MIllainen vanhempi antaa lapsensa lopettaa koulunkäynnin peruskouluun?

Sitten hänellä on käynyt tuuri, että kävi noin ja ei tullut suurempia mutkia matkaan, harvinaista myös. Ikävä kyllä monesti sitten vanhempana ne teini-iän ihanteet ja tavoitteet eivät natsaakaan. Onhan se kurja sitten todeta, että ei ole edellytyksiä lähteä toetuttamaan aikuisiän tavoitteitaan yhtä helposti kuin muut.

Älyllä ei työelämässä enää paljon ratsasteta, jos ei ole näyttää jonkinlaista tutkintotodistusta. Älyä onmyös ymmärtää se.

nykypäivänä on monta erilaista mahdollisuutta kouluttautua myös myöhemminkin, käydä iltalukio, mennä vaikka yliopistoon jos siltä tuntuu.
tietenkin asiat olisi helpompaa tehdä "normaalissa" järkestyksessä, mut se et joku tekee ne toisessa järjestyksessä, ei ole mahdotonta.

en mä ymmärrä sitäkään, et esim tuon poikani entisistä luokkatovereista osa on nyt jo kolmatta linjaa opiskelemassa, kaksi jätetty kesken ja varmaan jää nää kolmannetkin kesken, aina sit joku joka ehkä kävisikin linjan loppuun, jää ilman opiskelupaikkaa ..ei hyvä juttu sekään.

 

Eräälläkin nuorella oli päättömiä ajatuksia ja nyt kun on 30v. elää hän juuri sellaista elämää mitä halusi ja on rahallisesti riippumaton. Ei ole koskaan kouluttautunut mihinkään, älyä löytyy kyllä ja se on vienyt hänet siihen elämään jota hän halusi.

Rahallisesti riippumaton mistä? Vanhemmistaan? Miehestään? Kelasta? Sossusta?

Elättää myös perheensä?

 

nykypäivänä on monta erilaista mahdollisuutta kouluttautua myös myöhemminkin, käydä iltalukio, mennä vaikka yliopistoon jos siltä tuntuu.
tietenkin asiat olisi helpompaa tehdä "normaalissa" järkestyksessä, mut se et joku tekee ne toisessa järjestyksessä, ei ole mahdotonta.

.

Eihän se mahdotonta olekaan, mutta ahdistavaa ja vaikeampaa. Nimimerkillä kokemusta on. Kyllä siinä vaiheessa, kun käy aikuisena toisen asteen koulutusta teinien kanssa, tai hikoilee iltalukiossa ja muut oman ikäiset ovat jo pitkällä opinnoissa, tulee mieleen, että olisihan tämän voinut jo aiemmin ja helpomminkin hoitaa pois alta aikoinaan.

MIksi ihmeessä pitäisi teininä vielä pitää välivuosia ja olla menemättä kouluun, ei se kuulu vielä siihen ikään!

 

[QUOTE="vieras";24703217]Rahallisesti riippumaton mistä? Vanhemmistaan? Miehestään? Kelasta? Sossusta?

Elättää myös perheensä?[/QUOTE]

Kaikesta noista mainitsemistasi. ja pankista. Hän kyllä on mies ja ei ole perhettä jota elättää.

 

Kuinkahan moni löytää mistään koulutustarjonnasta sitä unelmien ammattia? Joku vain pitää valita, aivan naurettavaa olla menemättä mihinkään vain siksi, että "kun ei mua nyt oikeen kiinnosta mikään, yhyy". Ja munatonta touhua vanhemmilta. ja jos mikään amis-aloista ei kiinnosta, niin sitten lukioon ja sitä kautta tavoittelemaan muita aloja. Jotain on kuitenkin tehtävä, sitä ei pääse pakoon.

En usko nuoren jaksavan käydä esim. sitä ammattikoulua loppuun, jos hän ei koe pinintäkään kiinnostusta opiskelemaansa alaa kohtaan. Lukio olisi sikäli tietämättömälle hyvä paikka, mutta kun keskiarvo ei riitä ja vaikka juuri ja juuri riittäisikin, luuletko jo peruskoulun kokeiden kanssa takkuilleen muka pärjäävän lukiossa?

