Säälittääkö muita yksilapsiset perheet? :(

  • Viestiketjun aloittaja sisarukset on ilo
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Black Diva´s;25363722:
Eli itse ilman sisaruksia eläneenä sisaruksia kaipaamatta en olisi saanut kirjoittaa tähän ketjuun omaa mielipidettäni asiasta, enkä missään nimessä kommentoida mitään sen johdosta että itselläni on yksi lapsi joka ei ole SISARUKSIA itselleen kaivannut. Ei hän ei ole koskaan ollut yksinäinen ja on elänyt useiden lasten seurassa, jos vain näin on itse halunnut.
Mutta kun kirjoituksestasi paistoi läpi, että puolustat omaa kantaasi, vaikka sisimmässäsi tiedät, että olisit voinut tehdä lapsellesi toisin, ehkäpä paremman valinnan.

Ja eivät minun tuttunikaan ikinä ole vanhemmilleen valittaneet kun eivät tehneet sisaruksia ja muutenkin niiden puuttumisen huomaa sitten vähän vanhempana ja viisaanpana.
 
Toisinaan syy ettei enempää kuin se yksi voi olla myös että se ensimmäinen vaatii niin paljon, ettei aikaa jäisi toiselle antaa riittävästi. Kaikki lapset eivät synny terveinä ja joskus yhden hoitaminen vastaa jopa neljän eri-ikäisen hoitamista.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Black Diva´s;25363740:
Toisinaan syy ettei enempää kuin se yksi voi olla myös että se ensimmäinen vaatii niin paljon, ettei aikaa jäisi toiselle antaa riittävästi. Kaikki lapset eivät synny terveinä ja joskus yhden hoitaminen vastaa jopa neljän eri-ikäisen hoitamista.
Eiköhän tää mene samaan kategoriaan kuin "ei pysty", jonka kuka tahansa selväjärkinen ymmärtää. Tuskin tästä oli kyse vaan siitä, että jos ei ole mitään perusteltua syytä niin lapsella on hyvä olla sisaruksia.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Black Diva´s;25363740:
Toisinaan syy ettei enempää kuin se yksi voi olla myös että se ensimmäinen vaatii niin paljon, ettei aikaa jäisi toiselle antaa riittävästi. Kaikki lapset eivät synny terveinä ja joskus yhden hoitaminen vastaa jopa neljän eri-ikäisen hoitamista.
Mielestäni jo kirjoitinkin, että itsekkäistä syistä ei toista lasta, mutta yrität nyt vain keksiä hyviä syitä miksei ole toista lasta.

No eihän lapsen hoito ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Kun lapset ovat pieniä joudut äitinä antamaan heille melkein koko aikasi ja vielä isäkin paljon (olettaen, että isä työelämässä).

Itse kolmen lapsen äitinä jätin omat menot paljon vähemmälle muutamiksi vuosiksi, mutta nyt saan taas omaa elämää takaisin. Tuntuu vain, että nykyään itsekkyys on muotia ja lapsista ei saisi olla mitään vaivaa ja elämän pitäisi jatkua, just niinkuin se oli ennen lapsiakin.
 
[QUOTE="vieras";25363728]Mutta kun kirjoituksestasi paistoi läpi, että puolustat omaa kantaasi, vaikka sisimmässäsi tiedät, että olisit voinut tehdä lapsellesi toisin, ehkäpä paremman valinnan.

Ja eivät minun tuttunikaan ikinä ole vanhemmilleen valittaneet kun eivät tehneet sisaruksia ja muutenkin niiden puuttumisen huomaa sitten vähän vanhempana ja viisaanpana.[/QUOTE]

Ja sun tekstistä huomaa että kuvittelet tietäväsi mitä minun sisimmässä minä itse tiedä.

Sulla ei ole hajuakaan sisimmästäni ja siitä mitä siellä tunnen, ei myöskään siitä mitä olisimme toivoneen, mutta tyttäreni on itse sanonut että hän on tyytyväinen ettei hänellä ole sisaruksia ei sitä keskenmennyttä kaksostaan eikä sisarusta jota usea vuosi keinohedelmöityksellä yritettiin.

Oman lapseni tunnen sinä et häntä tunne lainkaan ja tiedän että hän on kertonut asiat juuri siten kun ne itse tuntee tätäkään sinä et tiedä, joten ..........

Ja uskon olevani sen ikäinen että jotain on tuonne tietoonkin tarttunut
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Black Diva´s;25363754:
Ja sun tekstistä huomaa että kuvittelet tietäväsi mitä minun sisimmässä minä itse tiedä.

