En kyllä käsitä miten työäidit jaksaa. Tai jaksaa kait, mutta nauttiiko muka elämästään?!?

[niiinjooo]

Enemmän ihmettelen miten mies jaksaa katsoa naista, jolla ei ole juuri kunnianhimoa. Olla vaan päivät kotona. Mutta toisaalta eipä sitä ole kaikilla miehilläkään. Vakka kantensa löytäää ..

 

[Astral]

Työssäkäyvä äiti minäkin ja vieläpä vuorotöissä. Mieheni myös vuorotöissä. Lapsia on 3, nelosella ja tokaluokalla, nuorin on 5v ja ensi syksynä lähtee eskariin. Nautin elämästäni ja tykkään työstäni. Hyvin on onnistuttu yhdistämään työ ja perhe-elämä. Ehdin vieläpä harrastamaan, käyn salilla 3 kertaa viikossa, luen paljon, ulkoillaan koko perheen voimin. Molemmat teemme kotitöitä ja ruokaa. Lapset harrastavat myös, jokaisella on yksi tärkeä harrastus. En silti koe, että arkemme olisi hulinaa tai kaaosta. Ehdimme olla koko perhe kasassa ja joka päivä esim. syömme päivällisen ja iltapalan yhdessä (ainakin).
Olen ollut myös kotiäitinä, kun vanhemmat lapset olivat pieniä ja tykkäsin siitäkin, mutta aikansa kutakin. Lapset kun aloittavat koulutien, niin kyllä se äitikin töihin joutaa.

 

["vieras"]

Toki se vaatii sen, että molemmat vanhemmat osallistuvat kotitöihin ja lastenhoitoon tasapuolisesti.

Jos toinen on ihan "niillä töin" kotona, niin kehtaako siltä noihin pyytää tasavertaista panosta? En minä ainakaan kehtaisi...

 

[Pajukko]

Olen ollut lasten kanssa kotona melkein 6 vuotta. Kuopus oli 1v, kun lähdin opiskeleen ja sitten heti töihin. Tykkään työstä. Kotiin on aina kiva tulla töiden jälkeen ja töistä saa rahaa, jolla rahottaa lasten harrastukset ym.

 

[Micosa]

Mä jaksan oikein hyvin. Mutta mitä ihmeen suorittamista, elämä soljuu omallla painiollaan ilman erityisiä paineita.

 

["Jenis"]

Mä olin lasten kans kotona nelisen vuotta, ja jaksan kyllä aika lailla paremmin nyt, kun mulla on päivisin oma työni. Tällä hetkellä tosin opiskelu, oon vielä vuoden opintovapaalla, mutta silti. En voi kuvitella elämää, jonka sisältö ois huushollin pyörittäminen... aivot tarvii työtä kans.

 

[Ihan tää alottaja]

Täytyy jymmärtää. Aloittaja on kovin hakenut töitä, mutta kun ei pääse niin ei =). Lapset, mikä ihana tekosyy =) Mikä siinä on kun taidot ei riitä ?

 

[Akaatti]

Minua myös ihmetyttää. Ei ole yhtään lasta, mutta silti on kovin raskasta. Päivästä menee KYMMENEN TUNTIA työhön. Jos on työvuoro klo 8-16 niin kotoa täytyy lähteä jo klo 7 ja takaisin pääsen vähän ennen klo 17. Eipä tuossa jää aikaa juuri mihinkään. Täytyy herätä jo klo 6 aamulla ja nukkumaan pitäisi mennä viimeistään klo 22, että olisi virkeä olo. Siis tuossa jää muutama tunti päivästä ylipäänsä mihinkään muuhun. Jos teen ruoan klo 17 jälkeen niin se on klo 18, että ruoka on tehty ja syöty. Onkin jo tarpeeksi pimeää, iltaista, että voi sitten käydä jo iltatoimiin ja alkaa valmistella nukkumaan menoa.

Pitäisi käydä nukkumaan klo 22, mutta en ole vaan ehtinyt käymään, kun päivä tuntuu aina niin lyhyeltä ja sitten on koko ajan väsynyt kun ei ehdi nukkumaan paremmin. Jos on iltavuoro niin ihan sama juttu, mitään ei ehdi tehdä päivän aikana, kun menee tosiaan se 10 tuntia päivästä.

