Muita erakkoluonteisia?

[Kaulin]

Keskusteluja lukiessa tuntuu, että kaikilla on hiiiirveän monta ystävää. Minulla on ollut yksi, joka tuli työn kautta, ja johon ei ole tullut enää pidettyä yhteyttä kuin satunnaisesti.

Haluaisin kysyä, mitä ns. normaalit ihmiset oikein tuntevat, kun haluavat ystäviä? Tiedän olevani kummajainen, mutta tämä sopii minulle.

Mulla on aina ollut ikäänkuin ahdistava tunne siitä, jos on pitänyt pitää ystävään yhteyttä. Sellainen kalvava olo siitä, että on pakko muistaa käydä kylässä. Ahdistavaa..

Mun "parhaat kaverit" on mun omat sisarukset ja vanhemmat. Heidän luonaan käyn kylässä, koska siihen ei liity mitään vieraskoreutta tai muutakaan pakotetta. Voin olla käymättä vaikka kuukauteen, eikä kukaan vedä hernettä nenäänsä.
Täältä saa keskusteluista sellaisen kuvan, että jos et vähintään kerran viikossa soittele tms., niin vedetään omia johtopäätöksiä ja laitetaan välejä poikki.

 

[Kaulin]

Mua alkoi naurattaa.. Oon niin erakko, ettei edes netissä kukaan vastaa vaikka huhuilee

 

[....]

Mie oon vähän samanlainen. Facebook on pelastanut minut, nyt ei todellakaan enää tarvi kokea sitä ahdistusta että "hyvänen aika, en oo soittanut sille ja sille yli vuoteen!!". On mulla kyl yks tuttu, joka ei oo facessa. Sille pitäis varmasti joskus tekstailla, onhan siitäkin jo kohta pari vuotta ku viimeks vaihdettiin kuulumisia.

Ja noin muutenkin en osaa oiken tehdä mitään kavereiden kanssa. Mennä kahville, ja öööh, jutella mistä?

 

[Huspati Huta]

Minä olen sellainen tuurierakko, varmaan ärsyttävimmästä päästä. Otan tilaa ja suljen oven niin halutessani. Ei se kyllä ihan niin suoraviivaista ole tietenkään. Olen avulias luonteeltani, en tiedä kuinka se on mahdollista, mutta hyvin paljon tavallaan piiloudunkin ja teen itseni läpinäkyväksi (mikä minun kohdallani tarkoittaa sitä, että pystyn olemaan huomaamaton niin halutessani). Minulla on muutama hyvä rakas ystävä. Ja muutamia oikein hyviä kavereita, joitten kanssa kenties olen ystävystymässäkin.

En kyllä ole sellainen ns normaali ihminen, jollaisilta kysyit avauksessasi, mutta erakkotoverina vastasin, ettet ihan yksinäsi huutelisi

 

[niin..]

kyllä mä tunnen itsessäni näitä piirteitä. Ahdistaa kun "pitäisi" pitää yhteyttä kavereihin ja olla niin kiinnostuneita heidän asioistaan. Onneksi nyt meneillään ruuhkavuodet, että on hyvä syy olla enemmän yksin.

Toisaalta olen huomannut sen että on ihan kiva vaikka käydä kaverin kanssa leffassa tai jumpassa, mutta kahvilla käynti ahdistaa kun pitäisi jutella paljon ja syvällisesti

 

["vieraana"]

Mun "parhaat kaverit" on mun omat sisarukset ja vanhemmat. Heidän luonaan käyn kylässä, koska siihen ei liity mitään vieraskoreutta tai muutakaan pakotetta. Voin olla käymättä vaikka kuukauteen, eikä kukaan vedä hernettä nenäänsä.
Täältä saa keskusteluista sellaisen kuvan, että jos et vähintään kerran viikossa soittele tms., niin vedetään omia johtopäätöksiä ja laitetaan välejä poikki.

