Onko huudattaminen tosiaan ainoa tapa saada lapsi nukkumaan???!!

Käytiin "uniklinikalla" lapsen yöheräilyn takia. On 11kk vanha, herää edelleen n. 5 krt yössä, yleensä ei rauhoitu ilman rintaa minulle, miehelle kyllä(tosin ei aina). Vanhemmat, etenkin minä, ollaan aivan väsyneitä, siis tilanteen ennallaan pitäminen ei ole vaihtoehto.

Ainoana ratkaisuna pitivät klinikalla lapsen huudattamista esim sylissä, kun herää yöllä ja haluaa maitoa. Aiemmin on kokeiltu unikoulua, mutta se ei onnistunut kun lapsi jaksaa huutaa hysteerisesti ainakin yli tunnin. Tuntuu kohtuuttomalta lasta kohtaan.

Lapsi nukahtaa rinnalle tai viereen, tästäkin pitäisi kuulemma päästä eroon. En vain saanut mitään käytännön ohjeita, miten lapsi omaan sänkyyn nukahtaa. Lapsi on hyvin määrätietoinen ja herkästi reagoiva (mm säikky) luonteeltaan.

Olisiko muita tapoja? Tai oletteko huudattamalla saaneet kohtuullisen nopeita tuloksia?

 

Mä en halunnu myöskään huudattaa ja joten heräsin siis syöttöihin kunnes lopetin imettämisen ja tadaa lapsi alko nukkua yöt läpeensä ilman mitään opettamisia. Olin melko hämmästynyt.

 

En voi muuta sanoa, kuin että meillä samanlainen lapsi ja nukkuu vieressä. Rintaa syö 1-5 kertaa yössä. Jos on kaikki hyvin, syö kerran aamuyöstä ja jatkaa vielä unia, jos on esim. hammas/vatsakipu tai ollut stressaava päivä tms. niin voi heräillä montakin kertaa yössä. En edes halua lopettaa yöimetystä, koska en usko, että lopettaisi siltikään heräämistä. Toisinsanoen ei herää rinnalle, vaan muuten ja rinnalla on helppo ja nopea nukuttaa takaisin nousematta ja kunnolla itse heräämättä. Niin ja ikää lapsosella siis 1v ja 2kk. Väsyttää kyllä, mutta minulle sanoi lääkäri, että yöheräily on yleistä ja normaalia jopa 3-vuotiaaksi.

 

Mä en halunnu myöskään huudattaa ja joten heräsin siis syöttöihin kunnes lopetin imettämisen ja tadaa lapsi alko nukkua yöt läpeensä ilman mitään opettamisia. Olin melko hämmästynyt.

Söikö usein öisin? Ja lopetitko siis imettämisen kokonaan? Tuolla klinikalla sanoivat, että meidän pitäisi päästä yösyötöistä eroon, että sen jälkeen lapsi nukkuisi. Ja itse en tätä määrää yösyöttöjä jaksa, mutta imettämistä en haluaisi lopettaa päiväsaikaan.

 

voithan koitaa tarjota rinnan sijaan jotain muuta,, esim vettä, korviketta tms. josko sillä rauhoittuisi ja kun pääsisit sitä yöimetyskestä eroon niin lapsi ei ehkä viitsisikään nousta yöllä huutamaan pelkän vesipullon takia.

 

Vauva nukkukoon yksin ja mieluummin omassa huoneessaan?

Vauvaa pidetään vaikeana, jos viimeistään puolen vuoden iässä yöt eivät mene heräilemättä. Viimeistään yksivuotisneuvolassa saatetaan sanoa, että nyt viimeistään lapsen pitäisi nukkua koko yö heräämättä. Se on lapselle hyväksi. Annetaan ymmärtää, että normaali lapsi nukkuu viimeistään puolivuotiaana läpi yön. Pahimmillaan vanhempia kielletään nukuttamasta lasta rinnalle tai syliin. Pelotellaan, että muuten lapsi ei opi nukahtamaan itsenäisesti.

Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta. Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.

Vauvat eivät kärsi yöheräilystä, vanhemmat kyllä. Ei vauvan kyvyttömyys noudattaa kulttuurisia tapoja ole sairaus eikä ongelma. Lapsi toimii niiden biologisten tarpeiden mukaan, jotka ovat evoluution kuluessa valikoituneet optimaalisiksi toimintatavoiksi. Häiriintymätön uni ei ole ainoa hyvä uni. Vauvan unikäyttäytyminen ei myöskään ole yhteydessä vauvan moraalisiin ominaisuuksiin. Heräilemättä nukkuva vauva on ehkä evoluutiivisesti katsottuna elinkelvottomampi - ei kiltimpi tai helpompi kuin öisin heräilevä ikätoveri. Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.

Lapsen kuuluu heräillä ja syödä äidinmaitoa öisin. Se on normaalia, asiaankuuluvaa ja luonnollista. Lapset lopettavat yöheräilyt yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Unikoulut ja muut vastaavat kidutusmenetelmät vain opettavat lapsen nukkumaan liian vähän ja tuovat lapselle hylkäämisen tunteen. Mikäli rintaa ei nukkuessa saa, lapsi voi nukkua vähemmän kuin tarve olisi ja nousta aamulla aikaisin syömään.

"Eikö teillä ole lapselle omaa huonetta? Eikö se ole kauhean hankalaa nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä? Missä te harrastatte seksiä? Kyllä lapsen pitäisi nukkua omassa sängyssä. Varo, ettet kieri vauvan päälle ja tukahduta sitä."

Perhepeteilijät saavat kuulla mitä omituisimpia kysymyksiä ja lausahduksia. Siltä varalta, että lukija saa joskus vastailla samanlaisiin kysymyksiin, tässä muutama vastausmalli valmiiksi.

"Ei ole vauvalle omaa huonetta. Emme päivisinkään jätä noin pientä lasta valvomatta." " Eikö sinun ole hankala nukkua puolisosi kanssa? Hän on niin isokin, että valtaa varmasti koko sängyn." "Mikäli seksielämämme teille nyt mitenkään kuuluu, meillä on pari sohvaa, keittiönpöytä, sauna ja keinutuoli. Mitä, teettekö te sitä vain tylsästi sängyssä?"

"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä." "Näin äitinä kehoni toimii lasta hoitaakseen, ei tappaakseen. Ei, kehoni ei ole tappava ase, jota nukkuvan lapseni tulisi varoa." Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

 

meillä annettiin vesipullo ja unilelu niin on alkanut hiljentymään itsestään..Tuttiakin voi varmaan hätävarana vähän aikaa käyttää.

 

Vauvan itkuun vastaaminen - Pitäisikö vauvan antaa itkeä itkunsa?

Pikkuvauvat itkevät viestiäkseen. Ajatus, että vauva yrittäisi itkullaan manipuloida, syntyy vanhempien päässä. Suhtaudu vauvasi itkuun signaalina, jota tulee kuunnella ja johon tulee vastata, äläkä heti ala ajatella "Mitä tuo vauva nyt taas tahtoo minulta?". Jos olet huolissasi siitä, että hemmottelet vauvasi pilalle tai että vauva hallitsee sinua, vauvanlukutaitosi jää haparoinnin asteelle. Vauvan itkua tulee pitää viestintävälineenä pikemminkin kuin hallintakeinona. Vauvat eivät itke hallitakseen vaan viestiäkseen.

Itku alkaa, kun vauvan ahdistus nousee huippuarvoonsa. Ennen vauvan itkua on havaittavissa muita merkkejä siitä, että vauva tarvitsee aikuisen hoivaa. Merkkeihin vastaaminen opettaa vauvalle, ettei hänen aina tarvitse itkeä saadakseen hoivaa. Tämä on erityisen hyödyllistä niillä vauvoilla, joiden itkut kiihtyvät heti palohälytyksen asteelle ja joita on vaikea rauhoittaa itkun alettua.

