Mietittekö koskaan miten isovanhempamme ovat selvinneet arjesta?

Molemmilla mummuillani on ollut kahdeksan lasta pienillä ikäeroilla, tyyliin ekat viisi vuoden ikäeroilla. Aviomiehet eivät ole juurikaan kotitöissä auttaneet ja muutenkin ovat sodan takia olleet aika raunioita. Vesi on pitänyt kantaa sisään ja lämmittää puuhellalla, lehmät lypsää jne. Välillä mietin että ovatko he olleet jotain eri ihmisrotua. Minä ja moni muukaan nykynainen ei kyllä selviäisi siitä rumbasta mikä heillä on ollut pyöritettävänä. Arvostan kyllä suuresti näitä entisajan vahvoja naisia...

 

No ennen vanhaan ei ole ollut internettiä ja palstaa, aikaa on ollut enemmän kotiaskareille sun muille.

Ja en vitsaile.

 

Kyllä mietin. Mummullani 10 lasta + ainakin yksi vauvana kuollut. Olen isältäni kysellyt aika paljon.. Voin sanoa tässä ja nyt, etten ikipäivänä selviäisi/jaksaisi hoitaa 10 lasta.

 

Munkin isäni perheestä kuoli yksi ihan vauvana. On se ollut hurjaa! Miten naisten kroppa on kestänyt ne synnytykset! Huh!

 

No ennen vanhaan ei ole ollut internettiä ja palstaa, aikaa on ollut enemmän kotiaskareille sun muille.

Ja en vitsaile.

juurikin näin. eikä tv;tä. kyllä niitä töitä on silloin tehty myös kun lapset ovat päiväunilla ja kun ovat menneet yöunilleen. muu perhe on kyllä ehkä ollut lähempänä ja voinut auttaa esim jos omissa siskoissa on ollut teinejä tai muita vielä naimattomia. ja tietty lapset on paljon pienempänä jo esim vahtimaan sisaruksiaan jne.

 

Olen miettiny. Olen kuunnellu joskus siskoni kasetille äänittämän haastattelun mummuni elämästä kahdeksan kossin ja yhden tytön kanssa, maatilaa ylläpitäen, 40 neliön mökissä. Ei voi kun ihmetellä sitä sinnikkyyttä...

 

Päivät ovat silloin menneet siinä, kun koko päivän on tehty töitä. Vapaa-aikaa ei ole ollut. Toisaalta naiset ovat olleet kotona, joten kotihommia on tehty pitkin päivää. Nykyisin naiset ovat töissä ja kotityöt pitää tehdä lyhyemmässä ajassa. Lasten kanssa eivät vanhemmat ole leikkineet, lapset ovat olleet keskenään. Ehkä mummut ovat katsoneet perään. Lapset ovat jo pienestä pitäen opetettu töihin, jokaisella on ollut omat askareensa.

 

[QUOTE="yksi";24485874]Olen miettiny. Olen kuunnellu joskus siskoni kasetille äänittämän haastattelun mummuni elämästä kahdeksan kossin ja yhden tytön kanssa, maatilaa ylläpitäen, 40 neliön mökissä. Ei voi kun ihmetellä sitä sinnikkyyttä...[/QUOTE]

Yksityiskohtana muistan sen, että mummu oli kuulemma laittanut lapsoset aina seittemältä nukkumaan, jotta ehtis saaja omaa rauhaa ja lukea vaikkapa kirjaa.

 

juurikin näin. eikä tv;tä. kyllä niitä töitä on silloin tehty myös kun lapset ovat päiväunilla ja kun ovat menneet yöunilleen. muu perhe on kyllä ehkä ollut lähempänä ja voinut auttaa esim jos omissa siskoissa on ollut teinejä tai muita vielä naimattomia. ja tietty lapset on paljon pienempänä jo esim vahtimaan sisaruksiaan jne.

Lisäksi lapset ovat tehneet kotitöitä. Ruoka on ollut yksinkertaisempaa, vaatteita ja tavaroita on ollut vähemmän -> vähemmän siivoamista ja pyykkäämistä. Lapsia ei ole vahdittu samalla tavoin kuin nykyään.

