Kuinka usein teidän lapset on mummoloissa tms. hoidossa, että vanhemmat pääsevät juhlimaan tai olemaan kahdestaan?

Tuo kaksivuotias on ollut kaksi kertaa yökylässä tähän mennessä, mutta kun ikää tulee lisää, uskoisin että vähän useammin tulee olemaan. Ehkä 2-4 kertaa vuodessa.

 

Lapsen ja isoäidin/isoisän/enon/kummin suhde ei kehity itsenäiseksi, jos äiti tunkee itsensä siihen väliin.

Musta on parasta tuossa kun lapsemme viihtyy mummilassa se, että hän on siellä tekemisissä myös mun veljieni kanssa Oon huomannut, että on lähentänyt heitä paljon.

 

[QUOTE="Vieras";24343529]Ja kuten moni muukin, luulen että niitä suhteita helpommin luodaan päivällä, kun tehdään yhdessä asioita. Ja saadaan kivoja muistoja, leikeistä, leipomisista, ulkoiluista jne.[/QUOTE]

Meillä ainakin kuuluu yökyläilyyn se, että vietetään myös päivää yhdessä ennen ja jälkeen nukkumisen...

 

Riippuu niin menoista.Saadaan aina tarvittaessa ja joskus voi olla 2x kuussa joskus vaan yhen ja sitten taas kuukausiin ei ollenkaan.
Lapset 3,6,12

 

Minä olen Mummeliisan kanssa samaa mieltä tuosta lapsen suhteen kehittymisestä muihin lähimmäisiin. En usko, että anoppini on ihan niin oma itsensä kun minä olen paikalla, mutta kun en ole, hän antaa sitä parasta itseään meidän lapsillemme. Mummolassa pyörii myös pojan kummitäti ja kohta myös pojan serkku ja paljon muita ihmisiä silloin tällöin. Eikä minun tai miehen tarvitse aina olla vahtimassa vierestä, miten menee, kun hyvin siellä menee. Ja jos ei mene, meille kyllä kerrotaan siitä ihan heti.

Eli meillä lapsi on silloin tällöin, ehkä kerran kuussa mummolassa yötä, ikää nyt 2,5v. Me emme ns. juhli mutta kaksistaan on kiva olla. Nyt meillä on pieni vauva, mutta hän nyt menee "siinä sivussa" Kun hinku teatteriin, elokuviin tai oikein hyvään ravintolaan käy kestämättömäksi, tulee sitten mummot ja vaarit tänne meille myös nuorinta kaitsemaan.

 

Just päätettiin että kerran kuussa pitää ainakin mennä kahdestaan "treffeille".
Tähän asti ollut muutaman kerran yökylässä ja kaksi niistä omien häiden takia.
Meillä on todella hyvä tukiverkko joten on mahdollista käydä niin useasti kuin haluaa.
Yleensä jos ulos lähdetään baarimielessä niin lähdetään erikseen ja toinen jää kotiin.
Parin viikon päästä miehellä synttärit joten mennään molemmat.

 

Itse kun tarvimme paljon mummujen apua ihan töiden takia, niin en "kehtaa" käyttää mummuja mihinkään ylimääräiseen. Me emme ole KERTAAKAAN olleet ilman lapsia missään kahdestaan. Lapset jo 4-6 v. Onneksi liitto voi erinomaisesti ja lapset on tosi ihania, joten kyllä tää tässä. Öisin on sitä omaa aikaa. Pian ne ovat jo niin isoja että pääsee menemään ilman niitä esim. edes ravintolaan syömään.

 

Meillä on aina tarvittaessa. Joskus näitä tarpeita on useammin, joskus taas harvemmin. Tarpeita on ollut vaikkapa ystävien häät toisella paikkakunnalla. Nyt kesällä tuo isompi 3,5v oli kolme yötä ihan huvin vuoksi mun vanhemmilla. Alunperin piti olla kaksi yötä, mutta poikapa puhui itsensä jäämään kolmanneksikin yöksi sinne.

Itse en osaa mitenkään ihannoida sitä että joku ei ole ollut yökylässä milloinkaan. Eihän se nukkuminen siinä mitenkään ihmeellistä ole jos valveilla ollessa kuitenkin hoidossa on. Mutta on todella sääli ettei kaikilla ole tukiverkkoja, ja sääli on myös että ne joilla olisi, ei niitä käytä. Mieluummin viedään lapset vaikka juhliin joissa aikuiset ottavat viinaa, valvotetaan myöhään yöhön väkisin, kuin annettaisiin mennä yökylään, leikkiä rauhassa ja ajoissa petiin.