Minä ainakin aikuisena katson, että em. tilanteessa on nuoren paras miettiä vähintään se vuosi, mitä elämältään haluaa. Varmasti vuodessa tai parissa jo ehtii löytämään edes jonkinlaisen ammatin, joka kiinnostaa.

 

BootyPeppi: Vähän mua kyllä kiinnostais, että millä IHMEEN rahoilla se peruskoulun päättänyt 15-16-vuotias pitää välivuoden ja reissaa sen vuoden ympäri maailmaa?

 

Sinulla elämä on mennyt hyvin. Mutta jos nyt mietit, niin oletko hyötynyt mitään siitä että lopetit koulun? Entä otettaisiinko sinne ensimmäiseen työpaikkaasi edelleen joku 15-vuotias ilman koulutusta? Entä suosittelisitko omaa tietäsi tulevalle lapsellesi 15-vuotiaana?

Jos nyt mietin hyödyinkö mitään, kyllä hyödyin! Olen saanut töitä ja rahaa, minulla ei ole opintolainaa, vaan voin suunnitella ottavani nyt asuntolainaa ilman vanhempien tukea. Olen oppinut elämästä ja ihmisistä PALJON enemmän, kuin mitä kouluissa luuhanneet ikätoverini. En ehkä tiedä kaikkea nippelitietoa mitä lukiossa opetetaan, mutta ei yksikään lukion käynyt ystäväni ole päässyt pelkällä lukiotodistuksella töihin. Niinpä he ovat jatkaneet opiskelua ja kun ovat nyt vihdoin 25 vuotiaina johonkin ammattiin itsensä saaneet koulutettua, ei heillä ole rahaa,töitä eikä työkokemusta. Eivätkä he sitten pääse töihin, koska ei ole sitä työkokemusta mitä nykyään kaikkialla niin kovasti vaaditaan. Olen nähnyt omassa työssäni ihmisiä jotka ovat olleet minua vanhempia, mutta eläneet koko elämänsä koulukirjojen ääressä ja vanhempien valitsemissa harrastuksissa. He ovat ihmetelleet kuinka voin tietää niin paljon kaikesta ja minä taas olen ihmetellyt kuinka toi 30 vuotias voikaan olla noin uusavuton?

Enkä usko että sinne ensimmäiseen työpaikkaani otettaisiin 15 vuotias, koska en itsekkään ollut silloin 15, vaan 17 vuotias. Olin silloin 15 vuotiaana vielä sielä peruskoulun yhdeksännellä luokalla. Sieltä menin siis sinne amikseen, josta minut erotettiin toisen vuoden aikana, eli olin silloin 17 vuotias.

Ja en varmaan tule suosittelemaan samaa lapselleni. Haluan ennemminkin tukea ja ymmärtää teini-ikäistä lastani, enkä tyrkyttää hänelle omaa nuoruuttani. Se voi olla minulle ehkä helpompaa, kuin monille jotka haluavat lapsistaan tulevan itsensäkaltaisia multikorporaatioperseennuolijoita.

 

[QUOTE="eee";24703271]BootyPeppi: Vähän mua kyllä kiinnostais, että millä IHMEEN rahoilla se peruskoulun päättänyt 15-16-vuotias pitää välivuoden ja reissaa sen vuoden ympäri maailmaa?[/QUOTE]

Vaikka reilaamaan. Se on mahdollista vähävaraisellekkin. Voi mennä au pairiksi, Kibbutsille....onhan noita

 

Vaikka reilaamaan. Se on mahdollista vähävaraisellekkin. Voi mennä au pairiksi, Kibbutsille....onhan noita

Yhden reilikuukauden hinta on 409 euroa - ei sisällä majoituksia. Halvassa hostellissa yöpyminen maksanee parikymppiä yö.

Edelleenkään en usko, että 90 prosentilla 15-vuotiaista on varaa reissata vuotta tuolla hinnalla. Hyvä jos sen yhden kuukauden ajan.

