjelmassa myös pyrittiin saamaan yhteys lasten ja vanhempien välille, sellainen puuttuva luottamus, joka heijastui ton myötä kaikkeen.
Pointtina oli se, että vaikka vanhempi ei edes ohjelman jälkeen suostunut uskomaan mihinkään henkimaailmaan, niin ainakin he yrittivät ymmärtää lasta.[/QUOTE]
Mä ymmärrän lastani, en sano että kaikki oli huuhaata. Olen itsekkin aika henkinen ihminen, mutta tässä puhuttiin lapsista. Kuitenkin mielikuvitus on lapsilla melkoinen, joten ensin ja ensisijaisesti luulen sen olleen sellaista. Sanoin eilen vielä että se henna oli varmaan mukava leikkikaveri. Yhdessä sitten jo naurettiinkin.
[QUOTE="vieras";25381677]Tuossa puhuu esim. äiti, joka sanoo suoraan, ettei ymmärrä lapsensa kykyä.
Psychic Kids-S1E02 3/5 - YouTube[/QUOTE]
Kiitos uusista linkeistä kaikille!
Psychic Kids-S1E02 3/5 - YouTube[/QUOTE]
Kiitos uusista linkeistä kaikille!
"vieras"
Hei huomasin sellaisen jutun, että noi Psychic Kids jaksot on jaettu YouTubeen neljään eri osaan, eli siellä on part 1/4, 2/4, 3/4 ja 4/4, kukin kestoltaan about 10 minsaa.
"vieras"
Tässäpä Lorna Byrnestä:
Kansainvälisesti tunnettu irlantilainen kirjailija Lorna Byrne (s. 1953) on lapsesta asti nähnyt enkeleitä ja keskustellut heidän kanssaan. Ensimmäisissä muistikuvissaan Lorna makaa pinnasängyssä ja näkee äitinsä jonka ympärillä on kauniita eri väreissä hehkuvia olentoja. Ne leijailivat ilmassa kuin höyhenet. Vasta vuosia myöhemmin hän ymmärsi, että olennot joita hän näki olivat enkeleitä.
Nykyisin Lorna näkee enkelit fyysisinä olentoina, aivan niin kuin me näemme toinen toisemme. Usein heillä on siivet ja kävellessään he leijuvat maan pinnan yläpuolella niin, että heidän jalkansa eivät kosketa maata. Joskus enkelit näyttäytyvät kirkkaana valona, mutta tarpeen tullen nämä valoilmiöt voivat muuttaa muotoaan ja esittää ihmistä.
Lorna kertoo, että hän näkee jokaisen ihmisen takana suojelusenkelin. Välillä nämä suojelusenkelit avautuvat Lornalle ja kertovat tärkeän viestin suojatistaan. Lorna sanookin, että jokaiselle meille Jumala on antanut lahjan suojelusenkelin muodossa.
Rankka elämä
Lorna syntyi köyhään perheeseen, välillä he olivat jopa kodittomia ja asuivat sukulaistensa luona. Lornalla oli oppimisvaikeuksia ja vanhemmat päättivät keskeyttää tyttärensä koulunkäynnin, kun hän oli 14-vuotias. Isä järjesti Lornalle työpaikan huoltoasemalta ja siellä hän tapasi tulevan miehensä Joen. Elämä Joen kanssa oli täynnä iloa ja rakkautta ja pariskunta sai yhdessä neljä lasta. Onnea varjosti kuitenkin Joen heikko terveys. Kun heidän nuorin lapsensa oli neljä vuotta, Joe kuoli.
Kirjan synty
Yksi ihmeellisimmistä asioista mitä Lorna kuuli enkeleiltä ollessaan lapsi, oli että hän kirjoittaisi kirjan. Lornasta ajatus oli mahdoton, koska hänellä on vaikea sanasokeus, eikä hän ollut koskaan lukenut yhtään kirjaa. Vuodesta toiseen enkelit yhä uudestaan muistuttivat häntä tästä tehtävästä.
Joen kuolema oli ollut järkytys koko perheelle ja käännekohta Lornan elämässä. Lorna muutti nuorimman tyttärensä kanssa toiselle paikkakunnalle. Pian muuton jälkeen enkelit ilmoittivat Lornalle että nyt kirjan aika oli tullut.
