Alunperin ajateltiin, että ensin 2 lasta ja myöhemmin vielä 2. Olen lapsirakas ja työksenikin hoidan lapsia, mieskin on aina pitänyt lapsista.
Nyt nuo ekat (ja vikat) 2 ovat jo aika isoja, nuorempi eskarissa ja esikoinen jo koulussa. En kyllä millään enää jaksaisi alusta, eikä mieskään. Ihanaa kun voi töiden jälkeen vaikka torkahtaa hetkeksi sohvalle ilman pelkoa siitä, että joku puhkoo päänsä sillä välin. Ei enää (ainakaan usein) lapsista johtuvia yöheräämisiä, ei synnytystuskia, ei raskauspahoinvointia/väsymystä, ei hormonimyrskyjä, kuivia limakalvoja, jälkivuotoa, eroahdistusta kun tarvitsee viedä pieni hoitoon (ja sehän pitäisi vielä aika aikaisin kun pitäisi rahat riittää isompienkin lasten elättämiseen), itkua hampaiden puhjetessa, kätkytkuoleman/kohtukuoleman/keskenmenon/ennenaikaisen synnytyksen yms. mörköjen pelkoja (pelkoja riittää ihan tarpeeksi kahdessa isommassakin lapsessa). Isompi pyykkivuori ei houkuta. Ja se oma aika - ihanaa kun sitäkin on taas!
Eli ei. Kahden kanssa myös on ihan kätevä matkustella ja tehdä isojen juttuja ilman että vauva/taapero sotkisi kuviomme.