Jos viivästät vastaustasi vauvan itkuun, hän ei opi tästä itkemään vastaisuudessa vähemmän, vaan kokemus saattaa johtaa voimakkaampaan ja häiritsevämpään itkuun. Tutkimukset ovat osoittaneet käytännössä, että vauvat, joiden itkuihin vastataan heti, oppivat myöhemmällä vauvaiällä itkemään vähemmän. Ajattele, mitä opetat vauvallesi. Kun viivästät vastaustasi, vauva oppii, että hänen täytyy itkeä täysin voimin herättääkseen sinun huomiosi. Kun hän seuraavan kerran on hoivan tarpeessa, hän alkaa heti itkeä täydellä voimalla. Jotkut vauvat - ne joilla on rennompi ja vähemmän tulinen tempperamentti - saattavat lopettaa itkun, jollei hoivanantaja vastaa. Mutta useimmat eivät hevillä anna periksi.

Kokeile karibialaista tyyliä. Rento suhtautuminen vauvan hermostuneisuuteen auttaa usein pitämään itkun aisoissa. Jos vauvasi aistii, ettet ole ahdistunut, hän rauhoittuu helpommin. Kohautat hartioitasi, hymyilet vähän ja sanot "Ei huolen häivää vauva!"

PITÄISIKÖ LAPSEN ANTAA ITKEÄ?

Jossain vaiheessa uraasi vanhempana joku tulee ehdottamaan sinulle, että vauvasi itkuihin tulee suhtautua niin, että annetaan vauvan itkeä itkunsa. Älä tee näin, varsinkaan vauvan ensimmäisinä kuukausina. Anna vauvan itkeä itkunsa loppuun on neuvo, joka voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tutkitaanpa tätä epäherkkää kehoitusta osa kerrallaan, jotta näkisit, miten epäviisas ja epäkäytännöllinen se on.

"Anna lapsesi...."

Henkilöltä, jolla ei ole biologista yhteyttä vauvaasi, on varsin röyhkeää tulla luennoimaan sinulle siitä, miten sinun pitäisi reagoida oman vauvasi itkuihin. Vaikka neuvo tulisi isovanhemmilta tai muulta läheiseltä, ymmärrä, ettei tämä henkilö tunne vauvaasi niin hyvin kuin sinä. Hän ei myöskään ole kuuntelemassa miltä vauvasi itku kuulostaa kolmen aikaan aamuyöstä. Tällaisia neuvoja tarjotaan todennäköisesti sinun takiasi, ja koska itku mielletään häiriöksi. Mutta sinä tiedät, että se heijastaa tarvetta.

"Itkeä..."

Mitä vauva itku oikeastaan on? Niille, jotka antavat vauvan itkeä, itkulla ei ole merkitystä. Mutta itse asiassa vauva yrittää viestiä jotain. Hän yrittää epätoivoisesti tehdä tarpeensa tiettäväksi. Tapasi vastata itkuun on myös tapasi viestiä.

Itku on suunniteltu herättämään vastaus vanhemmissa.

"Itkunsa---"

Mikä itku vauvan pitäisi antaa itkeä? Onko kyseessä ärsyttävä tottumus, josta vauvan pitäisi oppia luopumaan? Tuskinpa, eihän tarvetta voi kutsua tottumukseksi. Eivätkä vauvat itke mielellään. Myös uskomus, jonka mukaan itkeminen tekee hyvää keuhkoille, on yksinkertaisesti perätön. Liiallinen itkeminen alentaa vauvan veren happipitoisuutta ja kohottaa stressihormonien pitoisuutta. Kiinnittyneelle vanhemmalle itku edustaa tarvetta. Itku ei lopu, ennenkuin tarve täytetään.