Seuraavat kaksi vuotta hän taltioi ajatuksiaan sanelukoneelle. Lorna tutustui Jean Callahaniin joka pitkän pohdinnan jälkeen lupautui kirjoittamaan tekstin puhtaaksi. Toinen kirjan syntyyn oleellisesti vaikuttanut henkilö oli kustantaja, jonka ehdotuksesta kirjasta tuli oma elämänkerta.
Kuuden vuoden uurastuksen jälkeen Lorna julkaisi keväällä 2008 elämänkertansa Angels in My Hair (Enkeleitä hiuksissani 2009).
Kirja nousi ilmestyttyään nopeasti sekä Irlannin, että Iso Britannian myyntilistojen kärkeen. Samana vuonna se valittiin Irlannissa Vuoden tietokirjaksi. Kirja on tällä hetkellä käännetty 20 kielelle ja julkaistu 47 maassa mm. USA:ssa, Japanissa ja Venäjällä.
Lornan kertomus on koskettava ja rehellinen. Hän kuvaa elämää köyhyydessä ja nälässä, sekä miehensä sairastumista. Samalla Lorna kertoo kuinka paljon enkelit ovat olleet avuksi ja rohkaisseet häntä elämässä eteenpäin.
Toivon sanoma
Lorna on kirjallaan ja esiintymisillään koskettanut syvästi ihmisiä ympäri maailmaa. Hänen kirjansa Enkeleitä hiuksissani ja Portaat taivaaseen (Stairways to Heaven 2010) ovat muuttanut tuhansien ihmisten elämää. Hänen viestinsä on täynnä toivoa, emme ole koskaan yksin. Meillä jokaisella on oma suojelusenkelimme, riippumatta uskonnostamme tai uskomuksistamme.
Lorna on myös herättänyt paljon huomiota tiedotusvälineissä ympäri Eurooppaa. Hän on ollut useasti vieraana BBC:n lähetyksissä. The Economics-lehti siteerasi joulunumerossaan Lornan enkelisanomaa ja hänestä on kirjoitettu sanomalehdissä kuten The Times, The Indipendent ja Die Welt.
Lukijoiden lämmin vastaanotto on kuljettanut Lornaa ympäri maailmaa. Hänen tilaisuutensa ovat olleet loppuunmyytyjä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin.
Lorna Byrne vieraili ensimmäisen kerran Suomessa maaliskuussa 2011. Hänen koskettava esiintymisensä Kulttuuritalolla Hesingissä lauantaina 26.3. oli suunnaton menestys.
Lorna saapuu pian uudelleen Suomeen. Hän esiintyy yleisölle Helsingin kirjamessuilla perjantaina 28. lokakuuta 2011.
Freeflowfactoryn järjestämä puhetilaisuus lauantaina 29.10. on jo loppuunmyyty.
http://www.otava.fi/kirjailijat/ulkomaiset/a-i/byrne_lorna/fi_FI/byrne_lorna/
Kansainvälisesti tunnettu irlantilainen kirjailija Lorna Byrne (s. 1953) on lapsesta asti nähnyt enkeleitä ja keskustellut heidän kanssaan. Ensimmäisissä muistikuvissaan Lorna makaa pinnasängyssä ja näkee äitinsä jonka ympärillä on kauniita eri väreissä hehkuvia olentoja. Ne leijailivat ilmassa kuin höyhenet. Vasta vuosia myöhemmin hän ymmärsi, että olennot joita hän näki olivat enkeleitä.
Nykyisin Lorna näkee enkelit fyysisinä olentoina, aivan niin kuin me näemme toinen toisemme. Usein heillä on siivet ja kävellessään he leijuvat maan pinnan yläpuolella niin, että heidän jalkansa eivät kosketa maata. Joskus enkelit näyttäytyvät kirkkaana valona, mutta tarpeen tullen nämä valoilmiöt voivat muuttaa muotoaan ja esittää ihmistä.
Lorna kertoo, että hän näkee jokaisen ihmisen takana suojelusenkelin. Välillä nämä suojelusenkelit avautuvat Lornalle ja kertovat tärkeän viestin suojatistaan. Lorna sanookin, että jokaiselle meille Jumala on antanut lahjan suojelusenkelin muodossa.
