En kyllä käsitä miten työäidit jaksaa. Tai jaksaa kait, mutta nauttiiko muka elämästään?!?

["vieras"]

Itselläni menee kaikki päivät aika todella hyvin. Ehdin tehdä kaiken tarpeellisen, mutten mitään tarpeetonta. Nuorin lapsi on 6v eskarilainen ja kun lapset ovat eskarissa ja koulussa, on mulla sitä omaa aikaa. Sillon voin vaikka lukea kirjaa, käydä lenkillä, olla vaan, kuunnella musiikkia tai sitten tehdä kotitöitä ihan rauhassa. Aamu on hulinaa, koululaisten ja eskarin kotiuduttua on hulinaa, välipalan laittoa, läksyjen tarkastelua, lasten kanssa oloa. Illalla harrastuksia ja aikaa koko perheen kanssa.

Jos vielä kävisin töissä, niin elämä olisi pelkkää hurjaa suorittamista ilman mitään omaa ja ihanaa. Tai sitten karsisin lasten hyvinvoinnista ja vähästä yhteisestä ajasta saadakseni sitä omaa hyvää.

Onneksi miehenikin on samoilla linjoilla kanssani. Minä saan jatkossakin olla kotiäiti.

 

[jassåå]

Mulla hajoaisi pää, jos en kävisi töissä. Tykkään työstäni, ehkä siksi en koe raskaaksi myöskään työssäkäyntiä ja normaalia arkea.

 

["minä"]

Mulla hajoaisi pää, jos en kävisi töissä. Tykkään työstäni, ehkä siksi en koe raskaaksi myöskään työssäkäyntiä ja normaalia arkea.

Sama juttu, kaipaan aivoilleni jotain muutakin haastetta kuin välipalan laitto lapsille Sitä paitsi miksi opiskella hyvään ammattiin jos aikoo jäädä kotiäidiksi? (Vai onkohan aloittajalla ammattia ollenkaan..?)

 

[1]

Työ on henkireikä. Lomilla alkaa jo parin päivän päästä ahdistaa, ei mitään tekemistä. Kotiäitiys olis kauheinta mitä tiedän.

 

[lakaisukone]

Ei jaksaminen saati nauttiminen ole tuosta asiasta kiinni. Mulla ainakaan. Kun olin kotona lasten kanssa olin sekoamisen partaalla. Töihinmeno helpotti, mut muista syistä johtuen en nauti elämästäni. Se on vaan suorittamista, olin töissä tai kotona.

 

[Oisku]

^Näin. Onhan se kiva kun on vapaapäiviä jolloin voi ottaa rauhassa, mutta en kyllä kaikkia päiviä saisi kulumaan vain kotona maleksimalla. Sitäpaitsi mukava kun on sen verran rahaa ettei tarvi aina mieheltä vongata.

 

["xXx"]

Kröhöm, sä et kyllä ole enää kotiäiti kun ei sulla ole siellä päivisin edes lapsia. Mutta asiaan, tämä työäiti jaksaa hyvin Mulle on aina ollut tärkeää tienata oma osani perheen tuloista, lisäksi pidän työstäni, se ei ole mitään pakkopullaa. En kestäisi olla kotona tyyliin 24/7, sekoaisin enkä osaisi arvostaa vapaa-aikaa. Nyt vapaa-päivät on ihanaa luksusta, saa touhuta lasten kanssa rauhassa, kyläillä jne. Toki arki on toisinaan haastavaa, mutta onnekseni olen saanut miehen joka huolehtii kodista tasavertaisesti kanssani, joten en hoida yksin siivouksia, ruuanlaittoa, lasten hakua/vientiä.

 

[chrissy]

tykkään työstäni ja kyllä sitä aika poikki on kun 6pväsen työviikon vetäsee ja siihen sit hommat kotona niin jää se vapaa vähä vähille.

 

[vieras (ap)]

Ok. No minulle työ on kyllä aina ollut ihan työtä. Onneksi nykyään ei tarvitse enää käydä. Ammatti kyllä on, AMK-tasoinen + lukio käytynä lisäksi, työkokemustakin pankkialalta. Liekö sitten en löytänyt omaa alaani tai sitten olen helposti väsyvä ihminen tai sitten te vaan psyykkaatte itseänne noin jaksamaan

 

["vieras"]

Jaksan, koska pidän työstäni. Lisäksi haluan tuoda oman panokseni yhteiskunnan hyvinvoitiin. Minua kauhistuttaisi ajatus siitä, että kun lapset lähtevät pois kotoa maailmalle jäisin yksin kotiin - ilman laspia, ilman töitä. Haluan kuulua johonkin myös silloin, enkä halua alkaa keski-ikäisenä keksimään mikä minusta tulisi isona; haluan olla ammattitaitoinen.
Minulta hajoaisi myös tuollaisessa arjessa pää, varsinkin jos lapset kävisivät jo eskaria/koulua. Tulisi laiskottelija-olo.

 

["mamma"]

millähän rahalla sitä itekkin vois olla noin pitkään kotiäiti?

 

[vieras (ap)]

Olen kyllä jo lapsesta saakka keksinyt hyvin itse tekemistä ja viihtynyt ilman kummempaa viihdytystä

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Sanotaanko näin, että kaikkeen tottuu Tykkäsin olla kotona lapsen kanssa ja nautin ihan hirveästi siitä, että sain olla ihan vaan kotona. Olisi varmasti ihan kivaa olla noinkin, kuten ap että olisi yksinkin välillä kotona, mutta ainakin tähän mennessä aika nopeasti se on tuntunut tylsältä jos mies on lapsen kanssa lähtenyt jonnekin. Mutta joo, jos voittaisi lotossa niin enköhän jättäytyisi töistä pois ja käyttäisi aikaani hieman eri tavalla. Olisi kivaa aloittaa harrastuksia ym. niin että se ei kuitenkaan olisi niistä illoista pois.

Koska tuota lottovoittoa ei vielä ole kohdalle sattunut niin töissä on käytävä ja tähänkin on tottunut. Onhan tässä edelleen esim. viikonloput vapaata ja kun tekee lyhennettyä viikkoa niin vapaita on kolme päivää viikossa.. Siinäkin ehtii jo yhtä ja toista Plus tietenkin lomat lisäksi. Ei ehkä siltikään se ideaali tilanne, tekisin vähemmän töitä jos se vaan suinkin olisi mahdollista, mutta kun näin ei ole niin on parasta sopeutua ja nauttia tämän hetkisestä elämästä sellaisena kuin se on. Ja pakko sanoa, että elämä on ihan kivaa näinkin!

 

[Harmaa koira]

Pidän työstäni. Siinä on haastetta ja se tuo mukavasti vaihtelua elämään.

 

["vieras"]

Mulla on työ josta tykkään. Jos olisin kotiäiti, tylsistyisin niin, etten saisi mitään muuta kuin ehkä pakolliset kuviot suoritettua. Nyt työssäkäyvänä saan vapaa-ajalla ja kotona enemmän aikaan, pysyn virkeänä.

 

[yh]

minäkin kyllä kotiäitiydestä nautin, ja kauhulla ajattelen päivää kun pitäisi töihin palata.

 

[Anatolia]

Tää äiti jaksaa, nauttii, ja voi hyvin. Sekä opiskellessa että työssäkäyvänä (etenkin jälkimmäisenä, koska siitä saa lisäksi fyrkkaa).

On kotonakin ihan kiva olla, pikku pätkiä kerrallaan. Mutta kotiäidiksi jäisin vain helkutinmoisen pakon edessä, kun lapseni ovat jo näinkin isoja (pian 8 v ja pian 6 v), ja tod.näk. olisin aika nopeasti tylsistynyt sekä onneton. Pikkumuksun (0-2 v) kanssa kotona olo olisi ehkä ihan jees, kunhan saisin tarpeeksi myös ihan omaa aikaa.

 

["hui"]

eipä tule olemaan kovin iso eläke sulla..ajattelitko koko loppuelämän olla kotona vai meetkö vielä joskus duuniin?

 

[Miranda83]

et mun mielestä oo kotiäiti kun oot yksin kotona vaan äiti joka on työtön! :headwall:

 

["vieras"]

Eihän a-p ole enää mikään kotiäiti vaan vanhanajan kotirouva. Kotona on ruoka valmiina, kun perhe tulee kotiin ja miehelle ojennetaan päivän sanomalehti ja tohvelit, kun herra suvaitsee kotiutua.

 

["minä"]

Eikö sinua häiritse ajatus, että junnaat paikoillasi? Minulle on ainakin tärkeää kehittyä jatkuvasti.

 

[Miranda83]

niin ja siis kotiäitinä olo on ihanaa, ja tosi raskasta.. itellä 5 lasta kohta ja 3 alle kolme veetä.. mut en mä halua kotiin jäädä sit ku nuorin täyttää maks 3v.. olis vähän tylsää, varsinki ku tottunu kokoajan "raataan"

 

["mie"]

Minä odotan jo eläkepäiviä, että on aikaa itselle ja perheelle enemmän. Vielä olis 17 v jäljellä töitä, jos jään 63 v varhaiseläkkeelle, niin kuin olen suunnitellut. Se on maksimiaika, minkä aion tehdä. Asunnon maksaminenkin loppuu jo, kun olen 54 v, eli 8 vuoden päästä. Sitten pärjää jo vähemmällä. 3 lasta, joista yksi jo täysi-ikäinen ja toinenkin täysi-ikäinen reilun vuoden päästä ja lisäkis pieni ilta-tähtönen 5 v. Enempi tosiaan haluaisin vapaa-aikaa,mutta minkäs teet, asuntolaina painaa, töitä on vaan tehtävä, jotta elää.

 

["vieras"]

Olen unelmatyössäni työyhteisössä, jossa on viihdyn. Työ antaa minulle energiaa kotielämään ja koti työelämään. En voisi kuvitella elämääni ilman kumpaakaan. Kotona keskityn olemaan äiti ja työssä se asiantuntija, johon olen koulutuksen ja oman osaamiseni kehittämisen kautta tähdännyt. Toki arki on kiireistä, mutta kun koti ja työ ovat tasapainossa, molemmat tukevat toisiaan. Minä ainakin nautin elämästäni ihan kokonaisvaltaisesti!

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

[QUOTE="xXx";24826316] En kestäisi olla kotona tyyliin 24/7, sekoaisin enkä osaisi arvostaa vapaa-aikaa. Nyt vapaa-päivät on ihanaa luksusta, saa touhuta lasten kanssa rauhassa, kyläillä jne. [/QUOTE]

Tässä komppaan että sitä vapaa-aikaa osaa arvostaa ihan eri tavalla kun käy töissä. Ainakin itsellä kotiäitinä ollessa päivät sulautui niin toisiinsa että oli ihan sama mikä päivä ja kuukausi oli menossa. Nyt kun tulee viikonloppu niin tunne on vaan niin mahtava! Ja sitä vapaa-aikaansa osaa arvostaa ja käyttääkin hyödyllisemmin. Näin jälkeenpäin on huomannut, miten laiskaksi muuttui kotiäitinä ollessa..

Ja hermotkin kestää paremmin. Ei tule tiuskittua kotona enää niin paljon, ei samalla tavalla kaipaa omaa aikaa enää kun töissä saa olla "rauhassa".

Mutta ehkä se ideaali tilanne minun kohdalla olisi se kolme päivää töitä viikossa. Olisi sitä muutakin kotiäitiyden lisäksi, tienaisi edes vähän, mutta vapaa-aikaakin olisi ruhtinaallisesti.