 

[QUOTE="eee";24703300]Yhden reilikuukauden hinta on 409 euroa - ei sisällä majoituksia. Halvassa hostellissa yöpyminen maksanee parikymppiä yö.

Edelleenkään en usko, että 90 prosentilla 15-vuotiaista on varaa reissata vuotta tuolla hinnalla. Hyvä jos sen yhden kuukauden ajan.[/QUOTE]

Ei ole pakko yöpyä hostellissa tai hotelleissa. Kekseliäisyyttä tarvitaan jos lähtee reilaamaan. Kyse on kuitenkin siitä, että välivuoden voi käyttää muutenkin kuin kotona löhöämällä.

 

Vaikka reilaamaan. Se on mahdollista vähävaraisellekkin. Voi mennä au pairiksi, Kibbutsille....onhan noita

Kyllä minusta 15-vuotiaan reilaaminen on aika pelottavan kuuloista nykymaailmassa, kuitenkin kyseessä alaikäinen. Tuon ikäiselle sopiva matkailukohde yksin voisi olla esim kielikurssi tai nuorten työleiri, niille voi lähteä kesälomallakin. Itse olen reilannut parikymppisenä ja aika jännää se oli siinäkin iässä. Ja on siinä se toinenkin puoli, jos on päässyt nuorena matkailun makuun vanhempien rahoille, niin malttaako enää palata kouluun opiskelemaan..

 

Lukio on sitten niin turha kun olla ja voi.. Duunarit ne parhaiten tienaa..

 

Kyllä minusta 15-vuotiaan reilaaminen on aika pelottavan kuuloista nykymaailmassa, kuitenkin kyseessä alaikäinen. Tuon ikäiselle sopiva matkailukohde yksin voisi olla esim kielikurssi tai nuorten työleiri, niille voi lähteä kesälomallakin. Itse olen reilannut parikymppisenä ja aika jännää se oli siinäkin iässä. Ja on siinä se toinenkin puoli, jos on päässyt nuorena matkailun makuun vanhempien rahoille, niin malttaako enää palata kouluun opiskelemaan..

Totta. Yksin sitä ei kyllä tekisi missään iässä. Annoin vain vaihtoehtoja ja reilaaminen oli nyt yksi niistä ja se nyt otettiin tapetille. Voi tuossa olla toinenkin puoli, se matkustelu voi herättää sen opiskelun...

 

En missään nimessä päästäisi 15-vuotiasta reilaamaan tai mihinkään muuallekkaan kotoa, etenkään jos hän olisi tyyppiä, jolle ei opiskelu peruskoulun jälkeen maistu.

Toivon, että saan oman lapseni kasvatettua niin, että hänelle on itsestäänselvää jatkaa opiskelua peruskoulun jälkeen. Näin ainakin minut ja sisarukseni on kasvatettu.

Tietysti on joitain erityistapauksia, joiden takia opiskelun voisi jättää tauolle vuodeksi, mutta tuolloinkin vaatisin lapseltani tarkan suunnitelman välivuodeksi.

Lapseni isä on perheestä, jossa kukaan lapsista ei ole peruskoulun jälkeen opiskellut ja hyvin heistä ei kellään mene. En tunne ketään peruskoulun jälkeen opiskelun lopettanutta, jolla menisi elämässään hyvin.

 

aloin nyt oikein tämän ketjun pohjalta miettimään tätä. Itsellä ollut tähän ikään mennessä viisi erilaista työpaikkaa. Yhdessäkään ei ole ollut alaikäisiä, paitsi ehkä kesäapulaisina harjoittelemassa lähes mitättömällä palkalla muutaman viikon ajan. Yhdessäkään näistä en ole tavannut ketään perukouluun opintoja lopettanutta. En edes kaupan kassalla, jossa tein osa-aika töitä opiskelujen ohessa.