Jos lapsia olisi niin jäisin ehdottomasti kotiäidiksi. Ei siinä olisi mitään järkeä, että pari tuntia ehtisi lapsia nähdä päivässä.

 

["diu"]

et mun mielestä oo kotiäiti kun oot yksin kotona vaan äiti joka on työtön! :headwall:

No niinpä Ja mä ihmettelen miten jotkut kuvittelee että työ on sellainen mitä on pakko tehdä kun ei muuta voi. Mulle työ on aivan ihanaa, tuntuu hullulta että mulle maksetaan sellaisesta mitä rakastan tehdä Tekisin sitä vaikka ei maksettaiskaan. Ja ei kaikkien tarvitse tehdä kokopäivähommia jolloin jää enemmän aikaa lapsille vaikka olisi töissä.

 

[yksi väsynyt löytyy täältä]

Tietysti on erillaisia töitä, jotka väsyttääkin eri tavalla. Mutta omasta puolestani voin sanoa, että vaikka nautin työstäni ja pidän tärkeänä sitä, että on hyvä ammatti ja mielenkiintoinen työ, niin olen kyllä tosi väsynyt työn ja perheen yhteensovittamisesta. Miehen runsas työmatkailu vielä verottaa palettia. Meillä mies on ehdottanut, että jättäisin työnteon, mutta tuntuu jotenkin hullulta ajatukselta sekin; jäädä nyt kahden pitkän tutkinnon jälkeen pyyhkimään pölyjä kotiin. Nuorin lapsi tosin olisi vielä sen ikäinen, että voisi ottaa hoidosta pois, jos jäisi kotiäidiksi. Välillä kyllä se houkuttelee. Mutta joku siinä patriarkaalisessa mieselättäjyyden mallissa ainakin minua tökkii.

 

[Löpö Rectum]

Mä teen töitä kotona ja en yhtään kadehdi niitä jotka vievät aamuisin lapsensa hoitoon ja halevat illalla, sitten kauppaan, äkkiä ruokaa ja nukkumaan...siinä on niiden niinsanottu perhe-elämä. Itse nautin kun saan viettää aikaa lapseni kanssa työpäiväni jälkeen, plus että ehdin harrastamaan omia juttujani 4 kertaa viikossa!

 

["koppis"]

Itse jaksan aikas hyvin työssäkäynnin. Päivät ovat kyllä kaikkineen pitkiä, joka aamu herätys 6:30 ja kotona ollaan neljän maissa. Toki välillä oon väsynyt, mutta nyt tuntuu ihan luksukselta, kun nuorin lapsi ei ole vauva enää ja pystyn itsekin pitkästä aikaa harrastamaan jotain. Lisäksi meillä on 2 koululaista. Tää on ihana elämänvaihe. Toki koti on välillä hyvinkin sekaisin, kun ei aina ehdi siivota tarpeeksi, mutta se on pientä. Viikonloppuina jaksetaan hyvin lasten kanssa. Kumpikaan ei käy la tai su töissä.

 

[df]

Olen osittaisella hoitovapaalla eli kuuden tunnin päiviä teen. Yksi lapsi. Urakehitys tietty hieman kärsii mutta juuri nyt tuntuu meille sopivalta ratkaisulta. Helpottaa jaksamista

Arvostan kovasti monilapsisia perheitä joissa molemmat käyvät töissä tai pienten lasten töissä käyviä yksinhuoltajavanhempia.

 

[Black Diva´s]

Mulla kajahtais kyllä pää ja olis kyllä hiton ankeeta ton rahanki puolesta ku en oo rikas ja oon ainoa joka niitä euroja palkkana kotin meille kantaa.

Ei mun elämä ole suorittamista ja kyllä vaan nautin elämästäni kokonaisuudessa.

 

[Black Diva´s]

Ok. No minulle työ on kyllä aina ollut ihan työtä. Onneksi nykyään ei tarvitse enää käydä. Ammatti kyllä on, AMK-tasoinen + lukio käytynä lisäksi, työkokemustakin pankkialalta. Liekö sitten en löytänyt omaa alaani tai sitten olen helposti väsyvä ihminen tai sitten te vaan psyykkaatte itseänne noin jaksamaan

Tai sitten vaan me ihmiset ollaan niin erilaisia. Toinen nauttii toisenlaisista asioista ja toiset taas toisenlaisista tarvitsematta psyykata mitenkään.

