Muistelua oman lapsuusajan yhteiskunnasta

  • Viestiketjun aloittaja hihhih
  • Ensimmäinen viesti
[QUOTE="nih";24659813]...En saanut mennä partioon (!i), olisko ollut silloin ns. paremman väen paikka. Hiukan harmitti,kaveri pääsi ja mä en. [/QUOTE]

Olisko ollut kyse politiikasta? Partiota pidettiin/pidetään kristillisenä liikeellä ja vasemmiston kannattajat pitivät partiota taantumuksellisena liikkeenä.
 
SaaraJ.
Mä olen syntynyt vuonna 80. Ala-asteaika oli jotenkin tosi mieleenpainuvaa ja ihanaa, pienehkössä "maalais"kunnassa asuessa. Me pelattiin välitunnilla keinupolttista ja hypittiin hyppynaruilla, pelattiin jotain pelejä missä palloa heitettiin seinään tietyllä tavalla 10 - 1 kertaa. Kaikki otettiin mukaan leikkeihin, jos vaan kysyi pääseekö mukaan. Jotkut vanhemmat jotka hakivat lapsia koulusta, joutuivat hetkeksi pyörittämään hyppynarua pihalle. :D

Muistan kun kerättiin Nenä-kortteja, kangaskaupasta ostettiin neonvärisiä muovinauhoja, minkä päät poltettiin yhteen ja laitettiin ranteisiin. Kreppirauta oli hieno uutuus, ja hiukset oli monella tytöllä oikein viimeisen päälle krepattu. Haaveilin Elloksen ihanista naistenvaatteista ja Yves Rocherin lumoavista hajuvesistä. Aikuiset oli jotenkin niin aikuisia silloin, ja lapset lapsia.

Liikuntatunneilla oli hiihtoa tai juoksua pururadalla, tai luistelua koulun kentällä. Hauskinta oli kun joskus pelattiin pesistä poikien kanssa! Ja tanssittiin valssia! Sisäliikuntaa oli harvemmin, mutta sekin oli yleensä hauskaa. Kaikilla oli äärimmäisen kamalat jumppavaatteet, trikoot, jumppapuvut ja tossut. :D Muutenkin lapsilla oli päällä collegevaatteita ja merkittömiä farkkuja, jne.

Koululla pidettiin joskus discoja, mitkä oli 3. - 6. luokkalaisille, ja pelottavat yläastelaiset ajettiin pois. Me oltiin ainakin tosi viattomia silloin, en tiedä miten oli jossain pääkaupunkiseudulla, tms. Kukaan ei juuri saanut edes jälki-istuntoa. Korkeintaan joutui koulun jälkeen tekemään läksyjä tai harjoittelemaan jotain. Meillä oli myös välipala koulun puolesta silloin kun oli pitempi päivä. Yleensä oli sämpylöitä, porkkanaa ja puolukkamehua, ainakin mitä muistan. Järjettömän hyvää! Koko koulu kävi syksyisin keräämässä puolukoita lähimetsästä. Ja urheilukilpailuja järjestettiin. Jotenkin oli niin hyvä yhteishenki silloin. Kaipauksella muistelen.
 
Kotona ei tullu lämmintä vettä ja kylmävesikin tuli sankoon letkua pitkin. Vesi lämmitettiin puuhellalla. Ei ollu suihkua ja saunan vesi lämmitettiin erillisessä padassa ulkona. Ei ollu sisä wc:tä, vaan ulkohuussi. Kotona vaatteet kierrätettiin sisaruksilta toisille, olitpa sitten poika tai tyttö. Meillä pojille ei enää annettu tyttöjen vaatteita, mutta tyttönä ite sain aina poikien vaatteita ja kaikki vanhan pyörät, sukset, luistimet yms.
Leluja ei ostettu meille ikinä, niitä aina saatiin jostain ja paljon touhuttiin pihalla ja keksittiin ite lelumme.
Taksi haki nuorimmat kouluun, mutta silti joskus jätti taksikyydin välistä ja meni luistimilla tai suksilla. Luistimilla oli mukava mennä kun alamäkeä kouluun asti. :)
Koulussa oli vähän oppilaita, kun oli kyläkoulu ja ruoka syötiin luokassa.