 

niin, en osaa sanoa siihen mitään, et onko se hyvä ajatus vai ei, pitää välivuotta siis, mut tiedän, ettei elämä siihen kaadu.

tiedän ainakin kolme ihmistä jotka lopettivat koulun peruskouluun ja viettivät välivuosia, välillä tehden jotain töitä (kioskeilla, lapsenvahteina jne ) tällä hetkellä yksi heistä on henkilöstövastaavana koulutkseltaan sairaanhoitaja, toinen opiskelee yliopistossa ja tekee suht hyvä palkkaista työtä aina välillä, ja kolmannella on oma firma.Kaikki nämä kolme on kouluttautuneet vasta aikuisiällä, 25-35 vuotiaina, joten kyllä silläkin lailla pystyy elämänsä järjestykseen saamaan.

 

Jos nyt mietin hyödyinkö mitään, kyllä hyödyin! Olen saanut töitä ja rahaa, minulla ei ole opintolainaa, vaan voin suunnitella ottavani nyt asuntolainaa ilman vanhempien tukea. Olen oppinut elämästä ja ihmisistä PALJON enemmän, kuin mitä kouluissa luuhanneet ikätoverini. En ehkä tiedä kaikkea nippelitietoa mitä lukiossa opetetaan, mutta ei yksikään lukion käynyt ystäväni ole päässyt pelkällä lukiotodistuksella töihin. Niinpä he ovat jatkaneet opiskelua ja kun ovat nyt vihdoin 25 vuotiaina johonkin ammattiin itsensä saaneet koulutettua, ei heillä ole rahaa,töitä eikä työkokemusta. Eivätkä he sitten pääse töihin, koska ei ole sitä työkokemusta mitä nykyään kaikkialla niin kovasti vaaditaan. Olen nähnyt omassa työssäni ihmisiä jotka ovat olleet minua vanhempia, mutta eläneet koko elämänsä koulukirjojen ääressä ja vanhempien valitsemissa harrastuksissa. He ovat ihmetelleet kuinka voin tietää niin paljon kaikesta ja minä taas olen ihmetellyt kuinka toi 30 vuotias voikaan olla noin uusavuton?

Enkä usko että sinne ensimmäiseen työpaikkaani otettaisiin 15 vuotias, koska en itsekkään ollut silloin 15, vaan 17 vuotias. Olin silloin 15 vuotiaana vielä sielä peruskoulun yhdeksännellä luokalla. Sieltä menin siis sinne amikseen, josta minut erotettiin toisen vuoden aikana, eli olin silloin 17 vuotias.

Ja en varmaan tule suosittelemaan samaa lapselleni. Haluan ennemminkin tukea ja ymmärtää teini-ikäistä lastani, enkä tyrkyttää hänelle omaa nuoruuttani. Se voi olla minulle ehkä helpompaa, kuin monille jotka haluavat lapsistaan tulevan itsensäkaltaisia multikorporaatioperseennuolijoita.

Millä perusteella sinä olet oppinut elämästä enemmän kuin kouluissa "luuhanneet" ikätoverisi? Ihan samalla tavalla he ovat sen koulunsa aikana myös eläneet elämäänsä.

Lukiotodistuksella muuten ei ole tarkoituskaan päästä töihin, vaan nimenomaan niihin jatko-opintoihin, joten on vähän hassua, että vertaat sitä noin. Mutta jos työnantajan pitäisi taas valita lukion käynyt tai peruskoulun käynyt, niin veikkaan, että se lukion käynyt saisi kyllä tuossa vastakkainasettelussa sen paikan aika paljon suuremmalla todennäköisyydellä.

Kouluttautuneilla tuttavaillasi siis ei ole valmistuneina rahaa, työtä, eikä työkokemusta. Niin, vielä, koska he ovat juuri valmistuneet! Monessa oppilaitoksessa opintoihin kuuluu myös pakollinen tai vapaaehtoinen harjoittelu, josta sitä työkokemusta tulee. Korkeakouluissa nyt vaan se opetus painottuu muihin asioihin kuin työssäoppimiseen, koska sitä jengiä koulutetaan erilaisiin tehtäviin kuin esim. hitsaajia. Myös korkeakoulutettuja rekrytoivilla työnantajilla saattaa olla hieman erilaiset rekrytointiperusteet kuin tarjoilijaa palkkaavalla.