Sulla ei ole hajuakaan sisimmästäni ja siitä mitä siellä tunnen, ei myöskään siitä mitä olisimme toivoneen, mutta tyttäreni on itse sanonut että hän on tyytyväinen ettei hänellä ole sisaruksia ei sitä keskenmennyttä kaksostaan eikä sisarusta jota usea vuosi keinohedelmöityksellä yritettiin.

Oman lapseni tunnen sinä et häntä tunne lainkaan ja tiedän että hän on kertonut asiat juuri siten kun ne itse tuntee tätäkään sinä et tiedä, joten ..........

Ja uskon olevani sen ikäinen että jotain on tuonne tietoonkin tarttunut
No tuolla tekstillä paljastit, minkä minä jo tiesin. Olisit halunnut toisen, muttet saanut ja ilmeisesti osui kipeään kohtaan.

Minulla on monta 'kipeää' kohtaa, mutta en ikinä hermostu, jos joku haukkuu esim. kotiäitiyttä (olen ollut 10 vuotta). Meillä on omat valintamme ja teemme niinkuin parhaaksi näemme. En ymmärrä itsekkäitä äitejä ja mielestäni yhden lapsen äiti on sellaiset, paitsi ed. mainitut syyt.

Olen pahoillani vaikeudestasi saada toinen lapsi, mutta sinun ei tarvitsisi ottaa tätä henkilökohtaisesti, sillä se ei ollut sinun valintasi.
 
[QUOTE="vieras";25363768]No tuolla tekstillä paljastit, minkä minä jo tiesin. Olisit halunnut toisen, muttet saanut ja ilmeisesti osui kipeään kohtaan.

Minulla on monta 'kipeää' kohtaa, mutta en ikinä hermostu, jos joku haukkuu esim. kotiäitiyttä (olen ollut 10 vuotta). Meillä on omat valintamme ja teemme niinkuin parhaaksi näemme. En ymmärrä itsekkäitä äitejä ja mielestäni yhden lapsen äiti on sellaiset, paitsi ed. mainitut syyt.

Olen pahoillani vaikeudestasi saada toinen lapsi, mutta sinun ei tarvitsisi ottaa tätä henkilökohtaisesti, sillä se ei ollut sinun valintasi.[/QUOTE]


Haista paska.

olen tekstiä kirjoittanut siltä pohjalta olenko itse kaivannut sisaruksia elämäni aikana EN OLE

Onko tyttäreni kaivannut sisaruksia elämänsä aikana EI OLE

Jätin aivan tarkoituksella kommentoimatta noita syitä miksi vain yksi lapsi mikäli luet ketjua uudestaan varmasti huomaat tämän seikan minun kirjotuksissani.

Sinä et edelleenkään tajua että et tunne meitä etkä tiedä yhtään mitään siitä mitä tunnemme.
 
"vieras"
Eiväthän pahoinpidellytkään lapset kerro totuutta (tosi huono esimerkki, mutta..) He sanovat mitä vanhemmat haluavat kuulla.

Kummasti vain kuumenet entisestään..

Hyvää yötä!
 
"vieras"
minunpa mielestä sellaset äidit on itsekkäitä jotka pukkaa maailmaan liudan lapsia toistensa seuraksi kun ei itse jaksa niistä huolehtia! varsinkin jos niitä suolletaan pienellä ikäerolla ei lapselle jää aikaa olla lapsi.
 
ugh
Niinpä niin. Suomalaisten pukeutuminen on tietenkin arka paikka, taisin astua tosi aralle varpaalle, anteeksi siitä.

Ja kuten totesin jo esimmäisessä kirjoituksessani, ymmärrän täysin jos sisaruksia EI PYSTY saamaan. Mutta tottakai piru ei sitä pientä yksityiskohtaa huomaa, onhan se raamattu pitkä kirja. Mutta suoraan sanottuna mun kokemukset ainoista lapsista on huonoja, ja vähän käy ne sääliksi. Että niistä suurimmasta osasta ei sitten tule rappioalkoholisteja, narkkareita, rikollisia tms on toinen asia. Suurimmasta osasta kaikkia lapsia tulee kelpo kansalaisia. Vai ruvetaanko nyt vääntämään kättä siitä onko alkoholistit, narkkarit ja rikolliset kelpo ihmisiä vai ei?

Meikäläinen lähtee nyt nukkumaan. Hyvää jatkokeskustelua teille, toivottavasti keskustelun taso tästä vähän kohoaa.
Miten se siis voisi olla kohoamatta? Yleensä tilannetta parantaa huimasti se, jos paikalta poistuu joku, jonka mielestä ystävälliseksi mukapeitetty aggressio on jeeshommaa ja ylevämpien perusoikeus.