 

on mietitty. huh! mutta silloinpa ei tiedetty muuta. ei ajateltu että voi kun vois hetken maata sohvalla (ei ollu) ja katsoa telkkua (ei ollu) tai lukea kirjaa (ei ollu tai osattu lukea tai ei ollut valoa!) kaikki oli vaan itsestäänselvää ja tehtävä. ja todella pienestä lapset mukana auttamassa! en siis silti väheksy heidän voimiaan. ihan hurjaa ollut elämä, mutta olipa myös elinikä lyhyempi tästä syystä. mutta ei kyllä voi täysin verrata. ei me ihan niin "laiskoja" olla, tämä vain on tätä nykyaikaa ja omat vaatimustasot erilaiset. käy työssä, ole täydellinenäiti, -vaimo, -kodinhoitaja ja muista ottaa itsesi huomioon harrastamalla jotain kehittävää ja ota omaa aikaa (- mistä?)

 

Mummoni sai 7 lasta kymmenessä vuodessa ja yhden vielä myöhemmin. Lasten lisäksi oli myös lehmät hoidettavana. Vieläkin mummo (80v) murehtii noita aikoja kun ei ollut varaa lapsille ostaa vaatteita

 

Olen monesti miettinyt. Raskaita töitä, paljon lapsia ja vastuuta, ahtaat oltavat, lapsesta asti raskaita töitä.
Pappa on tehnyt veljensä vaimolle lapsenki, mummu antoi sen anteeksi kun oli muuten hyvä mies ja eihän siihen aikaan erottu muutenkaan. Paljon on hän kokenut.

 

Olen... Ja ymmärrän, että se on ollut raskasta, mutta ymmärrän myös hyvin, että selvitty on.
Silloin samassa taloudessa asui myös Mummo ja setä, joista oli valtavasti apua talon töissä ja lasten hoidosta. Lapset tulivat kohtuullisin väliajoin, ei pikkulapsia ollut kymmentä kerralla. Isommista lapsista oli myös paljon apua pikkuaskareissa. Mies ei auttanut sisätöissä, koska hänellä oli kädet täynnä työtä ulkotöissä. Peltotöiden lisäksi teki mm. torikauppaa. Silloin ei pesty pyykkiä päivittäin, ruoka oli aika yksinkertaista jne. Maataloissa elämä oli melko simppeliä. Käsitteet "oma-aika" tai kesäloma olivat tuntemattomia, eli töitä tehtiin paljon, mutta niin tekivät muutkin. Ahkeruuden palkkiona oli sitten hieman leveämpi leipä tai vaikkapa lasten parempi koulutus.

 

Kyllä mä mietin. Mutta onhan se ollut toisenlaista, aika karuakin aikaa osin. Esim. mun isovanhempani olivat töissä, niin eno haki koulusta päästyään mun äidin päiväkodista, ja menivät sitten yhdessä tyhjään kotiin. Ikää enollakin silloin alle 10v.

 

[QUOTE="sama";24485887]Yksityiskohtana muistan sen, että mummu oli kuulemma laittanut lapsoset aina seittemältä nukkumaan, jotta ehtis saaja omaa rauhaa ja lukea vaikkapa kirjaa.[/QUOTE]

Mun äitini on kertonut, että ettei hänen äitinsä koskaan ehtinyt laittaa lapsia nukkumaan. Pienemmät sitten vaan kannettiin sänkyyn kun nukahtivat tuvan lattialle.

Entisaikaan on tosiaan ollut erilaiset arvot lastenkasvattamisessa. Nykyään vanhemmilla menee paljon enemmän aikaa lasten huomioimiseen.

 

Kylla mietin ja valilla havettaa oma kiittamattomyys, ahneus ja ylimielisyys. Heilla ei ollut edes sisavessaa ja suihkua, asioita mita pitaa nykyaan ihan itsestaanselvyytena. Eivat paasseet matkustamaan, ei ollut telkkaria, nettia, autoa jne.

 

[QUOTE="vieras";24485884]Päivät ovat silloin menneet siinä, kun koko päivän on tehty töitä. Vapaa-aikaa ei ole ollut. Toisaalta naiset ovat olleet kotona, joten kotihommia on tehty pitkin päivää. Nykyisin naiset ovat töissä ja kotityöt pitää tehdä lyhyemmässä ajassa. Lasten kanssa eivät vanhemmat ole leikkineet, lapset ovat olleet keskenään. Ehkä mummut ovat katsoneet perään. Lapset ovat jo pienestä pitäen opetettu töihin, jokaisella on ollut omat askareensa.[/QUOTE]

joo, mutta vaikka naiset oli kotona eikä töissä niin ei niillä sentään kuitenkaan ollut pesukoneita, kuivausrumpuja, kertakäyttövaippoja, astianpesukonetta, mikroa, valmisruokia tms...
nykyään työstään palannut äiti senkun napsauttaa koneet päälle!!!

 

Mietin. Molemmilla vanhemmillani oli sellainen lapsuus, mitä yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan.

 

Minun toisella isoäidillä oli 3 lasta ja yrittäjämies. Eivät olleet rikkaita, mutta maaseudulla ihan hyvin pärjäsivät. Heillä oli KODINHOITAJA aina ja se oli hyvin tavallista silloin lapsiperheissä.

Toisella isoäidillä oli iso maatila ja maanviljelijämies ja 7 lasta. Heillä oli palvelusväkeä eli piikoja ja renkejä talon töihin riittämiin. Sekin oli hyvin tavallista siihen aikaan isohkoissa maataloissa (en tarkoita mitään kartanoja).

Luulen, että elämä oli rankkaa, mutta ainakin oli täysin hyväksyttävää olla "vain kotona" ja samalla pitää perheessä kodinhoitajaa/lastenhoitajaa. Sitä kaipaan menneisyydestä, vaikka varmasta esim. terveydenhuolto oli ihan eri luokkaa silloin ym. ym. En ajattele, että juuri minun isovanhemmillani oli elämä sen rankempaa kuin nykyään. Se oli erilaista ja eri tavalla rankkaa.

 

No jonkin verran tiedän, esim mun äitin vanhempien elämästä:

Isopappa vaihto sukunimen, kun se alkuperäinen oli aika kauhea.
Maatilahan niillä oli ja lapset mukana tilan töissä.
Kun isomamma leikattiin, joutui tietty mun äiti olee vielä enemmän töissä tilalla ja läksyt jäi sitten tekemättä, kun ei ollut aikaa/ei jaksanut.
Opettaja sitten pakotti syömään suolaa.

Ihan pienenä katraan nuorimmaisena mun äitin lastenvahteina toimi tilan hevoset, ja traktorin tullessa äiti uhkasi karata kotoa, koska hevoset myytiin pois.
Sai sitten vitsasta persiileen.
Mutta ajatelkaa, joki vieressä aitaamatta ja hevonen vetää pikkutyttöä 3v pöksyistä, ettei tyttö uppoa jokeen.

 

[QUOTE="lellu";24485802]Molemmilla mummuillani on ollut kahdeksan lasta pienillä ikäeroilla, tyyliin ekat viisi vuoden ikäeroilla. Aviomiehet eivät ole juurikaan kotitöissä auttaneet ja muutenkin ovat sodan takia olleet aika raunioita. Vesi on pitänyt kantaa sisään ja lämmittää puuhellalla, lehmät lypsää jne. Välillä mietin että ovatko he olleet jotain eri ihmisrotua. Minä ja moni muukaan nykynainen ei kyllä selviäisi siitä rumbasta mikä heillä on ollut pyöritettävänä. Arvostan kyllä suuresti näitä entisajan vahvoja naisia...[/QUOTE]

Selvisin.
Ei kasvatin kahdeksa/yhdeksää lasta "yksin" kahden huoneen ja köökin talossa, johon ei tullut voimavirtaa tai vettä sisään. WC oli joko ämpärissä eteisessä tai pihan perällä.

Mutta en olisi halunnut "väkisin" asettaa isoäitejäni nykymaailmaan.
Ainakin toinen heistä olisi ollut pahoin hukassa kohtaamieni kasvuvaatimusten kanssa.
Ja silti hän oli omana aikanaan poikkeuksellisen joustava, yhteisvastuullinen ja empaattinen.

 

[QUOTE="vieras";24485938]Minun toisella isoäidillä oli 3 lasta ja yrittäjämies. Eivät olleet rikkaita, mutta maaseudulla ihan hyvin pärjäsivät. Heillä oli KODINHOITAJA aina ja se oli hyvin tavallista silloin lapsiperheissä.

Toisella isoäidillä oli iso maatila ja maanviljelijämies ja 7 lasta. Heillä oli palvelusväkeä eli piikoja ja renkejä talon töihin riittämiin. Sekin oli hyvin tavallista siihen aikaan isohkoissa maataloissa (en tarkoita mitään kartanoja).

Luulen, että elämä oli rankkaa, mutta ainakin oli täysin hyväksyttävää olla "vain kotona" ja samalla pitää perheessä kodinhoitajaa/lastenhoitajaa. Sitä kaipaan menneisyydestä, vaikka varmasta esim. terveydenhuolto oli ihan eri luokkaa silloin ym. ym. En ajattele, että juuri minun isovanhemmillani oli elämä sen rankempaa kuin nykyään. Se oli erilaista ja eri tavalla rankkaa.[/QUOTE]

Minäkin kaipaan tuota, että joku saa ja voi ottaa vastaan apua (ja samalla toki antaakin) ilman että joku "täydellinen yksinkodinhoitaja" kivittää.

 

Selvisin.
Ei kasvatin kahdeksa/yhdeksää lasta "yksin" kahden huoneen ja köökin talossa, johon ei tullut voimavirtaa tai vettä sisään. WC oli joko ämpärissä eteisessä tai pihan perällä.

Mutta en olisi halunnut "väkisin" asettaa isoäitejäni nykymaailmaan.
Ainakin toinen heistä olisi ollut pahoin hukassa kohtaamieni kasvuvaatimusten kanssa.
Ja silti hän oli omana aikanaan poikkeuksellisen joustava, yhteisvastuullinen ja empaattinen.

Vaikutatkin kirjoitustesi perusteella vahvalta ja viisaalta naiselta.

 

Olen miettinyt. Eikä miehet paljoa voineet kotitöissä auttaakaan, kun heillä oli omat työnsä. Yleensä raskaita fyysisiä töitä, ne oli ihan oikeasti töitä, siihen aikaan.
Mun pappani rakensi talonsa ihan itse, samoin mieheni pappa. Miestenkään "työt" ei siihen aikaan olleet sitä, että vaihtaa sulakkeet ja vie auton huoltoon, perkele.

Naisten työt oli ihan yhtä raskaita ja vaativia. Juuri mitään ei saanut kaupasta valmiina, ei ollut lapsille vaippoja, ei terveyssiteitä, perunajauhotkin piti tehdä itse.
Lakanat pestiin avannossa talvella. Päällysvaatteita ei turhaan vaihdettu, kun niitä ei voitu pestä. Pesuaineena käytettiin lipeää.
Mummoni oli syntynyt 1917 ja hän kertoili paljonkin näitä juttuja.

 

Mun isovanhemmilla oli 3 lasta, toisilla 4. Ukki oli rakennusmestari ja mummo aineenopettaja. Heillä kävi kodinhoitaja siivoamassa. Toinen ukki muistaakseni kokosi jotain sähköjuttuja ja mummo oli perhepäivähoitaja. Vesi tuli sisään eikä joulukinkkua kasvatettu itse. Mummoilla ja ukeilla oli kyllä lapsuudessa erilaista, ovat asuneet maataloissa ja kantaneet vettä kaivoista, mutta ei heidän elämänsä ole perheenperustamisen aikoihin ollut mitään järjetöntä raatamista alkeellisissa oloissa

Isomummuilla ja -papoilla onkin sitten jo ollut ihan toisenlaista, olen tavannut isäni ukkia ja äitini mummoa kun olin alle kouluikäinen. Tuntuu hassulta, että niissä "mummonmökeissä", joissa he asuivat elämänsä loppuun, on joskus vilistänyt lapsia ja asunut monta ihmistä.