Heh, mulla on ystäviä joiden luona en käy moneen kuukauteen, eikä kukaan vedä hernettä nenäänsä Ei olla yhteyksissä edes joka viikko puhelimitsekaan.

 

[mmmmm]

hei mä oon kanssa just ihan samanlainen erakko.. tai no mun mielestä mä oon ihan normaali vaikka en jatkuvasti tartte jotain ihmisiä ympärilleni.

 

["sss"]

Erakko minäkin. Facebook on ihan kätevä... näkee mitä kenellekin kuuluu, koska tuskin muuten hirveästi kyselisin. Muutama vanha ystävä on ja heihin pidän yhteyttä kuin huvittaa ja he tekevät samoin. ystävyys säilyy vaikka olisi vuosia taukoa yhteydenpidossa.

 

[tosierakko]

Mulla on jokunen kaveri, ei yhtään ystävää kun en sellaisia tarvitse. Olen lähinnä kotona, tapaan kavereita harvakseltaan ja silloinkaan en nauti heidän seurastaan. Oma olo paras olo.

 

[Lunatic]

Oon kyllä erakkoluonne, ei siitä pääse mihinkään.

 

[Ultramariini]

Olen sellainen osa-aika erakko. On minulla joitakuita ystäviä, mutta montaa sellaista ihan tässä perusarjssa olevaa ystävää ei ole- tarkoitan sellaista, jota tapaisin lähes päivittäin. Enemmän minulla on sellaisia s-postitse, y-viestitse, tekstareitse, puhelmitse ja naamakirjan avulla tavoitettavia ihmisiä. Sellainen ystävvden ulottuvuus ja ylläpito sopii minulle. Sanallinen ajatusten- ja kuulumistenvaihto, ilman että " pitää" lähteä kotoa mihinkään, aikatauluttaa asioita jne.

Joskus kaipaisin tähän ihan perusarkeen ihmisiä, mutta toisaalta en kuitenkaan, sillä reviirirajani ovat aika tiukat ja kotini on linnani ja omavalintainen erakkoluolani, jonka suojissa elän ( ja saan olla rauhassa ruma) mutta joskus sieltä luolasta on myös mukava kömpiä ulos.
Minun sosiaalisen kanssakäymiseni tila/ kyky on aika ahdas. Tarvitsen aika paljon omaa aikaa ja tilaa, ja jos olen jatkuvasti menossa ja tapaan ihmisiä -uuvun.

Jokin seuranpuutekolo silti elämässäni lie, kun roikun tälläisella palstalla, vaikka oikeasti olisi paljon tekemistä ( ja laiskuudestahan ei voi olla kohdallani kyse:saint

 

[Ken guru]

Mä olen myös vähän erakkoluonne. Hyviä ystäviä mulla on muutama, joista jokainen on sellainen että voimme olla pitämättä yhteyttä pitkiinkin aikoihin, niin mitään vahinkoa tai suuttumisia ei tapahdu.

En jaksaisi/haluaisi pitää keneenkään perheen "ulkopuoliseen" yhteyttä joka päivä. Nautin myös omassa olossa olemisesta tosi paljon. Tosin joskus on kausia jolloin saattaa olla tuota jatkuvaa yhteydenpitoakin, mutta pääsääntöisesti mun pitää saada olla omissa oloissa melko usein.

 

[....]

Täytyy vielä lisätä että ex oli sitävastoin todella sosiaalinen, ja meillä kävi melkein päivittäin hänen kavereitaan (tod ahistavaa). Olen ehkä outo, mutta minusta oli ihan suunnattoman ärsyttävää ku ne kyseli minultakin että "mitä kuuluu?". Siis, mitä hittoa! Onko pakko kysellä tuota joka ikinen kerta ku tuutte!!
Toki tuo on kai ihan kohteliasta, mutta pidemmän päälle ärsyttävää aina vastata se sama "Ihan hyvää, töitä vain tehdessä". En tiedä mitä tuohon kysymykseen oikein pitäisi vastata, he kuitenkin olivat minulle täysin tuntemattomia ja ns. turhia ihmisiä, ei ois vähempää voinu kiinnostaa avautua heille mistään.