 

Meillä eivät oo koskaan.

 

Kerran on lapset olleet hoidossa jotta olemme päässeet kaksistaan lähtemään (vanhin lapsista 10v) . Itse kieltäydyin juomista (kaikki olisi ollut ilmaista), jotta voisimme heti aamulla lähteä kotiin. Lähdettiinkin ennen hotelliaamiaista jo ajamaan. Eikä olisi juhlimaan lähdetty, mutta oli läheisen ihmisen häät joista ei voinut jäädä pois ja joihin ei lapsia saanut ottaa. Koko matka juteltiin lapsistamme ja kuinka ihana perhe meillä on

Yksittäin lapset ovat joskus mummolassa lomalla, mutta ihan kahdestaan olemme olleet vain synnytyksiin mennessä.

 

[QUOTE="vieras";24343869]Me emme ole KERTAAKAAN olleet ilman lapsia missään kahdestaan..[/QUOTE]

En tarkoita nyt juuri sinua, mutta, miksi tämä on joillekin sellainen "hyvän ja uhrautuvan äidin merkki" Tällä jotkut siis ylpeilevät. Mitä hienoa siinä on ettei osaa päästää irti lapsestaan? Siis ne kellä olisi mahdollisuus antaa lapsi yökylään. Eri asia ne, kenellä ei ole tukiverkkoa. Ei vaan mahdu päähän miksi äiti, joka viettää KAIKEN aikansa lapsien kanssa olisi parempi äiti kuin se, joka antaa lapselle kehittyä muitakin turvallisi ihmissuhteita..?

 

Niin usein, kuin tarvitsee. Nyt kesäisin lapset on halunneet mennä sinne kävellen n. 2-3 kertaa viikossa.

 

[QUOTE="dawn";24344023]En tarkoita nyt juuri sinua, mutta, miksi tämä on joillekin sellainen "hyvän ja uhrautuvan äidin merkki" Tällä jotkut siis ylpeilevät. Mitä hienoa siinä on ettei osaa päästää irti lapsestaan? Siis ne kellä olisi mahdollisuus antaa lapsi yökylään. Eri asia ne, kenellä ei ole tukiverkkoa. Ei vaan mahdu päähän miksi äiti, joka viettää KAIKEN aikansa lapsien kanssa olisi parempi äiti kuin se, joka antaa lapselle kehittyä muitakin turvallisi ihmissuhteita..?[/QUOTE]

Minua ihmetyttää se, miten vähän ihmiset arvostaa omaa parisuhdettaan, kun eivät halua kahdenkeskistä aikaa. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta ja se on minusta suorastaan kamalaa ja surullista, mutta sitten jotkut ylpeilee sillä oikein, etteivät koskaan vietä aikaa kahdestaan.

 

Yötä? Ei koskaan. Joskaan ei koeta moista tarpeelliseksi. Lapset 1,2 ja 8v.

 

Minua ihmetyttää se, miten vähän ihmiset arvostaa omaa parisuhdettaan, kun eivät halua kahdenkeskistä aikaa. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta ja se on minusta suorastaan kamalaa ja surullista, mutta sitten jotkut ylpeilee sillä oikein, etteivät koskaan vietä aikaa kahdestaan.

Kahdenkeskistä aikaa voi olla muutenkin, kuin silloin, kun lapset on evakuoitu.

 

Minua ihmetyttää se, miten vähän ihmiset arvostaa omaa parisuhdettaan, kun eivät halua kahdenkeskistä aikaa. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta ja se on minusta suorastaan kamalaa ja surullista, mutta sitten jotkut ylpeilee sillä oikein, etteivät koskaan vietä aikaa kahdestaan.

Itse tukiverkottomana olen onneton ja uupunut, ja lisäksi stressaan parisuhteen takia, jo yli viisi vuotta ilman sekuntiakaan yhteistä aikaa. Arvostan parisuhdettani ja antaisin vaikka silmän päästäni jos saisin tukiverkon ja isovanhemmat lapsilleni. Siksi en ymmärrä miten joku haluaa tähän kurjuuteen vapaaehtoisesti!

 

Minua ihmetyttää se, miten vähän ihmiset arvostaa omaa parisuhdettaan, kun eivät halua kahdenkeskistä aikaa. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta ja se on minusta suorastaan kamalaa ja surullista, mutta sitten jotkut ylpeilee sillä oikein, etteivät koskaan vietä aikaa kahdestaan.

Nimenomaan. Tunnen muutaman äirin jotka aina muistavat kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että he eivät koskaan ole tarvinneet aikaa poissa lapsista. Minusta kyse ei ole siitä. Parisuhteen ylläpito on todella tärkeää, mutta mielestäni on myös tärkeää että lapselle kehittyisi muita turvallisia suhteita ja että lapsi oppisi tuntemaan olonsa myös turvalliseksi yöpyä muullakin.

 

Yötä tuo ei ole vielä ollut hoidossa kertaakaan, tosin ikääkin on vasta 2v 2kk .. Muutaman kerran lapsi on ollut hoidossa , yleensä papallaan, 1-4 tuntia kerrallaan, jos ollaan miehen kanssa käyty vaikka kaupassa, syömässä, marjastamassa tms kaksisteen. Ehkä kymmenisen kertaa?

Laittaisin kyllä yökylään, jos olis joku joka tuon ottais ja kelle kehtaisin antaa. On todella huono nukkumaan ja varsinkin nukahtamaan, ollu koko ikänsä... Mutta ryyppääminen / bilettäminen ei mua oo kiinnostanu moneen vuoteen, joten se aika menis ainakin mulla ihan kotona rauhassa olemiseen ja nukkumiseen.

 

Ei koskaan. Lapsia ollut 7 vuotta eikä yhtään kertaa ole oltu kahdestaan juhlimassa.

 

Kahdenkeskistä aikaa voi olla muutenkin, kuin silloin, kun lapset on evakuoitu.

Totta kai voi. Varsinkin sitten, kun lapset on isompia. Mutta siis tarkoitin, etten näe siinä mitään superhienoa, että ei koskaan anneta lapsia yökylään, vaikka ne pääsisikin ja sitten ollaan vähän katkeria, mutta niin kovin paljon parempia vanhempia.

 

Kahdenkeskistä aikaa voi olla muutenkin, kuin silloin, kun lapset on evakuoitu.

Ehdottomasti voi. Mutta jossain mielessä koen että lapsen olis hyvä oppia yökyläilemäänkin. Itse en ollut lapsena missään yöhoidossa vaikka mummola oli lähellä, ja kun eskari-ikäisenä halusin kavereille yöksi, se ei ollutkaan helppoa. Äiti sai yöllä hakea itkevän lapsensa kylstä kotiin. Oli aikamoista opettelua uskaltaa nukkua muualla kuin kotona.

 

Totta kai voi. Varsinkin sitten, kun lapset on isompia. Mutta siis tarkoitin, etten näe siinä mitään superhienoa, että ei koskaan anneta lapsia yökylään, vaikka ne pääsisikin ja sitten ollaan vähän katkeria, mutta niin kovin paljon parempia vanhempia.

Jos kukin uskaltaisi toimia siten, kuin hänelle/heille on paras tapa, ei olisi syytä kateuteen tai katkeruuteen.

Kaikki ei sovi kaikille, eivätkä kaikki edes kaipaa samaa.

 

Jos kukin uskaltaisi toimia siten, kuin hänelle/heille on paras tapa, ei olisi syytä kateuteen tai katkeruuteen.

Kaikki ei sovi kaikille, eivätkä kaikki edes kaipaa samaa.

Näinhän se on.

 

Kahdenkeskistä aikaa voi olla muutenkin, kuin silloin, kun lapset on evakuoitu.

Meillä se on vähän hankalaa, varsinkin silloin kun toinen teki pitkiä työpäiviä ja heräisi töihin aikaisin ja lapsi oli sellainen iltakukkuja.

Peeaan PöyEsterin ihmetystä myös. Siinä ei ole mitään pahaa jos kokee, ettei tarvitse parisuhteelleen sitä "omaa" aikaa, mutta sitten en usko että kaikki on hyvin jos sama ihminen ihmettelee tai naureskelee niille, jotka sitä aikaa haluavat.

 

Eivät ole olleet kodin ulkopuolella ikinä hoidossa niin, että olisimme menneet jonnekin juhlimaan. Yksi sukulainen on pari kertaa ollut meillä yötä niin, että lasten nukkumaanmenon jälkeen olemme käyneet jossain lähistöllä hetkeksi, mutta muuten ollaan oltu vaan kotona. Olemme toki käyneet kavereinemme jossain ulkona vuorotellen, niin että toinen meistä jää katsomaan lapsia.