Jännää on myös se, että monet elämänkoululaiset aina yksioikoisesti kuvittelevat koulutettujen ihmisten elävän täysin erillään muusta maailmasta, kirjojensa keskellä. Ihan kuin koulutus sulkisi pois elämänkokemuksen. Päin vastoin, yleensä se kartuttaa sitä ja laajentaa perspektiiviä. Monet opiskeliat myös käyvät jossain vaiheessa ulkomailla vaihdossa ja se, jos mikä, kartuttaa elämänkokemusta. Millä tavalla se peruskoulupohjainen varastotyöntekijä oppii enemmän elämästä työskennellessään varastolla 8-16?

Olisin todella kiitollinen, jos jaksaisit vastat näihin

 

Jos nyt mietin hyödyinkö mitään, kyllä hyödyin! Olen saanut töitä ja rahaa, minulla ei ole opintolainaa, vaan voin suunnitella ottavani nyt asuntolainaa ilman vanhempien tukea. Olen oppinut elämästä ja ihmisistä PALJON enemmän, kuin mitä kouluissa luuhanneet ikätoverini. En ehkä tiedä kaikkea nippelitietoa mitä lukiossa opetetaan, mutta ei yksikään lukion käynyt ystäväni ole päässyt pelkällä lukiotodistuksella töihin. Niinpä he ovat jatkaneet opiskelua ja kun ovat nyt vihdoin 25 vuotiaina johonkin ammattiin itsensä saaneet koulutettua, ei heillä ole rahaa,töitä eikä työkokemusta. Eivätkä he sitten pääse töihin, koska ei ole sitä työkokemusta mitä nykyään kaikkialla niin kovasti vaaditaan. Olen nähnyt omassa työssäni ihmisiä jotka ovat olleet minua vanhempia, mutta eläneet koko elämänsä koulukirjojen ääressä ja vanhempien valitsemissa harrastuksissa. He ovat ihmetelleet kuinka voin tietää niin paljon kaikesta ja minä taas olen ihmetellyt kuinka toi 30 vuotias voikaan olla noin uusavuton?

Enkä usko että sinne ensimmäiseen työpaikkaani otettaisiin 15 vuotias, koska en itsekkään ollut silloin 15, vaan 17 vuotias. Olin silloin 15 vuotiaana vielä sielä peruskoulun yhdeksännellä luokalla. Sieltä menin siis sinne amikseen, josta minut erotettiin toisen vuoden aikana, eli olin silloin 17 vuotias.

Ja en varmaan tule suosittelemaan samaa lapselleni. Haluan ennemminkin tukea ja ymmärtää teini-ikäistä lastani, enkä tyrkyttää hänelle omaa nuoruuttani. Se voi olla minulle ehkä helpompaa, kuin monille jotka haluavat lapsistaan tulevan itsensäkaltaisia multikorporaatioperseennuolijoita.

Itse taas opiskelin lukion, josta menin suoraan yliopistoon. Opiskelin pikavauhtia maisteriksi, mutta kerkesin käydä ulkomaillakin työharjoittelussa ja reissaamassa. Opintolainaa en ole ottanut, osa-aika töitä olen aina onneksi saanut koko opintojen ajan. Syy miksi olen saanut töitä on varmasti ollut ahkeruuteni, jonka olen osoittanut koulu arvosanoillani. Nyt olen vähän yli parikymppisenä korkeakoulutettu ja vakituisessa työssä.

Todellakin olen käynyt elämänkouluni, yhtä lailla kerinnyt elää täällä telluksella kuin sinäkin! Oikeastaan reissujen ja opintojen jälkeen työelämä jopa tuntuu liian itseään toistavalta, vaikka työtehtävissäni olenkin asiantuntija ja saan ratkoa mielenkiintoisia ongelmia päivittäin. Palkka on ihan hyvä, tulevina vuosina vaan kasvaa kun siirryn esimies-tehtäviin. Tarvittaessa pystyn tutkintoni turvin vaihtamaan myös toisentyyppisiin saman alan työtehtäviin, jos vaihtelua haluan. Tai vaikka pitää sen välivuoden säästöilläni. Mitään en koe näillä valinnoilla menettäneeni.