Rankka elämä
Lorna syntyi köyhään perheeseen, välillä he olivat jopa kodittomia ja asuivat sukulaistensa luona. Lornalla oli oppimisvaikeuksia ja vanhemmat päättivät keskeyttää tyttärensä koulunkäynnin, kun hän oli 14-vuotias. Isä järjesti Lornalle työpaikan huoltoasemalta ja siellä hän tapasi tulevan miehensä Joen. Elämä Joen kanssa oli täynnä iloa ja rakkautta ja pariskunta sai yhdessä neljä lasta. Onnea varjosti kuitenkin Joen heikko terveys. Kun heidän nuorin lapsensa oli neljä vuotta, Joe kuoli.
Kirjan synty
Yksi ihmeellisimmistä asioista mitä Lorna kuuli enkeleiltä ollessaan lapsi, oli että hän kirjoittaisi kirjan. Lornasta ajatus oli mahdoton, koska hänellä on vaikea sanasokeus, eikä hän ollut koskaan lukenut yhtään kirjaa. Vuodesta toiseen enkelit yhä uudestaan muistuttivat häntä tästä tehtävästä.
Joen kuolema oli ollut järkytys koko perheelle ja käännekohta Lornan elämässä. Lorna muutti nuorimman tyttärensä kanssa toiselle paikkakunnalle. Pian muuton jälkeen enkelit ilmoittivat Lornalle että nyt kirjan aika oli tullut.
Seuraavat kaksi vuotta hän taltioi ajatuksiaan sanelukoneelle. Lorna tutustui Jean Callahaniin joka pitkän pohdinnan jälkeen lupautui kirjoittamaan tekstin puhtaaksi. Toinen kirjan syntyyn oleellisesti vaikuttanut henkilö oli kustantaja, jonka ehdotuksesta kirjasta tuli oma elämänkerta.
Kuuden vuoden uurastuksen jälkeen Lorna julkaisi keväällä 2008 elämänkertansa Angels in My Hair (Enkeleitä hiuksissani 2009).
Kirja nousi ilmestyttyään nopeasti sekä Irlannin, että Iso Britannian myyntilistojen kärkeen. Samana vuonna se valittiin Irlannissa Vuoden tietokirjaksi. Kirja on tällä hetkellä käännetty 20 kielelle ja julkaistu 47 maassa mm. USA:ssa, Japanissa ja Venäjällä.
Lornan kertomus on koskettava ja rehellinen. Hän kuvaa elämää köyhyydessä ja nälässä, sekä miehensä sairastumista. Samalla Lorna kertoo kuinka paljon enkelit ovat olleet avuksi ja rohkaisseet häntä elämässä eteenpäin.
Toivon sanoma
Lorna on kirjallaan ja esiintymisillään koskettanut syvästi ihmisiä ympäri maailmaa. Hänen kirjansa Enkeleitä hiuksissani ja Portaat taivaaseen (Stairways to Heaven 2010) ovat muuttanut tuhansien ihmisten elämää. Hänen viestinsä on täynnä toivoa, emme ole koskaan yksin. Meillä jokaisella on oma suojelusenkelimme, riippumatta uskonnostamme tai uskomuksistamme.
Lorna on myös herättänyt paljon huomiota tiedotusvälineissä ympäri Eurooppaa. Hän on ollut useasti vieraana BBC:n lähetyksissä. The Economics-lehti siteerasi joulunumerossaan Lornan enkelisanomaa ja hänestä on kirjoitettu sanomalehdissä kuten The Times, The Indipendent ja Die Welt.
Lukijoiden lämmin vastaanotto on kuljettanut Lornaa ympäri maailmaa. Hänen tilaisuutensa ovat olleet loppuunmyytyjä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin.
Lorna Byrne vieraili ensimmäisen kerran Suomessa maaliskuussa 2011. Hänen koskettava esiintymisensä Kulttuuritalolla Hesingissä lauantaina 26.3. oli suunnaton menestys.
Lorna saapuu pian uudelleen Suomeen. Hän esiintyy yleisölle Helsingin kirjamessuilla perjantaina 28. lokakuuta 2011.
Freeflowfactoryn järjestämä puhetilaisuus lauantaina 29.10. on jo loppuunmyyty.
http://www.otava.fi/kirjailijat/ulkomaiset/a-i/byrne_lorna/fi_FI/byrne_lorna/
xxcv
En usko henkimaailmaan. Vaikka onhan mahdollista että jotain sellaista mistä emme tiedä, on olemassa.