"Loppuun---"

Mitä oikeastaan tapahtuu, kun lapsi itkee itkunsa loppuun? Mihin itku menee? Itkeekö vauva loppuun itkukykynsä? Voiko hän itkeä kaikki itkunsa pois niin ettei ole enää mitään itkettävää? Ei! Lapsi voi itkeä tunnista toiseen eikä silti unohda itkemisen kykyään. Sen sijaan vauva menettää itkunsa motivaation ja samalla jotain muutakin arvokasta. Kun kukaan ei vastaa vauvan itkuun, hänellä on kaksi mahdollisuutta: hän voi itkeä entistä kovemmalla äänellä ja tuottaa entistä häiritsevämmän signaalin siinä toivossa, että joku kuuntelisi; tai hän voi luovuttaa ja tulla "kiltiksi vauvaksi", joka ei ole häiriöksi kenellekkään. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla olisi jokin tarve ja olisit parhaasi mukaan yrittänyt tehdä sen tiettäväksi, mutta kukaan ei kuuntelisi. Silloin tulisit vihaiseksi. Tuntisit itsesi voimattomaksi ja mitättömäksi, ja uskoisit, ettei kukaan välitä sinusta, koska tarpeillasi ei ole kenellekkään väliä. Se mikä loppuu, kun lapsi jätetään huutamaan, on luottamus: luottamus hänen omaan viestintäkykyynsä ja luottamus hoivanantajien reagointiin.

Kun lapsi jätetään itkemään itkunsa loppuun, myös vanhemmilta loppuu jotain. He menettävät herkkyytensä. Sinua ehkä neuvotaan, että sinun on kovetettava sydämesi vauvan itkulta, ja ehkä ehdotetaan jopa, että sinun pitäisi tehdä tämä vauvasi parhaaksi. Tämä on väärin.

Jos tietoisesti pyrit tekemään itsestäsi epäherkän vauvasi signaaleille ja tukahduttamaan vaistomaiset reaktiosi, toimit omaa biologista rakennettasi vastaan. On kyllä totta, että itkeminen lakkaa lopulta häiritsemästä sinua, mutta tällä on vakavat seuraukset vanhemmuutesi kannalta. Menetät luottamuksen vauvasi signaaleihin, ja menetät kykysi ymmärtää vauvasi primitiivistä kieltä. Tämä on seuraus, jos vanhemmat suhtautuvat itkuun hallintakysymyksenä pikemminkin kuin viestintävälineenä.

Tieteen tuloksia

-Vauvan itkettäminen ei perustu tosiasioihin-

Tutkimusten mukaan itkemään jätetyt vauvat eivät useimmissa tapauksissa vähennä itkemistään, mutta kylläkin useimmiten alkavat itkeä häiritsevämmällä tavalla, takertuvat vanhempiinsa ja saavuttavat hitaammin itsenäisyyden.

Vauvan itku ei ole samanlaista alusta loppuun. Jos piirtäisit siitä käyrän, se olisi nouseva. Jos vauvan itku kuitenkin jatkuu, koska kukaan ei ole kuunnellut eikä vastannut, siitä tulee yhä häiritsevämpää, kunnes vauva ylittää käyrän huippukohdan ja vaiheen, jossa itkulla on hoivanantajiin positiivinen vaikutus. Tämän jälkeen itku herättää välttämisreaktion, ja hoivanantajan on vastustettava haluaan päästä pois tämän parkuvan olennon läheisyydestä. Jos vauva ei vieläkään saa, mitä tarvitsee, itku siirtyy raivovaiheeseen. Hoivanantaja on vihainen, koska vauvan rauhoittaminen on niin vaikeaa ja vauva on vihainen, koska ei ole saanut itkulleen odottamaansa vastausta. Yksi syy reagoida nopeasti vauvan itkuihin on, että näin vauva pysyy itkukäyrän kiinnittymistä tukevassa vaiheessa, siis vaiheessa, jossa vauvojen itku on miellyttävämpää kuunneltavaa.