 

Meillä ei vielä ajankohtainen, mutta voin hyvin kuvitella että minä antaisin lopettaa ja toivoisin parasta.

Miksikö? Minä menin peruskoulun jälkeen lukioon koska vanhempani niin halusivat. Kävin yhden vuoden ja lopetin kesken. Minua ei silloin kiinnostanut ja piste. Silloin onneksi vielä pääsi töihin- menin siis sairaala-apulaiseksi. Töissä vierähti 4 vuotta ja olin jo muuttanut kotoakin 18 vuotiaana.

Sitten koitti se "aikuistumisen" aika ja päätin jatkaa opiskelua. Menin siis kauppaopistoon - silloin kauan sitten merkonomiikin oli "jotain" .Tämän jälkeen olenkin sitten ollut töissä jatkuvasti ja ns. uraakin on tullut tehtyä. Joten kaikki ei ole maailmassa niin mustavalkoista.

 

Mun toinen veli lopetti joskus 16-vuotiaana amiksen, meni mieluummin työharjotteluun ym. raksalle jne. Nyt 7 vuotta myöhemmin on edelleen töissä, ainakin yhden tutkinnon on hankkinut tänä aikana, mut muuten työelämässä. Se sopi hänelle.

Toinen veli kulkee samaa tietä, kokeili yhtä alaa joka ei lopulta ollut oikea, nyt odottelee työharjoittelua tms. työkkäristä.

Turha lasta on pakottaa mihinkään, jos hän ei vielä tiedä alaansa, tai huomaa, ettei joku ala hänelle sovi, niin täysin turha sitä koulua on vastoin tahtoa käydä. Maailmassa ei ole kiire mihinkään, opiskella ehtii vaikka koska. Esimerkkinä eräskin sukulainen joka pääsi ylioppilaaksi joskus 70 vuotiaana

 

Kouluttamaton, white trash, duunari joka asuu vuokra-asunossa.

 

Onneksi sellaisten nuorten, jotka syystä tai toisesta ovat haluttomia / kypsymättömiä
jatkamaan opintojaan peruskoulun jälkeen on mahdollista kuitenkin usein myöhemmin
paikata tilanne. En sano, että olisi hyvä vaihtoehto jättää koulutus pelkän peruskoulun
tasolle, eikä kukaan vanhempikaan varmaan sellaista lapseltaan toivoisi. Mutta en usko
että täysin motivaatiottoman nuoren pakottaminen opiskelemaan välttämättä kantaisi
hyvää hedelmää sekään.

 

Olen itse ollut juuri sellainen nuori, joka ei ole tehnyt asiota oikeassa järjsteyksessä
ja peruskouluvuoden ja yhden lisäkouluvuoden jälkeen ajelehtinut elämänkoulussa
itseään ja rajojaan etsien. Eivät vanhempani siitä pitäneet, mutta eivät he minua kyllä
voineet pakottakaan. Enkä usko, että pakottamisella olisi saatu mitään hyvää aikaan.
Olin siihen aikaan niin täynnä kapinaa ja kaikkivoipisuutta.:ashamed:
Olen toki monesti ajatellut, että olisiko elämäni mennyt toisenlaisia reittejä, jos en
olisi niin kiivasti riehtonut omia polkujani. Olisinko saavuttanut jotakin, jota minulla nyt
ei ole. Siihen en vastausta kai koskaan saa. Ja jos olisin mennyt viitoitettua tietä, olisiko
se riuhtomisvaihe seurannut joskus myöhemmin elämässä? Sitäkään en tiedä.


Omieni toivoisin opiskelevan, mutta pakottamalla pakottaakaan heitä tuskin siihen voin.
Toivoa parasta, tukea heitä ja pyrkiä siihen, että oppisivat seisomaan omilla jaloillaan.
Ja oivaltamaan sen, ettei heidän täydy tanssia siten kun minä näkisin kelvolliseksi koreo
grafiaksi.