 

[Ken guru]

Jokin seuranpuutekolo silti elämässäni lie, kun roikun tälläisella palstalla, vaikka oikeasti olisi paljon tekemistä ( ja laiskuudestahan ei voi olla kohdallani kyse:saint

Mulle myös tämä palstalla hengaaminen on sitä omissa oloissa olemista. Olen jotenkin oman pääni sisällä kun olen täällä ....You see?

 

[Ultramariini]

Mulle myös tämä palstalla hengaaminen on sitä omissa oloissa olemista. Olen jotenkin oman pääni sisällä kun olen täällä ....You see?

yes

 

[Orion-]

Mä haluaisin kyllä kavereita. Tai ees yhen ystävän.
Mut en osaa sitä, että soitellaan muuten vaan jne. Tai ehkä osaisin sitte kun se suhde on jo syntynyt, luottamus jne. En tiedä. Mutta kun siihen asti ei vain pääse.
Tarvin omaa tilaaki, joka päivä tuskin jaksaisin kavereita nähä.

 

[miauh]

mulla on ystäviä, mutta en oo sellanen että jaksaisin joka viikko olla kyläilemässä, enkä soittele päivittäin. ei mun ystävät silti pistä välejä poikki, yleensä nähdään 1-2x kuukaudessa ja mulle se riittää. tosin sitten taas kyllä jutellaan esim facebookissa useamman kerran viikossa. musta on outoa että laitetaan Ystävään välit poikki jos ei tavata jatkuvasti.

 

[Erakko]

Mulla on muutama kaveri (3) jonka kanssa pidetään yhteyttä tekstarien välityksellä. Se riittää mulle, en kaipaa kahvitteluja ynnä muuta kyläilyä.

 

["yks"]

Mä viihdyn yksin, en edes halua ystäviä. En vain jaksa mitään seuranpitoa enkä puhelimessa lötisemistä enkä juhlia ja kyläilyä.

 

[suvannon helmi]

Ei mullakaan ole kuin kaksi hyvää ystävää ja muutama kaveri siihen päälle joiden kanssa piän säännöllisesti yhteyttä. En ota paineita siitä kuinka paljon näen ketäki, joskus menee pitkiäkin aikoja ettei kuulu mitään. Silti tiedän että ne on mun kamut, elämä vaan kuljettaa näissä ympyröissä että millään ei aikaa riitä samanlailla kuin ennen. Ja olen niin tottunut harrastaan yksin, tuntuisi oudolta jos joku tulis mukaan. Silleen oon varmaan erakkoluonne. Mökkihöperö. ;D

 

[erakko minäkin]

Täällä myös yksi erakkoluonne. Olen tosi huono pitämään yhteyttä. Siskoni ja ex-käly ovat varmaan ainoita joiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä. Tykkään kyllä käydä esim kahvilla jonkun tutun luona mutta itse olen vastavuoroisesti tosi huono kutsumaan ketään meille. Jään kyllä juttelemaan jos esim vaikka kaupassa tapaan tuttuja mutta sellanen läheisempi kanssakäyminen jotenkin tökkii. Mieluummin menen esim leffaan yksin kuin että pyytäisin jonkun kaverin mukaan. Samoin tykkään shoppailla ihan yksikseni kuin että olisi joku kaveri matkassa.

 

[tytsi-89]

Mä olen sun täydellinen vastakohta. Ystävät on mulle niitä kaikkein tärkeimpiä ihmisiä perheeni ohella. Kolme erittäin rakasta ystävää on kulkenut matkassa lapsuudesta asti ja muutaman vuoden sisällä on tullut vielä pari lisääkin. :heart: Nämä ovat kaikki sellaisia, joiden kanssa jutut jatkuu aina siitä, mihin on viimeksi jääty, vaikka ei oltaisi pitkään aikaan nähty. Välillä pidetään tiiviisti yhteyttä, toisinaan vähemmän. Kausittaista.