EI OLE SINUN SYYSI, ETTÄ VAUVASI ITKEE

Älä ajattele, että olisi sinun vikasi, jos sinulla on paljon itkevä vauva. Jos teet parhaasi vastataksesi herkkävaistoisesti vauvasi itkuihin, muttei aina onnistu rauhoittamaan vauvaasi, älä ajattele, että äitiydessäsi olisi jotain vikaa. Sinun ei tarvitse saada vauvasi itkua loppumaan. Tee vain parhaasi varmistaaksesi, ettei itkuun liity fyysistä syytä ja sitten kokeile erilaisia rauhoittumistapoja. Joskus ehkä tunnet kokeilleesi jo kaikkea, etkä vieläkään tiedä, miksi vauva itkee. Joskus vauvasikaan ei tiedä. Jos olet jo tehnyt kaiken voitavasi selvittääksesi, miksi vauvasi itkee, tarjoa rakastava syli, rintasi ja olkasi vauvan nojata, jottei hänen tarvitse jäädä yksin itkemään. Loppu on kiinni vauvastasi.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja - Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

parahin copypaste "vieras", valitettavasti tilanteen pitäminen ennallaan ei ole mahdollista. Pääni ei kestä tätä valvomista, ja nyt jo on masennusta ym ihan tämän 11kk valvomisen vuoksi.

 

Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin.

Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa vallitsevasta yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

kai sun täytyy miettiä mielessäs että onko lapsellas joku aito hätä, miksi se tarvii sitä rintaa. vai onko se vaan oppinut että huutamalla saa tahtonsa läpi. niinkuin varmasti olet huomannut niin llapsesi on voimaakastahtoinen ja temperamenttinen, usko vaan, kohta se keksii että hän ei halua olla rattaissa vaan kävellä itse, juosta karkuun, repiä kaupan hyllyiltä tuotteet alas jne. lapsi siis itkee rattaissa? mitäs sä sitten teet? otat pois rattaista? pakko sunkin on jossain vaiheessa sille lapselle opettaa että tässä maailmassa lapset ei saa kaikkea mitä ne haluaa. vaikka kuinka huutais.

tän pointti oli siis se että ei se itku ole aina pahaksi, aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan lapsen tunteet, vaikka ne olis sitä itkua ja raivoa.

 

No lopetat heti imetyksen ja annat lapsen juoda iltavellinsä sängyssään ja samalla silittelet ihan hiljaa lasta et puhu, silittelet vaan hämärässä. Mahtaisiko auttaa jos lapsella olisi hieman lämpimämpi peitto? Väsy tulee itsellekkin helpommin kunnon täkin alla. Älä ota paineita valvomisesta, itsellesi tulee vaan pahah olo. Ajan kanssa homma hoituu, mutta nyt veikkaan vahvasti, että lapsi kaipaa imetyksen lopetusta ja SINÄ myös =)

 

parahin copypaste "vieras", valitettavasti tilanteen pitäminen ennallaan ei ole mahdollista. Pääni ei kestä tätä valvomista, ja nyt jo on masennusta ym ihan tämän 11kk valvomisen vuoksi.

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla.

Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa.

Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa.

Kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

 

annika ja muut, hyviä ajatuksia!

olen yrittänyt vastata itkuun nopeasti, koska jos se yltyy on lapsi hyvin huonosti rauhoitettavissa. Mutta hyvä pointti tuo, että on varmaan vaan tottunut saamaan rintaa! Mies tosin sanoo, että hänestä lapsi itkee sitä etten ole paikalla, mutta tuskin se sitä on koska itkee minullekin jos ei saa rintaa.

Veden antamista pitää myös kokeilla! Meillä ei syö tuttipulloa tai tuttia, joten nokkamuki on käytössä.

 

[QUOTE="vieras";24894224]
Kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.
[/QUOTE]

Tässä on kuule melko monta kuukautta kokeiltu eri nukkumistapoja ja imetystapoja, ja ei ole ollut mitään apua! Vieressä ollessa nukutaan huonommin sekä minä että lapsi, mutta jos on muutenkin kovin levoton yö niin olen ottanut viereen että ei tarvitse itse nousta. Ja herättää tosiaan hyvänäkin yönä 5 kertaa, huonona sitten yli 10. Aina ei vaan toimi, olen itsekin tuon kirjan lukenut ja menetelmiä kokeillut! 1kk aikana ei päästy eroon edes tissille nukahtamisesta!