 

Millä perusteella sinä olet oppinut elämästä enemmän kuin kouluissa "luuhanneet" ikätoverisi? Ihan samalla tavalla he ovat sen koulunsa aikana myös eläneet elämäänsä.

Lukiotodistuksella muuten ei ole tarkoituskaan päästä töihin, vaan nimenomaan niihin jatko-opintoihin, joten on vähän hassua, että vertaat sitä noin. Mutta jos työnantajan pitäisi taas valita lukion käynyt tai peruskoulun käynyt, niin veikkaan, että se lukion käynyt saisi kyllä tuossa vastakkainasettelussa sen paikan aika paljon suuremmalla todennäköisyydellä.

Kouluttautuneilla tuttavaillasi siis ei ole valmistuneina rahaa, työtä, eikä työkokemusta. Niin, vielä, koska he ovat juuri valmistuneet! Monessa oppilaitoksessa opintoihin kuuluu myös pakollinen tai vapaaehtoinen harjoittelu, josta sitä työkokemusta tulee. Korkeakouluissa nyt vaan se opetus painottuu muihin asioihin kuin työssäoppimiseen, koska sitä jengiä koulutetaan erilaisiin tehtäviin kuin esim. hitsaajia. Myös korkeakoulutettuja rekrytoivilla työnantajilla saattaa olla hieman erilaiset rekrytointiperusteet kuin tarjoilijaa palkkaavalla.

Jännää on myös se, että monet elämänkoululaiset aina yksioikoisesti kuvittelevat koulutettujen ihmisten elävän täysin erillään muusta maailmasta, kirjojensa keskellä. Ihan kuin koulutus sulkisi pois elämänkokemuksen. Päin vastoin, yleensä se kartuttaa sitä ja laajentaa perspektiiviä. Monet opiskeliat myös käyvät jossain vaiheessa ulkomailla vaihdossa ja se, jos mikä, kartuttaa elämänkokemusta. Millä tavalla se peruskoulupohjainen varastotyöntekijä oppii enemmän elämästä työskennellessään varastolla 8-16?

Olisin todella kiitollinen, jos jaksaisit vastat näihin

Juu kyllähän ne koululaisetkin elävät sitä elämäänsä. Olen vain elämäni aikana huomannut, että koulusta päässyt on aina vähän koulusta päässeen tasolla. Ei ole sitä tietoutta aikuisten maailmasta, vain koulumaailmasta. Siksi siis koen oppineeni elämästä paljon enemmän, kun taas koulussa olleet ovat varmasti oppineet kirjatietoutta. En ymmärrä muutenkaan tätä nyky-yhteiskunnan todistus keskeisyyttä. Monet ja monet yritysjohtajat ovat suht kouluttamattomia. He ovat vain saaneet jalkansa oven väliin nuorena ja edenneet sieltä työkokemuksen kautta, eikä jonkun paperin perusteella. Enkä tässä nyt kumminkaan halua väheksyä opintojen tärkeyttä, niinkun varmasti monet haluavat asiani ymmärtää.

Hassuahan se on kyllä ettei lukiotodistuksella saa edes kesätöitä. Tiedän lukion olevan 3 vuoden jatko ylä-asteelle, eikä mikään lopullinen koulutus. Vertaus oli vaan mielestäni sopiva, koska peruskoulun päättötodistuksella ja ahkeralla työnteolla vakuuttaa työnantajan paremmin kuin lukionpäättötodistuksella.

Niin ja mistä ne korkeakoulutetut lähtee sitten hakemaan työkokemusta, kun eivät sitä omalta alaltaan saa valmistuttuaan? No niistä duuneista mikä ei vastaa heidän korkeaa koulutustaan lainkaan.
Jännä että pidät näitä korkeastikoulutettuja niin tärkeinä kaikkine ulkoaopeteltavien kirjojen kanssa. Kyllä minua ainakin kiinnostaa jos lähden esim. laivalle, ettei sitä ole mikään tunari puusilmä hitsannut. Siksi itse pidän käytännön oppia tärkeämpänä, kuin koululuokassa istumista. Käytännön harjotukset pitäisi mielestäni kuulua myös noihin korkeakouluhin enemmän.