Mummun luona muistan aamusin, kun mummu ja pappa meni naveettaan niin pappa jätti pari karkkia tyynyn alle.
Navetassa käytiin pesulla, sillon harvoin kun käytiin, kun mummunluona ei tullu puhasta vettä. Nukuin monesti päiväuneni navetassa vasikoitten seassa heinäpaalin päällä, tai jonkun siemensäkin päällä. ...Ja mummua hävetti! Sillon lypsettiin käsin ja tehtiin kaikki muukin käsin, ei tiedetty koneista ja vempaimista mitään.
Kauppaan pääsi 2krt/vk pikkubussilla (samallalailla nykyäänkin) ja kovin oli aina pöylyistä matkantekoa sorateitä pitkin.
Kaupasta ei paljoa mitään tarvinnu ostaa, kun mummulan ympäriltä sai maidon (joka varmasti oli rasvasta), munia sai naapurista, hunajan sai, sianlihaa aina kun sikoja lopetettiin, erillinen liha/kala-auto kävi kerran viikossa,parissa ja sitten ite aina istutettiin perunat, sipulit, punajuuret, tomaatit, kurkut ymsyms ja niitä säilöttiin. Ite tehtiin hillot, syltyt, suolakurkut sunmuut..
Mummulla ei ollu puhelinta, eikä ole tänäpäivänäkään, joten siellä kun oli mihinkään ei soiteltu.
Kaikki naapurin tenavat leikki ja pelas yhessä, vanhemmat ja nuoremmat. Välillä aikusetkin kerkis peleihin mukaan ja monesti oli yhteisiä "projekteja", esim. haluttiin lentopallo verkko, niin kierrettiin ja kyseltiin tavaraa, jokaiselta jotakin ja aikuset autto pystyttämisessä. Pyörällä ja kävellen piti kulkea joka paikkaan, harvalla sillä kylällä oli autoa. Omena ja mansikkavarkaissa piti käydä joka kesä. Vaikka kaikkihan sen aina ties, kuka niitä kävi syömässä, mutta me mentiin aina vähän muka salaa.. Kun ei ollu karkkia, niin kastettiin esim. raparperia sokeriin ja kyllä oli hyvää! Tai vaalean leivän päälle voita ja sokeria.. Köyhia ritareita tehtiin kans usein..

Niin ja olen syntynyt 90-luvun alkupuolella.
 
kuka muistaa tämän: " step by step, uuu beibeeh"... eli nyykkärit :D tai entäpä gooshit, sellaiset piikkipallot joilla oli naama & kädet? miulla oli violetti .. pyörällä ajeltiin ilman kypärää, pimeinä syysiltoina loikittiin aitojen yli omppuvarkaisiin, talvisin käsissä oli äidin tekemät lapaset joihin lumi tarttui paakkuina & avaimet roikkuvat sellaisessa muovisessa " vieterinauhassa" kaulalla. oi niitä aikoja! :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Ken guru
Entäs:

iiikiii oooomaa kympist kolmeentoist....:D.

Ja hiihtokilpailujen jälkeen mehua (pahan makuista) peltimukeista.

Satiinishortsit oli must.

Kerättiin pankeista kaikkea krääsää, ja pankeilla oli syp ja hippolehdet.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Niin. Meillä ei olis ollut mitään asiaa pioneereihin...mutta partio kelpas.
Minun äitini puolestaan nikotteli, kun halusin mennä partioon, mutta vasta aikuisempana sain kuulla miksi. Eipä sitä lapsena tajunnut poliittisia sävyjä harrastuksissa, ja onneksi äitikään ei aihetta tarkemmin minulle avannut, vaan sain harrastaa vapaasti.