 

Vaikka on alle vuoden ikäinen vieä (eli ihan vauva!!!) ja kehtaat valittaa? En tiedä itkeäkö vai nauraa.

Anna nukkua vieressä, anna syödä tissiä. That's it. Opettele itse nukkumaan vallitsevissa olosuhteissa, älä viatonta lasta kiusaa. Itsepä halusit, ei lapsi pyytänyt syntyä.

 

Vaikka on alle vuoden ikäinen vieä (eli ihan vauva!!!) ja kehtaat valittaa? En tiedä itkeäkö vai nauraa.

Anna nukkua vieressä, anna syödä tissiä. That's it. Opettele itse nukkumaan vallitsevissa olosuhteissa, älä viatonta lasta kiusaa. Itsepä halusit, ei lapsi pyytänyt syntyä.

Jösses. Äitiys vie kyllä viimeisetkin järjen hivenet joiltakin naisilta.

 

Vaikka on alle vuoden ikäinen vieä (eli ihan vauva!!!) ja kehtaat valittaa? En tiedä itkeäkö vai nauraa.

Anna nukkua vieressä, anna syödä tissiä. That's it. Opettele itse nukkumaan vallitsevissa olosuhteissa, älä viatonta lasta kiusaa. Itsepä halusit, ei lapsi pyytänyt syntyä.

miten hyvin itse pärjäät, jos et saa öisin nukkua edes kahta-kolmea tuntia putkeen? Minä en pärjää, jos en välillä saa nukkua. Ei ole lapsen(kaan) etu, että äiti on väsynyt ja masentunut.

 

Ota lapsi viereen nukkumaan ja anna sille sitä rintaa yöllä. Sun pää ei kestä valvomista lapsen syömisen ajan mutta kestää kuunnella huutoa? Just...
Ei se lapsi ilkeyttään huuda, anna pienen olla pieni.
Mun esikoinen heräsi 2-vuotiaana 3-10 kertaa yössä, pahimpina öinä ajattelin ettei se enää 10-vuotiaana ainakaan halua velliä yöllä eikä herää sataa kertaa. Eikä oikeasti heräillyt lainkaan edes 3-vuotiaana.
Toiset lapset on "helppoja", mullakin on yksi joka nukkui 3kk ikäisestä asti 12h putkeen, toiset ovat vaativampia mutta heidän vaan täytyy antaa olla. Se että alat huudattamaan lasta ei ole hyväksi kellekään, pahimmillaan lapselle jää traumat siitä.
Aikansa tuota vain kestää vaikka uskon että nyt viikkokin tuntuu sadalta vuodelta ja kuukausi ikuisuudelta.
Jaksuja.

 

Meidän 2kk vauva on alkanut nukkua 7 tunnin yöunia unipussissa. Laitan väsyneen lapsen sänkyyn ja soittorasian soimaan tai sitten nukutan syliin tai rinnalle.

 

Anna vettä yöllä ja lopeta toki imetys, vauva ei tarvitse sitä mihinkään öisin. Mä olen yleensä siirtynyt veden kautta pois yösyönnistä. Veteen voialuksi panna sokeria, ettei ala protestihuuto. Sitten vähennät sokeria ja veden juonti yleensä vähenee ja pääsette siitäkin eroon. meillä tuo onnistunut jo neljän kanssa n. viikossa. Äitikin tarvitsee unensa ja muutenkin äidin kaikki palautuminen alkaa vasta kun imetys loppuu. 11 kk on ihan sopiva ikä lopettaa yösyönti ja sä olet tehnyt super-urakan!!