En ajattele yksioikoisesti koulutettujen elävän erillään muusta maailmasta. (vaikka olenkin kouluttamaton elämänkoululainen.) Olen vain tässä elämänkouluni aikana saanut moneen kertaan todeta sen asian ihan käytännössä. Haluasin kyllä kovasti tietää , kuinka mielestäsi koulu ja koulukirjat laajentaa perspektiiviä elämästä? Kyllä tommonen vuoden ulkomailla olo on varmasti hyväksi, mutta eikö sinne voi lähteä myös ilman koulua? (ja ei, en tarkota että sinne maailmalle pitäisi lähteä 15 vuotiaana, niinkuin täälä on aiemmin keskusteltu)
En tiedä miten 8-16 työskentelevä varastotyöntekijä elää. Itse teen 3-vuorotyötä jossain ihan muualla kun varastossa tai tehtaalla. En tietenkään puhu tässä kaikkien kouluttamattomien puolesta, vaan ihan itsestäni. Itse olen oppinut elämästä paljon elämällä sitä käytännössä, enkä vain lukemalla siitä. Jos joku tavara hajoaa, korjaan sen, enkä heti kiikuta sitä roskiin tai huoltoliikkeeseen. Olen oppinut itsenäiseksi nuorena omasta tahdostani, en siksi että olisi ollut pakko. En ole vanhemmiltani pyytänyt rahaa sen jälkeen kun aloitin työt. Samaa ei voi sanoa esim. sisaruksistani jotka ovat koulutetumpia (ja vanhempia) kuin minä. Myös ne kouluissa "luuhanneet" tuttavani ovat hyvin tottuneita vanhempien maksamiin laskuihin ja kuukausittaiseen ruokarahaan (joka hyvin usein menee niihin opiskelijoiden baari iltoihin). En itse yksinkertaisesti kehtaisi elää aikuisena vanhempieni rahoilla, vaikka heillä olisi varaa sitä minulle antaa.

Olen myös huomannut saikuttamisen olevan pitkään opiskelleiden keskuudessa hyväksytympää. "Ei nyt tänään kiinnostanu mennä duuniin, nii soitin sinne et mun vaari kuoli." Miksipä sinne duuniin kiinnostaisi mennä, kun on koko siihenastisen elämänsä oppinut elämään muiden elätettävänä?

 

Itse taas opiskelin lukion, josta menin suoraan yliopistoon. Opiskelin pikavauhtia maisteriksi, mutta kerkesin käydä ulkomaillakin työharjoittelussa ja reissaamassa. Opintolainaa en ole ottanut, osa-aika töitä olen aina onneksi saanut koko opintojen ajan. Syy miksi olen saanut töitä on varmasti ollut ahkeruuteni, jonka olen osoittanut koulu arvosanoillani. Nyt olen vähän yli parikymppisenä korkeakoulutettu ja vakituisessa työssä.

Todellakin olen käynyt elämänkouluni, yhtä lailla kerinnyt elää täällä telluksella kuin sinäkin! Oikeastaan reissujen ja opintojen jälkeen työelämä jopa tuntuu liian itseään toistavalta, vaikka työtehtävissäni olenkin asiantuntija ja saan ratkoa mielenkiintoisia ongelmia päivittäin. Palkka on ihan hyvä, tulevina vuosina vaan kasvaa kun siirryn esimies-tehtäviin. Tarvittaessa pystyn tutkintoni turvin vaihtamaan myös toisentyyppisiin saman alan työtehtäviin, jos vaihtelua haluan. Tai vaikka pitää sen välivuoden säästöilläni. Mitään en koe näillä valinnoilla menettäneeni.

En uskokkaan sinun mitään valinnoillasi menettäneen ja varmasti olet kerennyt elämään täälä telluksella ihan niinkuin minäkin.