 

[-l-]

Minua myös ihmetyttää. Ei ole yhtään lasta, mutta silti on kovin raskasta. Päivästä menee KYMMENEN TUNTIA työhön. Jos on työvuoro klo 8-16 niin kotoa täytyy lähteä jo klo 7 ja takaisin pääsen vähän ennen klo 17. Eipä tuossa jää aikaa juuri mihinkään. Täytyy herätä jo klo 6 aamulla ja nukkumaan pitäisi mennä viimeistään klo 22, että olisi virkeä olo. Siis tuossa jää muutama tunti päivästä ylipäänsä mihinkään muuhun. Jos teen ruoan klo 17 jälkeen niin se on klo 18, että ruoka on tehty ja syöty. Onkin jo tarpeeksi pimeää, iltaista, että voi sitten käydä jo iltatoimiin ja alkaa valmistella nukkumaan menoa.

No, mulla on työmatka 5min, 15min kestää jos vien lapsen hoitoon matkalla. Kotona olen joka päivä aamuvuorosta viim. 15.20, että kyllä ehtii tekemään mitä vaan. Ja 2-vuorotyö mahdollistaa paljon, virastoaikaan sekoaisin.. Meillä mies tekee normi-työaikaa, joten lapsella on paljon vapaita hoidosta myös, aina viikonloput ja mun töistä riippuen 1-2vp myös viikolla sekä lyhyemmät päivät kun mulla on iltavuoro.

 

[marabou]

Olen niin onnellinen, että on työ missä käydä.
On arkirutiinit.
Elämä vasta olisikin suorittamista, jos ei olisi työtä

TOsiaan lomat ja vapaat on joskus tuskaa

 

["työssäkäyvä äiti"]

Ei tää mun mielestäni mikään helppo aihe ole... Omat lapset ovat jo nuorimmaista myöten koululaisia, ja omista kotivuosista on jo vuosikausia aikaa. Teen kolmivuorotyötä ja mies säännöllistä päivätyötä, arki sujuu hyvin, ja nautin kyllä työstäni paljon. MUTTA. Jos nyt saisin sen lottovoiton, tuskin jatkaisin työssäni. Siis riittävän suuren lottovoiton... Asumme maalla ja kaikki vapaa-aikamme menee pienimuotoiseen "maatalouselämään", elämme ehkä lähinnä sellaista nykykielen mukaista "hidastelu"elämää kotieläinten ja kotitöiden parissa. Lapset harrastavat kukin mitäkin kodin ulkopuolellakin, mutta viihtyvät vielä mieluiten kavereitten kanssa täällä meillä. Välillä minusta tuntuu, että voi kun olisi enemmän aikaa (ja rahaa), niin ottaisin lisää eläimiä ja alkaisin kokeilla jotain pienimuotoista yritystoimintaakin, mutta nyt sellaiseen ei ole aikaa eikä resurseja... eli lopultakaan kyseessä ei taitaisi olla paluu kotiäidiksi vaan ammatin vaihto

 

["syysyö"]

Ei jaksaminen saati nauttiminen ole tuosta asiasta kiinni. Mulla ainakaan. Kun olin kotona lasten kanssa olin sekoamisen partaalla. Töihinmeno helpotti, mut muista syistä johtuen en nauti elämästäni. Se on vaan suorittamista, olin töissä tai kotona.

Kuulostaa aika pahalta..pitäis sinunkin nauttia elämästäsi Oisko mitään tehtävissä, että kaikki olisi paremmin?

 

[Keittiönoita]

Enemmän olisin elämästä nauttinut, jos ei olisi tarvinnut käydä töissä. Mulla on kaksi ammattia ja molemmista olen kyllä tykännyt, mutta ei työni silti ole kotioloja koskaan voittanut. Raha, raha se on syy, miksi lapseni olen ravistellut hereille ennen auringonnousua ja hakenut tarhasta auringonlaskun jälkeen. Kaikki mahdolliset vapaat ja työajan lyhennykset olen aina käyttänyt, mutta kun on pitänyt leipäkin saada pöytään, niin töissä on pitänyt käydä. Itse olen kotiäidin kasvattama enkä todellakaan ymmärrä, mitä suurta ja mullistavaa muka menetin siinä, että en ollut vieraalla hoidossa. Eivät nuo omat lapsenikaan osanneet mulle sitä kertoa vaan itsekin olivat vain tyytyväisiä niinä päivinä, kun ei tarhaan tarvinnut mennä. Hassua kyllä, jopa teineistä oli mukavaa, kun aloin tekemään etätöitä ja olinkin kotona, kun he tulivat koulusta. Ehtiväthän he yksinäisistä pitkistä iltapäivistä nauttia monta vuotta sitä ennen.

 

[Criminal Mind]

Minä en jaksanutkaan.

 

["vieras"]

Mä jaksan oikein hyvin. Mutta mitä ihmeen suorittamista, elämä soljuu omallla painiollaan ilman erityisiä paineita.

No hei, ap kertoi tarvivansa palautumista jo siitä "hulinasta", kun pitää valvoa lasten aamutoimet. Jos jo pesulla on käynti on suoritus, niin eihän silloin työelämään kykenisikään.

Kyllä minusta elämä on parasta silloin kun se on täyttä: työtä, ura, täydennyskoulutusta jossa saa oikein käyttää aivojaan, ihmisiä, ihmissuhteita, organisointia, kotitöitä, sisustamista, liikuntaa, viikonloppumatkoja. Mulla on vielä pitkä työmatka, mutta sen käytän lukemiseen ja puhelimessa puhumiseen ihan omana aikana. Veikkaisin vielä kaiken tekemiseni ohessa lukeneeni tänä vuonna enemmän kirjoja kuin ap.

Tää taisi olla vähän provoaloitus, ja mikäs siinä. Mutta mulle on ainakin vaikea edes provoilla, että joku olisi mielemmin veltto kotonavöllääjä kuin aktiivinen ihminen, joka saa kokea joka päivä olevansa kykenevä, itsenäinen ja tarpeellinen. Toki sitä völläilyäkin tarvitaan hetkittäin, mutta kyllä mä sata kertaa mieluummin vietän muutaman päivän vapaan aktiivisella kaupunkilomalla kuin kotisohvalla ja -sängyssä.

 

[leijona76]

Mä teen töitä kotona ja en yhtään kadehdi niitä jotka vievät aamuisin lapsensa hoitoon ja halevat illalla, sitten kauppaan, äkkiä ruokaa ja nukkumaan...siinä on niiden niinsanottu perhe-elämä. Itse nautin kun saan viettää aikaa lapseni kanssa työpäiväni jälkeen, plus että ehdin harrastamaan omia juttujani 4 kertaa viikossa!

mä teen töitä kolmessa aikavuorossa ja ehdin olemaan lapse?i kanssa. Jos menen töihin klo 6 niin saan hakea pojan jo ennen 13 joten ehdimme olemaan loppupäivän yhdessä. Iltavuorossa aikaa on aamusta ja illasta. En määkään jaksas jotain 7-17 päivää tehä kokoajan. Mut nautin työstäni ja ne 3 kotivuotta riittivät kyllä. Kaupassa käyään sovitusti ja arvoin mä pojan kanssa sielä käyn kotia mennessä. Ruoan ehtii kyllä hyvin tehä ellei oo valmista oottamassa. Harrastuksia tolla ei vielä ole. En mää kyllä mitenkään kestäs olla himassa vuosikausia.

 

["hui"]

Pelottavaa luettavaa! Että ihmisten pää ei kestä olla omien lasten kanssa, siksi on töissä. Ja lomalla heti alkaa ahdistaa, kun ei ole tekemistä. Kannattaisko katsoa peiliin?
Tuollainen "työnarkomaani"-suoritus-elämä, onko se oikeasti antoisaa?
Että on onnellinen vain silloi kun on niin kiire, ettei tarvitse hetkeäkään miettiä "itseään", tai toisin sanoen ei kestä olla itsensä kanssa. Saati sitten lapsien. KAMALAA!

 

[astrolabe]

Nautin elämästäni suunnattomasti, enkä edes pelkästään käy vain töissä ja ole sitten kotona. Mitä enemmän teen, sitä enemmän mulla on virtaa. =)