Kaikkien ystävieni seurassa pystyn olemaan täysin oma itseni. Voidaan tehdä jotain tai ihan vaan olla, nauraa tai itkeä yhdessä. Voin vaikkapa nukkua päikkärit ystävän luona ja hakea suoraan jääkaapista jotain. Eli tosi rennot suhteet, osa on kuin sisaruksia mulle. Mulle oli suuri suru, kun meni välit poikki yhteen tosi läheiseen ystävään. Välitän hänestä paljon ja välillä on kova ikävä. Ystävyys on mulle tietyssä mielessä ikuista. Välittäminen ei lopu, vaikka elämä veisi eri teille. Mulla on aina ollut paljon kavereita, mutta läheiset ystävät on huolella valikoituneet ja heidän eteensä olenkin sitten valmis tekemään paljon.

 

[tytsi-89]

Olen sellainen osa-aika erakko. On minulla joitakuita ystäviä, mutta montaa sellaista ihan tässä perusarjssa olevaa ystävää ei ole- tarkoitan sellaista, jota tapaisin lähes päivittäin. Enemmän minulla on sellaisia s-postitse, y-viestitse, tekstareitse, puhelmitse ja naamakirjan avulla tavoitettavia ihmisiä. Sellainen ystävvden ulottuvuus ja ylläpito sopii minulle. Sanallinen ajatusten- ja kuulumistenvaihto, ilman että " pitää" lähteä kotoa mihinkään, aikatauluttaa asioita jne.

Joskus kaipaisin tähän ihan perusarkeen ihmisiä, mutta toisaalta en kuitenkaan, sillä reviirirajani ovat aika tiukat ja kotini on linnani ja omavalintainen erakkoluolani, jonka suojissa elän ( ja saan olla rauhassa ruma) mutta joskus sieltä luolasta on myös mukava kömpiä ulos.
Minun sosiaalisen kanssakäymiseni tila/ kyky on aika ahdas. Tarvitsen aika paljon omaa aikaa ja tilaa, ja jos olen jatkuvasti menossa ja tapaan ihmisiä -uuvun.

Jokin seuranpuutekolo silti elämässäni lie, kun roikun tälläisella palstalla, vaikka oikeasti olisi paljon tekemistä ( ja laiskuudestahan ei voi olla kohdallani kyse:saint

Mä tungen silloin tällöin ystävieni kotiin jopa moneksi päiväksi majailemaan. Etenkin yh-ystävieni luo. Saunotaan, katsotaan leffoja, tehdään ruokaa, valvotaan myöhään ja parannetaan maailmaa, ihanaa!

 

[Kaulin]

Uskomatonta! Jotenkin hienoa lukea, että on enemmänkin kaltaisiani ihmisiä. Kivaa

Kieltämättä internetin ja tekstareiden myötä olen muuttunut edes jollain tasolla sosiaalisemmaksi, mutta aika erakkona pidän itseäni vieläkin

Ehkä nämä netin keskustelupalstatkin on jonkinlaisia henkireikiä. Täällä voi ottaa toisiin kontaktia ilman velvoitteita. Kamalaa! Mähän oon kuin yhden illan juttujen harrastaja, mutta ystäväasioissa

 

["MiMeira"]

Mä myös! Pärjäisin varmaan ilmankin, miehen seura iltaisin riittää. Ei vaan, sukua tapaamme paljon, päivittäin jonkun kun lähellä asumme. Kavereita/perhetuttuja tavataan maks kerran viikossa. Perhekahviloissa käyn kyllä kerran kaks viikossa lasten kanssa. Mutta siellä käyn vain lasten takia, en itseni. Puhelen tietysti jotain muillekin mutta sillai yleisesti.
Läheistä uskottua minulla ei ole, enkä tekstaile/soittele/facettele kenenkään kanssa päivittäin.