Jos mua joku maailmassa ottaa pattiin, niin se että pyydetään anteeksi sitä, että toisella on arka varvas. Mun tekis mieli tintata nokkaan oitis, ja pyytää sitten anteeksi että voi kun ikävää kun sulla on arka nokka. Ai juu, olen ainoa lapsi (ja en sitten muuten ole koskaan ketään tintannut nokkaan tai ihan tosissani edes halunnut tehdä niin).

Alan siis etsiä itselleni sopivaa kuoppaa Iiiik, kops. Apua mun ikioma äiti täältä montusta ei näe mitään. Niin no, mitäs minä olen aiemminkaan napanöyhdän takaa nähnyt...

Kumma juttu, minun näkökulmasta katsoen ihmiset on tosi usein hirvittävän kateellisia, häikäilemättömiä, häviämiskyvyttömiä, kovia lyömään vyön alle ja ottamaan moraalittomia mukavoittoja väittelyissä piittaamatta pätkääkään kenestäkään muusta tai tosiasioista. Ja kun ollaan kateellisia, ei sallittaisi kohteelle yhtikäs mitään. Ollaan jopa kateellisia itseä huonommille.

Jostain kumman syystä olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että nämä yksilöt ovat niitä sisaruksia, joiden ryhmädynamiikkaa ei ole kukaan oikein osannut tukea myönteisempään suuntaan. Ja moniko mahtaa lopultakaan osata.

Nuorempana pidin julmuutena sananpartta "sääli on sairautta". Nykyisin se nousee mieleen ihan toisessa merkityksessä. Niinkuin vaikka tässä keskustelussa. Mikä tavaton into joillakin onkaan päästä jumalan sijaiseksi mestaroimaan ja säälimään ympäriinsä kuin käsistä karannut paloruisku. Ja se sääliminen on kai todella palkitsevaa puuhaa, koska siinä ei säälijä itse suostu edes yrittämään nähdä mitään vikaa. Vai onko joku muu näissä "mua sitten säälittää x, y ja erityisesti z" -ketjuissa nähnyt koskaan käyvän niin, että ihminen olisi huojentuneena todennut, että ehkä hiukan hillitympikin sääli sittenkin riittäisi?


Kun on itse luonut oman sosiaalisen verkostonsa ja suhtautuu toisiin ihmisiin tietyllä peruskunnioituksella, niin on suorastaan tuskallista nähdä, miten sujuvasti ihmiset ympärillä haaskaavat sisaruussuhteensa vielä keski-iässäkin. Että kun on kerran pakosta ikuinen suhde, niin eikö sitä haluaisi ymmärtää toista senverran enemmän, että voisi antaa enemmän arvoa.

Ja mitä tulee tuohon, että ymmärtää täysin jos joku ei pysty hankkimaan toista lasta - voisiko sitten yrittää ymmärtää yhtään, jos joku ei halua? Mistä tulee tämä puolue, jonka mukaan vanhempien mikä tahansa jaksamispohdinta tai haluamattomuus on silkkaa itsekkyyttä? Että jokainen sentti olisi uhrattava mikä selkänahasta on mahdollista venyttää ennen kuin se paukahtaa? Eikö tule koskaan mieleen, että äärirajoille venyminen on omiaan riistämään läheisiltä jotain tärkeää. Saati että on jotain epäilyttävän itsekeskeistä siinä, jos äärirajoille joudutaan tai suorastaan hakeudutaan ylpeyden ja joustamattomuuden takia.

Eikö tuo nyt ole nimenomaan itsekeskeisyyttä, jos vanhempien tarve kokea toimivansa oikein on tärkeämpi kuin velvollisuus pohtia asioita kaikkien asianosaisten kannalta. Esimerkkinä nämä aborttikeskustelut, joissa ei hetkeäkään mietitä asioita todella jaksamiskysymyksinä ja sen kautta, että jos vanhemmilla nyt jo menee hiukan jaksamisen rajoilla, niin miten sen vahinkoraskauden jatkaminen nyt sitten mahtaisi sen tasapainon keikauttaa ja jäävätkö jo syntyneet lapset silloin jotain paitsi, mihin heillä oikeastaan olisi oikeus? Ei, aina näissä keskusteluissa lähdetään demonisoimaan miestä ja kehotetaan ottamaan ero jos se sika ei suostu. Koko jaksamiskysymys lakaistaan ovesta ulos isolla luudalla, ja lyödään itsekkyyskortilla perään.

