No voi ei! Kun välillä on noita synnytys ja odotusketjuja niin SILTI haluan kokea

vielä..

vähän aikaa sitten ajattelin, että nämä kaks lasta riittää. nyt jostain syystä kun luen noita ketjuja niin tulen melkein kateelliseksi: minäkin haluan kokea tuon kaiken vielä kerran. ja koko vauva-ajan. ja muutenkin toki vielä yksi lapsi kokonaisuudessaan mahtuisi perheeseen.

Mutta haikeus tulee lukiessa noita ketjuja. APUA!

 

Kuin minun näppäimiltä... Tänään kävin kuopuksen kanssa vanhassa äitiysneuvolassani ihan muista syistä (lastenneuvolat olleet muualla), ja siellä iski vauvamahan kaipuu.

Olen kuitenkin melko vahvasti sitä mieltä että nämä kaksi meille riittävät. Joskus väsyneenä ja pitkien päivien jälkeen olen oikein painanut sen väsyn tunteen mieleeni, että varmasti muistaisin mahdollisen vauvakuumeen iskiessä, että ei enää kolmatta.

Mutta kun haluisin just kokea sen kaiken vielä kerran... Ja mies on vielä sitä mieltä että kolmas kelpaisi mielihyvin.

 

Ja itse kun luen niitä niin muistan aina miks en halua enää synnyttää yhtään lasta: odotusaika ja synnytys oli ihan hirveitä. vauva kuume häviää kun katsoo televisiosta muutaman synnytys ohjelman.

 

Ja itse kun luen niitä niin muistan aina miks en halua enää synnyttää yhtään lasta: odotusaika ja synnytys oli ihan hirveitä. vauva kuume häviää kun katsoo televisiosta muutaman synnytys ohjelman.

Pyydä sektio. Ei tarvi synnyttää. Kolmas kerta oli paras kaikista. En kadu hetkeäkään, että tehtiin se kolmas vaikka kaks edellistä kertaa olikin hirveitä. Kun tiesi etukäteen että saa sektion niin kaikesta pystyi nauttimaan ihan eri tavalla.

 

Mä kans haaveilen kolmosesta, haluan vielä kokea odotuksen, synnytyksen ja kaiken sen. Varsinkin sen euforian vastasyntyneen kanssa

 

Mä haluaisin neljännen. Oikeasti ei ole mahdollista asunnon, rahan, iän ja jaksamisen suhteen. Mutta ei siinä järkipuheet auta. Aivan hirveästi haluaisin vielä vauvan.

Meneeköhän tämä koskaan ohi, vai jääkö kaivelemaan loppu iäksi?

 

Pyydä sektio. Ei tarvi synnyttää. Kolmas kerta oli paras kaikista. En kadu hetkeäkään, että tehtiin se kolmas vaikka kaks edellistä kertaa olikin hirveitä. Kun tiesi etukäteen että saa sektion niin kaikesta pystyi nauttimaan ihan eri tavalla.

Mua leikelty muista syistä niin monesti, että ei ikinä sektiota. helpointa olla ilman toista lasta.

 

[QUOTE="juustokuu";24679417]Mä haluaisin neljännen. Oikeasti ei ole mahdollista asunnon, rahan, iän ja jaksamisen suhteen. Mutta ei siinä järkipuheet auta. Aivan hirveästi haluaisin vielä vauvan.

Meneeköhän tämä koskaan ohi, vai jääkö kaivelemaan loppu iäksi?[/QUOTE]

Eiköhän vauvakaipuu ole meissä äideissä pysyvää . Itse (taas) haikailen vauvaa, vaikka unelma kolmesta lapsesta on saavutettu vuosi sitten kuopuksen synnyttyä. Järki sanoo ei, mutta jokin syvä biologinen vietti halajaa vauvaa...

 

[QUOTE="vieras";24679600]Eiköhän vauvakaipuu ole meissä äideissä pysyvää . Itse (taas) haikailen vauvaa, vaikka unelma kolmesta lapsesta on saavutettu vuosi sitten kuopuksen synnyttyä. Järki sanoo ei, mutta jokin syvä biologinen vietti halajaa vauvaa...[/QUOTE]

Mies on sanonut ehdottoman ein ja tiedänhän itsekin että mitään järkeä ei ole enää vauvaa saada. Mutta aivan järjetön kaipuu on. Pelkäänkin, että jossain vaiheessa syytän miestä siitä etten enää lasta saanut.

Pitää kai vaan odotella lapsen lapsia, siihen voi kyllä mennä vielä vuosikymmeniä