 

annika ja muut, hyviä ajatuksia!

olen yrittänyt vastata itkuun nopeasti, koska jos se yltyy on lapsi hyvin huonosti rauhoitettavissa. Mutta hyvä pointti tuo, että on varmaan vaan tottunut saamaan rintaa! Mies tosin sanoo, että hänestä lapsi itkee sitä etten ole paikalla, mutta tuskin se sitä on koska itkee minullekin jos ei saa rintaa.

Veden antamista pitää myös kokeilla! Meillä ei syö tuttipulloa tai tuttia, joten nokkamuki on käytössä.

en siis missään nimessä tarkoittanut ettei itkuun pitäisi vastata, ilman muuta otat lapsen syliin ja lohdutat. mäkin oon kyllä sitä mieltä että jos äiti on niin väsynyt ja masentunut yöheräilyn vuoksi ettei jaksa päivällä olla aktiivisesti läsänä ja luoda suhdetta vauvaansa niin sille yöheräilylle voisi koittaa jotain tehdä.

 

auttoi kun pikkuhiljaa opetettiin nukahtamaan itsekseen,eli ensin niin ettei nukahda rinnalle vaan hereillä sänkyyn,silittelin ja rauhoittelin hyssyttelemällä,kun tämä sujui niin jätin pienen itsekseen nukkumaan...,no,ekana iltana kävin n.45min. 1-5min välein rauhoittelemassa (itku oli kiukkua,EI mitään hätähuutoa) ja nukkui sitten yhdellä heräämisellä aamuun. Seuraavana iltana kiukkusi n.20 min. ja nukkui yön heräämättä... Jatkossa nukkui paremmin heräsi 0-3 kertaa yössä aiemman 7-15 kerran sijaan,eikä valvoskellut tuntikausia kesken yön.

 

Jokaiseen ketjuun näköjään änkee noi perhepetifanaatikot Laittakaa copypaste-juttune linkin taakse niin haluavat voivat käydä lukemassa!

Outoa että meiän lapsi nukkui huonosti vieressä ja nukkuu hyvin omassa sängyssä omassa huoneessaan.

 

[QUOTE="vieras";24894224] Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.[/QUOTE]

No HUHhuh. "Vieras" lienee joku superäiti jos pystyy viikosta ja kuukaudesta toiseen heräilemään vauvan tahtiin parhaimmillaan puolen tunnin välein ja tulla tästä entistäkin iloisemmaksi. Meillä 8kk poika joka ei ole koskaan nukkunut rauhallisesti 3h pätkiä pidempää, ja sekin herkku loppui n. 5kk iässä. On nukkunut vieressä ja omassa sängyssä, ei mitään eroa.

Pahimmillaan (minun kannalta) heräsi puolen tunnin tai tunnin välein eikä rauhoittunut kuin rinnalle. Tätä jaksoin ehkä kuukauden päivät (yöt), sitten alkoi lähipiiri huolestumaan kun olin kuin haudasta noussut. Ja ei, en taatusti "kiinnittynyt paremmin vauvaani", saati "tullut onnellisemmaksi".

Me pidettiin sellainen unikoulu, että äiti nukkui sohvalla ja isä silitteli/kanniskeli vauvaa. Kolmessa yössä hoksasi, että ei tässä maitoa tule, ja alkoi nukkua hieman paremmin. Heräilee edelleen parin-kolmen tunnin välein, välillä nousee seisomaan ja tsekkaa että ollaan paikalla ja laskee takas maaten, välillä vaatii silitystä/hyssyttelyä.

Luin kirjaa "Unihiekkaa etsimässä", jossa käydään läpi eri keinoja vauvojen/taaperoiden unien yhtenäistämiseen. Valitettavasti yöimetyksistä luopuminen yleensä vaatii jonkun verran itkemistä, mutta se ei toistu monena yönä. Meilläkin tempperamenttinen sinnikko, ja luulin että huudoksi menee koko yö, mutta mies sai rauhoitettua aika nopeasti.

Kannattaa todellakin tehdä asialle jotain, jo muutaman tunnin paremmat unet tekevät äidille ihmeitä sen imemisrumban jälkeen. Tsemppiä ap:lle!