Partiossa jaksoin ekaan sateiseen kesään asti. :xmas:
 
Ken guru
Me kerettiin velipojan kanssa käydä vähän aikaa nuorissakotkissa kun muutkin pojat meni sinne. Jouduttiin eroamaan kun sotvet-pappa veti siitä hirveät pultit (pappa oli veljen idoli).
:D, mulle kävi samoin yhden urheiluseuran suhteen. Menin vaan kun kaveri suositteli. Kotona tuli "vähän" sanomista, ja kiellettiin enää osallistumasta ko. toimintaan.
 
vm -69
Olen syntynyt vuonna 1969. 70-luvulla lapset menivät hakemaan kavereita suoraan kotiovelta, tyyliin "voiksää olla mun kaa?". Lankapuhelimet tulivat pikku hiljaa koteihin. Asuin vähän vauraammalla alueella, ja siellä tulivat telkkarit ja puhelimet ennen muita. Mustavalkotelkkaria katsottiin ja siellä näkyi ykkönen ja kakkonen. Lastenohjelmista Noppa ja Kössi Kenguru sekä Taikuri Savinen tulivat tutuiksi.. Itse kävin jo 3-vuotiaana lentokoneella Rhodoksella, mikä ei silloin vielä ollut kovin tavallista. Viikkorahaa sain yhden markan. Sillä sai kymmenen irtokarkkia kioskilta. Meillä oli autona Anglia. Kylässä kävimme puolin ja toisin ihan ennalta sopimatta. Ja silloin kyläiltiin paljon. Elokuviin menin varmaan vasta kouluikäisenä. Silloin oli yksi tai kaksi elokuvateatteria, Hällä tuossa Treen Hämeenkadulla oli niistä toinen. Kirjastoon mentiin kirjoja lukemaan, ei silloin tietokoneista tiedetty vielä mitään. 80-luvulla tuli meille Commodore 64, kun isäni oli tietokonealalla töissä (oli ihan ensimmäisiä sen alan tuntijoita) . Jos lasten vaatteet menivät rikki, niitä korjailtiin eikä uusia heti ostettu. Lasten vaatteet olivat yleensä sinistä, punaista, ruskeaa, mustaa, valkoista. Pastellivärit tulivat vasta 80-luvulla. Lempivärini oli vaaleanpunainen ja olisinkin varmaan kuollut onnesta, jos silloin olisi ollut vaaleanpun. vaatteita. Eineksiä oli vain yhdenlaisia: Saarioisten maksalaatikko. Tai no, jos nakit lasketaan eineksiksi, niin sitten oli myös niitä. Jenkki-purkat olivat neliön muotoisia, punaisia ja keltaisia. Mustalla kissan kuvalla varustettu punainen aski sisälsi ihanaa salmiakkia, oli mun lempikarkki! Bestis oli silloin rehellisesti paras ystävä, lyhenteitä ei muutenkaan käytetty siinä määrin kuin nykyään. Elämä oli jotenkin verkkaisempaa, sitä kaipaan joskus nykyään! Lastenvaunut ja rattaat olivat yksinkertaisempia malliltaan, ei ollut yhdistelmävaunuja. Ei ollut mikroja, sirukortteja, muistitikkuja, kännyköitä tai viihde-elektroniikkaa. Pelkkä radio riitti viihteeksi ja kasettisoittimet sekä c-kasetit. Vhs-kasetit tulivat 80-luvulla.. Karkkipäivä oli kerran viikossa. Jäätelö- ja jälkiruokavalikoima (jogurtit, vanukkaat ym.) rajoittui muutamiin lajeihin. Eskimo-puikkoja oli toki jo silloin, kahta lajia. Karkeista muistan merkkarit, Mariannen, Omarin ja Pihlajan, joista viimeksimainittu oli lempikarkkejani. Ei ollut mitään minttu- tai nougatjäätelöitä, pelkkä suklaa- ja mansikkamaku riittivät tuomaan vaihtelua. Pikkutytöt niiasivat, kun sanoivat kiitos. Ja lapset osasivat kiittää silloin. Alakoulun opettajani soitti joka aamu harmoonia ja lauloi meidän kanssamme virsiä. Ja pesi kiroilevien poikien suita saippualla.. tai niin kuin jälkeen päin kuulin saippua olikin hammastahnaa.. ;)
 
Sonteri
Lapsuudesta ja nuoruudesta...

- lankapuhelin ja ihan oikeat kirjeet
- ulkoleikit; kirkorotta, tuikutus, kymmenen tikkua jne. sekä pesistä, jalkapalloa, luistelua ja hiihtellyä ihan huvikseen.
- kotiintuloajat ja yhteiset ruokailut
- C-kasetit ja niille radiosta nauhoitetut suosikki kipaleet
- metsäradio ja lauantaitanssit radiosta
- heinänteko talkoilla seipäille, jossa lapset laitto välikeppejä ja polki heinää
- meijjän lada, kesäloman rengasmatkat Suomessa perheen kesken ja majottuminen "huvilateltassa"
- lähikauppa ja postikin kylällä
- ensimmäinen kesätyö mansikan poiminnassa
- kaiken kaikkiaan vähemmän tavaraa/turhaketta/romua ja enemmän puuhastelua/ulkoilua, turvallisemman tuntuinen maailma ja yhteisvastuuta lapsista
 
fj
-70 luku... Autossa istuttiin välillä hattuhyllyllä välillä jalkatilassa.
Pienestä pitäen huolehdin itsestäni (äiti yh ja töissä) Leikin missä sattuu ja kukaan ei ollut huolissaan =)
 
"MInna"
70- luvulla syntyneenä muistoissa on vielä ajat omalla kerrostalopihalla muiden alsten kanssa. Siellä meitä oli eriikäisiä/näköisiä lapsia yhdessä leikkimässä kaikennäköisiä leikkejä päivät pitkät. Kirkonrottaa, vettäkengässä, purkkista, rikkinäinen puhelin sekä montaa muuta ihanaa leikkiä.
Välillä äiti huusi ikkunasta syömään.
Nyt valitettavasti pelottaa laskea omat lapset pihalle keskenään, kun ei tiedä milloin joku hiippari heitä ahdistelee.
Se tunne, kun lapsena se oma piha leikkivine lapsineen oli turvallisin :)

Lapsuudesta muistan myös LA-puhelimen?? Sellainen ns. radio johon tarvittiin hervottoman pitkät antennit ja hyvä sää! JA sillä kutsuttiin naapureita aika pitkänkin matkan päästä kahville.
Ja jos oikein hyvä sää oli saattoi kuullla Etelä-Ruotsiin saakka. Ja oli niin jännää huhuilla kuuleeko " Teppo" täällä "Matti".
Puhelin oli sellainen kiekkomallinen jolla soittaminen poikaystävälle armeijaan tuotti joskus hilpeitä ajatuksia. Ja se oli hidasta kuin mikä.
Ja koska ei ollut kännykkää joutui aina tietty soittoa odottamaan puhelimen lähettyvillä joskus puolikin päivää.

Ja ei ollu Eu:ta määräilemässä saako navettaan mennä eläimiä katsomaan. Siellä juostiin serkkujen kanssa pitkin ja poikin se enmpää harmia aiheuttamatta. Yksinään eläin ei meistä sairastunut tai meihin mitään tartuttanut. Nykyään pitää olla suojavarustukset yms. ennekuin ovea navettaan saa edes avata..
 
"Minna"
Kuuntelitteko Salovaara-showta ja muita sen variaatioita? Oli aivan hulvatonta aikaa. :D
Aivan mahtava show aina perjantaisin! Ja niiiiin hyvää musiikkia.

Oli muuten ainakin täällä Helsingissä myös sellainen Ari taponen show lauantaisin? Klo 00-02 jonne sai soittaa ja lähettää terveisiä. Siinä sitten mainittiin kauhee lista niitä kavereita ja tuttuja joita oli ennakkoon kirjoittanut käsin johonkin paperille
 
Mä muistan sen ajan kun ei autoissa ollut vielä turvavöitä takapenkillä..... saati että niitä olis pitänyt käyttää.
Tyrmistys oli suuri, kun iskä vaihtoi pikkumustan Fiatin ja kun lähdettiin mummolaan meidät nierattiinkin turvavöillä takapenkille kiinni. Liikkumistamme siis rajoitettiin aika oleellisesti.....

Silloin oleiltiin paljon pihalla, ei ollut väliä onko ruskea vai vihreä haalari, karvalakit oli likipitäen kaikilla lapsilla ja lapikkaat olivat 'muotikengät'.
Ei puhuttu laatuajasta eikä oltu 100% tavoitettavissa koko ajan.
JA silloin kulki täällä perähikiälläkin vielä linja-autot säännöllisesti.

Vuosimallia 1978 olen.
 

Yhteistyössä