Oikeasti hei, se on jo itsekeskeisyyttä toisessa kertaluokassa, kun syytetään kaikkia muita siitä ja samaan aikaan itse sorrutaan ihan samaan, mutta vielä astetta moralistisemmin. Lääkäriksi lukemalla ei välty kuolemasta itse, eikä itsekeskeisyydestä paasaaminen tee saarnaajaa itseään immuuniksi sen vaaroilta.
 
Olen tavannut aikas monta "ainoaa lasta" elämäni aikana, ja jok'ikinen on ollut parhaassa tapauksessa vain tosi itsekeskeinen. Pahimmat tapaukset on olleet sellaisia, jotka eivät ole kestäneet kilpaulua ja häviämistä ollenkaan vaan ovat alkaneet ko. tilanteessa kiusaamaan muita.

Me kun ruvettiin miehen kanssa perheen perustamista suunnittelemaan niin mun ehto oli että lapsia tehdään joko nolla, tai sitten vähintään kaksi. Yhtä lasta en olisi ikinä suostunut tekemään (ellei siis olisi käynyt niin huonosti, että toista ei millään oltaisi saatu), yllä mainitusta syystä.

Ymmärrän, etteivät ainoat lapset tajua, mistä ovat jääneet paitsi. Mutta meille muille te olette oikea maanvaiva.
Älä viitsi, tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. Itse tunnen useampia ainoita lapsia, joita ei elämä ole pilannut. Mukaan lukien toki itseni :D

:hug:
 
Kepsis
[QUOTE="vieras";25363805]Eiväthän pahoinpidellytkään lapset kerro totuutta (tosi huono esimerkki, mutta..) He sanovat mitä vanhemmat haluavat kuulla.

Kummasti vain kuumenet entisestään..

Hyvää yötä![/QUOTE]

haha voi että miten köyhää "keskustelua" kun pitää vetää aivan asiattomia heittoja mukaan :D onhan se ikävää kun ei voi ymmärtää että eri ihmiset kokee asiat eri tavalla eikä sinun mielipiteesi voi muuttaa sitä miten joku muu kokee tilanteen.
 
ugh
[QUOTE="vieras";25363728]Mutta kun kirjoituksestasi paistoi läpi, että puolustat omaa kantaasi, vaikka sisimmässäsi tiedät, että olisit voinut tehdä lapsellesi toisin, ehkäpä paremman valinnan.

Ja eivät minun tuttunikaan ikinä ole vanhemmilleen valittaneet kun eivät tehneet sisaruksia ja muutenkin niiden puuttumisen huomaa sitten vähän vanhempana ja viisaanpana.[/QUOTE]

Taas tätä. Että ollaan pehmentävinään omaa äärimielipidettä mutta itse asiassa vihjataan vain, että jos sulla olis kaikki palikat tallella niin toki ymmärtäisit että se minun ehdottamani valinta olisi se parempi. Rusinat pullasta. Loukataan toista lämpimikseen samalla kuin ilmoitetaan, että minähän olen suorastaan avarakatseinen. Ja jälkihoidoksi vielä hypitään valmiiksi tallotuille varpaille, että ootas kunhan vähän vanhenet ja viisastut.

Minä kyllä valitin vanhemmille, että sisko pitäis saada. Piti myös saada poni. Kumpaakaan vaatimusta ei kuitenkaan edes vastaanotettu saati harkittu. Onneksi ei.

Toki nytkin mielelläni vastaanottaisin sen ideaalisiskon, joka olisi just minun makuni mukainen ja sanoisi vain oikeita asioita ja toimisi aina niinkuin minä tykkäisin. Saattaisin olla niinkin jalomielinen, että muutama kiva pikkuvikakin siinä saisi olla. Mutta kuitenkin homman pitäisi kulkea romanttisen komedian sävyssä.

Mutta realistisesti ajatellen, minun dysfunktionaalinen perheeni ei olisi yhtään parantunut siitä, että meitä olisi kolmen sijasta ollut neljä pukaria kentällä. Ei silloin eikä etenkään nyt. Enkä olisi ehkä osannut niin tehokkaasti suuntautua ulkomaailmaan jos olisi pitänyt ystävillekin vain valitella, että kun sisko tai peräti veli taas sitäjatätä.

