[QUOTE="vieras";24534524]Enpä usko että toimi vielä muutama sukupolvi sitten, silloinhan käytettiin imettäjiä.. Sekä tehtiin itse jotain maidonkorviketta. Etkö ole koskaan keskustellut asiasta esim. isoäitisi kanssa..?
[/QUOTE]
Voi hyvä LUOJA.
EI, silloin ei käytetty imettäjiä valtaosalle lapsista. Imettäjä oli vaihtoehto jos lapsen äiti oli kuollut tai vakavasti sairastunut, mutta nykyään vain 18% lapsista saa äidinmaitoa yksivuotiaaksi asti - vielä 150 vuotta sitten imetyksen lopettaminen ennen 1v johti hyvin, hyvin, hyvin usein lapsen kuolemaan. Mutta ei silloinkaan 82% lapsista delannut. Itseasiassa vielä vuonna 1912 sai 50% suomalaislapsista äidinmaitoa - KAKSIvuotiaana. Todennäköisesti siis REIPPAASTI yli 50% sai sitä yksivuotiaaksi asti.
Nykyään, loistavalla ravinnolla, pitkillä äitiyslomilla yms varustetut nykysuomalaisnaiset yltävät surkuhupaisaan 18%:iin. Mitäs niille lopuille, 82%:lle kävi? Meinaatko, että tuo on joku normaali luku toimimattomille rinnoille? Vaikka niputettaisiin kaikki teho-osastolle olleet, kaikki HIV- ja hepatiittitapaukset ja rintasyöpäpotilaat yhteen nippuun - ei tuosta MITENKÄÄN saa 82%.
Oikeasti suuri enemmistö äideistä omaa täysin toimivat rinnat joilla voi imettää jopa kaksosia tai kolmosia. Ongelmat eivät ole rinnoissa, rintarauhasissa tai vääränlaisissa nänneissä. Oikeasti ongelmat ovat kulttuurissa ja asenteissa. Teollisten korvikkeiden tultua yleiseen jakoon tuli samalla myös muoti-ilmiö; luontainen on pahasta, teollinen hyvästä. Korvikefirmat markkinoivat litkujaan (varsinkin jenkeissä) hyvin aggressiivisesti ja romutti kaiken imetykseen liittyneen kulttuurin. Kokonainen sukupolvi äitejä kasvoi sellaisella harhaluulolla, että imetyksen "onnistuminen" on arpapeliä, jossa vain harva voi voittaa; ja sitäpaitsi korvike on mahtavaa kamaa.
Niin ja suuri enemmistö jättää kuitenkin tilaa sille parille prosentille joilla ei oikeasti tule tarpeeksi maitoa esim rakennevian takia