Toggle sidebar

Muita erakkoluonteisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kaulin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja Kaulin:
Täysin sama juttu minulla. Joskus tulee hinku, että olisi kiva istua iltaa, syödä herkkuja ja pelata lautapelejä, mutta ainoat kutsuttavat olisivat omat sisarukseni. No ei niissä mitään vikaa ole, päinvastoin. Heitä varten ei tarvitse "kruusailla" mitään, joten helpolla pääsee.
Mutta silti joskus olisi kivaa jos olisi joku rento kamu, jonka voisi kutsua tuosta vain kylään tai iltalenkillä käydä ohimennen kaffilla. Mutta sellaisia ihmisiä taitaa olla vain saippuasarjoissa :D
Click to expand...

Näin juuri minullakin. Tosin viime aikoina tämä asia on alkanut ahdistamaan, en tiedä miksi. Esimerkiksi ensi viikonloppuna olisi ollut yksi keikka, johon olisin halunnut lähteä, mutta ei ole ketään kenen kanssa lähteä. Ja olisi kiva joskus viettää jotain saunailtaa tyttöjen kesken, kun miehelläkin noita saunailtoja on, mutta eipäs ole sellaista porukkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;25051096:
Näin juuri minullakin. Tosin viime aikoina tämä asia on alkanut ahdistamaan, en tiedä miksi. Esimerkiksi ensi viikonloppuna olisi ollut yksi keikka, johon olisin halunnut lähteä, mutta ei ole ketään kenen kanssa lähteä. Ja olisi kiva joskus viettää jotain saunailtaa tyttöjen kesken, kun miehelläkin noita saunailtoja on, mutta eipäs ole sellaista porukkaa.
Click to expand...

ehkä Kreikka vois lähtee, tai sitä ei ehkä kandee pyyttää, Italiaakaan ei. Mutta se Riika vois tai se Paris..
 
  • Tykkää
Reactions: säpäle
Erakkorapu ilmoittautuu.

Ystäviä ei ole, eikä liiemmin kavereitakaan. Lapsuudesta on yksi koulukaveri jonka luona joskus ohiajaessani käyn spontaanisti kahvilla, mutta väliä voi olla vuosikin ettei pidetä yhteyttä. En ole sisarusten kanssa tekemisissä (miehiä), mitenkään kaverimaisesti, lähinnä jouluna tulee soiteltua perinteen mukaan.

Olen horoskooppimerkiltäni ns. "taivaanrannan maalaaja", ja muutenkin hieman utopistinen hahmo. En kaipaa suurta porukkaa ympärilleni, mutta jollain tavalla ajatus kaihertaa, kun ei ole edes sitä yhtä jolle avautua. Ja miksei vaikka joskus viettää aikaakin yhdessä. Olen aspa, ja työssäni omistaudun täysin iloiselle aspatyölle ja hymylle, mutta vuoron jälkeen olen aina oma totinen itseni, omine mietteineni. Joskus turhauttaa, kun ei ole ketään kelle purkaa ajatuksiaan, jos joku vaivaa. Mieskin on niin putkiaivo ettei tajua ennenkuin piirtää paperille :laugh:

Facebook on pelastanut, mun on helppo jutella näyttöpäätteen takaa, ja tutkailla muita ihmisiä sitä kautta. Tosin, sielläkään kuin harvat ja valitut ole listoilla, mutta silti. Ystävä isolla Y:llä olisi kiva, mutta harvoin löytää tyyppejä jotka on sielunkumppaneita sulle itselleen.
 
Mä kyllä tarvitsen paljon aikaa myös yksikseni. Olen sellainen pohdiskelijaluonne. :) En silti tuohon erakkomuottiin sovi ollenkaan. Mielestäni kuitenkin muutama läheinen ystävä on parempi kuin kymmenen kaveria. Tosin on kiva, että on niitä vähemmän intensiivisiäkin kaverisuhteita.
 
Täällä erakko myöskin. Pakollisten ihmisten kohtaamisten jälkeen, ei enää kiinnosta nähdä muita. Tosi raskaalta tuntuu välillä nuo pakollisetkin sosiaaliset suhteet. Mun kohdalla se johtuu siitä, että elämä on vienyt uskon ihmisiin ja en enää jaksa edes yrittää tutustua keneenkään. Huomattavasti on kevyempää ja mukavampaa olla omissa oloissaan. Lapset pitää huolen siitä, että ei ihan mökkiydy kun heidän harrasteita ja kouluasioita ja kaverijuttuja hoitaa. Työni vaatii myös jonkinverran ihmiskontakteja, joten se riittää minulle.

Olen itseni paras ystävä :).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ulpero:
Täällä erakko myöskin. Pakollisten ihmisten kohtaamisten jälkeen, ei enää kiinnosta nähdä muita. Tosi raskaalta tuntuu välillä nuo pakollisetkin sosiaaliset suhteet. Mun kohdalla se johtuu siitä, että elämä on vienyt uskon ihmisiin ja en enää jaksa edes yrittää tutustua keneenkään. Huomattavasti on kevyempää ja mukavampaa olla omissa oloissaan. Lapset pitää huolen siitä, että ei ihan mökkiydy kun heidän harrasteita ja kouluasioita ja kaverijuttuja hoitaa. Työni vaatii myös jonkinverran ihmiskontakteja, joten se riittää minulle.

Olen itseni paras ystävä :).
Click to expand...
Sinulla on hyvä nikki!
 
Mäkin oon todella laiska lähtemään kylään ja vielä laiskempi kutsumaan ketään kaveria meille. Mulla kolme kaveria ja noista yks jonka kans puhutaan viikottain puhelimessa mutta nähään harvemmin vaikka välillä ei oo ku 20kilsaa.
Viikottain kuitenkin kyläilen omien vanhempieni luona ja harmittaa kun sisko asuu sen verran kaukana ettei voida nähä niin usein.
Mullakin tuo että sukulaisten kans voin olla täysin oma itseni, jos ei oo asiaa niin voi vaan olla hiljaa eikä tarvii keksimällä keksiä jutun aihetta.
 
eikö ystävä ole nimenomaan sellainen jolle ei tarvi olla vieraskorea? Minulla on ystäviä joita näen harvoin, voi mennä muutama kuukausi tai pitempään ettei edes laiteta viestiä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa