Kaameinta,mitä anoppi/appi on sinulle sanonut?

Mulla on oikeasti ihana anoppi. mutta tää sattu tänä suvena.

Soitin anopille ja siinä muun lärpätyksen ohessa kyselin kuinka kälyni (miehen veljen vaimo) jakselee kun on viimeisillään. Sitten kysyin, että tietävätkö kumpi tulee (koska halusin ostaa jonkun vauvajutun viemisiksi). Anoppi siihen, että vissiin poika, vaikka eihän sillä mitään väliä ole, toivotaan tervettä, mutta kyllä silti POJANPOIKA aina vaan on jotain!
Hiukka jäin hiljaiseksi - meinaan meillä on tyttö ja poika. Mutta enpä ole huomannut pienintäkään pojan suosimista anopin taholta tähän mennessä...

 

Kun mieheni kertoi äidilleen että saamme lapsen, hän kysyi: Kenen kanssa? Oltiin oltu aviossa silloin jo jonkin aikaa. Nyt naurattaa jo

 

en ole anopin kans missän väleissä. soittaa mulle pari kertaa vuodessa kännissä ja haukkuu kaikilla sanoilla mitkä ikinä keksii. sepittää minusta tarinoita, joissa ei oo mitään järkeä, keksii kaiken. lapsia on nähny ehkä 3 kertaa, tyttö nyt 6v ja poika 4v. synttäreitä ja joulua ei muisteta edes kortilla.

 

...kauhea tiukkapipo ( ei saa pestä kaakaolla hampaita)

Hammaspesu kaakaolla on ihan parasta :heart:

 

appi huomauttelee läskeistäni jatkuvasti..ei muuta. anoppi paras <3

 

Olen yrittänyt saada apua pojalleni, jonka käytöksessä on jotain pielessä. Ryhmätilanteissa lyö muita, on ahdistunut mutta ei osaa kertoa mikä on jne. Päiväkodista ovat olleet luvallani yhteydessä mm. perheneuvolaan ja lääkäriin. Kiertävä elto on seurannut poikaa 2 vuotta ja kehoitti viimeksi hakemaan apua ulkopuoliselta taholta, koska käytös oli pahentunut ja oireita tullut lisää.

No, kovan työn jälkeen olen saanut pojalle toimintaterapia-kartoituksen sekä lähetteen neurologille. Näiden hankkiminen ei ollut helppoa, kohtasin paljon vähättelyä ja jopa ammattitaidottomuutta. Jotkut illat menivät itkiessä sitä, kun en osaa auttaa omaa lastani...Anoppi, täysin tietoisena tästä kaikesta stressistä, lähettää minulle tekstiviestin (se aikuinen tapa kommunikoida..) jossa mm. uhkaa että lastensuojelu vie lapseni ja ihan turhaan haen apua pojalle, kun "ihan tavallinen lapsi se on". :O Minun pitäisi kuulemma vaan lukea pari kirjaa lasten kasvamisesta ja olla keksimättä ongelmia.

Täytyy kyllä olla aika Einstein, jotta pystyy nollaamaan mm. 3 erityisopettajan kertomiset, yhden psykiatrin, lastenpsykologin ja lastenlääkärin mielipiteet!!!

 

Missäs vieraissa sä oot käynyt, kun tuli ton näköinen lapsi? Onkos sillä vielä ruskeet silmätkin?

 

Mun rakas anoppini on tokaissut mm. seuraavaa:
-"tapan sut jos loukkaat mun poikaa"
-"sä ole kykenemätön kasvattamaan lapsia"
-"jos te eroatte niin lapsi jää isänsä luo"

ja ei olla ihan hirveän hyvissä väleissä..

 

No mun ex-anoppi oli sellanen tyly, kärsi minua pakosta, ja joskus jopa sain sellasen puolikkaan hymyn joka oli melkein kun irvistys, kun hän inhos itteensä niin paljon, et oli mulle alentunu hymyilemään. Jouluna lähinnä kohteli mua sivistyneesti. Muuten oli jatkuvaa piilovittuilua, tai sitten ei vaan mulle puhunu, vaan vaikka olin siinä kahvipöydässäkin, niin esitti mulle tarkotetun kysymyksen yleisesti kaikille tai miehelle. Ja kutsui mua nimellä "tuo" tai "se yks".

Muistan kerran kun oltiin siellä anoppilassa jostain syystä, ja alkoi olla myöhä, ja tietysti huolehtivana äitinä rupes hääräämään ruokaa rakkaalle pojalleen. Pakkohan se oli mullekin laittaa. Oli muusia ja pihviä. Minä sain oman annokseni viimesenä (hän lato ne lautasille sitä mukaa kun pihvit paistu), ja mun oli kylmää muusia, ja siihen keskelle pläjäytetty toiselta puolelta kärynnyt pihvi. Pojalleen ojens sen lautasen ja sano "annas tuolle tuo, vähän varmaan ylipaiston toiselt puolelt." Kun kurkistin pihvin alle ni se oli raaka, ja muusi veressä. Minua oksetti niin paljon, etten sitä pystyny syömään. Anoppi sano siihen, et "on se kumma kun joilleki ei hyvä ruoka kelpaa" ja mulkoili mua kuin olisin ollu joku ripulinen rakki siinä.
Nyt jo naurattaa, mutta silloin ei. Onneksi on ex-anoppi.

 

-ilmoitetettaessa, että meille tulee vauva anoppi: Miksi?
-"xxxxx (miniä 2) on niin siisti ihminen ja hänen lapset keräävät murut pöydän alta ja pöydältä"
-Olin ollut 2 päivää työttömänä palattuani ulkomailta suomeen anoppi: Mene minne vain siivoamaan tai myymään. (olen korkeakoulutettu, olin raskaana, ja lisäksi työllistyin oman alan töihin parin viikon päästä tuosta, meillä oli hakusessa asunto jne. eli tilanne oli erittäin stressaava ilman näitä neuvojakin)
- anoppi ja appi: mene töihin, kotiäitinä höperöityy. (en tiedä, ei mielestäni ole kohtuullista, että sellainen, joka jäänyt eläkkeelle terveenä 55v, neuvoo töihin ihmistä, jolla kuitenkin kotona paljon työtä lapsissa ja perheessä)

 

Mun toinen lapsi, tyttö, syntyi ja soitin sitten anoppilaan kertoakseni tytön syntymästä.
Appiukko oli puhelimessa ja kerroin sitten että meille syntyi sitten toinen tyttö.
Appi vastas: "Jaa, jäi sitten se haulikko ostamatta"

Appi on nykyään jo ex. ja ei ei meilä koskaan kovin läheiset välit olleet.
Voi olla että olen matkalla kuullut paljon muutakin, mutta tuo on jäänyt parhaiten mieleen, olin niin onnellinen toisesta tytöstä.

Tuota, mikä tuossa nyt oli niin kauheaa jos saa kysyä? Jos oma isäni sanoisi tuon kuulleessaan tytterentyttären syntymästä, siinä ei suinkaan dissattaisi vauvaa millään tavalla. Päinvastoin, isä harmittelisi siinä kun jäi se haulikko ostamatta niiden tulevien kosijoiden varalta. Haulikosta oli väännetty vitsiä sekä isän että ukin taholta jo silloin muinoin kun minua odotettiin.

 

Tuli tällainen tekstiviesti: "Sinä olet sairas ja ilkeä ihminen, Jumala ei anna sinulle lapsia." Tuli itku kun 9kk oli yrtystä takana.

Mutta tuli niitä sitten Anoppi ei ole niitä halunnut tavata ikinä.

 

ei olla väleissä, tuskin tarvii tarkentaa... ja 1000km välimatka pitää huolen ettei nähä, onneksi!

 

Ei sanonut mulle, mutta mieheltäni kysyi hänen käydessä vanhemmilla, että "voitkohan sä nyt olla varma että se on sun lapsi?"

Oli siis juuri kuullut raskaudestani.

Eikä tuo edes ole pahin, eikä edes pahimmasta päästä mut ne on sitten niin painokelvotonta tekstiä, etten viitsi täällä kertoa.

 

Mua huolestuttaa kovasti ettei anoppi pidä musta, oon masennuksen myötä muuttunu ujommaksi ja opinnot on kesken. Eniten pelkään että anoppi pettyi kun poikansa ei valinnut kiinalaista morsianta, eikä korkeakoulutettua.

Kerran on sanonut että meille tulee rumia lapsia kun olen ruma (en muista miten tarkkaan meni mutta viesti oli tuo), silloin itkin, mutta sillekin episodille löytyi syynsä.
Pojassa ja äidissä on samaa temperamenttisuutta, eli oon oppinu että kaikki sammakot suusta ei tarkota inhoa ja vihaa.

 

Ihan kauheita anoppeja,siis voiko ne oikeesti tuollasia suustaan päästellä? huhhuh.

Mun anoppi ei oo sanonu mitään pahasti,muttei kyllä sano mulle muutenkaan juuri mitään.

 

Kun esikoinen syntyi ja anoppi tuli sairaalaan katsomaan vauvaa, käytiin keskustelu:
-mies: Eikö olekin ihan minun näköinen?
-anoppi: No ei yhtään, ihan on X:n(miehen paras ystävä) näköinen!

 

raskausaikana;

"mikä löllö töi on" tökki vatsaani, ja tämä oli lähes joka tapaamisella.. myös "miksi se onkin tuolainen löllö" ja se ensimmäinen kosketus iihen kumpuun, kun halusin hänen tuntevan liikkeet, poiki seuraavaa "mikä tää on. eihän toi o vauva-vatsa ihan tommonen löllö. eihän siellä ole mitään"

Nousin autosta " röh-röh! mikäs possu se sieltä tulee" alle kk laskettuun

Mihen veli menossa naimisiin 7kk synnytykseni jälkeen, keskustelun tapahtuma hetkellä synnytyksestäni oli n. 5viikkoa (?) ;
A "laitat sen sun ylioppilasmekon sitte"
Minä "no en laita. se on kamala"
A "Et sä mitään uutta hanki"
M "se on kokoa 42, se on ihan liian suuri mulle"
A " EI OLE! sä olet sen kokonen sillon" (äänen sävy hyvin pirullinen)
käytin jo kokoa 38 0/

Oli tosi inhottava koko raskauden ajan. lapselle hyvä isoäiti kylläkin.

 

Esikoisen syntymän jälkeen anoppini toi minulle kirpparilta ostamansa imetyspaidan ja sanoi:" Tää nyt on vaan kokoa L mutta kyllä tää venyy" ja samalla oikein venytteli paitaa mun edessä. Oikeasti olen kokoa M.

 

Voin kertoa myös muutaman...

Isäni sanoi vävylleen sukulaishäissä kun saunaan menivät: "Sieltä se tulee mies joka ei ole ikinä tehnyt mitään (töitä)! Olipas saada appi käkättimeen...Mieheni on hyvässä työpaikassa ollut jo yli 15 vuotta.

Isä kunnostautui myös kun täytin 30v. Käydessämme kysäisi että: "Oletkos maho kun ei niitä lapsenlapsia kuulu?" Lapset eivät olleet vielä muuta kuin kaukaisena ajatuksena vaan tulevalla ukilla ilmeisimmin kovasti toiveissa. HUH HUH!

 

Appivanhemmat ovat olleet aina korrekteja, toisin kuin minun vanhempani miehelleni...

 

En ollut töissä ollessani ehtinyt vastata anopin puheluun ja kun työpäivän jälkeen kuuntelin vastaajan viestin niin sieltä kuului vain että voi perkeleen perkele, perkeleen huora kun ei vastaa....

 

Kun esikoinen syntyi ja anoppi tuli sairaalaan katsomaan vauvaa, käytiin keskustelu:
-mies: Eikö olekin ihan minun näköinen?
-anoppi: No ei yhtään, ihan on X:n(miehen paras ystävä) näköinen!

Toivottavasti tuo oli vain tokaisu eikä anoppi oikeasti ajattele niin. Kuulin kerran, kun anoppini ja mieheni sisko keskustelivat miehen veljen nuorimmasta lapsesta. He arvelivat, että joku nimeltä mainuttu mies olisi lapsen isä. Kun miniä tuli hiukan myöhemmin käymään tämän kouluikäisen tyttärensä kanssa, alkoivat puheet: "Kyllä on NIIN ISÄNSÄ näköinen tyttö!" Karmeaa porukkaa. Onneksi en ole itse ollut kuulemassa, mitä minusta on puhuttu.

 

Mun anoppi teki hyvin selväksi minulle, ettei appiukko hyväksy keskimäistä lastamme (liikuntavamma ja keva) ja hänestä ei saa puhua.

appiukko toteaa useasti se määrää talossa joka enemmän tienaa. Appiukko on täys k.....pää naisia alistava idiootti.

 

Anoppi: Mä en voi sitten ymmärtää, että miksi pitää ottaa toisten lapsia, kun omiakin voi tehdä!.

Ollaan sijaisvanempia ja kärsitty sekundäärisestä lapsettomuudesta.