Oman mielenterveyden kannalta on tärkeää että ei usko henkimaailmaan.
Suvussani on vanhoja ihmisiä, jotka uskovat henkimaailmaan.
Myös minulle sanottiin lapsena että minulla on ylimääräinen aisti. Pienestä asti kerroin (muka) asiota joita en voinut "tietää". Tällaisia olivat jotkut sukulaissuhteet, jonkin ihmisen ajatukset ja tietyt tapahtumat.
Esim. jos ihmeteltiin missä pappa viipyy, minä 3 v saatoin sanoa, että siellä se pappa odottta meitä, se istuu puun alla ja syö omenoita. Kun pappa sitten tuli ja kertoi odottaneensa että olisimme tulleet häntä vastaan ja istuneensa omenapuun alla ja maistelleen joko ovat kypsiä, niin meedion maineenhan tässä suvussa sain.
Tällaisia tapauksia oli paljon ja koko lapsuuteni ajan.
Onneksi itselläni oli jo lapsena niin paljon tervettä järkeä ja vaatimattomuutta, että en koskaan uskonut noita aikuisten juttuja, että minulla olisi mitään yliluonnollisia kykyjä. Isompana selitin itselleni että olen hyvä arvaamaan ja että minulla on hyvä tuuri.
Muistan joskus 6 vuotiaana ajatelleeni, että EN halua tietää tai nähdä mitään sellaista mitä muut eivät näe.
Olen tasapainoinen ihminen ja ansio siitä kuuluu minulle itselleni. Ei höperöille naisille suvussani.
Oman mielenterveyden kannalta on tärkeää että ei usko henkimaailmaan.
Suvussani on vanhoja ihmisiä, jotka uskovat henkimaailmaan.
Myös minulle sanottiin lapsena että minulla on ylimääräinen aisti. Pienestä asti kerroin (muka) asiota joita en voinut "tietää". Tällaisia olivat jotkut sukulaissuhteet, jonkin ihmisen ajatukset ja tietyt tapahtumat.
Esim. jos ihmeteltiin missä pappa viipyy, minä 3 v saatoin sanoa, että siellä se pappa odottta meitä, se istuu puun alla ja syö omenoita. Kun pappa sitten tuli ja kertoi odottaneensa että olisimme tulleet häntä vastaan ja istuneensa omenapuun alla ja maistelleen joko ovat kypsiä, niin meedion maineenhan tässä suvussa sain.
Tällaisia tapauksia oli paljon ja koko lapsuuteni ajan.
Onneksi itselläni oli jo lapsena niin paljon tervettä järkeä ja vaatimattomuutta, että en koskaan uskonut noita aikuisten juttuja, että minulla olisi mitään yliluonnollisia kykyjä. Isompana selitin itselleni että olen hyvä arvaamaan ja että minulla on hyvä tuuri.
Muistan joskus 6 vuotiaana ajatelleeni, että EN halua tietää tai nähdä mitään sellaista mitä muut eivät näe.
Olen tasapainoinen ihminen ja ansio siitä kuuluu minulle itselleni. Ei höperöille naisille suvussani.
[QUOTE="vieras";25381838]No tää menee taas jankkaamiseksi mut jos et vietä lapsesi kanssa joka sekunti kuunnellen mitä hän puhuu kenellekkin niin et kyllä voi olla varma ettei ole mitään sanonut.[/QUOTE]
No en tietenkään voi. Uskon kuitenkin näin. Joskus asiat ei tarvitse mitään selittelyjä. Näin ollen jankkaamistakaan ei tule.
No en tietenkään voi. Uskon kuitenkin näin. Joskus asiat ei tarvitse mitään selittelyjä. Näin ollen jankkaamistakaan ei tule.
"vieras"
mä en tiedä uskonko edes mihinkään yliluonnolliseen mutta oikeestaan uskon että jos totta puhut nii ehkä teillä oli joku. oliko perheesi kohdannut kuolemaa? jos ei niin miten 4v tollasta muuten keksii. ei meidän 4v ainakaan hoksais tollasia puhua..Alkuperäinen kirjoittaja Välillä meren ja maan;25374672: