"vieras"
No joo, olishan se jotenkin noloa, ei mulle passais. Isoista ikäeroista etenkin noin päin tulee sellanen olo että toinen yrittää pitää itteään ikinuorena eikä uskalla kasvaa.
Jos nyt kuvittelisin tilannetta että olisin sinkku, voisin hyvin kuvitella hurvittelevani 7v nuoremman miehen kanssa enemmän tai vähemmän, mutta jotain oikeasti vakavaa..? No, helpommin voisin kuvitella sellaisen suhteen löytäväni 7v tai yli vanhemman miehen kanssa, mutta you never know. Nyt just ei ole tarvis testata 
Jos itsestä hyvältä tuntuu niin sittenhän siihen ei muuta tarvita
Jos itsestä hyvältä tuntuu niin sittenhän siihen ei muuta tarvita Tykkään miehistä, mutta suurin osa 26 vuotiaista on vielä poikasia. Tai no, ei voi yleistää, onhan niistäkin osa aika miehekkäitä jo. Mutta ehkä mulle passaisi paremmin se 40 vuotias.
Mutta eihän sitä oikeasti voi toisilleen sopivuutta iässä mitata. Kyllä siinä on paljon muita asioita jotka menevät ikäeron edelle.
Mutta eihän sitä oikeasti voi toisilleen sopivuutta iässä mitata. Kyllä siinä on paljon muita asioita jotka menevät ikäeron edelle.
Viimeksi muokattu:
Saraldo
Ei olisi. Mies olisi kuitenkin lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä, mikä olisi ehdoton plussa .
.
"Mummo"
Nooh, itse tässä pohdiskelen myöskin ikäeroasiaa... Aloittelen suhdetta itseäni 9v. nuoremman kanssa. Olo on itsellä välillä ihan ou nou, mutta sitten tulee aina se ou jeeeee ;D
Yritän ottaa aika lunkisti, ilman odotuksia, ja olen sen kaverille suoraan sanonutkin. Hankalinta hommasta tekee (ainakin omassa päässä) se, että mulla on jo lapset tehty, mutta tiedän että tää kaveri toivoo vielä omaa jälkikasvua. Eli ehkä tuhoon tuomittu juttu, mutta jos vähän aikaa edes pitäisi kivaa. Viihdyn niin hyvin tuon kanssa että kauhean vaikeaa on pitää järki pelissä mukana.
Aattelisin että jos nuo lapsiasiat ei oo esteenä teillä, niin iästä ei tarvii sen enempiä välittää. Käytännön asiat on ne jotka ratkaisee. Niin ja se kuuluisa kemia
Yritän ottaa aika lunkisti, ilman odotuksia, ja olen sen kaverille suoraan sanonutkin. Hankalinta hommasta tekee (ainakin omassa päässä) se, että mulla on jo lapset tehty, mutta tiedän että tää kaveri toivoo vielä omaa jälkikasvua. Eli ehkä tuhoon tuomittu juttu, mutta jos vähän aikaa edes pitäisi kivaa. Viihdyn niin hyvin tuon kanssa että kauhean vaikeaa on pitää järki pelissä mukana.
Aattelisin että jos nuo lapsiasiat ei oo esteenä teillä, niin iästä ei tarvii sen enempiä välittää. Käytännön asiat on ne jotka ratkaisee. Niin ja se kuuluisa kemia
ap..
Niin minäkin mielummin ottaisin sen 40vuotiaan, mutta jos se 26v olisi muuten se unelmien paketti niin voisiko sitä jättää kuleksimaan? Tietty vaara voisi olla että kyllästyisi vanhaan ja vaihtaisi nuorempaan malliin. =( Olisi ihana olla sen "vanhan" 40v ikäisen nuori vaimo.
"Calm in the storm"
Jos se ois henkisesti samalla tasolla kun minä, niin ei ongelmia.
Mä olen 28v ja saattaisin nyt ajatella, että 21v saattas olla liiankin rempsee ja menevä mun perhekuvioihin. Mutta en mä ittekkään niin aikuismainen ole.
Mä olen 28v ja saattaisin nyt ajatella, että 21v saattas olla liiankin rempsee ja menevä mun perhekuvioihin. Mutta en mä ittekkään niin aikuismainen ole.
ap...
=D Sä oot niin nuori! Mä oon jo 33vEHDOTON NOUU!
Koska mie..poika olisi 15v.
ap...
Sehän olisi ihan normaalia. =D
ap...
jos miehelle tärkeintä naisessa on nuoruus ja kauneus niin miksi nuori 25v kiinnostuu 33v ikäisestä?
Ihan ok, jos ovat henkisesti samalla tasolla. Se on tuolla asettelulla jopa hyvin mahdollista. Mutta toisinpäin asiaa on vaikeampi kuvitella. Minä, 3 lapsen äiti ottasiin tähän jonkun 20v pojanklopin...kiitos, mutta ei kiitos. Harva parikymppinen poika on vielä kasvanut mieheksi.
Toki poikkeuksia löytyy, mutten taida tuntea yhtään poikkeusta.
Samoista syistä kuin 25-vuotias nainen 33-vuotiaasta miehestä/ naisesta
?
Aries 78
Mulla on alkanut koulukaveri soittelemaan ja laittelemaan viestejä. haluaisi kovasti viettää aikaa yhdessä. Nätti ja nuori nainen, ja ihan mukavan oloinen. Mutta itse jotenkin ajattelen että tuo vajaa 12 vuotta ikäeroa on paljon..