Olen myös ollut huomaavinani, että kun ihmisillä on monta lasta, niin herkästi aletaan elää perheen sisällä ja suhteet ulospäin rappeutuvat. Ollaan tavallaan joustaviakin ihmisiä, mutta näkökulmat alkavat rappeutua ja lukkiutua, koska uusia tuulia ei juuri tarvitse tai ehdi nuuhkia. Kaikenlaiset käytöshäiriöt ja asennevammat saavat kukkia vapaasti, koska perheessä niitä ei enää kukaan joko havaitse tai uskalla niihin puuttua.

Eikö nyt vain voitaisi todeta, että puolensa kaikessa, hyvät sekä huonot. Ja lopetettaisiin jälleen kerran tämä parempien ihmisten piirin rakentaminen.
 
nuris
itse olen nuorin 4. Tosin vamhimpaan on ikäeroa on 20 vuotta ja nuorempaan 16. Eipä noista pikkuisena leikkikaveria ollut mutta näin vanhempana touhaillaan yhdessä ja välit ovat lämpimät.
 
"tiimarinvihko"
Rehellisyyden nimissä, niin kyllä mua surettaa ainoat lapset (kuten itsekin olen ollut). Lisäksi mun mielestä ainoat lapset on yleensä aikas hemmoteltuja ja sitä kautta vähän ärsyttäviäkin..
 
.......
[QUOTE="Vieras";25363725]
Mutta kerran kyllä ärsyynnyin, kun tuli puhe yövalvomisisita, niin yks tyyppi sanoi, että eihän se nyt niin hirveätä ole, se kestää sen hetken, ja sitten se on ohi.
Ja tietty tuo tyyppi oli yhden lapsen äiti. Totta kai se sillä oli sillä yhdellä kertaa ohi.
[/QUOTE]

Ja tämä oli väärin sanottu... miksi?

Eihän se yövalvominen kauan kestäkään. Kuka sinut pakotti tekemään neljä lasta peräjälkeen, jos se noin paljon ahdistaa?
 
Mulla ja velipuolella on ikäeroa 12 vuotta eli lapsuuden olen ollut ainoa lapsi enkä muutenkaan asunut pikkuveljen kanssa samassa taloudessa kuin 5 vuotta. Minä en ainakaan ole itsekäs ja hemmoteltu. Lapsena minulla oli paljon kavereita ja sosiaalista elämää vaikka kotona olinkin vain vanhempien kanssa. Itse en koe että olisin jäänyt mistään paitsi vaikkei kotona olekaan leikkikaveria ollut. Totuin leikkimään yksin ja pärjäämään monessa tilanteessa yksin.
 
Ei mua varsinaisesti säälitä mut mun isä on ollut perheen ainoa lapsi ja sanoi meille aina et tehkää useampi lapsi ettei tule yhtä yksinäistä lapsuutta kun sillä oli esim. pyhinä yms. kun kvaerit oli perheineen viettämässä juhlia niin isä oli aina yksin vanhempiensa kanssa tai sellaisissa paikoissa joissa ei juurikaan ollut kavereita. Isällä oli yksi serkku jonka kanssa joskus pääsi näitä juhlia viettämään. Mutta kotona ei ollut ketään kaveria leikkiajan ulkopuolella. Mun isovanhemmat ei vaan saaneet toista lasta vaikka kuinka yrittivät ja isääkin tehtiin yli viisi vuotta, joten valinta ei ollut oma.

Mulla itsellä on veli ja kaksi siskoa ja itse tiedän miten ihania sisarukset ovat ja nyt kun on kaksi lasta pienellä ikäerolla niin leikkivät paljon keskenään kun muita kavereita ei ole joten olen onnellinen et meille on siunaantunut nuo ja nyt kolmas tuloillaan.

En silti tarkoita sitä et vaikka isäni on kokenut lapsuutensa yksinäisenä et näin olisi silti muilla lapsilla joilla ei ole sisaruksia. Itse vaan koen asiat niin et sisaruksista on paljon iloa :)
 
[QUOTE="vieras";25363762]ai että on asiat paremmin jos on sisaruksia? wtf? nyt vois joku vähä perustella että miten niin? :D[/QUOTE]

Meillä on yksi. Tuttavaperheessä 2 ja kuultu sieltä kommentti että miksi piti toinen tehdä kun yksikin ois piisannu...Että Ei nää asiat todellakaan oo yksoikosia. Niin kovasti kun ap syyllistääkin meitä jotka olemme päätyneet yhteen. Itelläni on kaksi sisarusta ja lapsuus helvettiä. Nyt aikuisena tulen toimeen toisen kanssa, toisen en niinkään. Ei todellakaan ole niin että automaattisesti sisarukset ovat rikkaus.
 

Yhteistyössä